Nasta retki Helvetinjärvenkansallispuistossa

Haukanhiedalla telttailemassa 24.-26.9.

Onneksi oltiin valoisaan aikaan perillä, kun teltta oli meillä neitsytkäytössä, eikä oltu koottu sitä vielä kertaakaan.
Neri nukkui yöt teltan apsidissa loimeen puettuna ja fleesepeitteen alle peiteltynä. Ei se peitto kyllä aamulla enää päällä ollut. Toisena yönä lämpötila oli lähellä nollaa ja Nerillä taisi olla aamulla vähän kylmä... kuten oli mullakin.

Oli kyllä hieno hiekkaranta - en uinut, mutta kyllä Neri kahlaili.

Vietettiin iltaa muiden Taivaltajien kanssa keittokatoksessa. Ja jokainen vieras oli Nerin mielestä mahdollinen uhka. Niitä tervehdittiin aina kohteliaasti... murinalla.

Mun kainalossa oli turvallista makoilla.

Vaellusretkillä
Tutustuttiin ympäristöön ja geokätköjäkin etsittiin...

 ...esimerkiksi Helvetinkolusta

Vieraita oli pakko alkaa sietämään pikkuhiljaa ja hyvin se vaellusreissulla vapaana jolkotellen menikin.

Kalliot oli sateenjäljiltä pelottavan liukkaita ja tarkkana piti olla, ettei Neri innostu juoksemaan jyrkänteiden reunoilla

Ja melomaankin vielä ennätettiin
Sunnuntaina käytiin Haukkajärvellä melomassa. Vähän likka keikutti kanoottia siirtyessään puolelta toiselle tarkkailemaan ympäristöä ja rantautuessa Neri ei malttanut odottaa vaan hyppäsi kanootista liian aikaisin, joten uimareissuhan siitä tuli.

Lopulta tuli väsy, ja Neri-märkäturkki kävi kiepille kanootin pohjalle lepäämään. Onneksi oli aurinkoinen päivä!

Ja ainakin yhden uuden asian Neri oppi tuolla reissulla taukopaikoilla ---- Kerjäämisen!

"Kyllä määki voisin pienen palan makkaraa syyvä" -ilme naamalla. Ja kyllähän se käsi aina välillä heilahti kaverillekin antamaan! :D

Oli paikalla yksi koirakaverikin - porderterrieri Karu, joka juoksi kyllä kokoonsa nähden kovaa. Koirat menivät kuin tuulispäät pitkin rantaa peräkanaa, millon kumpikin edellä. Välillä pelotti kyllä telttojen ja retkikeittimien puolesta, kun koirat viuhtoivat teltta-alueella.

Toko tauolla?

Tokoa treeenattu kotipihassa ajan kuluksi ja aktivoinniksi (tai mun hermojen menettämiseksi). Osallistuminen Lempäälään voittajaluokkaan on peruttu. Tuntuukin kivalta, kuin ei paina kiire ja "pakko-oppiminen" päälle! :)
Tunnaria on tehty joitakin kertoja epämääräisillä pihalla pyörivillä palikoilla, joihin kaikkiin mä ole itse koskenut "joskus eilenä" ja yhteen sitten juuri. Hyvin kärsivällisesti Neri hakee haistelemalla sen "oman". Viimeeksi taisi vähän arpoa, tai sitten oli kiire palkalle, kun suu aukeni parin väärän palikan päällä... mutta ei ottanut! :) Täytyis varmaan alkaa harjoittelemaan tunnaria neitseellisillä oikeilla tunnarikapuloilla.
Mutta ne kaukot, ne on ne missä multa palaa hihat! :) Pari kertaa treenattu, mutta kun mun hermorakenne ei kestä. Pikkuhiljaa Neri on alkanut liikkumaan muutaman metrin päästä ohjatessa eteen-taakse suunnassa melko vähän, mutta kun se liikkuu sivusuunnassa mokoma. Perä siirtyy mun vasemmalle, joka voi johtua siitä että mulla on monesti ollut nami oikeassa kädessä, joten Neri hakeutuu sitä kohti. Olen vaihdellut palkkakättä, mutta yhäkin peppu siirtyy ja välillä siirtyy koko koira.
Seisomasta maahan menoa on treenattu jättämällä nami etujalkojen väliin, jolloin koiran on pakko lakeutua (eikä heittäytyä) alas saadakseen namin. Samaa kokeilin lelulla, mutta siitä Neri ei välittänyt pätkääkään vaan heittäytyi sen päälle. Nyt kun tätä seisomasta maahan menoa on treenattu niin paljon, välillä Neri menee sei-is käskystä myöskin maahan. Eli nyt istu käskyssä käsimerkki annetaan oikealla, maahan käskyssä vasemmalla ja seiso käskyssä huitoo molemmat kädet. Vielä kun muistaisi tuo itsekin! :)
Kaukojen opettaminen hyväksi taitaa meillä olla pitkä tie. Itseasiassa tajusin, että mulla itselläkään ei ole tietoa, mikä tekniikka eri siitymissä koiralle olisi hyvä opettaa, että se tosiaan pysyisi kaikissa liikkumisjärjestysvaihtoehdoissa(mikä sana tuo nyt on?:D) paikallaan.

