Lihakset jumissa vai...?

Neri on ihan outo! Ensinnähään se ei tullut heti kopista, kun mä menin ulos vaan sain huudella sitä vähän aikaa. Sittenkin se mateli pää painuksissa tarhan avoimelle portille - ja se, jos mikä, on outoa!! Eikä se innostu mistään. Tai itseasiassa piristy se vähän, kun Huki meni "tarkastamaan sen juoksukuntoa" - Käänsi häntäänsä sivuun, mutta Hukipa vaan puhahti: Ei ollut vielä valmis! :) Juoksu on tietysti osasyynä, mutta epäilen selkälihaksien olevan jumissa. Kun silittelin selästä vähän voimakkaammin, Neri "hyrtisteli" nahkaansa ja kun hieroskelin ja painelin sitä, se päästi urahduksen. Kumma juttu, kun Neri ei ole tehnyt mitään niin kovin fyysistä viimeaikoina... Tai no, ehkä se johtuukin juuri siitä - liian vähästä liikunnasta ja liiallisesta makaamisesta... Neri on ollut niin vetämätön juoksun ja helteiden yhteisvaikutuksesta! Makailee vain varjossa marjapuskien juurella.
Nyt otan sitten koiran käsittelyyn, eli hieron sitä parhaan taitoni mukaan. Vieraalle en ihan heti lähtisi, kun Nerin luottamus vieraita kohtaan on niin.... Ensimmäiset kerrat menisi varmaan luottamuksen herättelyyn, jotta koira voisi rentoutua käsittelyssä. Mutta jos jumitus jatkuu, pakkohan se on mennä.
Saakohan koirille laittaa "horse poveria"?

Jospa siitä sittenkin leivottais hakukoira...

Kekiviikkona hakutreenit Sääksjärvellä Birgitanpolun varrella. Ja tällä kertaa meni hienosti, vaikka kyllä Neri matkalla hakualueelle päästeli puolikis innostuneita puoliksi epäluuloisia haukahduksia.
Tuuli pyöri jonkin verran, mutta taisi enimmäkseen tuulla keskilinjan suuntaan. Kolme maalimiestä, kaikki valmiina. Ensimmäinen mm etukulmassa poluntapaisen varrella - hienosti Neri juoksi kaartelematta perille asti ja löysi kaiketi myös heti, en nähnyt. Toinen mm käväisi ensin toisessa etukulmassa ja palasi vinosti vähän matkaa. Kuvittelin Nerin seuraavan hajutunnelia ja saavan matkalla hajun maalimiehestä, kun pääsee tuulen alle - Neri lähti hyvin osoitettuun suuntaa, mutta poikkesi sitten etulinjalta maalimiestä kohti. Tässä kohtaa en ole varma, oliko Neri haistanut mm:n vai lähtikö muuten vaan haahuilemaan sinnepäin. En oikein osaa vielä luottaa Nerin hajuaistiin vaan kuvittelen, että se sattumalta osuu maalimiehille tai sitten näkee ne. Täytyiskö alkaa jo luottamaan koiran nenään?? :) Kolmas mm lähellä keskilinjaa. Mun mielestä Neri oli haistanut maalimiehen jo keskilinjalla ja meni laiskasti jolkotellen suoraan piilolle tyyliin "tää on helppo".
Hyvät treenit kaikilla, vaikka oli varmaan "hiostavuusennätys" -ilma.

Viimein se juoksu alkoi

Vierailua
Kovasti kauan Neri on juoksun tulosta vinkkejä antanut, ja vihdoin viimein se alkoi. Oltiin viikonloppu Savitaipaleella maalla kyläilemässä ja siellä Nerillä oli pari pientä "ihailijaa": bichon Toivo ja kääpiöpinseri Veeti. Hukia ei Neri juuri kiinnosta (itseasiassa Huki oli kiinnostuneempi Toivosta :-D ) Neri käyttäytyi oikein hyvin, ja haukkui vain yhtä taloon saapunutta vierasta uhkaavasti. Se taisi provosoitua siihen kuullemma Veetin innostamana ja oli jälkeen päin vähän häpeissään. Eikä Neri ole mikään turha riidanhaastaja - Talon ajokoiranarttu haukkui ja murisi tarhassa, jos Huki tai Neri lähestyi, tai edes ilmestyi sen näköpiiriin. Neri ei mennyt provosoimaan koiraa lisää, vaan kiersi tarhan kaukaa.
Agiliitelyä
Tänään, ja ainakin pari seuraavaakin viikkoa, jää sitten juoksun vuoksi agi-treenit väliin, mutta onneksi päästiin sentään eilen Savitaipaleella Savi-Tassujen kentälle Elinan ja Toivon kanssa treenaamaan. Kovilla kierroksilla taas treenattiin, kun en tahtonut millään saada Neriä ohjattua rinnakkain olevien esteiden kierto-hyppy sarjaa. Peräkkäin olevat hypättävät esteet menevät jo melko hienosti "eteen"-käskyä käyttämällä.
Kontaktien opettaminen on varmaan paras alkaa kokonaan alusta. Nyt kun on juoksun takia taukoa kenttätreeneistä, täytyy rakentaa kotiin jokin kontaktin tapainen ja opettaa kontaktit jollain käskyllä varmaksi.

