sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Tikit pois

Päätin napsia itse Nerin ompeluksen pois. Tikkien sisäänmeno- /ulostulokohdat alkoi ärtyä ikävän näköisesti ja yhdessä kohtaa oli jo märkää. Haava itsessään näytti hyvältä. Meinasin eilen soittaa ensin el-asemalle, mutta vastaanotto olikin suljettu pe ja la uusiin tiloihin muuton vuoksi. Päätin sitten omin päin poistaa tikit eilen. Leikkasin jokaisesta lenkistä ihon läheltä saksilla langan poikki ja lanka liukui nätisti ihosta pois. Solmukohdat oli vähän kinkkisempiä, kun olivat niin tiukalla ja uponneet ihoon. Hiustenleikkuusaksien kärki oli riittävän terävä napsaisemaan niistäkin langan poikki ilman ihon nipistelyä. Ärtyneitä kohtia olen pyyhkinyt Betadineliuoksella ja laittanut vielä Betadinevoidetta.

Ohjeessa oli, että tikit poistetaan 10 - 12 päivän päästä leikkauksesta, ja eilen oli kuluntu jo 9 päivää, joten... Huomenna olisi tikkien poistoaika el:llä ja samalla vien Hukin näytille etujalkojen kipuilujen vuoksi - Mun oma pieni tappijalka, kierokoipi koirani <3. Otan Nerinkin kuitenkin mukaan, kun ajattelin ottaa koirille samalla kennelyskärokotteen, kun sitä on liikenteessä täälläkin.

Tänään kävin pitkästä aikaa Nerin kanssa hihnalenkillä tiellä. Ensimmäisen ihmisen näkeminen sai Nerin niskakarvat pystyyn ja murinan aikaiseksi. Jaahas, tämänkin saa opettaa uudelleen, eli käveltiin linkkapysäkillä olleen pojan ohi edestakaisin, kunnes Neri ei kiinnittänyt siihen huomitota. Naapurin tuttu pikkukoirauroskin sai rähinät osakseen, mutta kun Neri oli rauhoittunut, päästin sen moikkaamaan Ossia ja vähän ajan päästä Neri jo haki toista leikkiin.
Nyt vaan täytyy pitää itse pää kylmänä, vaikka kuinka paljon potuttaisi. Liikkeelle lähdettiin vain rauhallisessa mielentilassa... eli matka taittui hitaasti. Jopa vastaan tullesta autosta Neri keräsi kierroksia, vaikkei autoa itseään yrittänytkään jahdata. Jokaisen hihnan kiristymisen jälkeen pysähdyin, seisoin, vedin syvään henkeä ja sanoin ääneen itselleni, ja vähän Nerillekin: "Rauhallisesti, r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i"
Leikkauskohta on vähän vielä arka. Kun Neri näki naapurin pihassa koiran ja se pomppasi penkalle ja sieltä alas, siltä pääsi vinkaisu. Sen jälkeen se unohti sen koiran ja kulki rauhallisesti! :)
Tänään mennään sitten illalla hallitokoon. :)

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Vieroitusoireita

Nerillä oli jo toisena päivänä leikkauksesta vieroitusoireita treenaamisesta, kun haavakaan ei ollut kovin kipeä. Mulla alkaa olla vasta nyt, ja Neri taas on vihdoin oppinut löysäilemään ja nukkumaan. Se ei enää viitsi pompata heti pystyyn, kun mä lähden liikkeelle. Tosin taitaa tötsän kanssa liikkuminen ahtaissa tiloissa olla sen verran epämiellyttävää, että Neri jää ennemmin paikalleen makaamaan.
Ollaan me treenattu sisällä tunnistusnoutokapulan kaunista pitämistä ja pureskelematta tuomista pahimpiin treenausvieroitusoireisiin.
Haava on aikas hyvän näköinen Nerin nuoleskeluista huolimatta. Muutaman kerran olen pyyhkinyt betadine-liuoksella. Nyt on toissapäivästä lähtien ollut yhdessä kohtaa laajeneva punainen läntti, joka näyttää verenpurkaumalta, ei tulehtuneelta. Neri on tainnut tehdä jonkin liian repäisevän liikkeen! Tikkien kohdilta on iho myös alkanut punottaa, ihan kuin iho hylkisi tikkejä. Täytyykin kysyä, voiko tuo äityä tulehdukseksi. Maltan tuskin odottaa ensi maanantaita, että saadaan tikit pois.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Terhakka toipilas

