Ahkeria oltu(paitsi kirjottamaan), agilitykin jo alotettu

Eilen tiistaina 23.3. kenttä-tokoa: Teemana oli jäävät

Kentälle tulo meni ihan hyvin pienillä puhinoilla, ja minäkin huokasin automatkalla mielessäni vain ehkä kerran! ;) Treenailin ensin itsekseni jääviä. Kentällä oli vain meidän lisäksi toinen koirakko, kolmas tuli lopussa, juuri kun koulutusohjaaja alkoi käskyttää meitä. Nerin mielenkiinto siirtyi turhan paljon siihen suuntaan. Hyvin Neri kuitenkin seuraamisissa otti kontaktin. Maahanmeno oli hyvä. Istumisessa annoin voimakkaa vartaloavun ja namin suuhun, josta sain palautetta kouluttajalta. Koira toimisi kuulemma vähemmilläkin avuilla. Seisomaan jäi parin askelen jälkeen, mutta sitten mä aloin sähläämään: Kaivelin taskusta pallo-palkkaa ja Neri otti pari askelta mua kohti (enkä mä loppujen lopuksi edes löytäny sitä palloa).
Kouluttajan mukaan mun täytyy vähentää vartaloapuja, ettei ne jää tavaksi. Sitten ne pitäis kouluttaa multa ensin pois ja sitten vielä koira toimimaan ilman niitä. Eli täytyy luopua vartalovenkoilusta! :)