Tokot

Kyllä huomaa, että nämä lämpimät ilmat on vaikuttanut Nerin treeni-intoon latistavasti. Lauantaina oli ainoa viileä päivä ja Neri tuli itse tarjoamaan treenivalmiuttaan. Kontakti oli tosi hienoa ja Neri teki innolla töitä. Oi, tollainen kun se olisikin aina! :) Tehtiin siinä äitin nurmipihalla seuraamispätkiä, käännöksiä ja liikkeellelähtöjä. Lisäksi jäävät palkaten lelulla heti nopeasta käskyn toteuttamisesta. Lisäksi luoksetulon pysäytyksiä käsiavulla - Pysähtyminen olisi saanut olla kyllä nopeampi, koska tiedän, että Neri pystyy parempaankin.
Tänään on turkasen kuuma(n. 32 C) ja hiostava ilma, mutta päätin pojan jalistreenien aikana kokeilla saisinko Nerin innostumaan parkkiksella noutojen treenaamisesta. Aluksi heittelin palloa, mutta Neri oli kiinnostuneempi pallon vieressä olleesta (koiranpissan?) hajusta, kuin pallosta. Jouduin vähän huomauttamaan. Aluksi vähän seuraamista, jotta koira tietäisi, että nyt ollaan treenaamassa. Ensin pelkkä kapulan tuonti sivulle, sen jälkeen nouto kaikkineen. Samat metallikapulalla. Ihmeen pirteästi Neri suoritti noudot. Lopuksi kaukot joka välissä palkaten. Hirmu kehut, kun koira jaksoi siinä kuumuudessa keskittyä treeniin. Treenin jälkeen lenkki ympäristössa ja kotimatkalla uintia Moision joessa.
Hyvä opettaa koiraa toimimaan myös kuumassa ilmassa, jos vaikka sattuu olemaan toisenkin kerran koepäivänä sairaan kuuma!

Ei siit koskaan tuu kyl hakukoiraa :(

Hakutreenit eilen

Sääksjärvellä samassa paikassa, kuin viimeeksi. Olisi pitänyt ottaa Neri taas mukaan tallaamaan. Nyt se puhkui jo matkalla hakualueelle, ja säikähti sitten ensimmäisen maalimiehen löytäessään niin, että hyppäsi kuulemma pari metriä taakse päin ja alkoi haukkua. Marja-Leena oli saanut jo koiran rauhoitettua ja syömään palkkaa, ennen kuin mä ehdin tueksi. Ensimmäisen mm:n otin vastatuuleen (kerrankin tuulta) valmiina, joten Neri kai sitten yllättyi, kun siellä oli joku, vaikkei ollut nähnyt ketään sinne menevän. On se vaan välillä hassu koira! Hyvin Neri kuitenkin ylitti "rajan" eli jyrkänteen reunan, joka oli sillä puolella.
Toinen mm näkölähtönä toiselle puolelle, missä aluksi aukeaa ja sen jälkeen alkaa tiheä pusikko. Nerin kiinnostus oli enemmän nyt muissa hajuissa, joten katseli ympärilleen eikä ihmisen meno pusikkoon kiinnostanut kovinkaan paljon. Lähti kyllä osoitettuun suuntaan, mutta ei painellut pusikkoon vaan jäi rajalle pyörimään. Annoin tehdä töitä jonkin aikaa ja kyllä se oma-aloitteisesti lopulta sinne pusikkoon meni.
Kolmas mm taas vastatuulesta valmiina. Kinnostus maalimiehiin oli edelleen aika olematonta ja Neri olisi kulkenut vaan kuono maassa. Lähti kyllä suht reippaasti lähetettäessä liikkeelle, mutta sitten maasta löytyi matkalla jokin mielen kiintoinen haju(Luca-pojan pissa), jota piti jäädä nuuskuttelemaan. Komensin "kuono ylös", mutta ei oikein tehonnut, joten mun piti mennä lähettämään uudelleen eteenpäin. Nyt ei sentään enää haukkunut löytöänsä.
Neljäs mm taas näkölähtönä pusikkoiselle puolelle ja taas jäi kovasti hakemaan hajua aukion puolelle, mutta aikansa haettuaan meni jälleen oma-aloitteisesti pusikkoon.
Viides mm haamuna vastatuulen puolelle ja jyrkänteen reunan alapuolelle. Neri meni paikkaan, missä oli nähnyt maalimiehen viimeeksi, siirtyi jyrkänteen reunaa pitkin vähän matkaa ja palasi takaisin parempaan laskeutumis paikkaan.
Oli taasen tosi hikinen ilma ja olihan se vähän löysähköä menoa Neri-mittapuulla, mutta ihan hyvin Neri näköjään oma-aloitteisesti noi maaston rajat ylittää pienen miettimisen jälkeen.

Agia, hyppyä, noutoa ja hyppynoutoa

Ma 19.7. agi-treenit kentällä

Vauhdikasta menoa jälleen. En ole saanut Nerin agi-intoa tapettua kotona paria hyppyä ja keppejä höyläämällä. Kepit menikin nyt hienosti myös vasemmalta puolelta, tosin piti ohajata loppuun asti, mutta siitä seuraavalle esteelle jatkaminen tarvi turhan paljon ohjausta. Puomia Neri ei mennyt päähän asti, jos en saattanut, vaan hyppäsi ennen kontaktia sivuun ja tuli mun luokse, vaikka kontaktilla ja maassa kontaktialustalla oli namit. Itseasiassa namit ei merkitse Nerille paljonkaan agissa, kun koira käy niin kierroksilla. Neri tulee ennemmin mun luokse, kuin juoksee tarketilla olevalle ruokapalkalle, jos käskyä/ohjausta seuraavalle esteelle ei tule. Liikkeen jatkuvuutta täytyy treenata. Paras olisi ottaa loppuun jokin heitettävä palkkaa, johon Neri voisi purkaa esteillä kerättyjä kierroksia. Nyt se tulee vauhdilla mun syliin tai suu auki käsille.
Eilen ihmettelin sisällä, mitä Neri haukkuu kiihkeästi ja kiiruhdin ulos tarkistamaan - Ei hätää, Arttu vaan treenasi sen kanssa agilityä meidän pujottelukepit ja kaksi hyppyä sisältävällä agility"radalla"! :)

Uimamaisteri

Uimassa ollaan käyty, tai itseasiassa käytetty Neriä, lähes joka päivä. Aina treenejä ennen olen käyttänyt Nerin Moision joessa kastautumassa Vanattarantien uuden kävelytien sillan alla. Joessa vaan alkaa olla niin vähän vettä, ettei siinä kohta pääse kuin kahlaamaan. Neri on oppinut hienosti uimaan, se epämääräinen porskuttelu etujaloilla on onneksi jäänyt historiaan! Järvellä uidessa Neri hakee innokkaasti palloa kerta toisensa jälkeen. Oma-aloitteisesti, ilman palloa tai keppiä, ei lähde uimaan.