Sterilisaatioleikkaus oli eilen - Meni oikein hyvin ja kotiin sain heränneen, mutta hieman pöpperöisen koiran. Kotona sitten lepäili kolmen fleescpeiton alla, mutta kuitenkin vielä tärisi.
Siitä se sitten illan mittaan piristyi ja kävi jo ulkona kakalla ja pissalla. Ruoka ei vielä illalla maittanut ja vettä ei ole vielä tähänkään mennessä juonut. Ei tosin taida tarvia, kun ihon alle kaulaan oli nesteytykseksi ruiskutettu ainakin puoli litraa jotakin. Yökin meni hyvin. Neri herätteli mut muutaman kerran alkuyöstä kävelemällä mun sängyn viereen, joten laitoin itselleni loppuyöksi sängyn olohuoneeseen Nerin lähelle.
Nyt se jo ulkoilee ja alkaa päästellä tuttuja ulinoita, kun otan talutushihnan esille! :) Ei taida haava kovin kipeä olla, kun koira häipyy oma-aloitteisesti yläkertaan nukkumaan. Ei sen tarvis yläkertaan suotta kiipeillä - Ulos ja sisälle mennessä jo joutuu aina menemään nuo kolme porrasta. Haavasta tihkuu yhdestä kohdasta verta, eikä toi portaiden kiipeily asiaa ainakaan paranna.

Mulla on valkoista trikoopötköä, josta mä leikkaan sopivan pätkän ja teen Nerille toipilaspaidan. Tuo estää sitä nuolemasta haavaa valvonnan alla, eikä tarvi pitää tötsää päässä. Valvomattomana tietysti pakko laittaa, ettei pääse repimään tikkejä.
Nerillä on olohuoneen nurkassa patja, jossa fleecepeite päällisenä. Tänä aamuna ihmettelin, miksi Neri ei suostu menemään sänkyyn lepäämään. Se vaan seisoi siinä ja haisteli yhtä kohtaa - Siinä oli Nerin haavasta vuotanutta verta. Kun vaihdoin puhtaan peitteen, Neri suostui menemään taas sänkyynsä. Hassu tyttö!

lauantai 12. helmikuuta 2011

Valjakkohiihtokokeissa

Hattulassa Parolannummella
Jäi tosi hyvä mieli päivästä! Oli kiva kokemus, vaikkei se matkalla niissä ylämäissä siltä tuntunutkaan. Ja muistan sen hengenahdistuksen taas, kun katson tota maaliintulovideoo :D Kun vihdoin saan henkeä, huudan "Hirveitä mäkiä!"

Neri oli loistava! Mun täytyy parantaa kuntoa!

Meistä ei menny kukaan ohi ja me ohitettiin borderterrieri-koirakko siinä hirveimmässä ylämäessä. Bortsu rähisi Nerille, mutta Neri ei edes vilkaissut sitä! :D
Neri juoksi turhaan ihan oikeassa reunassa - pehmeä alusta hukkasi voimia, mutta mä en pystynyt läähätykseltäni enää komentamaan sitä keskemmälle! Niin, ja sit se yritti kaikkien sivulatujen, -teiden ja -polkujen kohdalla lähteä pois reitiltä. Oliskohan reitti ollut sen mielestä tylsä! ;) Kisamatka oli n. 5 km, aika oli 11.02 ja sillä tultiin 8./15
Päivästä tuli pitkä, kun ensinnäkin tulosten käsittelyyn meni niin kauan aikaa, kun koirakoita oli ilmoittautunut 87(jokunen jäi kyllä tulematta). Ja kun kisat oli vielä Etelä-Hämeen kennelpiirinmestaruuskisat sekä suursnautsereiden, doobermannien, noutajien ja belkianpaimenkoirien rotumestaruuskisat, meni palkintojen jakoonkin melkoisesti aikaa. Lähes jokaiseen sarjaan riitti vielä rotukisoissakin osallistujia! :)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Videoo

