keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Ruutua ja pulkan vetoa

Tänään alkoi tuntua siltä, että voitais taas alkaa tokoa treenailemaan, muutakin kuin sisällä tehtyjä lähi-kaukoja. Ruututötsät pihalle ja kokeilemaan, vieläkö on muistissa... Meni liikaa vasemmalle ja kävi nuuhkaisemassa vasemman takatötsän. Ohjasin ruudun keskelle ja palkkasin siinä. Lisäsin nauhan ruudun reunoihin helpottamaan ruudun hahmottamista. Toisella kertaa taas turhan vasemmalla ja jarrututuskin meni liukkaalla pitkäksi. Sen jälkeen vein pari kertaa palkat alustan päälle keskelle ruutua. Sen jälkeen ilman palkkaa ja meni paremmin keskelle, mutta alustan liukkaus on ongelma - meni pitkäksi. Sain vaimealla "tule"-käskyllä Nerin tulemaan pari hidasta askelta eteen ja sain  pysäytettyä vielä ruutuun. Vielä kerran, ja viimein sai pysäytettyä kerrasta ruudun sisään. Palkkana narupallon heitto ruudun taakse.
Nouto puukapulalla: Ensimmäisellä kerralla Neri lähti liikkeelle heti kapulan lennettyä, komento takaisin. Sen jälkeen pysyi käskyyn asti, vaikka toimin liikkurinakin. Neri oli aivan intoa piukassa, kun pääsi taas treenaamaan.
Vielä paikkamakuu sillä aikaa, kun kävin hakemassa postin. Pysyi hyvin asennossa vaikka Huki hösäsi vieressä. Sisälläkin Neri pysyy tosi hyvin menemättä lonkka-asentoon vaikka porukat kulkee vierestä ja välillä ylikin ja vaikka Huki tulisi kylkeen makaamaan. :) Vielä kun se pysyisi siellä hallissakin...

Illalla lähdettiin lenkin jälkeen treenailemaan pulkanvetoa. Mä toimin "painona" perässä liinassa roikkuen, kun pulkka oli tyhjä. Välillä annoin metsäautotiellä loivassa myötäsessä Nerin vetää mua pulkassa - Että tuo koira nauttii, kun saa mennä vauhdilla ja toinen "pysyy" vielä perässä! :D Tehtiin oikealle ja vasemmalla kääntymis-/ohjeidenkuuntelemisharjoutuksia. Ympäri kääntyminenkin alkaa sujua sivuttain askeltamalla ilman ahdistumista ja panikointia. Naapurin koiran vastaan tuleminen sai pikkasen sivulle kiskomista ja röhinää aikaiseksi, mutta vähään näköjään aisojen välissä jätti. Lopuksi vietiin vielä lehdet keräykseen, että saatiin jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Edessä lapsia pulkassa kiskova nainen piti tietysti ohtittaa, että päästiin ykkösiksi! :) Jokohan kohta arvaisi pyytää naapurin lapsia kyydittäväksi!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Sterilisaatioon...

Harkinnut olen aiemminkin, mutta nyt sen päätöksen tein - Vien Nerin juoksun jälkeen leikkaukseen. Helmikuun alkupuolelle suosittelivat eläinlääkärillä, eli sinne sitten varataan aikaa.
Olen punninnut hyviä ja huonoja puolia ja luulen, ettei Nerille leikkauksen aiheuttamat muutokset ole lainkaan pahasta. Nerillä on varaa vähän lihoakin, ja vaikka rauhoittuakin, jos se niitä aiheuttaa. Karvamuutoksia olen nähnyt tapahtuvan usealle leikatulle nartulle, mutta tuskin se paljon tuollaisen lyhytkarvaisen koiran turkissa näkyy. Jos vaikka tulisikin vähän paksumpi karva, kun nykyään lähtee ihan hirveästi karva vajaan puolen vuoden välein.
Ja kun en meinaa tuon epäluuloisen luonteen takia(jos olisin muutenkaan) varmasti koskaan pentujakaan teettää, niin mikä etten leikkauttais sitä.

Juoksu alkoi - joko taas

Johan nuita on tiheään! Tasan viisi kuukautta edellisestä! EN TYKKÄÄ! Karvat lähti taas, niin että takapuolessa törröttää muutama hassu pidempi "housukarva" ja alusvillaa ei ole ollenkaan - Keskellä kovinta talvea! :(

Ollaan vietetty joulua ja pidetty taukoa kaikesta mahdollisesta. Metsässä ja tielläkin lenkkeilty minkä joulun ajan paukkupakkanen on antanut myöten. Aluksi Neri oli levoton, kun ei touhuttu mitään "vaativaa" ja saattoi sisällä hypätä yht'äkkiä mun syliin ja touhuta ulosmenoa, muttei sitten halunnut kuitenkaan jäädä sinne yksin.

Väkersin joulun vapaapäivinä Nerille kevytoppatakin omasta vanhasta takista: Kokosin melkoista palapeliä, kokeilin ja korjasin. Kaavana ei olut muuta, kun BOTin verkkoloimi, joka on hieman erityyppinen vaate. Eli hieman olisi vielä korjattavaa, mutta ihan hyvä siitä tuli :) Ja tämähän on täysin uusiokamaa - Kaikki tarvikkeet löytyi kotoa: heijastimen jäämäpaloja, reppujen muoviosia, jostain irrotettuja kuminauhan pätkiä...

Mutta Neri ei osaanut antaa arvoa mun suurelle työlleni ja oli pureskellut mun hienon lukkopatentin paskaksi ja riisunut takin lumihankeen :D Kai se oli niin kyllästynty jo koko takkiin, kun mä olin kokeillut sitä sille varmaan sata kertaa väkertämisen aikana!

perjantai 17. joulukuuta 2010

Neri tänään 2 vuotias

Syntymäpäiville ei muistettu kutsua ketään, mutta Huki osallistui ilomielin! ;)

Syntymäpäiväkakku on valmis! Mitä tässä odotetaan?


Näyttää ihan herkulliselta, ja tuoksuukin!

Ja luvan jäkeen pari sekuntia... ja jäljellä oli vain yksi "kynttilä" ja rippeitä lattialla

Ja jälkiruoka!

torstai 16. joulukuuta 2010

Talven eka vetohiihto

Hienoa, kun pakkanen laski edes yhdeksi päiväksi - Päästiin Nerin kanssa viimein koittamaan, kuinka yhteishiihto sujuu. Hienosti sujui!
Neri on rauhoittuntu hirmusti viime keväästä ja pysyi hyvin paikoillaan, kunnes mä sain sukset jalkaan. Vauhti ei onneksi ole rauhoittumisen kustannuksella yhtään huvennut! :)
Pari kertaa ohitettiin lenkillä olleita koiria. Neriä sai etenkin ensimmäisellä kerralla vähän komentaa ohi ja laittaa sauvaa koiran viereen, kun sen olisi selvästi vähän tehnyt mieli mennä rähisemään.
Ekan 2,2 km:n kierroksen jälkeen käytiin vähän lipasemassa runsasnesteistä "ruokaa" ja samalla parkkikselle tuli toinen hiihtäjä kahden uroshoffin kanssa. Me kerettiin sillä aikaa kiertää toinen kierros, kun mies valmistautui lähtöön, joten päästiin kolmannelle kierrokselle tuorevoimaisen koirakon perään. Neri oli selvästi jo vähän hapoilla, mutta hyvin me perässä pysyttiin. Kun me oikastiin jyrkän mäen alta, eikä edessä enää ollut vedon innoittajaa, Nerin vauhti hiipui raviksi. Kerittiin kuitenkin toisen koirakon eteen ja saatiinkin siinä sitten hyvät ohitusharjoitukset aikaiseksi. Ensin Neri oli ohitettavana ja sitten ohittajana. Tällä kertaa ei rähissyt yhtään, mutta ohtituksen jälkeen vauhti hiipui turhan paljon. Tosin Neri oli kyllä aika puhki varmaan niiden kolmen kierroksen jälkeen, niin ei sillä enää suuria menohalujakaan ollut.
Täytyy ottaa joku joskus avuksi treenaamaan ohituksia siten, että ohituksen jälkeen edessä houkutellaan koiraa ja palkataan ohituksesta ja hyvästä vauhdista - Koiralle iskostuu mieleen selleinen mielikuva, että ohittamisen jälkeen vauhtia kannattaa lisätä eikä hidastaa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Pikahaku ja hallitoko

Haku tutussa paikassa.
Oli pakkasta -18, joten tehtiin kolme koirakon voimalla pikahakuilut. Tallaamaton alue, Neri toisena koirana, kolme maalimiestä, kaikki ääniavulla. Oikein hienosti Neri meni, ja suurella sydämmellä häntä heiluen maalimiehelläkin. Toiselle mennessä kylläkin koukkasi kummallisesti etukautta ääniavusta huolimatta.
Treenien jälkeen vielä ammuttiin kolme laukausta, Neri reagoi kaikkiin. Ei varsinaisesti säikähtänyt, mutta ensimmäisestä meni korvat vähän luimuun ja sitten kiinnostui äänen lähteestä.
Toko hallissa
Alku oli hieman levotonta, mutta sitten koira yht'äkkiä tsemppasi ja toimi hienosti.  
Paikkamakuussa, minä piilossa koko ajan, Neri pysyi paikallaan eikä siirtynyt lonkka-asentoon, kun etujalkojen välissä oli lelu ja jalkojen sivuilla kuivanappulat. Näitä jatketaan, ettei enää tee sitä eteenpäin ryömimistä.
Hyppynoutoon lähti hieman levottomana, kun Hiski teki näkökentässä ruututreeniä - Ensimmäisellä lähetyksellä hypyn jälkeen meni kapulan luo, mutta meinasi jatkaa siitä Hiskiä kohti. Huusin uudelleen TUO, niin onneksi Hiski unohtui. Murisi kapulalle ottaessaan. Toisella kerralla keskittyi kapulaan, mutta jälleen murinaa. Sen jälkeen otin pelkän kapulan tuonnin hypyn kautta.
Liikkeestä istumisessa jäi kaksi kertaa peräkkäin seisomaan ihan urpona. Väärä panoitus istu-käskyssä? Kolmannella istui - vapautus takapalkalle. Myöhemmin tein tämän uudelleen napakalla istu-komennolla, istui hyvin. Kiersin koiran taakaa ennen vapauttamista ja palkkaamista.
Ruutuun lähetys kerran, siten että ei palkkaa ruudussa,  koulutusohjaaja heitti lelun Nerin pysyähdyttyä ruutuun. Neri katsoi mua seiso-käskyn jälkeen paikallaan, ja kun lelu lensi sen viereen, se katsoi ihan hölmönä sitä lelua, sitten sitä ohjaajaa ja otti lelun vasta, kun sanon "ota lelu!" :) Toisen kerran jätin lelun ruutuun ja lähetin melko läheltä. Neri juoksi innokkaasti ruutuun, mutta jarrutus meni kyllä pitkäksi.
Seuraaminen oli alussa kamalaa - Ei kontaktia, meni edelle, ei seurannut käännöksissä. Muiden treenien jälkeen otin uudelleen seuraamista ja sitten Neri olikin jo täysillä mukana. Tein pitkääkin seuraamista ilman palkkaa, askelluksia, käännöksiä, peruuttamista... Hienosti kontaktissa lähes kaiken aikaa, ja ennen kaikkea NERI EI PIIPANNUT YHTÄÄN! Huomasin hämmästyneenä lopussa! :D

lauantai 11. joulukuuta 2010

Mielentilatutkimusta ja esineet

Mulle sekä Nerille täytyy nyt suorittaa milentila"tutkimus". Etenkin mulle!

Miksi Neri vinkuu? Miksi se alkoi joskus loppukesästä vinkumaan, kun ei se sitä aiemmin tehnyt... paitsi hihnalenkeille lähtiessä. Nyt se vinkuu treeneissä ja hihnalenkillä, kun ei mielestään pääse riittävän vauhdikkaasti tai jossain lähistöllä on koiria. Ja miksi mua itseeni ärsyttää niin suunnattomasti tuo vinkuminen? Se saa mut siinä määrin hiiltymään, että varmaan naapuritkin näkee, kun mun korvista syöksyy höyryä! :D Turha siinä on sitten yrittää Neriltä sitä salata. Ja kun Neri huomaa, että mä olen hermostunut, sekin turhautuu ja oireilee entistä enemmän. Mun täytyis olla kuulematta sitä vinkunaa, niin en ärsyyntyisi siitä -Eli seuraavalla kerralla soittopelit korviin ja hyvää musaa ääni täysille. (Tai sitten mun pitää vetää sellanen rento känni ennen lenkille lähtöä :D)

Entäs hihnassa vetäminen! Miten voi olla koiralle vaikeaa muistaa - Joka lenkin alussa saa opettaa sen uudelleen olemaan vetämättä.

Toisille koirille rähjääminen! :-/ Se oli välillä vähäisempää, mutta jostain syystä pahentunut. Vaikka tiedänkin, että homma menisi helpommin, jos itse olisin ihan "cool", mutta väkisinkin siinä mieli kiihtyy, kun hihna kiristyy lähes aina, kun toinen koira lähestyy ja lähellä alkaa rähjääminen ja poukkoilu. Koira pyörii mun jaloissa ja yrittää syöksyä eteen vaikka pitäisin hihnan kuinka lyhyellä. Meidän naapurustossa on lähes joka talossa koira, mutta en tajua, milloin ne käyvät lenkillä, kun tosi harvoin tulee koiria vastaan. Itsekin tulee tosin useammin liikuttua metsässä, kuin tiellä. Luulen että moni täällä käy metsälenkeillä, kun täällä on siihen mahtavat maastot ja mahdollisuudet. Ei sitten edes päästä treenaamaan riittävän usein näitä ohitustilanteita. Ja mä en tosiaankaan väistele ja kiertele, kun näen toisen koiran tulevan, vaan oikein hakeudun lähelle.