Tokotreenejä kotipihassa

Luoksetulon pysäytyksiä, heittopalkalla joko samalla kun suullinen käsky tai heti pysähdyksestä. Välillä pysähdykset napakoita jarrutuksia, välillä muutama askel käskyn jälkeen. Lisäksi erikseen seisomasta sivulle tuloja.
Suoraan sivulletulon Neri natsasi nopeasti - ei enää edes yritä tarjota eteen istumista. Sivulle tuleminen on Nerille jotenkin luontevampaa. Jo silloin, kun aloin ottaa Nerin eteen istumaan, se tuntui olevan Nerille kovin vierasta. Mietin asiaa jo silloin - Suoraan kohti tuleminenhan riitelee koiran luontaista käyttäytymistä vastaan ja Neri kun on alistuvainen koira, tuntui että se olisi mielummin tullut vähän kiertäen mun luo. Nyt se tulee innokkaasti heittäen perän mun viereen niin, että välillä menee hieman yli ja asento on vino. Välillä siirrän oikean jalan eteen, jolloin Nerin peppu törmää mun jalkaan eikä se pääse väärään asentoon. Nyt asento on alkanut paranemaan ja on useinmiten suht suora. Olen yrittänyt olla viluilematta Neri asentoa niin, että koira sitten korjaa sitä mun pään tai vartalon liikkeen mukaan. Tässä kohti olisi kiva, kun olisi kaveri, joka sanoisi onko koira oikeassa asennossa vai ei.
Noudot puisella sekä metallisella kapulalla sujuu suhteellisen mukavasti. Hieman saisi olla innokkaampi paluu - Neri laukkaa kapulalle, ja tulee ravaten takaisin. Olenkin välillä lähtnyt takaperin juoksemaan poispäin, että saisin koiraan vähän vauhtia. Silloin Neri tosin unohtaa, että kapulan kanssa pitää tulla mun sivulle ja viipottaa vauhdilla mun ohi! :-) Neri kantaa kapulaa hellästi pureskelematta, välillä ote näyttäisi olevan liiankin "hellä", kun tuntuu että siinä ja siinä se kestää suussa. Metallikapulakaan ei ole Nerin mielestä yhtään sen kummempi suussa, kuin puinenkaan.
Turhaan pelkäsin, kuinka Neri noudossa oppii tulemaan sivulle, kun ei saa sitä sivulle-käskyä antaa. "Hae"-käskyllä oppi nopeasti tuomaan suoraan sivulle eikä Neri montaa kertaa edessä luovutusta tarjonnut. Sivulle tullessa kapula osui aluksi usein mun reiteen Nerin kiepsahtaessa. Nyt enää harvemmin, Neri on oppinut itse välttämään tätä.
Hyppy avo-luokan tyyliin menee muuten mallikkaasti, mutta Neri hyppää edelleenkin usein esteen sivuun. Nyt mulla on melko leveä este, jolloin Neri kyllä tulee hypäten takaisinkin, mutta entä sitten kun on se metrin levyinen virallinen este.... Täytyy varmaan rakentaa oikean mallinen este.
Hyppynouto pelittää myöskin - Kapula pysyy hypyssä suussa rennosta otteesta huolimatta ja Neri tulee kapulan kanssa hienosti suoraan sivulle. Mun täytyy vaan olla itse tarkkana, että heitto menee suhteellisen suoraan. Tätyishän sitä tietysti treenata vinoista heitoistakin hyppyä takaisin päin.... Hmmm... nyt sitä voisi tietysti alkaa harjoittelemaan, kun liike on muuten opittu. Tätyy vaan olla se oikeanlainen este.

Veto?lenkkiä

Kävin kokeilemassa kuinka lenkeilly Nerin kanssa onnistuisi rullaluistimilla - Hullun hommaa!!!! :) Vanattarantiellä on uusi kevyenliikenteenväylä, missä tietysti hyvin rullaava asfaltti.... Nerillä oli tavan kaulapanta ja kielsin kyllä vetämästä mutta koira innostui kovin, kun mä tulin vauhdilla perässä, kun se lisäsi vauhtia. Sitten rullaluistinten hurina ja jarrun vinkuminen sai koiran hämmentymään ja se alkoi haukkua ja kääntyi äkkiä mun luistimia komentamaan, naapurin uusi koiranpentu oli emäntänsä kanssa sivutiellä, toisen naapurin koira haukkui taukoamatta, kaksi remmirähjäkoiraa tuli kevyenliikenteentietä pitkin... Ensimmäinen lenkki oli parin sadan metrin pituinen. Lare kävi Nerin kanssa seuraavana päivänä uinti-reissulla rullaluistimilla vieden. Alku näytti kyllä pelottavalta, mutta koiran rauhotuttua oli kuulemma tullut nätisti käskystä Laren takana.
Nyt kun ilmat on vähän jäähtyneet, taidan mennä leveämmille paanoille oikealle vetolenkille kaikkine vetovermeineen - ja kaikin rullaluistelusuojin varustautuneena. Neri saa ainakin vauhdikasta lenkkiä ja vetotreeniä.
Katsoin, että canicrossin SM-kisat on vasta lokakuussa. Hmmmm....  Jarno kerkiää vielä treenata itsensä kovaan kuntoon, mä treenata Nerin inhimilliseksi juoksukaveriksi, ja Jarnon ja Nerin yhteispelikin hioa vielä hyväksi siihen mennessä. Jarno 18v täytyy vaan lahjoa puhtaalla RAHALLA siihen hommaan. Ei se pelkästä juoksemisen ilosta sinne lähde! :D
Mun täytyis vaan liittyä VUL:iin kuuluvaan koirakerhoon ja liittää Jarno perhejäsenenä myös. Tampereen Vetokoiraseuraa olen harkinnu. Voisi sitten käydä niiden tottis- ja BH-treeneissäkin - tosin seuran treenikentät on hirmu kaukana.