Sunnuntaina 21.3. oltiin extra-agtiivisia: haku, halli-toko ja agility
Haku
Aamusta Sääksjärvelle tuttuun paikkaan hakutreeneihin: Kolme maalimiestä, kaikki lakanoiden alle piiloon. Tuuli hieman vinosti vasemmalta. Ensimmäinen oikealla 50 metrissä, haettiin hajuhaulla. Matkalla Neri bongasi Kaarinan virittelemän hämypiiloverkon ja haukahti sille pari kertaa. Lähetys läheltä keskilinjaa. Mennessä Neri mulkaisi vauhdissa verkkoa ja jäi sitten maalimiehestä muutaman metrin päähän ihmettelemään. Lopulta kai hoksasi lakanaan kääriytyneen Miikun, ja kun oli verkon takia vähän tohkeissaan, alkoi haukkua karvat pystyssä. Mä menin tueksi vierelle, jolloin Neri suorastaan hätyytteli maalimiestä takaapäin pois piilostaan. Mun täytyi mennä ihan lähelle, että Neri uskaltautui tarkistamaan etupuolen, josta tunnisti mm:n. Nopeasti Neri palautui hämmennyksestään ja söi namipalkat ilman epäluuloisuutta. Palatessa keskilinjalle verkolle piti velä kerran puhahtaa. Seuraavalle maalimiehelle, n 30 m:ssä, lähetys keskilinjalta tuulta vastaan. Reipas haku, eikä lakana tuottanut mitään ongelmaa. Kolmas myös vastatuulen puolelle 20 metriin, hienosti! Tuli huomattua, että Neri pystyy palautumaan hienosti hämmentävistä asioista, eikä pöhinä jää päälle! Hieno homma!
Toko
Tokoon kiirehdittiin heti hakutreeneistä, kotona kerkisin vaihtaa vain kuivat kengät ja sukat. Hallille  saapuminen meni (mun taas se varmaan rähjää, apua, en jaksa -asenteesta huolimatta) ihan mukiinmenevästi.
Aluksi oli paikallamakuu kuuden koiran rivissä, Neri laitimmaisena. Olin n. 10 metrin päässä kasvot koiraa kohti. Pysyi hyvin! 
Hyppy alokasluokan suorituksena vaati herättelyä eli kaksoiskäskyn! Muuten hyvin!
Nerin ensimmäinen tunnistusnoutoharjoitus - todella upeasti! Oma kapula ensin muista erillään lähimpänä koiraa -> Neri toi heti oman. Toisella kerralla kapula laitettiin muiden kanssa yhtä etäälle vähän matkan päähän muista -> Neri nuuhkaisi ensin "läjää", siirtyi oman luo, nuuhkaisi ja toi mulle! JesS! Siihen lopetettiin extrakehuilla ja -palkoilla.  
Ruutuunlähetyksiä muutama, ruudussa ruokapalkka. Maahan käsky namin syönnin jälkeen, hyvin pelitti. (Mä en itse vaan tiedä, mitä siinä edes varsinaisesti pitäisi tehdä. Pitää varmaan tutustua noihin eri luokkien toko-liikkeisiin)  
Lopuksi yritin muutaman kerran luoksetulosta pysäytystä, mutta Neri ei oikein keskittynyt. Harjoittelu täytyy näköjään jättää vielä häiriöttömään ympäristöön. Viimeisenä luoksetulo läpijuoksuna. Niin ja se istumassa pysyminen.... Kerran vaan meni maahan. Edistystä? 
Agility, alkeiskurssin 1.kerta - Taidettiin löytää meidän laji! :)
Ennen agiin menoa Neri kerkesi levätä pari tuntia sängyssään, ja taas mentiin. Mutta väsymyksestä ei ollut tietoakaan, kun Neri pääsi esteiden makuun. Se oli lähes pitelemätön. Tämä ensimmäinen kerta oli lähinnä esteisiin tutustumista: aidat, muuri, pituus, putki, pujottelu, A-este ja keinu.
Jo hyppyharjoitusten jälkeen Neri oli aivan täpinöissään; En saanut sitä pysymään millään paikallaan, että siirryn itse parempaan ohjauspaikkaan. Vimma luvattomille esteiden ylityksillekin oli kovaa -> Luvattomien saldo: aita kaks kertaa, muuri kerran ja putki kerran. Olin yksinkertaisesti liian hidas reagoimaan. A-este houkutteli koiraa kovasti, vaikka se ei sitä ikinä aiemmin ole edes päässyt suorittamaan - Se vaan yksinkertaisesti rakastaa kiipeämistä ja yritti kiivetä A:lle useita kertoja, kun me kuljettiin sen ohi, mutta sain sen luopumaan aikeistaan kieltämällä.
Pujottelussakaan en millään kerinnyt ohjaamaan koiraa, kun se "meni jo"! Koulutusohjaaja sai pidellä koiraa paikallaan, että pääsen ohjatakseni koiraa viemään käden edes pujottelukepin taakse ennen kuin koira on jo kiertänyt keppien takaa sikin sokin väärässä järjestyksessä.
Mulla oli vaikeuksia myös asettaa namia kontaktipinnalle ennen kuin koira juoksee kontaktiesteille: Toisella kädellä roikuin koiran kaulapannassa ja yritin pitää sitä pois samalla, kun asettelin namia toisella kädellä. Keinunkin Neri meni ilman että edes oikein huomasi, että se keinahti! :D
Muuri oli ongelmallisin, Neri kiersi sen varmaan viisi kertaa, kun yritin ohjata muurin toiselta puolelta. Ihmettelin, mikä ihme oikein on kun ei se hyppää, kun kuitenkin rakastaa hyppimistä. Lopulta ylitti sen, kun ohjasin ihan vierestä ja näytin kädellä muurin yli. Kotona vasta hoksasin, että ongelman aiheutti varmaan se yksi muurin luvaton ylittäminen: muurista putosi osa, kun neri hyppäsi täysin vauhditta sen yli ja mä asettelin osan takaisin ja pidin Neriä samalla kaulapannasta kiinni, ettei se lähde muita moikkaamaan sillä aikaa, kun mä keskityn "muurin korjaamiseen". Nerille taisi jäädä epämukava tunne muurin ylityksestä, mutta tuskin se sitä enää ensikerralla muistaa!
Agilityssä ei todellakaan ollut motivointiongelmia: Nameja tarvittiin ennemminkin koiran hillitsemiseen. Millähän tuon saman innon saisi siirrettyä toko-kentällekin! :)