Ja jos Huki on mukana hihnalenkillä, nuo kaikki kolme ongelmaa kertautuu ja lenkit on vielä paskempia. Neri vetää eteen ja Huki jarraa takana. Viimeeksi hihnalenkillä päätin, etten päästä Neriä hihnassa enää ollenkaan mun eteen vaan se joutuu kulkemaan mun takana. Näin se ei pääse vetämään ja on helpompi hallita myös vastaan tulevien koirien kohdalla. Vinkumista se ei kyllä lopetea - Siellä se mun takana piipittää ja ulvahtelee turhautuneena! :)

Pari päivää sitten tehtiin esineruutua. Tallasin ensin Nerin kanssa 50x50 metrin alueen ja vietiin yhdessä sinne kolme esinettä. Ensimmästä haettiin useampaan otteeseen aina vähän matkaa pidentäen, ja kun olin varma, että Neri on hajulla juonesta, jätettiin esine takarajalle ja mentiin lähettämään etulinjalle. Innokkaana Neri haki esineen. Sitten yritin läettää hakemaan aiemmin jätettyä esinettä, mutta ei Nerillä ollut motivaatiota lähteä etsiskelemään yksin, joten mentiin yhdessä ja löytyihän se. Jätettiin sama esine samaan paikkaan ja mentiin taas etulinjalta lähettämään - Lähti innokkaasti ja toi hyvin. Kolmas oli toisessa reunassa n. 30 metrissä ja tämäkin oli jätetty aiemmin. Nyt Neri juoksi hyvin itsenäisesti tarpeeksi pitkälle ja toi hanskan mulle. Tähän oli hyvä lopettaa. Esinemotivaatiota täytyy kyllä saada huimasti lisää ja muutenkin opetella etsimistekniikkaa esineruudussa.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Meirän hallilla

Nokialla treenaamassa tokoa/tottista kolmen koirakon (minä+Neri, Kaarina+Hiski, Liisa+Luka) voimalla. Kaarinan kanssa ensin "ilmoittautuminen". Neri oli äärettömän levoton, kun oltiin juuri tultu sisään halliin.
Sitten vein Nerin paikkamakuuseen siksi aikaa, kun Kaarina treenasi Hiskin kanssa tottista. Luka oli Nerin lähellä myös paikkamakuussa Liisan "avustamana". Nerille lelu etujalkojen väliin ja siirryin Neristä n. 10 metrin päähän kylki koiraa kohti. Pakko oli vahtia sivusilmällä, mitä se keksii, kun ei olla aiemmin juurikaan treenattu paikkamakuuta häiriöissä. Pysyi muuten tosi hyvin ja seuraili Hiskin tekemisiä, mutta kun hiskille heitettiin kapula ja Hiski syöksyi sitä hakemaan, nousi Nerin kyynärpäät. Maahan-käskyllä laskeutui takaisin.
Nerille hyppynouto - Vikisi taas noutolupaa odottaessaan, ei katsonut kapulaa vaan vahti Lukaa, ettei se vaan nouda hänen kapulaansa - Murisi kapulalle ja taisi vähän pureskellakin. Uusinta - vinkui... odotin kunnes hiljeni, ennenkuin lähetin, ulvahteli hypätessään... Argh! Millä tuon vinkumisen saa pois????? Käytiin välillä ulkona ja koitettiin uudelleen - Jee, yksi lähes äänetön suoritus! Hyvin Neri palasi hypyn kautta vinollakin heitolla ja vaikka keskittyi huonosti. Lukaa vahtiessaan oli jo lähes esteen kohdalla ohi tulossa ja mä avasin jo suuni "hyppy"-komentoon, kun Neri viime hetkellä muisti hypyn.
Seuraamisessa vinkui myös välillä, mutta oli hiljaisiakin pätkiä. Kontakti pätki välillä, mutta muuten suht hyvää seuraamista.
Tunnariin myös suurella innolla, vikinää odottaessa ja kapuloille vauhdilla. Jarrutti kyllä hyvin kapuloiden luona eikä "räjäyttänyt" läjää. Haisteli tarkkaan ja toi oman muita tönimättä. Hyvä! Toisella kerta liikkurin "käsky" hokemista. Luka oli Nerin näkökentässä ja Neri katseli Lukaa, eikä kapuloita. Kun sanoin "valmis", Neri tulkitsi sen "vapaa"-sanaksi ja paineli Lukan luo. -> Autoooooon! Sen jälkeen Neri ei edes yrittänyt ilman lupaa mennä Lukan luokse. Autojäähyn jälkeen tunnari vielä muutaman kerran, kunnes toi oman pureskelematta.
Aika alkoi jo loppua ja nopeasti valmistelematta ruutua treenaamaan. Neri juoksi ruutuu jotekin hassun näköisesti - Sitä varmaan hämäsi jotenkin matosta juostessa syntynyt ääni. Ruutuun päästyään lähti etsimään "seiso"-käskystä huolimatta jotain... namia, lelua tai mahdollisesti Lukalta sinne jäänyttä... ja poistui ruudusta. Uusinta - Kaarina meni pallon kanssa ruudun lähelle valmiina palkitsemaan - Neri meni kyllä ruutuu mutta sieltä suoraan Kaarinan luo. Uusinta 2 - Lopulta pysähtyi ruutuun ja Kaarina sai heittää lelun palkaksi.
Olipas tunti lyhyt! :)

tiistai 7. joulukuuta 2010

Itsenäisyyspäivän hakuilu

Eilen hakutreenit samassa paikassa kuin viimeeksi, eli koiralla vielä muistikuva paikasta. Nerille viisi maalimiestä piiloutuneena valkoisen lakanan alle. Kaksi ekaa valmiina kulmissa ja seuraavat kaksi ääniavuilla viidessä kympissä, ja viimeinen haamuili hieman lähempänä. Neri ei häkeltynyt yhtään, vaikkie saanutkaan mitään apuja ensimmäiselle. On tätä aiemminkin tehty, mutta hyvällä tuuliavulla.
Neri joutui tekemmään oikeasti töitä kaikilla muilla paitsi viimeisellä, ja hienosti tekikin. Aikaisempi pomppiminen ja pysähdyksiin kuuntelemaan jääminen (= epäluuloisuus ja katseella etsiminen) oli jäänyt pois ja Neri selvästi etsi aktiivisesti hajulle päästyään. Olisko maalimiesmotivaatio viimein löytynyt.
Nyt täytyisi saada lisää täysin vieraita maalimiehiä, että Neri tottuisi myös siihen, ettei kaikki aina ole tuttuja. Josko se joskus jossain vaiheessa oppisi, ettei ihmiset ole vaarallisia - ainakaan hakumetsässä! :) Ja näitä täysin näkymättömissä olevia maalimiehiä lisää jatkossa, ettei Neri rupea taas etsimään katseellaan.
Kyllä siitä vielä hakukoira tulee! :D *uskottelee hän itselleen, vaikka onkin epäileväinen*

maanantai 6. joulukuuta 2010

Mölläri

Eilen oltiin siinä möllitokokokeessa
Voi-paikkamakuu peruttiin, kun siihen ei ollut osallistujia, mutta vein Nerin alo-koirakoiden uusintariviin. En mennyt piiloon. Pr...että Nerillä on vaikeaa tuolla hallissa pysyä paikallaan. Se ryömi mittarimatoryömimistään (ensin siirtyy takapää, sitten etupää, taas takapää, ja jälleen etupää) kun mä olin kasvot siihen päin. Kun käänsin selkäni, se ei sen jälkeen enää kuulemma ryöminyt vaan haisteli ruohomattoa. Se oli tullut varmaan oman mittansa eteenpäin. Tätä täytyy nyt alkaa harjoittelemaan alusta alkaen.
 
Seuraaminen meidän ensimmäisenä liikkeenä. Neri oli turhautunut ja vinkui lähes kaiken aikaa. Kontakti oli mitä oli ja alkupuolella sitä ei juuri voisi seuraamiseksi nimittää. Askelluksien jälkeen vähän tsemppasi, hitaassa käynnissä se oli hienossa kontaktissa, mutta juoksussa sitä vastoin alkoi pomppimaan. 

Toisena liikkeenä ruutu, johon lähdin sanoen "Katotaan nyt mitä tapahtuu". Nerille vinkkinä "nyt otetaan ruutujuttu", jolloin Neri kiinnitti katseensa ruutu-kulmamerkkeihin, jotka tällä kertaa olivat agikentältä lainatut muurin "puolikkaat putket". Malttoi hädin tuskin odottaa lähtölupaa- lähti vauhdilla - täydellinen jarrutus keskelle ruutua seisokäskyllä. Hetken se joutui siinä seisomaan, kun odotin liikkurin käskyä, kunnes muistin, että maahan käsketään oma-aloitteisesti. Maahan laskeutui, ei syöksynyt, ja odotti siinä kiltisti seuraa-käskyyn asti, ja sen päälle vielä hieno jarrutus viereen. Se taisi olla meidän ensimmäinen ruutu kokonaisena suoritettuna. Täydellinen kympin suoritus! Neri, pidä tämä linja, kiitos! :)

Siihen se ilo sitten loppuikin sillä erää. Päätin jättää suosiolla kaukojen yrittämisen, kun Neri nosti ruudun suorituksesta melkoiset kiekat. Otettiin sen sijaan luoksetulo. Neri jäi siihen ruutuun niin kiinni, että tuijotti vaan sinnepäin, eikä keskittynyt yhtään. Ei jäänyt paikalleen makaamaan, vaan ensin nousi istumaan - palasin käskemään maahan - sen jälkee ryömi mittarimatona mun perään uudelleen ja uudelleen, vaikka laitoin takapalkan. Joku hokasi sivusta ehdottaa, että laita lelu eteen - Eli lelu etujalkojen välissä päästiin viimein yrittämään. Ei hyvä (paitsi vauhtia kyllä oli). Stoppi valui ja valui. Normaalisti Neri ei ota niitä muutamaa hidasta askelta varsinaisen jarrutuksen perään, mutta nyt otti. Ja maahan meni myös valumalla, eli teki kävelyliikkeitä ihan matalanakin vielä. Saatiin yrittää uudelleen, mutta eihan se alku taas ottanut onnistuakseen. Otettiin pelkkä seiso-stoppi, mutta ei se ollut yhtään parempi, kuin ensimmäinenkään. Vapautin siitä kuitenkin takapalkalle. 

Pidettiin tauko ja lähdettiin käymään ulkona. Nerillä tuntui olevan hirmuinen hinku pois sieltä hallista - Syöksyi ovelle ja vinkui ulospääsyä. Ei taida viihtyä Best In Areenalla! Toisen koiran suoritusen loputtua pyydettiin päästä tekemään tunnari, kun Neri tuntui ihan rennolta ja rauhalliselta. Rauhallisuutta ei kauan kestänyt - kun Neri näki liikkurin vievän kapulat, alkoi vinkuminen. Nytkähti jossain vaiheessa, jolloin komensin pysymään paikallaan. Lähti luvasta vauhdilla kapuloille, hyppäsi rivin sekaan, mutta onneksi ei osunut pahemmin yhteenkään, mutta sitten se alkoi tehdä haistelutyötä ja toi oman - Pureskeli kyllä vähän tuodessaan, muttei enää mun vieressä!

Nyt täytyis keksiä keino Nerin mielentilan hallintaan....

lauantai 4. joulukuuta 2010

Tokolyysi jatkukoon

Kaukot, kaket, kaukkarit, kaukokäskyt, kauko-ohjaus... Rakkaalla lapsella on monta nimeä! :) Mulla ei ollut ensin hajuakaan, kuinka liikkeet edes pitäisi suorittaa, jotta koira ei liikkuisi millään liikkeen osa-alueella, olkoon ne missä järjetyksessä tahansa. Sitten näin videon, missä koira piti takajalat koko ajan paikallaa ja siirteli vaan etutassuja... Eli niin me se sitten opetellaan. Kyllä niitä on tahkottu läheltä, ja läheltä, ja läheltä, ja vieläkin läheltä, kun ei Nerille millään meinannut mennä jakeluun, että niitä takajalkoja ei todellakaan saa liikuttaa missään siirtymisessä. Jos ei se liikkunut eteenpäin niin sitten sivuttain. Ja sei-maa liikkeessä vaikka etujalkojen välissä oli palkka eikä Neri siirtänyt etujalkoja yhtään eteenpäin, se onnistui kuitenkin pompsauttamaan takajalkojaan eteenpäin ja sitten se makaa maassa kummallisessa supussa ja selkä kaarella. Mulla on monta kertaa palanut sulakkeet, ja olen siirtänyt ja siirtänyt kaukojen opettamista, kun en tiennyt kuinka saisin edistystä aikaiseksi. Nyt on vihdoin pari hernettä tömähtänyt yhteen Nerin aivoissa ja se sentään vähän hahmottaa, kuinka sen halutaan toimivan. Mutta yhä ne takajalat liikahtelee ja seisomaan nousussa saattaa ottaa askeleen eteen, kun on kierroksilla. Kaikenlaista kokeillu, ja yrittänyt etsiä meille sopivaa koulutus systeemiä. Takapalkkaa kokeilin välillä, mutta sitten koira oli ihan kierossa, kun vahtasi sitä palkkaa. Jätin sen pois, mutta nyt kun ne herneet on törmänneet, olen taas voinut käyttää sitä takapalkkaa. Eilen kokeilin kauempaa, kuinka liike toimii - Neri ei liikkunut senttiäkään eteenpäin (WAU), mutta oli liikkunut sivuttaissuunnassa 20 - 30 senttiä. Miten se sen teki, kun en mä yhtään nähny.... :-O No, toivottavasti tuomarikaan ei huomaa sellasta kokeessa!!! ;-) Tänään taas treenattin takapalkalla ja lopuksi koklasin koko setin - toinen takajalka oli tullut eteenpäin viisi senttiä ja toinen kymmenisen. Välttävä suoritus! Treenit jatkuu ja täydellisyyteen pyritään! :)

Seuraamista ja askelluksia trenaillaan aina välillä. Kotona yleensä toimii ihan hyvin, mutta hallissa/kentällä vinkuu, kun hermo ei pidä. Poikittamista ja pään vatkaamista mun jalassa kiinni ilmenee välillä, etenkin silloin, kun Neriä ei kiinnosta ja sen tekisi mieli kalistella hampaitaan mun jalkaani!
Hyppynoutoa ja metallinoutoa on treenattu tosi vähän sen jälkeen kun tuli lunta. Viimeeksi hallilla otin kerran hyppynoudon ja kerrankin Neri ei vinkunut, ulvahdellut tai murissut kapulalle, jesss, joten toistoa en arvannut ottaa, että jäi kummallekin hyvä mieli! Liikkeestä istumisen Neri tekee, mutta välillä huomaan käännyttyäni, että koira on vinossa, eli se on poikittanut juuri seuraamisessa, kun olen antanut käskyn.