Agi on hauskaa, vaikkei se nyt niin putkeen meniskää! :) Kekiviikkona oli taas "yöagility" ja kun Nerillä oli pari viikkoa edellisestä kerrasta, kierrokset oli kirkkaanpunaisella!! Neri haukkui jatkuvasti radalla sekä tauolla, kun joku toinen oli ohjattavana. Tällä kertaa mua ei itseäni se hermostuttanut(ainaka paljo) vaan nauratti. Ja yhtään ei taas antanu mulle aikaa ajatella ja suunnitella ohjausta. Koira nytkähteli ja syökyili salamannopeasti eri suuntiin, kun mä vähänkin liikahdin tai sanoin jotain. Monta luvatonta esteen suoritusta tuli, mutten jaksanu välittää. Kerran koira lähti kierrokselle ja hyppäsi jossain vaiheessa putkenkin yli, ei sentään pituussuunnassa vaikka sekin olisi voinut onnistua! :D Tuli siinä onnistumisiakin, kun vaan sain ohjauksen kuntoon. Kun en kerkiä Nerin vauhtiin, mun on pakko käyttää sanallista (lue HUUTO)ohjausta. Huomasin, että Neri tosiaan on oppinut oikea- ja vasen-käskyt ja jopa kuuntelee niitä agiradalla!
Ja on se nopea. Kepeissä mä en kerkiä/osaa ohjata vasemmalta puolelta vaan sekoan rytmissä ja sekoitan koirankin. Mun kulkiessa oikealla, koira osaa suorittaa kepit aika itsenäisesti, mutta mun ollessa vasemmalla, Neri jättää ne kesken, ellen ohjaa. Eli meillä on tässä kierre valmis. Tätyisi varmaan opettaa kepit kokonaan uudelleen, täysin itsenäiseksi kujakepeillä...
Tuota meidän häsellystä täytyisi varmaan kuvata videolle, jotta mä saisin häveten katsella! :D

Tampereen taivaltajien melonta- ja vaellusretkelle lähdetään tänään ja tullaan sunnuntaina pois. Neri pääsee mukaan - sinne on kuulemma tulossa muitakin koiria. Telttailua Haukkajärven rannalla Haukanhiedassa, melontaa Haukkajärvellä ja kävelyä Helvetinkoluun, luultavasti vesisateessa - Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta! Puntaroidaan vieläkin, ottaakko mukaan kajakit vai inkkari. Inkkarilla Nerin voisi ottaa melontaretkille mukaan. Kajakkiin en arvaa tunkea sitä istumaan tavaratilaan vaikka se sinne juuri ja juuri mahtuukin. Jos kaadutaan(ja melko varmasti kaaduttaiskin :D), tavaratila täyttyy vedellä ja kajakkia olisi vaikea reskuttaa. Jouduttais olemaan molemmat veden varassa aikas kauan... ja Neriä olis mahdoton edes saada takaisin kajakkiin.