Halusin videolle Nerin kaukon siirtymät, että näen missä kohtaa se liikuttelee jalkojaan. Poika meni sitten vilauttamaan sille laserosoitinta, vaikka nimenomaan kielsin. Neri on laservalopisteen perään suorastaan neuroottinen ja pelkästään sana "laservalo" tai laserkynän näkeminen saa sen sekopäisenä katselemaan maata ympärillään. Keskittyminen oli sitten tosi vaikeaa ja koira oli ihan sätky. Aluksi jouduin huhuilemaan huomion muhun. Videolla se suurimmaksi osaksi katsoo mua kohti, mutta mä näin ettei se ollut keskittynyt ja sen silmät pälyili sivulle. Käskyt piti antaa nopeesti sarjana, ettei kerkee toimittaa muuta, mutta näkee tosta siirtymät, jotka yhtä seisomaannousua lukuunottamatta menivät ihan hienosti. Jopa seisomasta maahan menee pompsauttamatta takajalkoja eteenpäin, tosin vähän ennakoi maahanmenoa. Kyllä se näköjään nuo osaa, kunhan saisi sen vielä tekemään kaikki hyvin yhdellä kertaa. Nyt oli käskytysmatkaa n. 5 metriä ja etäisyyttä pitäisi saada vielä toiden mokoma lisää.
(Ihan vähän vaan leikkasin videolta Nerin kävelyseisomaannousun jälkeen mun huomionherätyskarjahduksen pois! :D Videon loppuosassa on ääni myöhässä jostain syystä. Ei Neri noin pahasti ennakoi!)

Täytyis saada joku videoimaan muitakin liikkeitä. Esimerkiksi seuraamista ja jääviä on vaikea itse arvioida.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Hihnariiviö hallitokoissa

"Hirveesti hihnassa"
Olen viikon ajan sitkeesti käynyt Nerin kanssa joka päivä 1-2 tunnin hihnalenkillä, kun normaalisti hakeudun lyhyen hihnailun jälkeen metsäteille tai poluille vapaana juoksettamaan. Välillä on ollut helpompaa ja välillä raivostuttavaa. Sunnuntaina mentiin lähes tunti ennen tokotreenihin menoa ja mulla paloi taas hihat lenkin alkupuolella. Miten koira voi olla noin levoton hihnassa. Ja kun se on niin stressaantunut? sille ei mene kertakaikkiaan mikään jakeluun, ja sitten olen minäkin stressaantunut. Hihnalenkkeilystä on tullut molemmille stressin aihe.
Viime juoksun jälkeen siitä on tullut sellainen, että kun mä komennan vetämisestä ja piippaamisesta, se saattaa äyskähtää mulle taks, ja sitä mä en taas hyväksy. Vasta kun mä räjähdän sille, se alkaa kuuntelemaan ja kulkemaan nätisti. Tähän hihnaongelmaan tarvis nyt kertakaikkiaan katkaisuhoitoa, kun se on tainnut tulla tavaksi.
Mietiskelin, että Nerin leikkauksen jälkeen, kun menee vähän aikaa, ettei voi tehdä kunnon lenkkejä, pidetäänkin hihnatauko ja sen jälkeen opetellaan koko homma uusiksi ja lähdetään uudella asenteella. Vielä en vaan tiedä kuinka se tapahtuu!? :-/

Tokoa hallissa
Siellä Neri oli sentään aikas levollinen, mitä nyt vähän piti parkkiksella rähistä kaukaa amerikastaffordshirenterrieripennulle ja toiseen suuntaan vinkua Hiskin perään. 
Aluksi taas paikkamakuu - Neri väänsi niskaansa kieroon ja oli mennyt lonkalle, kun koirien takaa hallin toisesta päästä kuului agiohjauksen ääniä ja koiran haukkua.
Hyppynouto puukapulalla - Vähän levottomana odotti lupaa, vinkaisi lähtiessään ja kuului vähän murisevan kapulalle nostaessaan. Palautus hyvä.
Kaukoja noin viidestä metristä, mutta ensin kerrattiin suoritus lähiohjauksella. Vähän liikkui eteenpäin. Jalat liikahtelee jotenkin levottomasti, myös sivusuunnassa.
Tunnari liikkurin viemänä ja käskytettynä. Meni rauhallisesti n. 4 metrin päässä olleille kapuloille, lähes suoraan omalle, nosti ja tuodessaan vähän "paranteli" kapulan asentoa suussa. Piti hyvin kiinni käskyyn asti, vaikka vein kädet vähäksi aikaa lähelle.
Seuraamista - liikkuri huuteli käskyjä, mutta me mentiin omaa seuraamista pysähdyksineen askelluksineen ristiin rastiin samaan aikaan Kaarina-Hiski koirakon kanssa. Neri seurasi upeasti ja keskittyneesti. Taisi olla kontaktissa kokoajan. Todella VAU! Loppuun palkaksi lelulla leikkimistä kehuilla "sää olet maailman paras seuraaja!" :) No, täyskäännöksissä kyllä olis parantamisen varaa - vähän treeniä takapään käyttöön, niin sillä se korjaantuu. Kun saisi vaan pidettyä tuon tatsin kokeessakin!
Ruutuunlähetystä lähes täydeltä matkalta. Neri juoksi melkein ruutuun asti ja kääntyi ympäri kysyvästi "eiks jo riitä?". Jatkoi lisäkäskyllä ruutuun. Näköjään ollut liian lyhyillä matkoilla treeniä viimeaikoina!!! Toisella kertaa meni ruutuun asti, siitä lentäväpallopalkka.
Lopuksi vielä luoksetulon stoppeja ja maahanmenoja. Voisi olla napakampiakin! Maahanmenossa laitoin damin kohtaan, johon toivoin koiran "putoavan", mutta Neri väisti damia ja meni jotenkin vinoon.
Kivat treenit oli, ja taas Neri pääsi Hiskin kanssa juoksemaan - Alkaa siitäkin tulla kohta Nerille niin itsestään selvyys, että ei malta kohta enää treenata, kun oottaa vaan, että pääsee Hiskosen kanssa leikkimään! :) Paitsi taisi Neri vähän Hiskiä komennellakin, kuten nykyään kaikkia uroskoiria - Viime juoksun jälkeen jäänyt tuokin päälle! :-/
Vetoteenit on jäänyt, kun en itse pääse hiihtämään. Tai en jaksa/pysty, kun on tota hemmetin migreeniä. Tätyiskö vaan jättää seuraava kerta lauantain kisaan. Olis ainakin koiralla into kohdallaan! :) Minä tässä parissa joka tapauksessa se heikko lenkki olen!