Ja sitten ruutuunlähtys tänä aamuna omassa pihassa, alamäkeen, marjapuskien ohi - vähän hankalaa, kun toimii itse liikkurina, ohjaajana ja kuvaajana... No, en mä oikeesti liikkuroinu.

Vähän Neri meinasi hiipiä mua kohti, kun aloin kaivaa palloa taskusta, ja se kesti vähän turhan kauan.

torstai 2. joulukuuta 2010

Pulkalla tokoilemaan

Uusi treenipaikka
Eilen kävelylenkillä huomasin, että parin kilsan päässä meistä uuden "rukoushuoneen" parkkipaikka näyttää hyvin valaistulta, ja ennen kaikkea se on enimmäkseen tyhjä. Kävin siinä heti kokeilemassa luoksetulon stopilla, että näkeekö Neri siellä käsimerkin hyvin - Hyvä stoppi, eli näki.
Pulkalla treeneihin
Sain tänään kuningasajatuksen yhdistää lenkin, vetotreenin ja tokotreenin, ja vedätin Nerillä pulkassa tokovehkeet parkkikselle. Istuinpa välillä loivassa myötäisessä itsekin pulkkaan, mutta Neri intoitui vetämään vähän liian vauhdikkaasti ja mua alkoi hirvittää. Muun ajan roikun jarruttaen hihnassa. Olen opettanut lenkillä Neriä pysymään nätisti kevyenliikenteenväylän reunassa ja nyt jouduin komentamaan sitä keskemmälle, kun pulkka poukkoili reunassa lumipaakkujen yli. Nopeasti Neri oppi käskyn "keskemmälle" - ei tarvinu, kuin pari kolme kertaa vätää sitä keskemmälle käskyn kera. Poistullessa annoin Nerin vetää pulkkaa vapaana, kun suurin into oli jo purettu. Niin sain itse kävellä raippaasti käsiä sivulla heilutellen. Siinä mä katselin koiran perässä sen menoa ja ajattelin, että kyllä se on sopeutuvainen noin nuoreksi ja vilkkaaksi koiraksi. Siinä se ravasi kiltisti aisojen välissä, vaikka taatusti olisi mieluummin juossut vapaana pikin ympäröiviä peltoja.
Toko-analyyshiä
Ensi sunnuntaina on meidän hallilla möllitoko, joka oli ensisijaisesti tarkoitettu alokasluokalle ja kisakokemattomille koirakoille, mutta kun niitä ei ilmoittautunut riittävästi päästään me kisakokemattomat VOI-luokkalaisetkin kokeilemaan kokeenomaisesti muutamaa liikettä. Paikallamakuun lisäksi on kolme valinnaista liikettä ja mä ajattelin ottaa Nerin kanssa seuraamisen, ruudun ja kaukot.
Ruutua treenattiin tänään parkkiksella, kun sen treenaaminen jää varmaan kaikkein vähimmälle kotona. Neri lähtee innokkaasti ruutuun, mutta sen kanssa vaan on turha tehdä ruutua paria kertaa enempää peräkkäin ilman palkkaa ruudussa. Se kyllästyy siihen nopeasti. Haluan kuitenkin, ettei siellä ole aina palkkaa, ettei Neri pidä "ruutu"-käskyä namin/lelunhakemis käskynä ja ala kokeessa etsimään niitä. Ennemmin palkkaan heittämällä lelun ruudun taakse.
Ostin tänään Biltemasta punaiset tötsät ruudun kulmiin. Tähän asti mulla on ollut valkoiset pakastusrasiat ja ne ei näy yhtään lumessa. Toissapäivänä kotipihassa ajattelin, etteikö Neri sittenkään tajua ollenkaan yhtään mikä se ruutu on, kun se meni minne sattui, yleensä ruudun ulkopuolelle vasemmalle. Ruudun merkkinä oli kirkkaansininen 5 cm leveä nauha, kulmissa ne valkoiset. Neri on kuitenkin muutaman kerran hallitreeneissä mennyt hyvin pelkästään kulmatötsillä merkattuun ruutuun. Tajusin sitten, että Neri hakee ruudun nimenomaan kulmamerkeistä. Tänään se menikin sitten loistavasti ruutuun ja jarrutti itse oikeassa kohdassa. Parkkiksella vaan oli liian liukasta, joten jarrutus meni kyllä pitkäksi. Palkkailin ruudussa seisomisesta. Sitten käskin maahan ja palkkaisin maassa pysymisestä, kun itse hengailin edestakaisin. Lisäksi otin luoksetulon erikseen pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla tuli vähän kaartaen ja lisäksi jarrutus meni pitkäksi. Toisella kerralla tuli aika hyvin, kun annoin juuri Nerin tullessa viereen uuden "seuraa"-käskyn.
Tunnaria ollaan treenattu kotona sisällä ja ulkona, paljoilla kapuloilla, vähillä kapuloilla, ympyrämuodostelmassa, rivimuodostelmassa, sikinsokin.... Yleensä vien itse kapulat. Neri osaa kyllä etsiä sen oman, mutta se on eriasia riittääkö siihen maltti sitten tosipaikassa, eli kokeessa. Paikallaistumista täytyisi myös treenata lisää, kun mä kääntyilen vieressä, ja malttia odottaa mun käskyä eikä nytkyä liikkurin käkytyksistä. Kapulan lievä pureskelu pitää myös kouluttaa pois. Sitä ilmenee enemmän Nerin käydessä kierroksilla, eli yleensä hallissa tai kentällä, missä on muita koiria.
Viimeeksi viime sunnuntaina otin tunnarin Nerille liikkurin kanssa hallissa. Neri alkoi kesken kaiken tuijottamaan kateellisena meidän oikealla puolella olevaa Hiski-pojua, joka pääsi hakemaan noutokapulaa jyrkän A-esteen yli. Kun mä mainitsin sanan "tunnari", Neri käänsi katseensa kyllä kapuloita kohti ja nytkähtikin lähteäkseen sen sileän tien hakemaan. Pysyi kuitenkin. Kun sai luvan paineli kapuloille "hajota ja hallitse" meningillä ja sai yhden sinkoamaan kelloasetelmasta. Malttoi kuitenkin haistella ja toi oman lievää voimakkaammin pureskellen. Tänään laitoin kapuloitten väleihin ja oman kapulan viereen ruokanappuloita. Neri otti ensin oman kapulan suuhunsa, mutta pudotti sen ja alkoi etsiä nappuloita. Kun se oli syönyt ne kaikki, sanoin uudelleen "oma" ja Neri haisteli ne kaikki kertaalleen läpi, ennen kuin oli varma, että ottaa oman. Toi ravilla oman, ja taas pureskeli vähän tullessaan. Ärh!
Luoksetulon stoppeja treenattiin myös tänään. -Täydeltä matkalta seisomaan pysäytys käsimerkin ja sanallisen käskyn yhdistelmällä, ja heti palkka heittämällä. Toisella kerralla pelkkä sanallinen, vaikka yleensä mä käytän seiso-stopissa käsimerkkiä ja maahan-stopissa sanallista, ettei koira sekoita liikkeitä. -Seisomasta  maahan-stoppiin, mutta tää on hankala toteuttaa, kun Neri ei malta pysyä seisomassa, kun kävelen sen luota poispäin vaan hiippailee mun perään. Mä joudun kokoajan katsomaan taakseni ja hokemaan "seiso! seiso! seiso!..." Se on sitten hassua, kun jos mä jätän sen liikkeestä seisomaan, niin kyllä se silloin pysyy paikallaan.
Neri kyllä tekee molemmat stopit, mutta saisi olla napakammat, etenkin maahanmeno valuu liikaa. Seisomaan osaa kyllä halutessaan pysähtyä niin nopsaan, kuin siitä vauhdista yleensä voi pysähtyä, mutta maahanmenossa ei edes osaa "plätsähtää" enkä mä edes tiedä kuinka opettaa se sille.
(Loppuja liikketä analyyssataan joskus myöhemmin :) )

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Rulla-reeni

Ihana aurinkoinen päivä - Pakko mennä metsään. Ensin käytiin molempien koirien kanssa metsälenkillä ja samalla tallasin metsään aluetta takoituksena treenata esineruutua. Mutta kun sain kerrankin pojan mukaan, päätinkin treenata ilmaisua. Ensin Arttu oli rullan kanssa muutaman metrin päässä ja testattiin vieläkö Nerillä on homma muistissa. Toimi! Seuraavaksi reilun kymmenen metrin etäisyydellä Arttu näkyvillä. Neri otti rullan hyvin ja lähti tuomaan sitä mulle, pysähtyi parin metrin päähän, pudotti rullan lumeen ja kääntyi katsomaan Artun suuntaan (ilmeisesti palkka mielessään). Ynähdin jotain ja Neri kaivoi rullan lumihangesta ja meinasi lähteä viemään sitä Artulle. Älähdin kieltävästi, jolloin se toi sen viimein mulle. Mentiin siitä sitten näytölle. Seuraavat pari kertaa meni ihan hyvin vaikka pidennettiin matkaa joka kerta. Tässä välissä otettiin yksi kunnon haku suorapalkalla. Neri näki kun Arttu meni metsään, mutta käänsin koiran pois, kun Arttu eteni alueella. Neri ei kuitenkaan mennyt riittävän syvälle, vaan lähti innolla veuhtomaan ja juoksenteli lähes päättömästi ristiin rastiin. Taisi mennä mun tallausjäljillä. Jouduin huutamaan sen takaisin pari kertaa. Lopulta se löysi Artun kuusen alta vaaleaan kankaaseen peitettynä ja oli erittäin onessaan. Tuosta vaan huomasi, ettei omia ihmisiä kannata edes käyttää maalimiehinä, kun Neri ei keskity vaan etsiminen on ihan päätöntä hosumista.
Sen jälkeen otettiin vielä ilmaisuja vielä viitisen kertaa. Viimeisellä kerralla vasta muistin, että munhan täytyy edetä kekilinjalla. Ensin Neri vähän hämääntyi, kun näki mun liikkuvan ja jäi hetkeksi lähes paikalleen seisomaan. Tuli sitten kuitenkin rullan kanssa ja näytölle Neri vei suoraan eikä tuloreittiänsä pitkin.

lauantai 27. marraskuuta 2010

"Ei sillä muuta ongelmaa ole, kuin vieraat maalimiehet"

Varmaan joka toinen hakutreenikerta olen sitä mieltä, ettei siitä hakukoiraa tuu, ja sitten seuraavaksi se taas antaa uskoa!
Tänään hakuiltiin kolmen koirakon voimalla Papintien varrella. Nerille viisi maalimiestä ja kesken treenin päätin ottaa sille tyhjän, kun kolme palkkapurkkia omaava maalimies oli väärällä puolella. Nerillä ei ole aiemmin tyhjiä otettu, paitsi edellisellä kerralla hyvän piston jälkeen metsään jäänyt maalimies päätettiin "jättää tyhjäksi".
Eli treenistä tuli seuraavanlainen: Mielikuva - valmis - valmis - ääniapu - tyhjä - ääniapu. Tuuli kävi hieman vasemmalta takaviistosta. Alue taisi olla hieman ylisyvä.
Kaarina odotti kekilinjalla, ettei meidän tarvitse tulla "tyhjään" metsään ja lähti oikealle Nerin nähden. Käänsin Neri toiseen suuntaan ja koitettiin saada tuulen puolelta toisesta mm:stä hajua. Lähetys Kaarinan suuntaan. Hyvin ylitti matkalla olleen ojan ja rohkeasti lakanan alla olleen Kaarinan luokse. Mitäs sitä arastelemaan - Tuttu nainen! :)
Vasemmalle lähetyksessä lähti hieman viistoon oikealle ja koukkasi Paulan luokse saatuaan tuulen alta hajun.
Oikealla Kaarina siirtyneenä takalinjaa pitkin. Hetken harkitsin ääniavun ottamista (lähinnä itseäni varten lähetyssuuntaa varmistakseni, kun en heti nähnyt piilon merkkiä) mutta päätin sitten luottaa koiran osaamiseen ja lähetin. Neri ei taaskaan lähtenyt suoraan vaan vasemmalle vinoon, haki hajun ja meni maalimiehelle. Ja jälleen ojanylitys ei tuottanut mitään probleemaa.
Seuraavana Paula takalinjaa siirtyneenä ääniavulla. Nyt Neri meni paremmin suoraan. En tosin ymmärrä mitä se siellä pyöri Paulan ympärillä vaikka Paula jo jutteli sille. Ei malttanut jäädä palkkanameja syömään. Nyt mulle välähti tässä mieleeni, että jos se tuumasi, että "johan minä tämän jo löysin" ja meinasi lähteä seuraavaa hakemaan! :)
Seuraava tyhjä oikealle. Oli hyvä näkyvyys. Neri lähti taas hieman vasemmalle, kaarsi sitten oikealle ikään kuin taaksepäin mutta kääntyi lopulta etenemään alueella ihan hyvin ja teki lopulta "melkein laatikon". Palasi hienosti mun luokse kutsusta ja sitten ääniavulla viimeinen maalimies löytyi hienosti. Tosi hieno, rento treeni. Taitava tyttö. Neri jopa leikki sukkapallolla Paulan kanssa ja vei sen Kaarinalle mun "Vie Kaarinalle" kehoituksesta. Se on niinkuin Kaarina sanoi: "Ei Nerillä muuta ongelmaa ole, kuin ne vieraat maalimiehet."