Hieno hakutreeni

Vaan, kylläpäs saatiin metsässä aikaa vierähtämään

Aloitettiin kymmeneltä, ja kotiin lähdin ajamaan lähes puoli kolme. Aikaa taisi kyllä mennä rupatteluun alussa, rupatteluun lopussa, ja rupatteluun siellä välilläkin :) Mutta hakutreenit on sosiaalinen tapahtuma...
Koirakoita oli kuusi ja Neri oli toiseksi viimeinen, eli ehtinyt kerätä autossa intoa muutaman tunnin. Innokkaasti Neri sitten toimikin, kun edellisellä kerralla ensimmäisenä koirana meno oli melko vaisua.
Viisi maalimiestä: etukulmat ääniavuilla. Ensimmäinen tiheässä kuusikossa, äänen Neri kuuli hyvin, meni suoraan vähän matkaa, kaarsi vähän eteenpäin ja alkoi pomppia hakien katseellaan, funtsi hetken, meni sitten kuusikkoon. Jonkin aikaa meni, ennen kuin koira kuului saapuneen maalimiehelle.
Toisen maalimiehen ääniapu taisi mennä ohi koiran korvien. Neri lähti melkein heti etenemään alueella, joten kutsuin takaisin. Pieni neuvottelu suoraan menemisestä Nerin korvaan kuiskien ennen uutta lähetystä ja lähti oikeaan suuntaan, haki lopulta vähän siksakaten maalimiehen, mutta hyvin haki! Ja mm oli Nerille uudenlaisessa piilossa, suojapeitteen alla, mitä Neri ei vähääkään hätkähtänyt.
Seuraavat kaksi valmiina piiloissa, ei ääniapuja. Neri haki molemmat edeten siksakaten noin kymmenen metrin aluen laidasta laitaan alueen perälle ja maalimiehelle asti. Tyyli se on kai tuokin! :) Viimeinen mm taas ääniavulla, meni hyvin. Koko treeni meni kokonaisuudessaan hienosti, vaikkei pistot niin suoria ja oikeaoppisia olleetkaan. Neri haki hyvin ja ennenkaikkea innokkaasti, eikä mitään puhkumista ja epäluulon ilmaisuja ollut havaittavissa. Alussa vaan kiljui ja ulisi ylikierroksilla.

Nerille on muuten viimeaikoina tullut ärsyttävä tapa pitää turhaa ääntä, vähän kuin sakemannien ujellusta. Lenkillä, etenkin alkumatkasta, treenikentälle tullessa, hakutreeneihin tullessa, autosta poistuessa missä tahansa... Rasittavaa! No, ehkä mun täytyy ajatella, että Neri on vaihtanut murinan ja puhkumisen ulinaan, ja se voi olla sosiaalisesti hyväksyttävämpää ulkopuolisten silmissä, ja korvissa! :D

"Kiukuttelua" kokeessa - Saatiin kuitenkin 1-tulos ->TK2

TK2 Mustantuiskun Nerinna

Taas mä sekoilin - En tajua mikä ajatusvirhe mulle tuli aamulla ennen lähtöä. Mun olis pitäny lähteä ajamaan koepaikalle kymmentä vaille 8, niin mä lähdin vasta lähes 20 yli. Tajusin autoon istuessani, että mulla on n. 12 minuuttia aikaa ajaa koepaikalle, jos meinaan olla siellä sen vaaditun puoli tuntia ennen kokeen alkua. Ihan "pikkusen" vaan ajoin ylinopeutta... ja kerkeisn ihan kivasti, kun mua ei ees moitittu! :)
Ja hyvin saatiin koottua paketti kokeeseen: AVO1, 182 p, KP ja luokkavoitto, tiukkana tuomarina Tiina Heino. Niin, lisäksi LeVeK tuli joukkuekisassa kakkoseksi ja saatiin Nerin kanssa paljon, paljon palkintoja.

Kehässä
Neri ei ole tottunut siihen, että samaan aikaan toinenkin koirakko suorittaa viereisellä kentällä, joten siitä otti häiriötä. Samaten kostea nurmi kiinnosti. Kovasti sain tehdä liikkeiden välillä töitä, että sain koiran huomion itseeni ja nätisti perusasentoon. Suoritti kuitenkin ihan...
Paikallamakuu 10 - Tämä oli kerrankin täydellinen suoritus Neriltä ja täysi 10 ansaittu. Neri ei mennyt lonkka-asentoon, eikä välittänyt vähäänkään vierestä liikenteeseen lähteneestä aussista.
Seuraaminen 8 - Neri kiukutteli, seurasi ja kiukutteli. Mikähän ihme sai koiran ulvahtelemaan liikkeelle lähtiessä, juoksuosuudelle lähtiessä ja kai se jossain muuallakin vielä urputti.
Liikkeestä maahan 9,5 - puoli pistettä pois urputuksesta :)
Luoksetulo 8 - liikkui jonkin verran käsimerkin jälkeen, sivulletulo hyvä
Liikkestä seisomaan 10 - rintamasuunta oli vino, mutta tuomari ei kai nähnyt sitä sivusta?
Nouto 8 - mälväsi kapulaa (kapulassa oli tosi paksu keskikohta, tuntui varmaan vieraalta suussa) Paluu oli tällä kertaa reipas, sivulletulo hyvä
Kauko-ohjaus 10 - tosi hienosti
Estehyppy 9 - tuomari sanoi rokottaneensa pisteen vinosta asennosta esteen takana, joka oli musta outoa, mutta joka tapauksessa pisteet oli oikeat suorituksesta - Neri törmäsi muhun aika napakasti sivulle tullessa
Kokonaisvaikutus 9 - ihme! - sen verran jouduin Neriä innostamaan liikkeiden alkuun
Tuomarilinja oli tosiaan tiukka, mutta musta näytti, kuin se olisi hieman löystynyt loppua kohden. Koirakoita oli avoimessa luokassa 15, ykköstulos taisi tulla Nerin lisäksi vaan muutamalle.
Tänään sitten tein kokeen jälkeen lopullisen päätöksen ensi viikonlopun kokeen perumisesta. Nerissä oli havaittavissa kisaväsymystä - Tekeminen ei tuntunut kehässä mielekkäältä. Neri on varma suorittaja, kunhan vaan tosiaan osaa... ja voi-liikkeet ei ole ihan täysin hallussa.
Kokeita on myöhemminkin! :)