Ilmaisua ja pujottelukeppejä

Rullailmaisutreeniä pitkästä aikaa

Eilen treenattiin rullantuontia kotipihalla ihan lyhyellä matkalla, kun on tuota aikaa vierähtänyt viimekerrasta. Lassi toimitti maalimiehen virkaa. Ensimmäisellä kerralla Neri otti rullan meni vähän matkaa, palasi ja sylki rullan Lassin syliin palkan toivossa. Ei enää muistanut, miten homma pelaa. Sen jälkeen otettiin pari kertaa kutsulla. Lisäksi näyttö. - Vähän laiskaa Nerin palaaminen oli, kuten kaikki sen tekeminen on ollut viimeaikoina.
Tänään ilmaisua treenattiin metsätien varressa, Arttu lahjottuna maalimieheksi. Matkaa vain 10 - 20 metriä, näytöt. Pari ensimmäistä rullantuontia kehullaa ja kehoituksella. Heti Artun luokse tultuaan Neri nappasi rullan mutta ote oli niin onneton, että rulla putosi heti maahan. Nosti uudelleen ja toi mulle viereen perusasentoon istuen ja irrotti otteen vasta käskystä. Hienoa! Kolmannella rulla lähti heti mukaan, mutta tällä kertaa irrotti ennen kehoitusta, mutta vasta mun vierellä. En puuttunut tähän. Neljännellä kaikki menikin sitten nappiin. Nerin liikkuminenkin oli tänään innokkaampaa ja pirteämpää - Ilma kun on vähän viileämpää.
Seuraavalla kerralla maalimies voisi varmaan jo pitää rullasta hieman kiinni, että Neri joutuu ottamaan siitä paremman otteen, ennen kuin saa sen mukaansa. Homma on kaiketi sen verran jo opittu, ettei Neri jätä rullaa ottamatta vaikka vähän jouituisi siitä "taistelemaankin".

Rullareenin jälkeen kolme tarkkuusesinettä: Arttu laittoin ensin metallisen lenkkilukon. Neri sai mun mielestä vainun heti ruudun sivulle tultua, meni suoraan oikeaan paikkaan ja nappasi lenkin suuhunsa, vaikka se oli osittain lahon puun alla. Arttu oli vähän pettynyt, että oli piilottanut niin "huonosti"! :) Itse laitoin pienen metallisen rikan saman ruudun etureunaan. Neri kävi ensin tarkastamassa paikan, missa aiempi esine oli ja alkoi sen jälkeen tutkia ruutua järjestelmällisemmin. Ei siinä kauan mennyt kun Neri löysi rikan - Joutui hetken sitä hamapillaan kaivelemaan esiin ja syljeskeli välillä suustaan maata! :D Arttu sai vielä piilottaa toisen esineen, kun eka oli ollut niin helppo - Tällä kertaa muovia ja metallia sisältävä pieni nipistin. Lahopuun mujun seassa ja taisi olla vähän ruudun rajojen ulkopuolella. Neri jotui vähän aikaa haeskelemaan. Hienosti se käyttää nenäänsä ja tuo pienetkin esineet suussaan mulle käteen.

Pujottelutreeniä myös vasemmalta ohjaten

Tökin jotain keppejä pihanurmikolle pystyyn suurinpiirtein sopivin välein. Neri osaa mennä aika itsenäisesti koko 12 kepin pujottelun, jos olen jossain oikealla puolella keppejä lähettämässä, vaikka kaukanakin kepeistä, mutta jos olen vasemmalla, pujottelu on hidasta ja jää jossain vaiheessa kesken. Osaapas olla vaikeaa, etenkin koiralle. Siitä on niin kummallista, että mä olen "väärällä" puolella. Lisäksi, jos ohjaan läheltä, olen hidas vasemmalta kädellä ohjaamaan ja juoksenkin väärässä rytmissä ja sotken koiran rytmin -> keppejä jää väliin. Multa meinaa mennä hermot...
Kepeille meno vaatii myös treeniä, että Neri osaa aloittaa oikeasta kohdasta ja oikealta puolelta. Usein Neri yrittää aloittaa toisesta välistä.

... ja se metallikapulan noutaminen ei sitten miellytä! :)

Eilen viimeinen toko-treeni Levekin kentällä ennen kesätaukoa
Aluksi oli paikalla makuu. Neri makasi paikoillaan katse terävänä meidän piiloa kohti. Vieressä jöötti-narttu nousi istumaan ja lähti useita kertoja liikkeelle. Neri vain vilkaisi siihen suuntaan. Lopussa Neri heitti ensin lonkalle ja vähän ajan päästä pyydysteli jotain ympäriltään ja lopulta alkoi kaivaa takatassulla korvaansa. Jotain lentäviä(lentomurkkuja?) siinä Nerin luona oli, kun palasin vapauttamaan koiran.
Kontaktia treenattiin ja sen pysymistä lähdöissä - Aina se vaan putoaa hetkeksi liikkeellelähtiessä.
Luoksetulo otettiin kerran seisomaan pysähdykseen asti. Seiso-käskyn lisäksi olin heittävinäni pallon ja Neri osaa näköjään nopean pysähdyksen myös reippaasta laukasta, eli voin myös vaatia sitä siltä pelkällä suullisella käskylläkin -> palkka vain riittävän nopeasta pysähdyksestä.
Metallikapulan nouto ei ollut Nerin mieleen. Neri käänsi päänsä pois eikä ollut muka huomaavinaan koko esinettä. Neri otti ojennettaessa kapulan suuhunsa eikä sylkenyt sitä pois ilman irti-käskyä, mutta maasta ei sitä ottanut kuin komentamalla. Vähäinen treenimotivaatio tuntui laskevan nollaan. En sitten viitsinyt enempiä kiusata. Tänään isäntä teki töissä Nerille oman metallikapulan, joten voidaan tehdä siitä kivaa pikkuhiljaa kotona herkkupalkoilla.
Vähän vielä seuraamispätkiä ja pyysin Kaarinaa katsomaan miten Neri seuraa hitaassa käynnissä, eli laskeeko Neri peppua alas - Ihan hyvin kuulemma seurasi.
Loppuksi vielä paikalla makuuta, kun Kaarina treenasi Hiskin kanssa vähän matkan päässä ja heitteli Hiskille palloa. Ja äkkiä palkkaamaan, kun Neri pysyi vaikka Hiski haki pallon noin kymmenen metrin päästä.