Viime lauantaina hakuiltiin samalla paikalla. Nerillä oli tarkoitus ottaa seitsämän maalimiestä, joista yksi jäi sitten tyhjäksi pistoksi. Paikalla oli yksi täysin vieras ihminen. Oli tosi hyvä tuuli vasemmalta, joten siellä puolella kaikki kolme valmiina ilman apuja ja oikealla taas kaikki neljä ääniavuilla. Kaikki maalimiet viimeistä lukuunottamatta oli yli viidessäkympissä. Ensimmäinen maalimies(vieras) lisäksi puolipakona, kun edellisistä treeneistä oli taas vierähtänyt aikaa. Nerille tuotti hieman ongelmia tämä vieras maalimies. Oli kuulemma tullut varovasti luokse ja puhkunut tullessaan. Otti kyllä palkat, mutta oli jo mua vastaan tulossa, kun juoksin maalimiehelle. Kun läksin Nerin kanssa takaisin maalimiehelle päin tarkoituksena palata keskilinjalle alueella takalinjaa edeten, Neri pöhähti naiselle, kun kuljimme ohi! :-/ Loppu treeni meni kyllä kuitenkin ilman enempiä puhkumisia ja puhinoita. Tuulen puolelta haki vallan mainiosti ja toiseltakin puolelta ääniavuilla sitä yhtä "tyhjäksi" jäänyttä lukuunottamatta. Sillä kertaa ääni kuuluikin tosi huonosti ja saattoipa mennä Neriltä ihan kokonaan ohi.

Kummallakin kerralla Neri pääsi treenien jälkeen juoksentelemaan toisten koirien kanssa. Tänään oli aussit Lilli ja Maisa sekä Hiski poju. Hienosti tulivat toimeen. Edellisellä kerralla Hiski sekä rotikat Vicky ja Sanni. Vickyn kanssa Neri veti kovaa rumpaa ja tulivat suht hyvin toimeen, kunnes Sanni tuli paikalle. Siinä sitten syntyi pientä riidan poikasta Vickyn kanssa ja Neri joutui kyllä alakynteen 20 kiloa painavamman koiran kanssa. :)

Vaikkei Neri , tai minä, koskaan koekelpoiseksi asti kehittyisikään, ei me tätä harrastusta lopeteta, koska se kuitenkin on meistä molemmista tosi kivaa! :D Se tuli taas jälleen kerran todistettua tänään, että mulla on surkea suuntavaisto. Kun mun piti kerran palata kekilinjalle lähdin kulkemaan keskilinjan suuntaisesti, kunnes Paula varovasti huikkasi "Hei Saija, väärä suunta, keskilinja on tuolla päin!" :D Ja piilomerkkejä hakiessa mä onnistuin melkein eksyttämään itseni - ainakin mä olin välillä ihan pihalla mihin suuntaan mun pitäisi lähteä ja piipitän sieltä muille "Mis työ ootte?", mitä kukaan ei kyllä kuullut. Eli vaikka Neri olisi kuinka taitava hakukoira, ei meistä ole kokeeseen, jos en mä tiedä mihin suuntaan mennä. Miten voi olla mahdollista, etten mä pysty hahmottamaan 100 X 100 metrin suuruista aluetta????

perjantai 19. marraskuuta 2010

Pulkalla lehtiä

Pulkanveto alkaa sujua hyvin, eli Neri osaa rauhoittua, ei ahdistu eikä tempoile aisojen välissä. Tiukoissa kääntymisissä tarvii vielä apua. Eilen kuskattiin lehdet lehtikeräykseen ja niitä oli kolme kuormallista. Neri pysyi käskystä kiltisti paikallaan sillä aikaa, kun lastasin tai purin lehtiä.


keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Hyvä siitä tulee :)

Käytöstreeniä
Kyllästyin kertakaikkiaan Nerin vikinään hihnalenkillä. Yritin ensin karsia sitä paheksumalla käytöstä napakalla kiellolla ja hihnasta nyppäämällä. Mutta kun koira ylikierrosten takia vikisee, niin eihän se tehonnut. Ja kun tuntui, että mikään ei tehoa, alkoi itselläkin kierrokset nousemaan. Lopulta päätin palauttaa koiran kotiin pienestäkin vinkaisusta. Aluksi päästiin vasta kolmannella yrittämällä tielle asti(tie on ihan talon vieressä) ja puolentoista tunnin höyläämisen jälkeen oltiin päästy jo vajaan kolmesadan metrin päähän kotoa! :D Nyt Neri on jo hokannut, miten homma etenee, mutta välillä hermo ei kertakaikkiaan pidä ja vinkaisu pääsee. Yleensä vikinää on vaan lenkin alussa ja sitten kohdalla, jossa on kummallakin puolella tietä parissa talossa koiria ulkona. Nyt kun mulla on keino vikinän lopettamiseen, pysyn itse tyynen rauhallisena. Me ei päästä monesti kovinkaan pitkälle, mutta lenkkiä se on tuokin! ;) Itse asiassa hihnalenkkejä ei voi varmaan laskea Nerillä liikunnaksi ollenkaan, ne on vaan treenejä varten. Monesti pitkänkin hihnalenkin jälkeen meidän palatessa kotiin, kun päästän Nerin vapaaksi, se juoksee villinä pitkin pihaa hihnalenkillä kertynyttä energiaa purkamassa!
Myös toisien koirien kohtaamisessa syntyvässä rähinässä olen ottanut tiukemman linjan. Namitus ja muu positiivinen vahvistaminen kun ei oikein toiminut, olen osoittanut Nerille aikas napakasti, että paheksun sen käytöstä. Nyt sen tekee kovasti mieli aloittaa rähjääminen, mutta sitten se vilkaisee mua ja muistaa, että "uups ainiin, Saija ei tykkää tästä" Sitten pääsee jo palkkaamaan ja kehumaan hyvästä käytöksestä.
Eilen oli aivan upeaa olla toko-treeneissä parkkipaikallakin, kun koira ei yhtään rähjännyt muille, ei tuijotellut ja provosoinut, eikä myöskään provosoitunut. Ja se ei ollut pelkästään sitä, ettei se mun suuttumuksen pelossa olis uskaltanut, vaan se tosiaan oli ihan rentona toisten koirien läheisyydessä. Nykyään se on vaan jotenkin levoton, kun ollaan vaan paikallaan ja mitään ei tapahdu, mutta tuon luulen olevan se ikään liittyvää. Tätyy vaan opettaa se taas rauhoittumaankin. Osasi se ennenkin olla rauhassa paikallaan.
Hakuilut jääneet väliin, muuten vaan metsäilty
Mun, ja varmaan Nerinkin harmistukseksi ei olla päästy hakutreeneihin, kun on ollut muuta menoa. Ja taas ensi lauantainakin pitää viedä poika saba-peleihin Janakkalaan. Enkä ole saanut noista perheen kaksilahkeisista vieläkään kaveria treeneihin.
Viime lauantaina oltiin Siikanevalla retkeilemässä ja mä jätin hakutreenit väliin ja lähdin sillä ehdolla mukaan, että noi toimii meille maalimiehinä. No, eihän se tietenkään toteutunut. Ensinnäkään luonnonsuojelualueella ei saa pitää koiria vapaana ja sitten tulikin jo pimeä, kun oltiin kierretty koko neva. Nerillä oli valjaat ja se oli mulla välillä kiinni repun vyötärölenkissä ja sehän veti! Pitkospuut oli joko jäisiä tai märkiä, eli liukkaita, joten välillä vähän hirvitti. Oli Neri välillä vapaanakin jollain suo-osuudella ja se juoksi ihan intona upottavssa suossa. (Mut älkää kertoko kellekkää ;D Tosin joku "Hei, tuolla on koira vapaana!" oli kuulemma ikuistanut sen superobjektiivikamerallaan suon toiselta laidalta) Välillä Neri toimi Artun vetoapuna ja veti sen yhdessä jyrkässä kohdassa oikein lahjakkaasti nurin.
Sunnuntainakin käytiin makkaranpaistossa laavuretkellä Vesilahdella.
Pulkan vetoa
Heti ensimmäisillä lumilla piti kokeilla, vieläkö Neriltä pulkanveto sujuu. Ei Neri ihan kauheasti siitä tykkää, kun siinä on niin sidottu niihin vetoaisoihin. Mutta kovasti Neri on viime talvesta rauhoittuntu ja osasi liikkua kevyellä ravilla ja kääntyä "vasen" ja "oikea" käskyillä oikeaan suuntaan. Lumet suli! :( Tätyy varmaan vähän aikaa odotella, ennekuin lunta tulee niin paljon, että pääsee vetohiihtoa harrastamaan.
Tokoakin on treenailtu, mutta ei oikein ole intoa alkaa niitä treenejä analysoimaan :) En saanut Tampereelta paikkaa joulukuun toko-kokeeseen voi-luokkaan, kun kaikki paikat oli jo menny. En viitti mihinkään kauemmas lähteä mokoman takia. Vaan, kun ei ole koetta tiedossa lähiaikoina, ei treenimotivaatiokaan ole kovin korkealla. Pähkäilen täällä joku toinen kerta meidän toko-kehitystä.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Ilmaisutreenit metsässä

Sääksjärvellä Birgitanpolun varrella. Paikalla oli vain kolme koirakkoa. Ensimmäistä kertaa vieraat maalimiehet rullatreeneissä. Häpeäkseni täytyy todeta, että edellisestä rullatreenistä on vierähtänyt hyvän matkaa yli kolme kuukautta.
Ja viime hakutreenistäkin oli jo kaksi viikkoa, joten Neri oli intoa piukassa hakualueelle mennessä. Mietin siinä hetken, että pitäisikö ottaa pari hakua ennen rullatreenejä pahimpien höyryjen päästämiseksi, mutta tehtiin kuitenkin vaan rullatreeniä. Maalimiehet näkyvillä.
Liisa näytti Nerille rullaa ja käveli keskilinjalta n. 10 metrin päähän. Neri meni innolla, otti rullan ja.... alkoi leikkiä sillä, heitteli ilmaan, ja otti uudelleen, ja heitti. Harvinaista, että Neri yleensä edes leikkii tuolla tavalla, ja se piti sitten tehdä ilmaisurullan kanssa! :) Jouduin vähän komentamaan likkaa. Neri meni uudelleen Liisan luokse ja sai toisen rullan kehoituksella "Vie Saijalle!" Toi viereen ja irrotti vasta käskystä.
Toisella mm:llä Neri pudotti rullan pari metriä ennen mua. En hyväksynyt suoritusta, seisoin vaan paikallani - ja Neri ei poiminut rullaa maasta, vaan meni oma-aloitteisesti uudelleen maalimiehelle! Loistavaa! Toisen rullan toi viereen, irrotti käskystä.
Kolmannella mm:llä toi rullan linjalle asti, mutta jostain syystä kiersi mun taakse ja pudotti rullan sinne. Katsoin sen hyväksytyksi suoritukseksi. Loput kolme menikin sitten jo rutiinilla! :)
Kaikilla kerroilla otettiin perään näyttö ja sinne mentiinkin vauhdikkaasti. En uskaltanut pitää liinasta kiinni hankauspalovammojen pelossa, kun mulla ei ollut hanskoja kädessä. Ja hienosti Neri odotti "näytä"-käskyä, kun mä kömpelösti ropelsin liinan kiinnittämisen kanssa.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Agiliitelyt talvitauolle

Ihan hyvä, että jätettiin talveksi agility! Jospa tuo koira vähän rauhottuisi iän myötä ja hallinta paranisi kevääseen mennessä. Pari viimeistä kertaa on ollut yhtä häsellystä.
Keskiviikkona Nerin kierrokset taisi olla korkeammalla, kuin kertaakaan aiemmin. Se kyllä meni ohjauksen mukaan, mutta ei pysähtynyt hetkeksikään vaikken mä olis ohjannutkaan. Paikallaan oli vain, kun käskin maahan ja olin itse vieressä kyykyssä. Pöydällä se ei kestänyt sekuntiakaan, vaan pelkästään jalat hipaisi pöydän pintaa. Ohjaaja, ei mikään pieni mies, meni pöydän toiselle puolelle eteen pysäyttämään, mutta Neri hyppäsi aluksi Erkin käsien yli ja ohi. Sain karjua "täällä" jatkuvasti ja ääneni käheäksi, kun Neri meinasi kaiken aikaa karata esteille... ja karkasikin monta kertaa, hyppi mua vasten, kun pyysin sen luokse ja lopulta se tuli suu ammollaan mun käsivarteen, ei purrut, eikä mua yhtään sattunut takin läpi, mutta autoon koira passitettiin siitä hyvästä jäähylle. Toinen setti meni sitten vähän rauhallisemmin. Otin ennen radalle menoa seuraamista ja askelluksia, ja voi veljet miten mahtava ja intensiivinen kontakti koiralla oli. Mentiin jopa esteiden lomassa kontaktissa - Neriltä vaan pari vilkaisua esteisiin. Mutta kun "toko-hallinta" loppui, alkoi nytkiminen ja säntäily.
Ihan hyvin se sitten loppujen lopuksi meni, pöydällekkin osasi lopulta pysähtyä.
Edellinen agikerta pari viikkoa aiemmin ke 13.10. olikin se kerta, jolloin Neri ampaisi alkajaisiksi hätyyttelemään toista koiraa, joka seisoi juuri puomin alastulokontaktilla. Ja se lähti tietysti karkuun juoksemaan, kun toi "hirviö hyökkäs"! Toi juuri ottaa eniten päähän - Ei siinä mitään, jos sotketaan omat treenit ihan penkin alle, mutta kun mennään häiritsemään toisiakin. Se pistää mielen maahan! :-( Sillä kertaa mulla meni treenihalut siihen. Käytiin kerran sen jälkeen kentällä, mutta mä olin ärtytyt ja Neri ylikierroksilla, eikä se siten ollut yhtään kivaa!