Motivaatio hukassa

Mua ei huvita treenata tokoa
Ja sit mulla ei pinna kestä, jos Neri ei heti tajuu. Esimerkkinä voi-kaukot: Mä en millään saa opetettua Neriä laskeutumaan seisomasta maahan niin että se pysyy paikallaan - Se liikkuu sekä eteenpäin että sivusuunnassa. Parempi olla treenaamatta, jos ärsyyntyy. Treenataan tätä sitten, kun ollaa saatu huominen avo-koe pois päiväjärjestyksestä.
Tunnari menee hyvin, jos Neri vaan keskittyy. Kotona on mennyt viimeaikoina hienosti - Neri haistelee ja ei enää nostele muita kapuloita. Mutta treenikentällä... ei keskittynyt! Ohjaaja vei kapulat ja sanoi mulle missä oma: Neri haisteli kyllä järjestyksessä lähtien vasemmasta laidasta, meni oman ohi ja nappasi seuraavan vierestä. Vauhtia oli liikaa ja keskittyminen heikkoa. Argh!
Liikkestä istumista en ole kauheasti treenannut, ettei Neri mene avo-kokeessa istumaan. Neri taitaa kyllä osata sen, jos mä vaan sanon "istu"-käskyn oikealla äänenpainolla. Kokeessa se on vaan vaikeaa, kun jännittää ja käskyistä tulee epämääräisiä kiekaisuja :)
Tänään tein kotipihassa avo-luokan liikkeet kaikki alusta loppuun palkaten aina liikkeen lopussa. Kyllä Neri ne osaa ja tekeekin varmaa työtä, mutta ei ihan täydellisiä suorituksia kuitenkaan. Jäävät on kyllä hyvät. Seuraamisessa Neri nojaa välillä niin, että pää vatkaa mun askelten tahdissa, ja samalla taatusti perä poikittaa. Tämä kyllä johtuu varmaan siitä, että Neri tietää mulla olevan nameja, jolloin se punkee turhan lähelle. Josko se kokeessa ei nojailis.... Noudossa paluu on laiskaa. Luoksetulossa ei pysähdy heti, enkä millään jaksais höylätä sitä. Niin, ja sivuilletuloissa Nerin kaula koskettaa mun reittä melkein joka kerta. Tätä olen yrittänyt kitkeä käsiohjauksella. Jotenkin vaan tuo pilkun viilaaminen ei nyt oikein maistu....
Millähän mä saan kerättyä motivaation huomiseen kokeeseen??

Muuta ei sitten olla treenattukaan, kun agitreenit peruttiin sateen takia ja hakutreenit siirtyi keskiviikolta viikonlopulle, ja me oltiin viimeeksi toko-kokeessa. Sunnuntaina sitten taas hakuilemaan. Siinäkin kyllä on motivaatio kadoksissa, kun tuntuu, ettei me mennä yhtään eteenpäin!