Tänään noutoa, estehyppyä ja hyppynoutoa sekä ruutua
Nerin keskittyminen on jotenkin heikkoa. Koira tekee kyllä mutta se on ilotonta ja halutonta - Aivan kuin muissa maailmoissa tekisi. Mieluiten menee makamaan varjoon.
Estehypyssä täytyy olla tarkkana, ettei Neri kierrä estettä takaisin tullessa, jos menee vähänkin vinoon esteen taakse. Sama hyppynoudossa. Sivulletulo toimii ihan hienosti, vaikkakin se ajoittainen kummallinen kiero perusasento(pää mun reiden edessä, peppu kantapään takana) täytyy saada kitkettyä pois.
Ruutuun menoa vähän veresteltiin, ruokapalkka ruudussa.

Ihmisiä ja pikkutavaroita "hukassa"

Hakutreenit Sääksjärvellä 14.7.
Ukkossateen jälkeen kosteassa ja kuumassa metsässä hyttysiä ja mäkäräisiä oli riittävästi pitämään porukan liikkeessä. Tosin mustikatkin oli kypsyneet ja niitä oli ihan pakko pysähtyä välillä, ja aikas useinkin, poimimaan suuhunsa! :)
Paikalla oli sama porukka kuin viimeeksi. Neri otettiin mukaan tallaamaan aluetta. Nyt vieraat ei taas tuottaneet Nerille minkäänlaisia epäluulonilmaisuja. Alueelle mennessä se kulki jonossa porukan mukana kahden veraan ihmisen välissä vilkuillen vain välillä taakseen, että minäkin olen vielä jonon perällä. Aluetta tallatessa se ei norkoillut koko ajan mun perässä, vaan liikkui siellä ihmisen luota toisen luo.
Neri otettiin tällä kertaa heti taallaamisen perään ensimmäiseksi. Kolme maalimiestä, Neri näki niiden menon metsään. Hienosti Neri odotti mun vierellä "heppu"-kehoitusta ja juoksi lähes suoraan maalimiehille. Ihan reipasta menoa, ja se Nerimäinen turha pomppiminen ja kaartelu jäi pois. Olisko lämpö sytönyt sen ylimääräisen energian Neristäkin! :)
Hyvä fiilis jäi! Ja niiden kahden pikkuisen, 4kk bortsupoika Lukan ja 5kk aussityttö Maisan, ratki-innokas maalimiehen luota toiselle juokseminen sai todellakin hyvälle tuulelle.

Pikkuesineitä ruudusta ja tunnistusnoutoa
Nyt on treenattu tarkkuutta kaikkien meidän perheenjäsenten asettamilla pikkuesineillä. Ei ne ihan yhtä nopeasti löydy, kuin mun laittamat, mutta löytyvät kumminkin. Innokkaasti Neri ruudussa touhuaa kuono maassa. Välillä se katsoo mua sen näköisenä, että "oletko sä nyt ihan varma, että täällä on jotain?"
Tunnistusnoutoa on myös kokeitu, siinä Neri on vallan mainio, ja mun on tietysti pitänyt ylpeänä esitellä muille Nerin taitoja. Mun ei tarvi paljon palikkaan koskea, niin Neri löytää sen sieltä muiden seasta. Joskus Neri tarkastaa nuuhkaisemalla varmuudenvuoksi kaikki palikat, mutta joskus ottaa heti oikealle tultuaan itsevarmasti suuhunsa ja tuo mulle, vieläpä eteen oikeaan asentoon istuen.

Mites nuo muut voittajaluokan liikkeet luonnistuisi?
Kotipihassa on vähän treenattu kontaktia, mutta vieläkään Neriä ei saa kovin pitkäksi aikaa innostumaan aiheesta - Nopsaan se häipyy varjoon makailemaan, kun saa "vapaa"-komennon.
Sitten päätin kokeilla muita VOI-luokan liikkeitä, kun ei noita ole pahemmin tullut tässä treenattua. Neri selvästi nauttii, kun liikkeisiin lisätään vähän uutta ja lisää haastetta.
- Askelluksia on treenailtu kontaktitreenien yhteydessä, ne taitaa mennä ihan mukavasti... paitsi perusasento on välillä vino - Neri istuu jotenkin kieroon peppu mun jalan takana. Itse olen tämän aiheuttanut kuikuilemalla koiran asentoa olan yli, jolloin koira on korjannut asentoaa mun pään liikkeen mukaan. :-/ Hidasta seuraamista en ole juurikaan kokeillut, mutta joskus poika videoi meidän treenejä ja kun mä seuruutin hitaammin, koiran peppu oli tosi lähellä maata, eli se oli koko ajan valmis menemään istumaan perusasentoon :)
- Liikkeestä istumaan meni kyllä, vaikkei tätä ole harjoiteltu kuin joskus tokon alkeiskurssilla - palkkasin heti.
- Hyppynoutokin onnstui, mutta jos heitin kapulan esteen sivuun, meinasi takaisin tullessa kiertää esteen
- Luoksetulon maahanmeno turhan hidas, käsimerkillä höystettynä hieman nopeampi mutta menee kuitenkin pelkällä sanallisellakin käskyllä.
- Ruutua on sillon joskus kauan aikaa sitten treenattu, mutta se ei ole varmaan vielä koiralle ihan selvä
- Metallikapulan noutamista ei ole koskaan vielä kokeiltu
- Kaukoohjaus pelittää ihan hyvin

Suoraan sivulle
Päätin just eilen, että alan nyt kuitenkin oppettaa koiralle luoksetulot suoraan sivulle vaikka aiemmin luovuin siitä. Se eteentulo on meillä niin epäpuhdas! :(
"Sivulle" -käskyä kokeilinkin eilen ja se toimi ihan hienosti: Neri tuli suoraan sivulle, eikä yrittänyt tarjota eteetuloa kuin kerran. Täytyy käyttää nyt aluksi käsiapua. Mietin vaan, kuinkahan noutoliikkeiden vaihtaminen suoraan sivulle onnistuisi. Täytyy kokeilla! Täytyy varmaan vaihtaa noutokäsky uudeksi!