Nyt me harjoitellaan talven aikana kotiläksynä hallintaa ja itsehillintää - molemmat! :)

tiistai 19. lokakuuta 2010

2xhakuilut

Edellis sunnuntaina tutussa paikassa, hyvä tuuli vasemmalta, kuusi maalimiestä, aloitus tuulen puolelta. Kaksi ensimmäistä piti ottaa haamuina, mutta matkalla hakualuelle Neri näki vilahduksen oikealle piiloon kävelevästä maalimiehestä ja haukahti sille, siitä jäi sitten pöhinä päälle. Kekilinjalla alkoi sitten haukkua vasemmalla haamuilevaa maalimiestä tosissaan, jolloin päätettiin kutsua maalimies takaisin "esittäytymään" ja näyttämään palkkapurkkia. Neri rauhoittui hetkessä ja sen jälkeen tekikin hienoa työtä ilman epäluuloa. Oikealta kaikki haamuina ja vasemmalta kaksi valmiina. Hyvin käytti nenäänsä ja haistoi maalimiehet tuulenpuoleta jo keskilinjalla, ja menikin melko suoraan.
Viime sunnuntaina uudessa paikassa, paljon erilaisia tuotuja piiloja alueella. Paikalla oli ennätysmäärä, kahdeksan, koirakkoa. Nerille Neljä maalimiestä, kaikki piiloissa. Ensimmäinen vasemmalla kompostikehikossa melko lähellä keskilinjaa, jotta Nerin menon maalimiehelle näkee. Paineli vauhdilla piilolle, ei säikkynyt vähääkään. Toinen oksista rakennettu piilo takarajalla. Lähetyksessä Neri tuijotteli tiukasti liikaa vasemmalle, kuiskin korvaan "ei siellä, tuolla päin" ja heti kun katse kääntyi mun käden osoittamaan suuntaan, lähetys - ja likka ampaisi kuin ampaiskin käden osoittamaan suuntaan. Hyvä tyttö! Hyvä löytö!
Kolmas oli kupolin mallisessa "pop up" -piilossa ja se oli Nerille täysin uusi tuttavuus. Lähti hyvin osoitettuun suuntaan ja nähdessään piilon, haukahti. Onneksi maalimies-Paula alkoi heti kannustaa koiraa ja Neri oli kuulemma tullut samalla vauhdilla luo yhtään piiloa enempää arastelematta. Neljäs jälleen komposti kehikossa, innokas lähtö, hienosti löysi, ei mitään ongelmaa piilosta.

Neri on nyt mennyt muutaman viime hakutreenin todella innokkaalla ja vauhdikkaalla asenteella. Voipi olla, että välillä ollut löysäily johtui kesän lämmöstä, tai juoksun lähestymisestä ja juoksusta.
Piilot eivät näköjään tuota Nerille suurta ongelmaa, voidaan kokeilla sadeviittoja, peitteitä ym.
Koskahan me saatais toi ilmaisu metsään.... Kotona tarvis saada perheenjäsenistä kaveri treeniin, että saatais se varmaksi pihassa ja pellolla, mutta kun se mukaan lähteminen tuntuu olevan noille kovin vaikeaa. Täytyy varmaan lähteä pyytämään naapureita! :)

maanantai 18. lokakuuta 2010

Ärh!

Myytävänä koira - koulutusta vaille käyttö- ja tottelevaisuusvalio :)
Välillä olin jo mielessäni myymässä tuota perskutin juovahyeenaa. (Vaikkei sitä kyllä kukaan huoli! ;D) Sillä on kai joku "ikä". Toisille koirille äriseminen ja ihmisepäluulo tuntuu pahentuneen. Ihmisille se ei ole pitkään aikaan puhkunut lenkillä, mutta nyt on välillä naapureillekin, kun ovat kävelleet vastaan. Ja koirien nätisti ohittamisesta ei ole tietoakaan.
Pahinta kuitenkin - Neri on taas pari kertaa karannut treenikentällä toisen koiran luo, eikä kovin hyvissä aikomuksissa. Koko kesä meni hienosti, ja nyt se taas alkoi. Ensin viime tiistaina tokotreeneissä se ampaisi ahdistelemaan bortsunarttua(myöh.huom: koira olikin kuulemma uros :-O), jonka vieressä oli juuri kiltisti suorittanut paikallamakuun. Kai ne olivat siinä tuijotelleet toisiaan ja Neri päätti näyttää kaapin paikan. Ei se varsinaisesti kimppuun hyökkää, vaan käy räyhähtämässä, ja kai se karvoistakin nyppäisee, en ole varma, kun se tekee sen niin nopeasti. Siitä tuli sitten pitkästä aikaa autoarestia.
Seuraavana päivänä agitreeneissä menin tyhmänä aloittamaan treenin, ennekuin edellinen oli lähtenyt esteiltä, ja kun vielä unohdin radan ja lopetin ohjaamisen, Neri syöksyi viihdyttämään itseään taas bortsunartun perskarvoilla. Tällä kertaa mä sain sen verekseltään kiinni, kun se juoksi karkuun pinkovan koiran perässä. Taklasin sen maahan ja makasin varmaan puoli minuuttia sen päällä. Ja taas raahattiin autoon häpeämään. Siinä meni sitten Nerin agitreenivuoro sillä erää. Kun tulin myöhemmin uudelleen kentälle, Neri ei uskaltanut edes vilkaista kyseistä bortsua meidän kävellessä sen ohi. Toivottavasti muistaa sen läksytyksen myöhemminkin!
Mitähän ihmettä Nerillä on noita bordercollieita vastaan. Ne taitavat kaikki järestään saada Nerin pahimman puolen esiin. Pikku-Lukallekin ärisee ja alkaa heti kukkoilemaan, kun näkee siitä vilahduksenkin jossain. Tosin, kun Neri ja Luka saivat juosta vapaana metsässä, ne olivat seesteinen ja sopusuhtainen parivaljakko. Samoin Hiskin kanssa Neri tulee hyvin toimeen, vapaana ollessaan, ja kunnioittaa kummasti Hiskin "ylemmyyttä"! :) Mutta nuo ovatkin poikia!
Mulla on siis hyppysissäni hirvee remmirähjä, jota mää en ole osannut kouluttaa kunnon koirakansalaiseksi! :(

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tokoiltukin

Tokojuttuja on taas treenattu ihan aktiivisesti, vaikkakin vähän mulla on vielä motivaatio-ongelmia, muttei onneksi Nerillä!
Kaukokäskyjen treenaamista olen vältellyt - mun hermorakenne ei kestä! :) Koira liikkuu aina vaan sivuttain, etenkin läheltä ohjattuna. Kerran kokeilin kauempaa, paljonkohan Neri liikkuu eteenpäin koko voi-luokan kaukokäskysetin aikana (yhdellä vaihtoehdolla) ja koira tuli n. 25 senttiä eteenpäin, mutta mun mielestä se ei kyllä silloin liikkunut sivuttain. Jos saisin koiran sisomasta istumaan taaksepäin työstäen, liike paranisi. Niin ja tietysti seisomasta maahanmenon hissinä. Mä voisin kyllä ulkoistaa kaukojen opettamisen jollekulle - Onko vapaaehtoisia innokkaita?

Kenttätreeneistä pidettiin vähän aikaa taukoa, joten ensimmäisellä kerralla koira oli toisten koirien läsnäolon innostamana "melko aktiivisella tuulella". Hyppynoudossakin murisi kapulalle, mutta muuten haki  ja palautti hienosti. Hyppynouto taitaa olla Nerin suosikkiliikkeitä, myös metallikapulalla tehtynä toimii!  
Tunnari on onnistunut kotona joka kerta, oli kapuloita paljon tai vähän, mutta kentällä olikin sitten eriasia...Olisi pitänyt älytä olla ottamatta sitä, kun Neri oli niin kierroksilla. Taisi päästää jotain vikinääkin ennen lähetystä ja nytkähteli kapuloita kohti. Kun lähetin, syöksyi kapuloille ja otti ensimmäisen hampaisiin osuvan ja toi mulle, hieman jopa pureseskellen sitä matkalla. Toisella lähetyksellä sama juttu ja vasta kolmannella haisteli ja toi oman. Otettiin uusinta siten, että muut kapulat olivat kasassa ja oma hieman erillään. Neri syöksyi taas kapuloille, hajotti etutassuillaan kasan levälleen, mutta sen jälkeen rupesi haistelemaan ja toi kun toikin oman.
Seuraavalla kerralla kenttätreenissä vein ensin itse kapulat ja ajattelin, että koira näin yhdistäisi tämän kentällä tehtynä samaksi jutuksi kuin kotona tehdyt treenit. Neri otti hampaisiin ensin väärän, irrotti, jatkoi haistelua ja toi oman. Tämän jälkeen ohjaaja vei kapulat. Neri pysyy hyvin paikoillaan, vaikka mä pyörin ympäri siinä sen vieressä. Silittelin rauhoittavasti Neriä ennen lähtystä - Neri olisi kyllä saanut olla hieman rauhallisemmalla mielentilalla, mutta... No, lähetin mahdollisimman innottomalla äänellä. Hienosti haisteli järjestyksessä vasemmalta lähtien ja kun saapui oman kohdalle, otti ja toi hienosti mulle.
Neri kantaa tunnarikapulaa yleensä ihan nätisti, mutta välillä siihen on tullut pieniä painaumia ja kierroksilla ollessa kyllä vähän jäystää sitä suussaan. Tunnarikapulan nätistipitämistä on treenattu aikoinaan, mutta täytyy välillä ottaa kertausharjoituksia.
Ruutua on treenattu kotipihassa ja se ruutu on ikävä kyllä samalla paikalla koko ajan, kun ei pihassa ole tilaa. Kai koira kohta juoksee tuohon paikkaan, kun mä lähetän sen ruutuun, vaikka ruutu olisi siirretty muualle! :D Neri ei selvästikään ole ihan vielä täysin hahmottanut tätä. Kun lähetän läheltä, Neri jää ruudun eteen seisomaan. Kauempaa lähetettynä juoksee ruutuun asti, mutta mun täytyy antaa "seis"-käsky, tai koira kaartaa takaisin mun luokse. Eli tarkkana saa olla käskyjen ajoittamisessa! :-/ Pysäytyskäsky oikeaan aikaan, tai heti koiran ruutuun tultua "maahan"-komento. Ja kun maahan mennessä Neri ei yhäkään osaa laskeutua paikallaan vaan etutassut tulee sen 20 senttiä eteenpäin, ehkä enemmänkin noin pitkältä käskytysmatkalta, koiran täytyy olla reilusti ruudussa. Tätyis vaan reippaasti kerätä ruutuainekset mukaan ja lähteä laajemmille kentille harjoittelemaan. Ei näissä korkeammissa luokissa enää pelkkä oma piha riitä, samalla tavalla alo- ja avo-luokkien liikeiden treeneissä.
Seuraamisessa Neri toimii välillä upeasti, välillä nojailee muhun ja poikittaa. Paikallakäännöksissä ja parin askeleen siirtymissä se pelaa mun mielestä hienosti ... paitsi, kun käy kierroksilla.
Neri on jostain syystä alkanut kierroksilla käydessään "vuotamaan"! Ulvahtelee seuraamisessa, vinkuu liikkeellelähtölupaa odotellessa noudossa ja hyppynoudossa... ja tekee tätä jopa kotipihassakin treenatessa. Olenko mä vaatinut siltä liikaa, vai? Voi olla, että tähän mennessä tokossa Nerin vietti ei ole ollut kovin korkealla ja se on pystynyt patoamaan sen, mutta nyt kun vietti tuntuu olevan korkeammalla, koiran hermorakenne ei enää kestä vaan vietti purkautuu vinkumisena. Toivottavsti tämä on nyt vaan jokin ikäväihe, eikä jää jatkossa päälle. Pitäisköhän mun helpottaa treenejä vai mitä pitäis tehdä, etten opeta tuota likkaa vikisijäksi!? Ketkä mahdollisesti lukee tätä, saa (ja pitääkin) antaa ohjeita ja neuvoja ja vinkkejä!
Luoksetulon stopit saisi olla sähäkämpiä. Maahanmeno valuu välillä, kun koira laskeutuessaa liikkuu samalla matalana eteenpäin. Miten koiran saa putoamaan alas? Seiso-stoppi on kohtalainen, mutta ei sekään kuitenkaan tarpeeksi nopea.
Liikkeestä istuminen on Nerillä hyvin hallussa, mutta siinäkin on jäänyt kerran seisomaan, kun keskittyminen oli heikkoa. Mun oikea äänenpaino "istu"-käskyä sanoessa on tosi tärkeä.