Tänään taisin ensimmäistä kertaa hävetä olla Nerin omistaja

Me oltiin tossa lähimetsässä puolukoita etsimässä (enkä edes yhtään löytäny), koirat tietysti vapaana, kun umpimetsässä rämmitiin. Mä olin välillä ihan pihalla, missä me ollaan, kun siellä oli tehty metsätöitä. Oltiin sitten tultu lähelle polkua, ja koirat oli mun edellä. Sieltä kuului nyppylän takaa miehen äänellä "jep" ja arvasin, että siellä on koira. Sinne painelivat koirat peräkanaa. Neri kyllä pysähtyi käskystä, mutta kun Huki jatko matkaa, Neri päätti olla tottelematta mun käskyä. Pientä rähinää kuului, mutta se loppui äkkiä. Ei onneksi ollut tappenluhaluinen se lapinkoira, joka siellä oli. Mä en voinut mennä paikalle koiria hakemaan, kun tunnen tuon Nerin luonteen voimakkaan puolustushalun sen verran hyvin. Mun oli pakko huudella se kauempaa mun luokse. Kai se äijä ihmetteli, miksen tule koiriani hakemaan. Kiinnitin Nerin puuhun polun viereen ja menin hakemaan Hukia, joka ei totellu mua vähääkää. Mies neuvoi mua ystävällisesti: "Jos, meinaat pitää koiria vapaana, kato että ne on hanskassa!" Ja mua hävetti! Ja sit mua hävetti vielä lisää, kun parivaljakko kulki puussa kiinni olevan Nerin ohi ja kun olivat kohdalla, Neri alkoi kiskomaan hihnassa ja rähjäämään! Vannoin taas pyhästi, että on viimeinen kerta, kun menen noiden kahden kanssa yhtään mihinkään!

Geokätköilemässä

Tänään ollaan vaan rämmitty metsässä geokätköjä etsimässä, ja hirvikärpästen kiusattavana.

Hukin tappijaloille ryteikössä rämpiminen oli raskasta - pahimmissa paikoissa jouduin kantamaan koiraa, joten poitsu piti jättää autoon toiselle kätköllä mennessä.

Neri etsiskeli kyllä jotain muuta kuin kätköjä. En tiedä minkä se haistoi, mutta ensin nousi karvat pystyyn, sitten haisteltiin maata, sen jälkeen ilmaa ja lopulta juostiin ympäriinsä jotain kovasti etsien....

Nerillä nyt 2xAVO1

Toko-koe Ylöjärvi AVO1, KP ja 1. sija - Tuomaroi Ilkka Sten

Kyllä jännitti taas, ja kun koe oli Suomen Sveitsinpaimenkoirien järjestämä, näin varmaan yöllä painajaisia berneistä! :)
Oli kostea ilma, ja tuntui kalsealta, tihkutti mutta mun onneksi ei satanut. Neri tykkää, kun ei ole liian lämmin ja sedekkaan ei sitä haittais. Väsynyt se on nyt, tossa nukkuu lattialla ja jalkoja sätkii välillä unissaan.

Paikalla makuu 10 - Pysyi onneksi hyvin, vaikka lähti juuri ennen liikkeenohjaajan "valmis?" kysymystä peusasennosta liikenteeseen ja alkoi nuuhkia maata. Lonkka-asentoon oli taas heittänyt jossain vaiheessa, mutta siitä ei näköjään näissä luokissa tuomari rokota
Me oltiin avo-luokan 7. koirakko ja Neri oli autossa välillä kerälle kääriytyneenä täydessä unessa. Herättely lelulla ja magggaralla.
Seuraaminen 10  - Neri kyllä kolisteli välillä hampailla mun jalkaani tylsistyneenä. Juoksuosuudella jouduin sihahtamaan sille kieltävästi :-/
Maahanmeno 10 - Nää jäävät on Nerillä hyviä
Luoksetulo 9 - Käsiliikkeellä - Pysähtyi! :) Mitä nyt niistä parista askelesta...
Seisominen 10 - Hyvin
Noutaminen 9 - Pisteitä hyvin tästä suorituksesta(kun vertaa esim. viime kokeeseen) Oma kapula jäi viimeeksi kisoissa Kangasalle, enkä katsonut tarpeelliseksi ostaa uutta. Neri haparoi kapulan nostamisessa ja palatessa "paranteli" kapulan asentoa suussa.
Kauko-ohjaus 10 - Liikkui ehkä inansa eteenpäin istumaannousussa
Estehyppy 8 - Neri oli jo kyllästynyt koko touhuun ja hyppi mua vasten ennen viimeistä liikettä. Katseli metsään, kun annoin käskyn, mutta onneksi Nerillä "hyppy-himo" on niin voimakas, niin lähti käskystä. Ei istunut ekalla käskyllä ja luoksetullessa sivulle pyörähtäessään törmäsi mun reittä vasten huomattavan voimakkaasti
Kokonaisuus 10 -  Iloista oli meidän yhteinen tekeminen :)
Ja yhteensä siitä tuli 191 pistettä -  Meidän enkka! Ja ens lauantaina pistetään paremmaks, kun taistellaan LeVeKin joukkueessa piirinmestaruudesta. ;)