"Täähän on ihan ohjattavissa"

Helteinen agility 12.7
Paikalla koulutusohjaaja ja kaksi koirakkoa - Ei siellä kentällä muita sitten ollutkaan, ennen meitä eikä tullu meidän aikanakaan. Käytin Nerin uimassa matkalla kentälle ja otettiin suht lyhyitä sessioita ja siltikin välillä juottaen. Tällä kertaa täytyy sanoa, että onneksi meidän vuoro on vasta illalla puoli yhdeksältä.
Jos helle ja kuumuus olikin vienyt Neriltä motivaation toko-kokeessa, agilityssä motivaation puutteesta ei ollut tietoakaan. Sama sekopää syöksyilijä se oli yhäkin! :D Kun me päästään sinne esteiden keskelle, Neri poukkoilee puolelta toiselle ja "odottaa" lupaa (= en kiellä menemästä) suorittaa edes jonkin esteen. Tuntuu välillä, ettei koira seuraa mua ja mun ohjausta ollenkaan, kun katse on aina vaan jossain esteessä. Mutta aina se on vauhdilla sinne suuntaan menossa, minne mä vähänkin liikahdan. Olen miettinyt, että millä ihmeen silmällä se mun liikkeet näkee - Onkohan sillä niskassa piilosilmä (tai sitten se on se  perssilmä :D).
Kovalla motivaatiolla varustettuna Neri kentällä pyörii ja menohalut on hirveät - Mulla täytyisi itselläni olla täysin selvät sävet koko ajan, niin Neri menisi kyllä ohjauksen mukaan. Vaan, jos mä olen liian hidas tai en ohjaa heti jossain kohdalla, koira tekee nopeita ratkaisuja ja suorittaa esteen jota kohti mä vähänkin liikahdan. Se osaa tehdä tosi hienoja kuvioita tiukoilla käännöksillä toisiaan lähellä olevilla hyppyesteillä.... jos vaan olisin tietoisesti ohjannut sitä tekemään niin! :)

Nyt jäi treenien jälkeen hyvä fiilis ja innostunut olo (kun välillä harkitsin koko touhun lopettamista) - Tuumasin toisen treenisession jälkeen hengästyneenä koulutusohjaajalle: "Tää koirahan on ihan ohjattavissa, kunhan itse opin ohjaamaan ja meidän ohjaustekniikkaan löytyy yhteinen sävel!" Huomasin, että itseltänikin löytyy vauhtia ja mä jopa kerkiäisin ohjaamaankin koiraa, kunhan mun radanlukutaito paranee.

Ollaan me tokoilun lisäksi agiliideltykin

5.7. Levekin kentällä

Ohjaaminen alkaa pikkihiljaa helpottumaan, mutta kun ohjaajalla on paha "agidementia", kun ei millään tahdo muistaa mihin pitäisi seuraavaksi ohjata.

Eikä ohjaaja tahdo muutenkaan pysyä koiran vauhdissa. Siihen auttaa se, että eteenlähetys onnistuu, ainakin suorassa rivissä oleville esteille. 
Pujottelu on nastaa! Ohjaaja saisi vain oppia ohjaamaan vasemmallakin puolella.
Nerillä on pitkät ja ilmavat hypyt. Esimerkiksi viisi n. kolmen metrin välein olevaa hyppyestettä Neri hyppää yhdellä maakosketuksella esteiden välissä.

Muiden koirien suoritusten sivustaseuraaminen on Nerille katkera paikka.
 
 

 








 

Hakuilua ja etsimistäkin harrastettu

Ke 7.7 Sääksjärvellä hakua
Meille uusi paikka ja lisäksi Nerille kolme outoa maalimiestä. Eikä olla käyty hakutreeneissä kun viimeeks....
Neri oli viimeisenä vuorossa. Pientä puhkumista metsää tullessa. Lievä tuuli oikealta, 4 maalimiestä, siten että kaksi ekaa lähti metsään eri suuntiin samanaikaisesti. Ensin katsottiin toisena haettavan maalimiehen lähtö vastatuulen puolelle ja seurattiin pitempään ensin haettavaa. Toinen pari samalla lailla. En nyt oikein muista kuinka Neri haki... taisi tehdä jonkin moisia kaarroksia ensimmäisillä.
Lopuksi, kun päästin Nerin vapaaksi, se hokasi yhden ventovieraan metsästä poistuvassa joukossa ja se piti sitten tietysti vihaisesti haukkua, pitkän kaavan mukaan. Joskus tuntuu niin toivottomalle saada tuosta koirasta vähäänkään ihmissosiaalista aikaiseksi! :(