Autopesurissa

Eilen oltiin Forssassa pojan salibadypelien pakottamana. Siinä odotellessa päätettiin käydä pesettämässä auto, kun ikkunoista ei oikein enää nähnyt kunnolla ulos. Olisinhan tietysti voinut jäädä koiran kanssa ulos odottamaan, mutta jäätiin sitten kuitenkin autoon vaikka tiesin, että pesusta syntyy aika voimakkaita ääniä ja se voi olla aika pelottava kokemus koiralle. Viime kesänä vielä jätin menemättä autopesuriin, kun mulla oli koira kyydissä, mutta nyt arvelin Nerin hermorakenteen kestävän sen. Ja kyllähän se kestikin! Aloin syöttää nappuloita Nerille heti, kun ajoimme pesulinjalle sisään. Vähän Neri hermostui, kun pesurin rakenteet ja suihkut ensimmäitä kertaa ylittivät peräkontin ja hetken aikaa ei suostuntu ottamaan namia suuhunsa. Me tehtiin istu-seiso-maahan -treeniä ja nappuloitten etsimistä peräkontista koko loppupesun ajan. Kovahermoinen likka! :)
Lisäksi kerettiin käydä hakemassa kuusi kappaletta geokätköjä. Neri oli niin innostunut uudesta paikasta, ettei edes mulla pahvimukissa olleet lihanpalat houkuttaneet koiraa. Työnsin houkuttelevan tuoksuista mukia koiran nenän eteen, kun halusin sen huomion pois jostain, mutta se ei edes nuuhkaissut sitä. Se olisi mieluiten kiskonut hihnassa ja poukkoillut sinne tänne kaikkea ympäristössä huomioiden. Yhdessä pihassa aidan takana haukahtanut bokseri sai Nerille aikaiseksi melkoisen hepulin, joka taas sai toisen koiran provosoitumaan samanlaiseen hepuliin. Myös orava sai "ansaittua huomiota", mutta joen rannalta karkuun säikähtäneet sorsat taas kohdattiin suhteellisen rauhallisesti. Se oli kummallista, että muita koiria ei näkynyt lenkillä joenrannan kävelyteillä.
Kävelyreitin varrella olisi ollut pari loistavaa nurmikkoaluetta koiran treenaamiseen eikä mahdollisesti paheksuvia ihmisiä näkynyt lähettyvillä. Varmaan olisin ottanut setin tokojuttuja, jos mulla ei olisi ollut "helpostiturhautuvamies" mukana. :D

IhQ agiliitoa

Keskiviikkona 6.10. Taas oli pari viikkoa väliä edellisistä agitreeneistä, joten mä olin pienesti varautunut häsellykseen. Mutta Neri yllätti mut - Ensimmäinen setti meni loistavasti. Neri oli mulla autossa odottamassa ja auton ovet+ikkunat suljettuina, joten ei kuullut eikä nähnyt toisten koirien treenejä. Koira seurasi hienosti ohjausta ja keskittyi tekemään esteet huolella. Pujottelu meni loppuun asti ohjaamatta, tosin mä olinkin oikealla puolella ja täytyi mun pysyä samalla tasolla koiran kanssa varmistamassa. Kontaktit täytyy vielä varmistaa namilla (joita Neri ei kylläkään kerkiä nousukontakteilta napsia) ja alastulokontaktit täytyisi vielä opettaa varmaksi, eli opettaa koira käskytä pysähtymään niille 2on2of. Nyt Neri vieläkin heittää perän kontaktilta kääntyen mua kohti, jos olen koiran takana. Eipähän meillä ole paljon ollut mahdollisuuksia näitä harjoitella, kun agitreenit on niin harvakseltaan :( eikä kentälle saa mennä omia aikojaan "tavalliset rivijäsenet"!
Tauolla Neri odotti vuoroaan kentän laidalla ja keräsi siinä kierroksia toisten koirien suorituksista. Toisella setillä Neri olikin jo niin kierroksilla, että "ohjautuminen" hieman kärsi. Esimerkiksi pujottelussa kiirehti liikaa ja oikaisi viimeisen kepin. Ja kun en voi täysin luottaa, että koira suorittaa pujottelun loppuun asti itsenäisesti, en voi kiiruhtaa koiran edelle ohjaamaan seuraavalle esteelle. Koiran nopeus todellakin lisää haastetta radalla liikkumiseen ja oikeaan paikkaan kerkeämiseen.
Tätyy jatkossa viedä koira suljettuun autoon välilläkin, kun se näin syksyllä onnistuu. Kesällä ei voinut, kun autossa on liian kuuma. Eipähän tässä enää monia treenejä kerkiä ennen talvea olemaankaan, eikä me osallistuta talven hallitreeneihin. Jätetään tämä hautumaan talveksi ja jatketaan taas ensi keväänä.
Laskeskelin, että me ollaan kesän aikana käyty nyt 14 kertaa Levekin kentällä treenaamassa, 8 alkeiskurssikertaa + pari kertaa Elinan kanssa Savitassujen esteillä. Eli yhteensä reilu parikymmentä treenikertaa - Mehän ollaan huippuja siihen nähden! :D

Hakutreenit asenteella

Viime sunnuntaina 3.10. hakuiltiin Sääksjärvellä. Paikka oli eri, kun edellisellä kerralla mutta kuitenkin tuttu. Maasto nousee keskilinjan molemmin puolin, paikoin jyrkästikin.
Päätin yrittää korjata Nerin sikakkimaista menoa maalimiehelle. Seitsämän maalimiestä, kaikki haamuina - Nämä haamut on vaan aiemmin saattaneet aiheuttaa Nerillä epäluuloista puhkumista ja varovaa menoa maalimiehelle. Mutta nyt mentiinkin sitten innokkaalla asenteella ja rohkeasti.
Neljä ekaa maalimiestä suoraan edessä ja kaksi seuraavaa etenivät takarajalla vähän matkaa, viimeinen helppona lähellä.
Maasto vaan aiheutti hiemen haasteita maalimiesten näyttäytymiselle, koiran seurantaa ja maalimiehelle saapumisen kuulemista. Yhdellä edenneellä maalimiehellä läksin liian aikaisin alueelle, kun en nähnyt enkä kuullut mitään. Kun pääsin kukkulan päälle, näin Nerin velä juoksentelevan siellä, eli äkkiä kyykkyyn, etten häiritse koiran haeskelua. Hienosti löytyi maalimiehet ja tällä kertaa ei yhtään epäluuloista käytöstä. Jospa se siitä rohkaistuisi ja alkaisi luottaa vieraisiinkin ihmisiin, ajan kanssa ja hyvillä kokemuksilla...
Tänään sitten jälleen hakuilemaan, ja taidan taas ottaa noilla haamuilla.

lauantai 2. lokakuuta 2010

On se vaan kaunista katseltavaa

Nerin vapaana liikkuminen on jotenkin kiehtovaan katsottavaa. Sen liikkeissä on välillä jotain niin petomaisen villiä. Juokseehan se paljon metsässä vapaana, mutta siellä sen liikkeitä ei pääse seuraamaan. Eilen päästin sen sänkipellolle vapaaksi ja Neri oli energisellä tuulella ja juoksi pitkin peltoa ilman varsinaista syytä ihan pelkästä juoksemisen riemusta. Laukka oli kuin gasellilla, joka väistelee perässään juoksevaa petoa, kun Neri teki välillä sivuloikkia tai korkeita pitkiä loikkia. Väillä koira vaihtoi raviin ja silloin se taas oli kuin se perässä juokseva peto, kuin hyeena. Tasainen vahva nopeasti eteenpäin vievä ravi pää alhaalla, ikäänkuin roikkuen. Mä katselin sitä hämärtyvässä illassa taivasta vasten ja mulle tuli todella vahva mielikuva luonto-ohjelmien villieläimistä. Kaunista! <3

Ihmissosiaalistamisen oppitunnit jatkuivat tänään. Oltiin Tampereen Taivaltajien Taivalpirtillä valmistelemassa huomisen Pirkan hölkän tankkauspistettä. Neri sai taas juoksennella vapaana. Tänään se oli paljon rennompi, kun viime viikonloppuna Haukkajärvellä, tosin pyörihän siellä tänään vähemmän vieraitakin. Mutta kun näitä jatkaa tasaisin väliajoin koiramyönteisten ihmisten seassa, niin eiköhän se pikkuhiljaa tule Nerille helpommaksi.

Tapasi Neri siellä kääpiöpinserinartunkin ja koirat saivat hetken leikkiä vapaana, ja hienostihan nuo tulivat toimeen, vaikkakin Nerillä oli kyllä varmuuden vuoksi vähän niskakarvat pystyssä. :) Mä olen ottanut tavaksi käskeä Nerin maahan odottamaan, kun pienempi koira tulee tapaamaan meitä. Näin homma menee todella hienosti - Neri pysyy rauhallisena ja pienempi koira ei tunne oloaan epävarmaksi. Isojen koirien lähestyessä Neri taas käsketään istumaan, kunnes toinen on luona. Siinä Nerin tuntuu olevan vaan vaikeampi pysyä rauhallisena. Mä olen katsonut parhaaksi tavata toiset koirat näin, koska Nerin lähestyminen ja tervehtiminen on muuten turhan... rajua!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Vetotreeniä

Bikejoraamassa pitkästä aikaa
Aika alkaa vetotreenit taas. Onkin jäänyt lähes kokonaan kesän ajaksi. Kävin mä kerran loppukesästä pienen pätkän canicrossaamassa, mutta kun tuo juoksu ei oikein sovi mun kropalleni. Viimeeks Nerin vetointo tuntui laimentuneen ja aluksi koira jopa yritti olla vetämättä, kun sitä kerran ollaan tolkutettu ja tolkutettu. Ei Neri enää muistanut, että huskyvaljailla saa vetää!
Nytkin otettiin rauhallinen aloitus. Aluksi kävelytin koiraa kaulapannasta, siis itsekin kävellen, pyörän vierellä puolisen kilsaa. Sitten valjaat päälle, koira kiinni muhun ja vedätin itse juosten reilun puoli kilsaa. Samalla opetin koiralle "ravi" -käskyä - Ei olis millään malttanu ravata. Sitten pyörän päälle ja menoksi! Paljon koira on kyllä rauhoittunut viime pyöräily kerrasta ja oppinut huomattavasi hillitsemään itseään. "Vasen" ja "oikee" -käskyjä pitää vielä kerrata, kun ne ei oikein menneet heti jakeluun. Onneks oli leveät risteys kohdat, niin mulla oli aikaa ohjastaa itse käntymällä ja vetämällä koiraa oikeaan suuntaan.
Ehkä kolme kilsaa mentiin vauhdikkaasti tehden metsäautoteillä parit käännökset oikealle ja vasemmalle sekä pari ympäri kääntymistä. Liikkeellelähdöt oli paljon miellyttävämpiä, ja koira malttoin kääntyessä odottaa, kunnes mä annoin luvan lähteä liikkeelle. Lopuksi metsätiellä verryttelyksi ensin vapaana jokottelua mun ajaessa pyörällä ja asvaltti osuus pyörän vierellä kevyttä ravia kaulapannassa. Kovin vaikea Nerin oli pysyä pyörän vierellä. Koko ajan sai muistuttaa, ettei pyörän eturenkaan viereen, eikä varsinkaan eteen, tarvi mennä juoksemaan.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Nasta retki Helvetinjärvenkansallispuistossa

Haukanhiedalla telttailemassa 24.-26.9.
Onneksi oltiin valoisaan aikaan perillä, kun teltta oli meillä neitsytkäytössä, eikä oltu koottu sitä vielä kertaakaan.
Neri nukkui yöt teltan apsidissa loimeen puettuna ja fleesepeitteen alle peiteltynä. Ei se peitto kyllä aamulla enää päällä ollut. Toisena yönä lämpötila oli lähellä nollaa ja Nerillä taisi olla aamulla vähän kylmä... kuten oli mullakin.
Oli kyllä hieno hiekkaranta - en uinut, mutta kyllä Neri kahlaili.








Vietettiin iltaa muiden Taivaltajien kanssa keittokatoksessa. Ja jokainen vieras oli Nerin mielestä mahdollinen uhka. Niitä tervehdittiin aina kohteliaasti... murinalla.
Mun kainalossa oli turvallista makoilla.

Vaellusretkillä
Tutustuttiin ympäristöön ja geokätköjäkin etsittiin...
 ...esimerkiksi Helvetinkolusta

Vieraita oli pakko alkaa sietämään pikkuhiljaa ja hyvin se vaellusreissulla vapaana jolkotellen menikin.

Kalliot oli sateenjäljiltä pelottavan liukkaita ja tarkkana piti olla, ettei Neri innostu juoksemaan jyrkänteiden reunoilla

Ja melomaankin vielä ennätettiin
Sunnuntaina käytiin Haukkajärvellä melomassa. Vähän likka keikutti kanoottia siirtyessään puolelta toiselle tarkkailemaan ympäristöä ja rantautuessa Neri ei malttanut odottaa vaan hyppäsi kanootista liian aikaisin, joten uimareissuhan siitä tuli.
Lopulta tuli väsy, ja Neri-märkäturkki kävi kiepille kanootin pohjalle lepäämään. Onneksi oli aurinkoinen päivä!

Ja ainakin yhden uuden asian Neri oppi tuolla reissulla taukopaikoilla ---- Kerjäämisen!
"Kyllä määki voisin pienen palan makkaraa syyvä" -ilme naamalla. Ja kyllähän se käsi aina välillä heilahti kaverillekin antamaan! :D

Oli paikalla yksi koirakaverikin - porderterrieri Karu, joka juoksi kyllä kokoonsa nähden kovaa. Koirat menivät kuin tuulispäät pitkin rantaa peräkanaa, millon kumpikin edellä. Välillä pelotti kyllä telttojen ja retkikeittimien puolesta, kun koirat viuhtoivat teltta-alueella.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Toko tauolla?