"Rääkätty" metsässä, kentällä ja kotipihassa

Tokoilut
Ruutua treenattu ja ruutuunmeno tuntuisi olevan hallinnassa. Kotona menee hyvin, ruutuun palkka laitettu Nerin näkemättä. Kentällä kokeilin kaksi kertaa, tajuaako Neri tosiaan mikä se ruutu on, joku muu vei palkan. Ensimmäisellä kerralla Neri oli keskittynyt toiseen koiraan liikaa, lähti kyllä lähtyksestä innokkaasti liikkeelle, mutta kääntyi hetken päästä mua kattomaan: "Jaa niin, mikä juttu tää nyt olikaan?" Otin uudelleen lähetyksen ja juoksi ruutuun. Eilen ruudusta puhuminen jo sai katseen lukkiutumaan ruutua kohti ja meni hyvin keskelle. Mutta ne jälkeiset liikkeet... Ei meinaa pysyä ruudussa enään maassa, vaan alkoi lihakset jännityksestä vatkaten nousemaan ylös, ja tulee luo niin vauhdilla, ettei saa jarrutettua nätisti viereen. Treenattiin sitten vaan ruudussa maassa pysymistä, niin että mä hengailin ja palasin palkkaamaan rauhallisesta maassa pysymisestä.
Kaukot on vaikeita. Seisomasta maahan ei laskeudu vaan heittäytyy eteenpäin, joten eteenpäin tulee noin 20 senttiä/kerta, jollen ohjaa namilla kuonon edessä. Ja nyt tuli ongelma maasta istumaan nousuunkin ajatellen esim. huomista tokokisaa. Neri nousee ensin melkein seisomaan ja siirtää sitten takajalat alleen, kun aiemmin veti aina etujalat taakse. Tänään on sitten harjoiteltu uudelleen maasta istumaan nousua.
Jäävät onnistuu hyvin, istuminen mukaanlukien.
Hypyssä Neri edelleen kääntyy hypyn jälkeen esteen sivuun, mutta tulee hypyn kautta takaisin, vaikka mä tahallaan olisin sivussa samalla puolella estettä. Hyppynouto myös ihan ok.
Luoksetulon pysähdys on käsimerkillä paljon parempi, kun äänikäskyllä. Ja toivottavasti pysähtyy tälläkertaa kokeessakin! :)
Tunnari menee millon mitenkin. Välillä Neri ei tee yhtään nenätyötä vaan tuo ensimmäisen kapulan, joka eteen sattuu. Toimi hyvin, kun ensin heräteltiin nenää piilottamalla kapulaa heinikkoon. Monesti Neri vielä kerkiää ottaa väärän kapulan hampaiden väliin, ennen kuin päättää, että se on väärä. Ja nouseehan se kapula sitten maasta pari senttiä.
Voipi olla, että perun Lempäälän tokokokeen voittajaluokkaan osallistumisen. Eihän tuo koira ole läheskään valmis, edes sitten kahden viikon päästä. Olihan multakin varsinainen älynvälähdys ilmoittaa meidät voivoi-luokkaan viikon päästä edellisestä avo-luokan kokeesta. Taisin yliarvioida kykyni opettaa koiralle liikkeet! :D No, itseasiassa olin ilmoittautunut Lempäälän kokeeseen jo ennen kuin noihin kahteen edelliseen.

