sunnuntai 13. toukokuuta 2012

"Matkalaukustani" kehkeytyy jäljestäjä

5 x jälki tänä keväänä
1. pellolla
Reilu sata metriä pitkä, ojan ylitys, keppejä kolme, vanhentui vajaa puoli tuntia. Vauhdilla liikenteeseen, menoa sai tosissaan jarruttaa. Siksakkia meni, mutta kepit nousi. Ojan kohdalla joutui vähän miettimään.

2. pellolla
Ehkä 150 metriä matkaa, nameja alkuun ja sinne tänne, ojan ylitys ja 9-kympin käännös, vanhentui noin puoli tuntia. Alussa taas kauhea veto päällä. Jäljestettiin valjailla, joissa kiinnitys selän päällä - Neri veti niin, että meni liinan painosta maahan ja ryömi eteenpäin. Siksakkia meni taas ja välillä varmaan kolme metriä jäljen sivussa, mutta kepit nousi kuin ihmeen kaupalla - ilmavainulla ilmeisesti.
Jäljen ajon jälkeen äkäisen näköinen nainen meni meidän jälkeen pellolle - kai se meni katsomaan, mitä me sinne pellolle oikein viedään - päätin siirtyä metsään jälkeilemään! :)

3. lähimetsässä
Hädin tuskin 100 metriä ja nameja viljelty tiheään, vain lopussa keppi. Noin puolen tuntia vanha taas. Neri rauhoittui jäljelle paljon paremmin, kuin pellolla. Etsi tarkkaan namit ja pysyi hyvin jäljellä. Kepinkin bongasi, vaikka arvelin sen jäävän namien etsimisen lomassa. Meni kyllä ensin ohi, mutta viivästyneenä aivoissa hajuherneet kopsahtivat yhteen - jotain jäi -  palasi metrin ohituksen jälkeen etsimään kepin.

4. lähimetsässä
150 metriä, oikein navikaattorilla mitattuna, nameja alkuun tiheään ja jatkossa harvakseltaan, ei keppejä. Oli vähän turhan ryteikköinen maasto näin vasta-alkajalle. Mun oli pakko tehdä jyrkkiä käännöksiä, kun en viitsinyt pahimpiin rytökasoihin ja tiheimpään kuusikkoon mennä. Ensimmäisessä käännöksessä Neri putosi kartalta ja alkoi sekopäisenä etsiä jalkeä, päästin liinasta irti ja annoin sen viuhtoa, etten sotke jälkeä, kunnes Neri rauhoittui selvästi etenemään jäljellä. Hienosti klaarasi tilanteen.

5. Levekin kentän läheisyydessä
250 metriä, alkuun muutama nami, jotta saadaan Neri rauhoitettua jäljelle. Jokunen käännös sinne tuli. Jouduin jälkeä tehdessäni pururadalle (vai mikä latupohja se oli) ja päätinkin mennä n. 50 metriä sen reunaa pitkin, sitten jyrkästi radan yli metsään. Muistaakseni mä laitoin sinne 5 keppiä. Varmaan 40 minsaa jälki sai vanhentua ja me treenattiin sillä aikaa kentällä PK-hyppyä.
Neri lähti innokkaasti, mutta suht rauhallisesti ajamaan jälkeä. Ensimmäinen keppi nousi ja ensimmäinen käännös meni kuin juna radalla. Kun lähestyttiin pururataa, Neriltä nousi karvat pystyyn - Aha, siellä on joku. Ja se "joku" oli kaksi irlanninsetteriä vapaana ja emäntä vähän matkan päässä perässä. Ajattelin, että tähän loppu sitten tää jäljestys. Setterit juoksi mun tekemän jäljen päälläkin :). Mutta mitä tekee Neri - Se nostaa maasta kepin selkäkarvat pystyssä. En mä edes muistanut, että olin siihen kepin jättänyt. Palkkaa syödessä setterit oli häipyneet emäntineen näkyvistä, ja Nerihän lähti jatkamaan jäljestystä hetken hämmingin jälkeen, ja se himpskatti vieköön seurasi siinä pururadalla mun jälkeä, eikä niitten koirien! :-O Mähän olen aliarvioinut koiraani pahasti! :)
Pururadalta metsään käännöksessä Neri putosi jäljeltä. Päästin taas liinasta ja annoin Nerin kaikessa rauhassa hakea jäljen uudelleen, ja taas mentiin. 20 metrin päässä radasta ollut keppikin nousi. Lopussa annoin Nerin mennä varmaan liian vauhdikkaasti, kun eksyttiin jäljen sivuun, mutta Neri etsi ilmavainulla meidät viimeisen kepin luokse. Yksi keppi sinne jäi, mutta en tiedä monesko, kun en ollut merkannut keppejä ja en muistanut mihin niitä olin viljellyt... jos nyt yleensä olin edes laittanut sinne viittä keppiä.
Seuraavaksi kyllä numeroin kepit.

Neri on aikas innostunut jäljestyksestä. Tietään mun elkeistä koska olen käynyt jäljen tekemässä, eikä sitten malta millään odottaa, että pääsisi ajamaan sen! :)

Matkalaukkuseuraamista 
Tänään vedin kentällä jälkitreenin jälkeen pitkää seuraamista, tein nopeita käännöksiä ja vauhdin muutoksia ja odotin, että edes jossain kohdassa Neri ottaisi kontaktin, että voisin lähettää sen loppupalkalle, mutta ei.... Neri kulki vieressä paikkansa pitäen kuin matkalaukku, mutta pieneksikään hetkeksi pää ei noussut kontaktia ottamaan. Lopulta oli pakko ottaa loppuun eteenmeno, että voin sen palkan koiralle antaa.
Neri oli kyllä varmaan aika väsyksissä, kun oltiin oltu aamulla kolme tuntia metsässä rämpimässä ja iltapäivällä sain vielä äitienpäivälahjaksi pojat maalimiehiksi rullailmaisutreeniin.

Meidän seuraaminen se vaan huononee koko ajan - jos Neri ei ole mun jalassa kiinni, pompi ja poikita, se seuraa pää roikkuen vieressä kuin matkalaukku. Argh!