lauantai 5. helmikuuta 2011

Metsäretki

Lumessa pohmuten Siisjärven nuotiopaikalle - Minä lumikengillä ja Neri ihan omin pikku tassuin, ja upottiin kumpikin suunilleen yhtä paljon. Hanki kantoi sen verran, että varovasti kävellen kengät upposi kymmenisen senttiä. Tosin välillä sitten mentiin haaroja myöten, ja välillä polvilleen, kun kengän etuosa otti lumen välissä olleeseen jääkerrokseen. Sieltä oli sitten vaikea nousta ylös, kun ei saanut kädellä tukea mistään.
Sain makkaran paistoa varten märistä puista jopa aikaiseksi tulen, jota kehtasi nimittää nuotioksi. Mulla ei ollut mukana mitään sytykettä, joten askillinen tulitikkuja siihen meni. Ja lopulta poltin askinkin sytykkeenä, että sain riittävästi lämpöä märkien puiden syttymiseen. Taisipa aikaakin vierähtää lähes tunti, mutta mä olin päättänyt paistaa makkaraa! :) Neri seisoskeli kiltisti vieressä tai tutki lähiympäristöä kaikessa rauhassa. GPS-paikannin näytti, että matkaa kotiin on 1,8 kilsaa(linnuntietä). Mepä saatiin edestakasmatkaan kulutettua aikaa neljä tuntia! :)

Kotiin tultua päätin treenata Nerin kanssa vähän ruutua, ainakin liiat energiat kulutettuna. Ruutu nauhoineen - Neri todella upeasti keskelle ruutua kaikki neljä kertaa! Palkkana lentävä narupallo. Kertaalleen otettiin loppuosaa ja kun pihassa ei ollut riittävästi tilaa, kävelin välillä paikallani. Ensin Neri nousi lähtöön mun vilkaisusta, josta palautus maahan. Sen jälkeen vilkuilin koiraa tarkoituksella, että oppii pysymään paikoillaan vaikka pyörittelisin päätäni. Kävin palkkaamassa paikallapysymisestä ja lopulta "seuraa"-käsky - Tuli ilman kaarrosta hyvin seuraamiseen.
Liikkeestä istumiset - hyvin, seuraamista ja askelluksia hyvällä asenteella.
Nerihän taitaa olla parhaimmillaan loppuunväsytettynä! :)