Haku- ja agitreenit keskiviikkona

Samana päivänä kahdet treenit oli vähän liikaa. Siis mulle. Koira ei varmaan ollut moksiskaan! :)
Ensin hakuilut Sääksjärvellä. Nerille viisi maalimiestä. Kaksi ekaa suoraan edessä, ääniavuilla - huusivat Neriä nimeltä. Eka melko lähellä, toisen lähdön Neri näki. Nämä ihan ok! Kaksi seuraavaa valmiina, myöskin ihan ok (muistaakseni) ja viimeinen vielä ääniavulla. Ihan hyvin meni treenit, ei lainkaan epäluuloisia elkeitä eikä puhkumista, vaikka ruikutin ennen meidän aloitusta: "Ei siitä kyllä koskaan hakukoiraa tuu".
Agitreeneihin tuli hirvee kiire, kun hakutreenit venyi aikas pitkiksi  - johtuisko liiallisesta lörpöttelystä! :D Pyörähdin kotona hakemassa palkat ja kaahasin Levekin kentälle, myöhässä, pinna kireellä ja väyneenä. Nerille äkkiä vähän lämmittelyä, kun oltiin hakuilussa ensimmäisenä ja koira oli viettänyt sitten autossa pari tuntia. Ja olipa vaikeaa Nerin takana leikata hypyn jälkeen seuraavalle hypylle. Neri kerkisi aina kiepsahtaa hypyltä väärään suuntaan, kun en osannut vartalolla ohjata oikealla tavalla. Sujuihan se sitten lopulta.
Kontakteilla Neri kiepsahti mua kohti ja heitti takajalat pois kontaktilta, jos jäin taakse. Eli sitten treenattiin pysähdyksiä niille siten, että syösyin Nerin eteen "JARRRRR" käskyn jälkeen. Tulihan siinä ihan hyviä radan pätkiäkin, kun mä muistin vaan mihin mennä. Neri seuraa kyllä hyvin ohjausta.
Ja taas on kämmenen selkämykset mustelmilla, kuten aina agitreenien jälkeen. Neri käydessä kierroksilla  se haukkaa palkkanamit vähän turhan innokkaasti mun käsistä.

Uusi loimi

Sain viimein tilattua Nerille BOT-loimen - Johan sitä oli vuosi suunniteltu.

Jos tuo tosiaan auttaa ja rentouttaa Nerin lihaksia ja lopettaa selkälihaksien jumitukset, se on tosiaan hintansa arvoinen! :)
Neri näyttää oikein komialta - pojat sanoi, että ritarihevosasuko tuo on?

"Rääkkään luontokappaletta!"

Treenasin tokoa tänään taas sääksjärven hiekkakentällä - VOI-settiä. Joku spurku istui siellä kentän laidalla, tuli sitten kaukojen treenaamisen jälkeen fillarilla siitä meidän ohi ja alkoi rähistä mulle: "Tekisitkö itse noita, jos mää käskisin? Tossa ei ole mitään järkeä! RÄÄKKÄÄT luontokappaletta!" Ja se tuli halveksivalla äänenpainolla! Ei siinä auttanu selittäminen, että palkkaan makkaralla...
No, itseasiassa siinä mä olen sen spurkun kanssa ihan samaa mieltä, että mitään järkeä tokossa ei tosiaankaan ole. Mutta täytyypähän sitä koiraa jollain aktivoida. Jäi kyllä treenistä ihan paska fiilis, kun ulkopuolisen silmissä mun treenaaminen näyttää rääkkäykseltä! :( Ei kyllä mieltä ylentäny!

Pyörähdettiin näyttelyssä

Tampereen ryhmänäyttely 4.9.2010: ERI, SERT ja ROP

Mun fiksu koirani on vielä kauniskin! :) Neri oli taas ainoa lk holskunarttu näyttelyssä, niin helpostihan se sertti napsahti. Yksi uros oli Nerin lisäksi, mutta se ei kai saanu erinomaista arvostelua, kun ei meidän tarvinut kuin kerran pyörähtää kierros kehässä ja seisoa vähän aikaa tuomarin edessä. Neri hyväksyi mukisematta tuomarin kopeloinnin, ei väistänyt eikä vääntelehtinyt edes häntää koplatessa... ja kun ei se yleensä pysy paikoillaan edes kun mä hiplaan sen häntää. Neri olikin jotenkin väsyksissä ja sitä ei oikein enää olisi huvittanut olla siellä. Sen korvat riippui pään sivulla ja mä olin varma, että korvien asennosta tulee jotain sanomista, mutta sain ne kehässä nousemaan pystyyn kuiskimalla "Missä Huki? Missä Arttu?...". Eikä käynyt pienessä mielessäkään, että jäisin sinne vielä ryhmäkehää odottelemaan.
Matkalla parkkipaikalta näyttelykentälle Neri jaksoi ärhennellä vastaantuleville ja ohitettaville koirille, mutta kun päästiin kentälle, Neri kai totesi, että toivotonta alkaa kaikille uhoamaan ja murina loppui kuin seinään! :) Sen jälkeen haettiin vaan leikkikavereita... paitsi se urosholsku kyllä sai Neriltä komentelua lähentelyistä...
Nerillä on nyt kaks sertiä, niin ehkä mä joskus vielä vien sen näyttelyyn, jos vaikka sais vielä kolmannenkin. Vaikka mä kyllä uhosin taas siellä, että "viimeinen kerta, kun tuun tänne odottelemaan". Meitä ennen oli sakemannit ja niiden arviointikin alkoi jo aikataulusta jäljessä. Niitä riitti ja riitti....
Tuomarin arvostelu on kirjoitettu saksaksi ja siinä taitaa olla paljon kirjoitusvirheitäkin, kun ei sanakirjakaan tunnistanut kaikkia sanoja eikä saksaa yliopistossa opiskeleva "miniäehdokas" saanut kaikista selvää. Olisko jotain: "Oikea rakenne. Tyypillinen pää. Saksipurenta. Silmät keskiruskeat. Päälaki lievästi *jotain*. Kuiva kaula. Suora selkä. Tiheä karva. Liikkuu vapaasti."