Tokoa treeenattu kotipihassa ajan kuluksi ja aktivoinniksi (tai mun hermojen menettämiseksi). Osallistuminen Lempäälään voittajaluokkaan on peruttu. Tuntuukin kivalta, kuin ei paina kiire ja "pakko-oppiminen" päälle! :)
Tunnaria on tehty joitakin kertoja epämääräisillä pihalla pyörivillä palikoilla, joihin kaikkiin mä ole itse koskenut "joskus eilenä" ja yhteen sitten juuri. Hyvin kärsivällisesti Neri hakee haistelemalla sen "oman". Viimeeksi taisi vähän arpoa, tai sitten oli kiire palkalle, kun suu aukeni parin väärän palikan päällä... mutta ei ottanut! :) Täytyis varmaan alkaa harjoittelemaan tunnaria neitseellisillä oikeilla tunnarikapuloilla.
Mutta ne kaukot, ne on ne missä multa palaa hihat! :) Pari kertaa treenattu, mutta kun mun hermorakenne ei kestä. Pikkuhiljaa Neri on alkanut liikkumaan muutaman metrin päästä ohjatessa eteen-taakse suunnassa melko vähän, mutta kun se liikkuu sivusuunnassa mokoma. Perä siirtyy mun vasemmalle, joka voi johtua siitä että mulla on monesti ollut nami oikeassa kädessä, joten Neri hakeutuu sitä kohti. Olen vaihdellut palkkakättä, mutta yhäkin peppu siirtyy ja välillä siirtyy koko koira.
Seisomasta maahan menoa on treenattu jättämällä nami etujalkojen väliin, jolloin koiran on pakko lakeutua (eikä heittäytyä) alas saadakseen namin. Samaa kokeilin lelulla, mutta siitä Neri ei välittänyt pätkääkään vaan heittäytyi sen päälle. Nyt kun tätä seisomasta maahan menoa on treenattu niin paljon, välillä Neri menee sei-is käskystä myöskin maahan. Eli nyt istu käskyssä käsimerkki annetaan oikealla, maahan käskyssä vasemmalla ja seiso käskyssä huitoo molemmat kädet. Vielä kun muistaisi tuo itsekin! :)
Kaukojen opettaminen hyväksi taitaa meillä olla pitkä tie. Itseasiassa tajusin, että mulla itselläkään ei ole tietoa, mikä tekniikka eri siitymissä koiralle olisi hyvä opettaa, että se tosiaan pysyisi kaikissa liikkumisjärjestysvaihtoehdoissa(mikä sana tuo nyt on?:D) paikallaan.

Agi on hauskaa, vaikkei se nyt niin putkeen meniskää! :) Kekiviikkona oli taas "yöagility" ja kun Nerillä oli pari viikkoa edellisestä kerrasta, kierrokset oli kirkkaanpunaisella!! Neri haukkui jatkuvasti radalla sekä tauolla, kun joku toinen oli ohjattavana. Tällä kertaa mua ei itseäni se hermostuttanut(ainaka paljo) vaan nauratti. Ja yhtään ei taas antanu mulle aikaa ajatella ja suunnitella ohjausta. Koira nytkähteli ja syökyili salamannopeasti eri suuntiin, kun mä vähänkin liikahdin tai sanoin jotain. Monta luvatonta esteen suoritusta tuli, mutten jaksanu välittää. Kerran koira lähti kierrokselle ja hyppäsi jossain vaiheessa putkenkin yli, ei sentään pituussuunnassa vaikka sekin olisi voinut onnistua! :D Tuli siinä onnistumisiakin, kun vaan sain ohjauksen kuntoon. Kun en kerkiä Nerin vauhtiin, mun on pakko käyttää sanallista (lue HUUTO)ohjausta. Huomasin, että Neri tosiaan on oppinut oikea- ja vasen-käskyt ja jopa kuuntelee niitä agiradalla!
Ja on se nopea. Kepeissä mä en kerkiä/osaa ohjata vasemmalta puolelta vaan sekoan rytmissä ja sekoitan koirankin. Mun kulkiessa oikealla, koira osaa suorittaa kepit aika itsenäisesti, mutta mun ollessa vasemmalla, Neri jättää ne kesken, ellen ohjaa. Eli meillä on tässä kierre valmis. Tätyisi varmaan opettaa kepit kokonaan uudelleen, täysin itsenäiseksi kujakepeillä...
Tuota meidän häsellystä täytyisi varmaan kuvata videolle, jotta mä saisin häveten katsella! :D

Tampereen taivaltajien melonta- ja vaellusretkelle lähdetään tänään ja tullaan sunnuntaina pois. Neri pääsee mukaan - sinne on kuulemma tulossa muitakin koiria. Telttailua Haukkajärven rannalla Haukanhiedassa, melontaa Haukkajärvellä ja kävelyä Helvetinkoluun, luultavasti vesisateessa - Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta! Puntaroidaan vieläkin, ottaakko mukaan kajakit vai inkkari. Inkkarilla Nerin voisi ottaa melontaretkille mukaan. Kajakkiin en arvaa tunkea sitä istumaan tavaratilaan vaikka se sinne juuri ja juuri mahtuukin. Jos kaadutaan(ja melko varmasti kaaduttaiskin :D), tavaratila täyttyy vedellä ja kajakkia olisi vaikea reskuttaa. Jouduttais olemaan molemmat veden varassa aikas kauan... ja Neriä olis mahdoton edes saada takaisin kajakkiin.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Hieno hakutreeni

Vaan, kylläpäs saatiin metsässä aikaa vierähtämään
Aloitettiin kymmeneltä, ja kotiin lähdin ajamaan lähes puoli kolme. Aikaa taisi kyllä mennä rupatteluun alussa, rupatteluun lopussa, ja rupatteluun siellä välilläkin :) Mutta hakutreenit on sosiaalinen tapahtuma...
Koirakoita oli kuusi ja Neri oli toiseksi viimeinen, eli ehtinyt kerätä autossa intoa muutaman tunnin. Innokkaasti Neri sitten toimikin, kun edellisellä kerralla ensimmäisenä koirana meno oli melko vaisua.
Viisi maalimiestä: etukulmat ääniavuilla. Ensimmäinen tiheässä kuusikossa, äänen Neri kuuli hyvin, meni suoraan vähän matkaa, kaarsi vähän eteenpäin ja alkoi pomppia hakien katseellaan, funtsi hetken, meni sitten kuusikkoon. Jonkin aikaa meni, ennen kuin koira kuului saapuneen maalimiehelle.
Toisen maalimiehen ääniapu taisi mennä ohi koiran korvien. Neri lähti melkein heti etenemään alueella, joten kutsuin takaisin. Pieni neuvottelu suoraan menemisestä Nerin korvaan kuiskien ennen uutta lähetystä ja lähti oikeaan suuntaan, haki lopulta vähän siksakaten maalimiehen, mutta hyvin haki! Ja mm oli Nerille uudenlaisessa piilossa, suojapeitteen alla, mitä Neri ei vähääkään hätkähtänyt.
Seuraavat kaksi valmiina piiloissa, ei ääniapuja. Neri haki molemmat edeten siksakaten noin kymmenen metrin aluen laidasta laitaan alueen perälle ja maalimiehelle asti. Tyyli se on kai tuokin! :) Viimeinen mm taas ääniavulla, meni hyvin. Koko treeni meni kokonaisuudessaan hienosti, vaikkei pistot niin suoria ja oikeaoppisia olleetkaan. Neri haki hyvin ja ennenkaikkea innokkaasti, eikä mitään puhkumista ja epäluulon ilmaisuja ollut havaittavissa. Alussa vaan kiljui ja ulisi ylikierroksilla.

Nerille on muuten viimeaikoina tullut ärsyttävä tapa pitää turhaa ääntä, vähän kuin sakemannien ujellusta. Lenkillä, etenkin alkumatkasta, treenikentälle tullessa, hakutreeneihin tullessa, autosta poistuessa missä tahansa... Rasittavaa! No, ehkä mun täytyy ajatella, että Neri on vaihtanut murinan ja puhkumisen ulinaan, ja se voi olla sosiaalisesti hyväksyttävämpää ulkopuolisten silmissä, ja korvissa! :D

lauantai 18. syyskuuta 2010

"Kiukuttelua" kokeessa - Saatiin kuitenkin 1-tulos ->TK2

TK2 Mustantuiskun Nerinna

Taas mä sekoilin - En tajua mikä ajatusvirhe mulle tuli aamulla ennen lähtöä. Mun olis pitäny lähteä ajamaan koepaikalle kymmentä vaille 8, niin mä lähdin vasta lähes 20 yli. Tajusin autoon istuessani, että mulla on n. 12 minuuttia aikaa ajaa koepaikalle, jos meinaan olla siellä sen vaaditun puoli tuntia ennen kokeen alkua. Ihan "pikkusen" vaan ajoin ylinopeutta... ja kerkeisn ihan kivasti, kun mua ei ees moitittu! :)
Ja hyvin saatiin koottua paketti kokeeseen: AVO1, 182 p, KP ja luokkavoitto, tiukkana tuomarina Tiina Heino. Niin, lisäksi LeVeK tuli joukkuekisassa kakkoseksi ja saatiin Nerin kanssa paljon, paljon palkintoja.
Kehässä
Neri ei ole tottunut siihen, että samaan aikaan toinenkin koirakko suorittaa viereisellä kentällä, joten siitä otti häiriötä. Samaten kostea nurmi kiinnosti. Kovasti sain tehdä liikkeiden välillä töitä, että sain koiran huomion itseeni ja nätisti perusasentoon. Suoritti kuitenkin ihan...
Paikallamakuu 10 - Tämä oli kerrankin täydellinen suoritus Neriltä ja täysi 10 ansaittu. Neri ei mennyt lonkka-asentoon, eikä välittänyt vähäänkään vierestä liikenteeseen lähteneestä aussista.
Seuraaminen 8 - Neri kiukutteli, seurasi ja kiukutteli. Mikähän ihme sai koiran ulvahtelemaan liikkeelle lähtiessä, juoksuosuudelle lähtiessä ja kai se jossain muuallakin vielä urputti.
Liikkeestä maahan 9,5 - puoli pistettä pois urputuksesta :)
Luoksetulo 8 - liikkui jonkin verran käsimerkin jälkeen, sivulletulo hyvä
Liikkestä seisomaan 10 - rintamasuunta oli vino, mutta tuomari ei kai nähnyt sitä sivusta?
Nouto 8 - mälväsi kapulaa (kapulassa oli tosi paksu keskikohta, tuntui varmaan vieraalta suussa) Paluu oli tällä kertaa reipas, sivulletulo hyvä
Kauko-ohjaus 10 - tosi hienosti
Estehyppy 9 - tuomari sanoi rokottaneensa pisteen vinosta asennosta esteen takana, joka oli musta outoa, mutta joka tapauksessa pisteet oli oikeat suorituksesta - Neri törmäsi muhun aika napakasti sivulle tullessa
Kokonaisvaikutus 9 - ihme! - sen verran jouduin Neriä innostamaan liikkeiden alkuun
Tuomarilinja oli tosiaan tiukka, mutta musta näytti, kuin se olisi hieman löystynyt loppua kohden. Koirakoita oli avoimessa luokassa 15, ykköstulos taisi tulla Nerin lisäksi vaan muutamalle.
Tänään sitten tein kokeen jälkeen lopullisen päätöksen ensi viikonlopun kokeen perumisesta. Nerissä oli havaittavissa kisaväsymystä - Tekeminen ei tuntunut kehässä mielekkäältä. Neri on varma suorittaja, kunhan vaan tosiaan osaa... ja voi-liikkeet ei ole ihan täysin hallussa.
Kokeita on myöhemminkin! :)

perjantai 17. syyskuuta 2010

Motivaatio hukassa

Mua ei huvita treenata tokoa
Ja sit mulla ei pinna kestä, jos Neri ei heti tajuu. Esimerkkinä voi-kaukot: Mä en millään saa opetettua Neriä laskeutumaan seisomasta maahan niin että se pysyy paikallaan - Se liikkuu sekä eteenpäin että sivusuunnassa. Parempi olla treenaamatta, jos ärsyyntyy. Treenataan tätä sitten, kun ollaa saatu huominen avo-koe pois päiväjärjestyksestä.
Tunnari menee hyvin, jos Neri vaan keskittyy. Kotona on mennyt viimeaikoina hienosti - Neri haistelee ja ei enää nostele muita kapuloita. Mutta treenikentällä... ei keskittynyt! Ohjaaja vei kapulat ja sanoi mulle missä oma: Neri haisteli kyllä järjestyksessä lähtien vasemmasta laidasta, meni oman ohi ja nappasi seuraavan vierestä. Vauhtia oli liikaa ja keskittyminen heikkoa. Argh!
Liikkestä istumista en ole kauheasti treenannut, ettei Neri mene avo-kokeessa istumaan. Neri taitaa kyllä osata sen, jos mä vaan sanon "istu"-käskyn oikealla äänenpainolla. Kokeessa se on vaan vaikeaa, kun jännittää ja käskyistä tulee epämääräisiä kiekaisuja :)
Tänään tein kotipihassa avo-luokan liikkeet kaikki alusta loppuun palkaten aina liikkeen lopussa. Kyllä Neri ne osaa ja tekeekin varmaa työtä, mutta ei ihan täydellisiä suorituksia kuitenkaan. Jäävät on kyllä hyvät. Seuraamisessa Neri nojaa välillä niin, että pää vatkaa mun askelten tahdissa, ja samalla taatusti perä poikittaa. Tämä kyllä johtuu varmaan siitä, että Neri tietää mulla olevan nameja, jolloin se punkee turhan lähelle. Josko se kokeessa ei nojailis.... Noudossa paluu on laiskaa. Luoksetulossa ei pysähdy heti, enkä millään jaksais höylätä sitä. Niin, ja sivuilletuloissa Nerin kaula koskettaa mun reittä melkein joka kerta. Tätä olen yrittänyt kitkeä käsiohjauksella. Jotenkin vaan tuo pilkun viilaaminen ei nyt oikein maistu....
Millähän mä saan kerättyä motivaation huomiseen kokeeseen??

Muuta ei sitten olla treenattukaan, kun agitreenit peruttiin sateen takia ja hakutreenit siirtyi keskiviikolta viikonlopulle, ja me oltiin viimeeksi toko-kokeessa. Sunnuntaina sitten taas hakuilemaan. Siinäkin kyllä on motivaatio kadoksissa, kun tuntuu, ettei me mennä yhtään eteenpäin!