perjantai 4. helmikuuta 2011

Halli-, veto- ja hämärähommia

Sunnuntaina 30.1. hallissa tokot
Mitähän me tehtiin, kun siitä on aikaa. Ainakin aluksi paikkamakuu. Jätin taas damin etujalkojen väliin. Oli kuitenkin mennyt lonkalle ja kuulemma katsellut ympärilleen vähän levottomana - vieressä piippasi mäykkyuros.
Neri oli muuten aluksi tosi levollinen ja seurasi hienosti eikä kytännyt toisia koiria, joita tosin oli paikalla vain kaksi. Liikkeestä istumisessa jäi taas muistaakseni ensimmäisellä seisomaan, uusinnalla istui hyvin ja pysyi paikallaan mun kierrellessä. Piti tehdä hyppynoutoa, mutta sitten... hallin toisesta päästä alkoi kuulua erittäin kantavalla äänellä "HYPPY-HYPPY-HYPPY-PUTKI...." ja Neri sekosi. Se alkoi etsiä hyppyjä ja putken löysikin ja menasi ampaista sisään. Sen jälkeen ei treenaamista kannattanut enää jatkaa, kun koira kiljahteli jo muidenkin treeneistä. Kun toinen kenttä oli ollut jonkin aikaa hiljaa, Neri rauhoittui. Saatiin taas vähän aikaa treenattua jotain, muistaakseni luoksetulon stoppeja ja maahanmenoa. Neri pysyi yllättävän hyvin jätettäessä paikallaan ja pysähdykset oli ihan hyviä. Äkkiä se siitä "agi-sätkystä" palautui. Lopuksi taas ulkona vapaata juoksua Hiski-pojun kanssa. <3

Maanataina 31.1. vetohiihto kaasulinjan ladulla
Tosi mahatavaa menoa. Mentiin vauhdilla lähes viisi kilsaa. Vähän Neri alkoi ylämäessä jo löysäilemään lopussa, mutta kehumalla sai taas koiraan intoa. Itsekin jaksoin nyt paremmin! :) Yhdessä kohtaa Neri meni alamäessä liian reunaan juoksemaan ja jalan upotessa tasapaino häiriintyi, jolloin mä menin koiran ohi. Onneksi Neri ei kaatunut ja satuttanut itseensä. Vähän jo kerkesin säikähtää. Takaisin tullessa annoin koiran mennä omaa tahtia yhtään hoputtamatta tai innostamatta, alamäissä rauhoitin koiran menoa ja sain sen pysymään rauhallisessa ravissa. Saatiin hyvä loppuverryttely hiihtäen, niin ei tarvinu mun lähteä hölkkäileen ja saamaan selkääni kipeeksi.

Eilen illalla lenkkeillessä treenailtiin luoksetuloa, liikkeestä istumista ja kaukoja. Oli ihmeen valoisaa valaisemattomalla metsätiellä, kun katuvalot sun muut heijastuivat pilvistä. Luoksetuloa pitkällä matkalla, seisomaan pysäytys "seiso"-käskyllä - valui muutaman askelen. Myös maahan voisi mätkähtää reippaammin eikä askeltaa hassusti matalana laskeutumisen aikana. Liikkeestä istumaan kerrankin ekalla. Kehut ja palkkaus heti istumisesta. Kaukoissa kokeilin koko litannian reilun 5 metrin päästä. Siirtyi n. 20 senttiä eteenpäin. En nähnyt kunnolla, mutta taisi ainakin seisomaan noustessaan vähän edetä, ja tietty se Nerin vaikein sei-maa tuli vähän eteenpäin.
Sisällä ollaan treenailtu kaukoja läheltä, mutta se seisomasta maahanmeno paikallaan tuntuu olevan Nerille jo fyysisesti mahdotonta... ilman namia etujalkojen välissä! ;)
Kotipihassa ollaan treenattu kerran ruutua ja pari kertaa tunnaria. Ruudussa edelleen Neri menee helposti ihan vasempaan laitaan - olen nyt jättänyt lelua ruutuun oikealle puoliskolle. Ei Neriä lelu ruudussa juuri kiinnosta, mutta on se kuitenkin ohjannut koiraa jäämään keskemmälle. Välillä olen käyttänyt myös nameja alustan päällä ja ne Neri kyllä syö. Tunnarissa kerran kapulat on vienyt Arttu ja kerran Lassi. Neri hämääntyy, kun muissa kapuloissa on oman perheen jäsenen haju ja on tuonut ensin väärän muistaakseni molemmilla kerroilla. Hallissa vieraan vieminä ei ole erehtynyt, eli täytyy saada kapuloihin vierasta hajua.

Tänään tyhjensin Nerin anaalirauhaset, kun se vähän haiskahti ja nuoli peppuaan. (Oli muuten sitten kumihanskat käsissä ;D) Toinen puoli tyhjeni tosi hyvin, toinen ei tainnut oikein kunnolla. No sen jälkeen se haiskahti vähän enemmän, kun taisi nesteitä valua karvoille. Mun oli pakko pestä koiran peppu, joten päätin pestä saman tien koko koiran. Kyllä se on nyt puhtoinen.