Tokoo ja agii

Tokot

Työn alla VOI-luokan liikkeet. Ja AVOja pitää myös pitää yllä, kun on nekin kokeet vielä edessä.
Nerillä on hieno tatsi seuraamisessa, etenkin kun tietää, että mulla on namia. Se onkin ollut enemmän ruuan perään nykyään ->helpompi motivoitava. Kontakti on alkanut pysyä liikkeellelähdöissä ja käännöksissäkin.
Kentällä otettiin tiistaina tunnaria, ohjaaja vei kapulat. Ensimmäisellä kerralla kolisteli hampaillaan useita kapuloita ja toi lopulta väärän -> lähetin uudelleen, jolloin toi oman. Toisella kerralla kolisteli taas paria kapulaa ensin hampaillaa ja toi sitten oman. Tähän lopetus.
Kotona aiemmin pojan viemänä toi ensin kaksi kertaa väärän ja sitten vasta oman. Liian tuttua hajua kai kaikissa kapuloissa.
Luoksetulon seisomaan pysäytyksen vaihdoin takaisin käsiliikkeeksi. Maahan pysäytystä kokeiltu pari kertaa - käsky sanallinen. Saisi olla nopeampi maahanmeno. Nyt menee matalana pari askelta.
Ruutuun menoa on harjoiteltu pävittäin kotipihassa ja alkaisikohan jo jotenkin olla hajulla paikasta. Tänään oli hauska tapaus ruutuun menossa: Neri lähti vauhdilla kohti ruutua ja yht'äkkiä pysähtyi, heittäytyi maahan ja alkoi nuolla pimpslooraansa! En viitsinyt komentaa! :) Ruudun loppujuttuja treenattu aika vähän ja Neri tulee melko vauhdilla ja ensin ohi. Kentälläkin ruutuunmeno ihan hyvä, mutta vielä ei päästy kokeilemaan ilman, että Neri näkee palkan viennin. Ja huomaan, että mulla on vaikeuksia hahmottaa kaukaa koiran asemaa ruudussa! :-/
Hyppynouto tuntuisi olevan hallussa, kuin myös metallinouto. Parannettavaa tietysti on!
Kaukoista seiso-maahan tarvii kokonaan uudelleenopetuksen, jotta ei tulisi liikkumista eteenpäin - Ei muuta, kuin nami käteen ja hissausta ylös ja alas, kunnes liike jää lihasmuistiin. Kaukoja ei ole vielä edes kokeiltu kauempaa.

Agiliito

Agitreenit siirtyi keskiviikolle, joten ei sitten päästy hakutreeneihin. Onneksi ensi viikolla liitely on niin myöhään, että keritään käydä ensin hakuilemassa. Se voiskin olla Nerille hyväksi tehdä jotain henkisesti väsyttävää ennen agitreenejä, niin jospa kierrokset olisi vähän alempana. Nyt alussa lihakset oikein vatkasi pidätellystä energiasta. Treenit meni oikein hienosti - Saatiin jopa yksi pikku rata puhtaasti läpi... jollei lasketa sitä pientä hetkeä, jolloin mä hetken mietin mihin seuraavaksi ja Neri kerkesi tehdä mun edessä yhden ympäri pyörähdyksen... Neri jatkoi heti rataa, kuin mun pelkästä ajatuksesta, kun mä muistin mihin seuraavaksi. Tuo koira on hiivatin taitava lukemaan mua! Voi kun mä vaan itse oppisin helpommin muistamaan radan.