Tarkkuutta

Tätä me harrastetaan mielenvirkistykseksi ja Neristä on kivaa hakea pieniä esineitä suppealta alueelta. Omaan pihaan pitkään nurmikkoon, tai vaikka koiran uittoreissulla johonkin jorpakkoon, on tullut silloin tällöin tallottua ruutu ja sinne piilotettua millon mitäkin muovisia tai metallisia pikkuesineitä. Neri alkaa olla aika taitava pysymään ruudussa ja käyttämään tarkasti nenukkiaan.
Eilen laitoin itse ensin Nerille pari kertaa esineen piiloon ja sen jälkeen pyysin poikaan laittamaan seuraavan. Neri ei sitten osannutkaan etsiä muuta, kuin mulle haisevia esineitä. Se käveli nuono maassa monta kertaa esineen yli. Kun sille oli suurin piirtein näytetty, missä esine on, se toi sen mulle. Sen jälkeen laitoin itse saman esineen ruutuun Nerin näkemättä ja Neri löysi sen kymmenessä sekunnissa. Tänään sitten harjoiteltiin muiden laittamilla esineillä. Edelleen oli vaivalloista, mutta löytyi kuitenkin ilman meidän apua.
Esineruutua ei ole pitkään aikaan tullut harjoiteltua enkä viitsi tässä kuumuudessa koiraa sillä kiusatakaan. Neri ei ole kauhean innostunut esineruudusta - esinemotivaatiota pitää ensin parantaa.

Olipas toko-koe kuuma kokemus (ts. tuskallinen)

On se vaan niin pienestä kii!
Kolmostulos 137,5 pisteellä - Tuomarina Riitta Räsänen - Eihän tuo nyt ihan nappiin mennyt, mutta syynä ei kyllä ollut se, että treenaaminen jäi vähiin. (No, ehkä viime tingan treenaaminen oli väsyttänyt koiraa, vaikkei eilen tehtykään kyllä kuin paikkamakuuta ja noutoa.)
Aamusta jo alkoi huonosti - heräsin aamuyöstä kamalaan pääsärkyyn-> särkylääke ei auttanut-> migreenilääke myöhemmin aamulla auttoi vähän, mutta oksetti ja olo oli todella sekava, eikä tuo kirkas auringonpaiste ja kuumuus ainakaan yhtään asiaa helpottanut.
Musta tuntui meidän suorituksen jälkeen, että se oli täysi fiasko, pohjanoteeraus - meidän kummankin meno oli ollut kuin tervassa tarpomista. En ollut yhtään seurannut mitä pisteitä me oltiin liikkeistä saatu, mutta kun useat liikkeet tuntui menneen alle meidän tänhetkisen tason.
Mutta myöhemmin kotiin ajaessa mulla oli ihan hyvä fiilis - Ei se loppujen lopuksi niin huonosti mennyt, kuin musta ensin tuntui. Ei se ykköstulos lopulta niin kaukana ollut noinkaan onnettomalla suoritustasolla - Se on vaan niin pienestä kiinni! Yksi 0 yhdestä 3 kertoimen liikkeestä, jonka piti olla meidän pravuuri, niin se on siinä.
Sietämättömän kuuma
Tuomarin tullessa tarkastamaan Neriä, mulla heitti päästä ja pahasti - Ei siis henkisesti, vaan oikeesti fyysisesti ;o) Huippasi ja mun oli pakko laskea pää alaspäin. Nerikin oli aivan vetämätön ja hyväksyi nurkumatta tuomarin kaikki kopeloinnit, jopa takapään koiton. Sen jälkeen yritin viritellä Neriä suoritukseen leikkimällä ja nameilla. Namit kelpasi, mutta intoa ja kontaktia ei saanut irti repimälläkään. Neri vaan läähätti ja katseli kaukaisuuteen. Olin käyttänyt Nerin aiemmin uimassa, mutta olisi kyllä pitänyt käyttää juuri ennen suoritusta uudelleen.
Kentällä oli kertakaikkiaan sietämättömän kuuma - Ja tietenkin "saatiin" olla avoimen luokan ensimmäisiä suorittäjia. Mua ei edes jännittänyt tällä kertaa, koska mun pää oli aivan sekaisin. Ja montakohan kertaa mä kysyin: "mikä liike tää onkaan" ja "miten se menikään". Aivan kamalaa!

Liikkeet suoritusjärjestyksessä pisteineen

Seuraaminen taluttimetta  7 - Ei kontaktia juurikaan, eikä yhtään perusasentoa liikkeen pysähtyessä vaan Neri jäi seisomaan, kerran jopa jatkoi matkaa ja käveli sitten mun eteen. Tuomari antoi meille vielä yhden mahdollisuuden liikkeenohjaajan jo lopetettua ja sanoi vielä kerran "liikkeelle mars-liike seis", jolloin Neri teki ainoan perusasentonsa. Kiltti tuomari!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä  9 - Muuten hyvä, mutta makasi hieman vinossa rintamasuunnasta
Luoksetulo  7,5 - Hyvä vauhti, suht nopea pysähtyminen, mun edessä istui vinoon, korkea hyppy sivulle perusasentoon, niin että Nerin rinta osui mun rintaan ja vielä vino perusasento. (Ai niin, päätin eilen illalla vielä muuttaa pysähtymiskäskyn käsimerkistä suusanalliseksi, vaikka oltiin treenattu melkien vain käsimerkkiä :D)
Seisominen seuraamisen yhteydessä  9 - Tuomari kehui täydelliseksi muuten, mutta kun perusasentoon piti käskeä kahdesti
Noutaminen  6,5 - Melko innokas liikkeellelähtö, vaikka pelkäsin, että tuossa mielentilassa Neri ei lähde ollenkaan hakemaan kapulaa. Pudotti kapulan matkalla kerran, otti oma-aloitteisesti uudelleen, maleksi hitaasti mun luo, jäi vähän kauas musta ja vinoon, hyppäsi sieltä kaukaakin sivulle ja perusasentokin taisi vielä olla vino
Kauko-ohjaus  0 - Piti olla meidän varmin liike - Neri on ollut siinä aina tosi hyvä, mutta nyt Neri kävi ensinnäkin makaamaan lonkka-asentoon ja siinä se makasi kuin lehmä eikä yksinkertaisesti jaksanut vaivautua nousemaan istumaan. Se oli sitten siinä. Mun kävi Neriä sääliksi - tiesin vallan hyvin miltä siitä tuntu olla siellä kuumalla kentällä, kun itsellänikin oli niin tuskaista. (Laskeskelin jälkikäteen, että tästä ei olisi tarvinut saada kuin 7,5 pistettä, niin olisi just saatu kokoon 1-tuloksen vaatimat 160pistettä. Jossittelua ;D)
Estehyppy  7 - Hyppäsi pitkälle ja mulle tuli viimekerrasta oppineena kiire huutaa "istu", joten huusin sen liian aikaisin - Neri jäi seisomaan. Siinä kohdassa mun aivosolut alkoi käydä hurjilla kierroksilla, että saiko tässä antaa toisen käskyn vai pitikö vaan antaa olla, ja ennen kuin oli käynyt ajatusketjua läpi huikkasin uudelleen istu-käskyn. Onneksi Neri istui, koska ei kait siinä olisi kuitenkaan saanut antaa uutta käskyä, tai olikohan se niin, että jos Neri ei olis totellu, olis menny nollille??? Takas onneksi hyppäsi esteen yli vaikka olikin esteestä vähän sivussa. Ja jälleen edessä asento vino ja hyppäys perusasentoon.
Tuomari tokaisi tämän jälkeen: "Miksi ihmeessä et ota sitä suoraan sivulle???" (Sitä alan pikkuhiljaa ihmetellä itsekin! Tossa eteenotossa virheet ja pisteiden vähennykset vaan kertautuu!)
Paikalla makaaminen  10 - Jes! Helpotus! Ja parhaat pisteet mun etukäteen eniten pelkäämästä liikkeestä. Tosin en enää liikkeen alkaessa jännittänyt sitä, ettei Neri pysyi paikallaan, vaan sitä saanko sen yleensä ottaen edes makaamaan, oli se sen verran muissa maailmoissa. Rintamasuunta oli vino ja Neri asettui suoraan makaamaan kuin lehmä, mutta siitä ei mennyt pisteitä.
Kokonaisvaikutus  8 - sen sai melkein kaikki muutkin