Tänään taisin ensimmäistä kertaa hävetä olla Nerin omistaja
Me oltiin tossa lähimetsässä puolukoita etsimässä (enkä edes yhtään löytäny), koirat tietysti vapaana, kun umpimetsässä rämmitiin. Mä olin välillä ihan pihalla, missä me ollaan, kun siellä oli tehty metsätöitä. Oltiin sitten tultu lähelle polkua, ja koirat oli mun edellä. Sieltä kuului nyppylän takaa miehen äänellä "jep" ja arvasin, että siellä on koira. Sinne painelivat koirat peräkanaa. Neri kyllä pysähtyi käskystä, mutta kun Huki jatko matkaa, Neri päätti olla tottelematta mun käskyä. Pientä rähinää kuului, mutta se loppui äkkiä. Ei onneksi ollut tappenluhaluinen se lapinkoira, joka siellä oli. Mä en voinut mennä paikalle koiria hakemaan, kun tunnen tuon Nerin luonteen voimakkaan puolustushalun sen verran hyvin. Mun oli pakko huudella se kauempaa mun luokse. Kai se äijä ihmetteli, miksen tule koiriani hakemaan. Kiinnitin Nerin puuhun polun viereen ja menin hakemaan Hukia, joka ei totellu mua vähääkää. Mies neuvoi mua ystävällisesti: "Jos, meinaat pitää koiria vapaana, kato että ne on hanskassa!" Ja mua hävetti! Ja sit mua hävetti vielä lisää, kun parivaljakko kulki puussa kiinni olevan Nerin ohi ja kun olivat kohdalla, Neri alkoi kiskomaan hihnassa ja rähjäämään! Vannoin taas pyhästi, että on viimeinen kerta, kun menen noiden kahden kanssa yhtään mihinkään!

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Geokätköilemässä

Tänään ollaan vaan rämmitty metsässä geokätköjä etsimässä, ja hirvikärpästen kiusattavana.

Hukin tappijaloille ryteikössä rämpiminen oli raskasta - pahimmissa paikoissa jouduin kantamaan koiraa, joten poitsu piti jättää autoon toiselle kätköllä mennessä.

Neri etsiskeli kyllä jotain muuta kuin kätköjä. En tiedä minkä se haistoi, mutta ensin nousi karvat pystyyn, sitten haisteltiin maata, sen jälkeen ilmaa ja lopulta juostiin ympäriinsä jotain kovasti etsien....

lauantai 11. syyskuuta 2010

Nerillä nyt 2xAVO1

Toko-koe Ylöjärvi AVO1, KP ja 1. sija - Tuomaroi Ilkka Sten
Kyllä jännitti taas, ja kun koe oli Suomen Sveitsinpaimenkoirien järjestämä, näin varmaan yöllä painajaisia berneistä! :)
Oli kostea ilma, ja tuntui kalsealta, tihkutti mutta mun onneksi ei satanut. Neri tykkää, kun ei ole liian lämmin ja sedekkaan ei sitä haittais. Väsynyt se on nyt, tossa nukkuu lattialla ja jalkoja sätkii välillä unissaan.

Paikalla makuu 10 - Pysyi onneksi hyvin, vaikka lähti juuri ennen liikkeenohjaajan "valmis?" kysymystä peusasennosta liikenteeseen ja alkoi nuuhkia maata. Lonkka-asentoon oli taas heittänyt jossain vaiheessa, mutta siitä ei näköjään näissä luokissa tuomari rokota
Me oltiin avo-luokan 7. koirakko ja Neri oli autossa välillä kerälle kääriytyneenä täydessä unessa. Herättely lelulla ja magggaralla.
Seuraaminen 10  - Neri kyllä kolisteli välillä hampailla mun jalkaani tylsistyneenä. Juoksuosuudella jouduin sihahtamaan sille kieltävästi :-/
Maahanmeno 10 - Nää jäävät on Nerillä hyviä
Luoksetulo 9 - Käsiliikkeellä - Pysähtyi! :) Mitä nyt niistä parista askelesta...
Seisominen 10 - Hyvin
Noutaminen 9 - Pisteitä hyvin tästä suorituksesta(kun vertaa esim. viime kokeeseen) Oma kapula jäi viimeeksi kisoissa Kangasalle, enkä katsonut tarpeelliseksi ostaa uutta. Neri haparoi kapulan nostamisessa ja palatessa "paranteli" kapulan asentoa suussa.
Kauko-ohjaus 10 - Liikkui ehkä inansa eteenpäin istumaannousussa
Estehyppy 8 - Neri oli jo kyllästynyt koko touhuun ja hyppi mua vasten ennen viimeistä liikettä. Katseli metsään, kun annoin käskyn, mutta onneksi Nerillä "hyppy-himo" on niin voimakas, niin lähti käskystä. Ei istunut ekalla käskyllä ja luoksetullessa sivulle pyörähtäessään törmäsi mun reittä vasten huomattavan voimakkaasti
Kokonaisuus 10 -  Iloista oli meidän yhteinen tekeminen :)
Ja yhteensä siitä tuli 191 pistettä -  Meidän enkka! Ja ens lauantaina pistetään paremmaks, kun taistellaan LeVeKin joukkueessa piirinmestaruudesta. ;)

perjantai 10. syyskuuta 2010

"Rääkätty" metsässä, kentällä ja kotipihassa

Tokoilut
Ruutua treenattu ja ruutuunmeno tuntuisi olevan hallinnassa. Kotona menee hyvin, ruutuun palkka laitettu Nerin näkemättä. Kentällä kokeilin kaksi kertaa, tajuaako Neri tosiaan mikä se ruutu on, joku muu vei palkan. Ensimmäisellä kerralla Neri oli keskittynyt toiseen koiraan liikaa, lähti kyllä lähtyksestä innokkaasti liikkeelle, mutta kääntyi hetken päästä mua kattomaan: "Jaa niin, mikä juttu tää nyt olikaan?" Otin uudelleen lähetyksen ja juoksi ruutuun. Eilen ruudusta puhuminen jo sai katseen lukkiutumaan ruutua kohti ja meni hyvin keskelle. Mutta ne jälkeiset liikkeet... Ei meinaa pysyä ruudussa enään maassa, vaan alkoi lihakset jännityksestä vatkaten nousemaan ylös, ja tulee luo niin vauhdilla, ettei saa jarrutettua nätisti viereen. Treenattiin sitten vaan ruudussa maassa pysymistä, niin että mä hengailin ja palasin palkkaamaan rauhallisesta maassa pysymisestä.
Kaukot on vaikeita. Seisomasta maahan ei laskeudu vaan heittäytyy eteenpäin, joten eteenpäin tulee noin 20 senttiä/kerta, jollen ohjaa namilla kuonon edessä. Ja nyt tuli ongelma maasta istumaan nousuunkin ajatellen esim. huomista tokokisaa. Neri nousee ensin melkein seisomaan ja siirtää sitten takajalat alleen, kun aiemmin veti aina etujalat taakse. Tänään on sitten harjoiteltu uudelleen maasta istumaan nousua.
Jäävät onnistuu hyvin, istuminen mukaanlukien.
Hypyssä Neri edelleen kääntyy hypyn jälkeen esteen sivuun, mutta tulee hypyn kautta takaisin, vaikka mä tahallaan olisin sivussa samalla puolella estettä. Hyppynouto myös ihan ok.
Luoksetulon pysähdys on käsimerkillä paljon parempi, kun äänikäskyllä. Ja toivottavasti pysähtyy tälläkertaa kokeessakin! :)
Tunnari menee millon mitenkin. Välillä Neri ei tee yhtään nenätyötä vaan tuo ensimmäisen kapulan, joka eteen sattuu. Toimi hyvin, kun ensin heräteltiin nenää piilottamalla kapulaa heinikkoon. Monesti Neri vielä kerkiää ottaa väärän kapulan hampaiden väliin, ennen kuin päättää, että se on väärä. Ja nouseehan se kapula sitten maasta pari senttiä.
Voipi olla, että perun Lempäälän tokokokeen voittajaluokkaan osallistumisen. Eihän tuo koira ole läheskään valmis, edes sitten kahden viikon päästä. Olihan multakin varsinainen älynvälähdys ilmoittaa meidät voivoi-luokkaan viikon päästä edellisestä avo-luokan kokeesta. Taisin yliarvioida kykyni opettaa koiralle liikkeet! :D No, itseasiassa olin ilmoittautunut Lempäälän kokeeseen jo ennen kuin noihin kahteen edelliseen.
Haku- ja agitreenit keskiviikkona
Samana päivänä kahdet treenit oli vähän liikaa. Siis mulle. Koira ei varmaan ollut moksiskaan! :)
Ensin hakuilut Sääksjärvellä. Nerille viisi maalimiestä. Kaksi ekaa suoraan edessä, ääniavuilla - huusivat Neriä nimeltä. Eka melko lähellä, toisen lähdön Neri näki. Nämä ihan ok! Kaksi seuraavaa valmiina, myöskin ihan ok (muistaakseni) ja viimeinen vielä ääniavulla. Ihan hyvin meni treenit, ei lainkaan epäluuloisia elkeitä eikä puhkumista, vaikka ruikutin ennen meidän aloitusta: "Ei siitä kyllä koskaan hakukoiraa tuu".
Agitreeneihin tuli hirvee kiire, kun hakutreenit venyi aikas pitkiksi  - johtuisko liiallisesta lörpöttelystä! :D Pyörähdin kotona hakemassa palkat ja kaahasin Levekin kentälle, myöhässä, pinna kireellä ja väyneenä. Nerille äkkiä vähän lämmittelyä, kun oltiin hakuilussa ensimmäisenä ja koira oli viettänyt sitten autossa pari tuntia. Ja olipa vaikeaa Nerin takana leikata hypyn jälkeen seuraavalle hypylle. Neri kerkisi aina kiepsahtaa hypyltä väärään suuntaan, kun en osannut vartalolla ohjata oikealla tavalla. Sujuihan se sitten lopulta.
Kontakteilla Neri kiepsahti mua kohti ja heitti takajalat pois kontaktilta, jos jäin taakse. Eli sitten treenattiin pysähdyksiä niille siten, että syösyin Nerin eteen "JARRRRR" käskyn jälkeen. Tulihan siinä ihan hyviä radan pätkiäkin, kun mä muistin vaan mihin mennä. Neri seuraa kyllä hyvin ohjausta.
Ja taas on kämmenen selkämykset mustelmilla, kuten aina agitreenien jälkeen. Neri käydessä kierroksilla  se haukkaa palkkanamit vähän turhan innokkaasti mun käsistä.

torstai 9. syyskuuta 2010

Uusi loimi

Sain viimein tilattua Nerille BOT-loimen - Johan sitä oli vuosi suunniteltu.
Jos tuo tosiaan auttaa ja rentouttaa Nerin lihaksia ja lopettaa selkälihaksien jumitukset, se on tosiaan hintansa arvoinen! :)
Neri näyttää oikein komialta - pojat sanoi, että ritarihevosasuko tuo on?

maanantai 6. syyskuuta 2010

"Rääkkään luontokappaletta!"

Treenasin tokoa tänään taas sääksjärven hiekkakentällä - VOI-settiä. Joku spurku istui siellä kentän laidalla, tuli sitten kaukojen treenaamisen jälkeen fillarilla siitä meidän ohi ja alkoi rähistä mulle: "Tekisitkö itse noita, jos mää käskisin? Tossa ei ole mitään järkeä! RÄÄKKÄÄT luontokappaletta!" Ja se tuli halveksivalla äänenpainolla! Ei siinä auttanu selittäminen, että palkkaan makkaralla...
No, itseasiassa siinä mä olen sen spurkun kanssa ihan samaa mieltä, että mitään järkeä tokossa ei tosiaankaan ole. Mutta täytyypähän sitä koiraa jollain aktivoida. Jäi kyllä treenistä ihan paska fiilis, kun ulkopuolisen silmissä mun treenaaminen näyttää rääkkäykseltä! :( Ei kyllä mieltä ylentäny!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Pyörähdettiin näyttelyssä

Tampereen ryhmänäyttely 4.9.2010: ERI, SERT ja ROP
Mun fiksu koirani on vielä kauniskin! :) Neri oli taas ainoa lk holskunarttu näyttelyssä, niin helpostihan se sertti napsahti. Yksi uros oli Nerin lisäksi, mutta se ei kai saanu erinomaista arvostelua, kun ei meidän tarvinut kuin kerran pyörähtää kierros kehässä ja seisoa vähän aikaa tuomarin edessä. Neri hyväksyi mukisematta tuomarin kopeloinnin, ei väistänyt eikä vääntelehtinyt edes häntää koplatessa... ja kun ei se yleensä pysy paikoillaan edes kun mä hiplaan sen häntää. Neri olikin jotenkin väsyksissä ja sitä ei oikein enää olisi huvittanut olla siellä. Sen korvat riippui pään sivulla ja mä olin varma, että korvien asennosta tulee jotain sanomista, mutta sain ne kehässä nousemaan pystyyn kuiskimalla "Missä Huki? Missä Arttu?...". Eikä käynyt pienessä mielessäkään, että jäisin sinne vielä ryhmäkehää odottelemaan.
Matkalla parkkipaikalta näyttelykentälle Neri jaksoi ärhennellä vastaantuleville ja ohitettaville koirille, mutta kun päästiin kentälle, Neri kai totesi, että toivotonta alkaa kaikille uhoamaan ja murina loppui kuin seinään! :) Sen jälkeen haettiin vaan leikkikavereita... paitsi se urosholsku kyllä sai Neriltä komentelua lähentelyistä...
Nerillä on nyt kaks sertiä, niin ehkä mä joskus vielä vien sen näyttelyyn, jos vaikka sais vielä kolmannenkin. Vaikka mä kyllä uhosin taas siellä, että "viimeinen kerta, kun tuun tänne odottelemaan". Meitä ennen oli sakemannit ja niiden arviointikin alkoi jo aikataulusta jäljessä. Niitä riitti ja riitti....
Tuomarin arvostelu on kirjoitettu saksaksi ja siinä taitaa olla paljon kirjoitusvirheitäkin, kun ei sanakirjakaan tunnistanut kaikkia sanoja eikä saksaa yliopistossa opiskeleva "miniäehdokas" saanut kaikista selvää. Olisko jotain: "Oikea rakenne. Tyypillinen pää. Saksipurenta. Silmät keskiruskeat. Päälaki lievästi *jotain*. Kuiva kaula. Suora selkä. Tiheä karva. Liikkuu vapaasti."