Huomasin, että sellaiset liikkeet missä piti pysähtyä / jäädä johonkin, meni parhaiten. (Luoksetulon pysähtyminenkin oli hyvä, mutta kun se mun edessä sählääminen vei niitä pisteitä.) Kyllä kai, kun oli niin kuuma, että mielellään jäi paikalleen! :)
Neri oli meidän suorituksen jälkeen niin lutuna. Se tuli mun syliin tai viereen nukkumaan, kun makasin nurmikolla varjossa pääsärkyä potien paikkamakuuta odotellessa. Paikalla makuun jälkeen se kiipesi mun syliin, kun menin sen viereen kyykkyyn. Kotona se seurasi mua kuin hai laivaa, eikä olisi päästänyt mua ollenkaan silmistään. Pieni ressu oli aivan poikki!

Huomenna raakileina toko-kokeeseen

Ei nyt sitten ollutkaan riittävästi aikaa treenata liikkeitä varmoiksi: Näistä kolmesta viikosta yksi viikko meni vaellellessa Kolilla ja muutenkin reissatessa Itä-Suomessa ja nyt on ollut niin kuuma, ettei Neriä ole saanut innostumaan treenaamisesta. Nuuskuttelu ja ympäristön seuraaminenkin kiinnostaa turhan paljon, kun juoksukin on ihan kohta varmaan alkamassa - kunhan ei ennen huomista ala, niin päästään avo-luokkaan edes yrittämään.
Vähän jäi viime tippaa tämä treenaaminen! :-/ Eilen Levekin kentällä me treenattiin ensimmäistä kertaa avon luoksetulo ja nouto käskytettyinä, sekä paikalla makuussa ekaa kertaa vieraiden koirien läsnäollessa menin näkösuojaan. Kävin palkkaamassa Nerin heti käväistyäni piilossa ja vielä kaksi kertaa sen kolmen minsan aikana.
Tänään käytiin Ylöjärvellä asti treenaamassa paikkamakuuta ja olin piilossa koko vaadittavan kolme minuuttia. Ensimmäisellä kerralla Neri nousi ihan lopussa. Ohjaaja oli käynyt palkkaamassa Nerin vieressä olevaa koiraansa välillä ja Neri seuraili toimitusta, mutta kun koira nousi, Nerikin nousi ja meinasi mennä sen luokse. Mä näin sen piilostani ja karjaisin: "EI! MAAHAN!! ja Nerihän putosi ja vielä ihan oikeaan rintamasuuntaan puolentoista metrin päähän toisesta koirasta. Jatkoin piilossa oloa vielä jonkin aikaa ja menin sitten vapauttamaan ja palkkaamaan koiran. Toisella kerralla Neri pysyi koko ajan makuussa, hieman vain liikuskeli levottomana, kun olisi suunnitellut ryömimään lähtöä, mutta ei uskaltanut! :)
Nerin nouto on todella innoton, mutta eilen Levekin kentällä meinasi kuitenkin lähteä hakemaan kapulaa ennen käskyä (nousi seisomaan). Toisella kerralla, juuri kun aloitettiin nouto, kentälle saapui uusia koiria ja Neri keräsi niistä kierroksia: murisi kapulaa hakiessaan, eikä sitten meinannut luovuttaa sitä mulle irti käskystä. Hohhoh, kun Nerin ote kapulasta on ennen ollut tosi löysä, niin kyllä nyt sitten tarrasi kiinni.
Noutokapulankin kävin tänään ostamassa M&M:stä matkalla Ylöjärvelle, kun se itse tehty, jolla ollaan treenattu kotona, on hävinnyt.

Saas nähdä, miten huomenna menee!!??!! Kontaktia ei tahdo millään saada aikaiseksi ja Neri on alkanut taas kolistella hampaitaan mun jalkaan, kun sitä ei yksinkertaisesti huvita seuraaminen.

No, ei kannata ottaa stressiä -  jos menee pieleen, niin seuraavalla kerralla sitten yritetään paremman treenaamisen jälkeen!