Hyppelyä

Hyppyjä n. 85 senttiä korkean esteen yli muutaman kerran ensin pelkästee, ja sitten yritettiin narupallon kanssa. Neri pudotti pallon ennen hyppyä. Narupallo on kyllä tuohon huono, kun naru jää välillä Nerin jalan alle. Muutaman yrityksen jälkeen tuli jo pallokin mukana. Hirmukehut ja kiskontakisa päälle. Muutan pallohypyn jälkeen vaihdettiin pallo kapulaan. Ensimmäisellä kerralla Nerille tuli rimakauhu - pysähtyi, pudotti kapulan ja meinasi hypätä ilman - Kielsin ja vein koiran uudelleen kapula suussa muutaman metrin päähän esteestä ja menin itse toiselle puolelle. Tulihan se sieltä hienosti kapula suussa, ja taas kisontariehumista. Sen jälkeen ei enää epäröinyt kapulan kanssa esteen ylitystä. Pari kertaa hyppyytin lisäkorotuksella, lähes metristä, ilman kannettavaa. Lisäpalikat pysyi paikoillaan, eli ei osunut!

Lisäksi kierroista eteentuloa ja maahanmenoja. Eteen tulee jo aika hyvin ilman käsiapua. Palkka putoaa leuan alta. Törmäsi kerran aika kovasti, kun "jarrut ei pitäneet" ja alkoi nyt jäädä vähän turhan kauas.
Ensimmäinen maahanmeno valui, ei palkkaa - Uuden kierron jälkeen paremmin. Oli vaan sen verran kierroksilla, ettei meinannut malttaa maasa pysyä, vaan kyynärät nousi. Palautin vihaisesti takaisin ja sitten treenattiin sitä maassa pysymistä. Hyppelin, huidoin ja pyörittelin narupalloa. Pysyi hyvin, kun oli tosissaan käsketty pysymään. Menin palkkaamaan nameilla makuuseen ja sitten vapautus palloleikkiin.

Seuraamista palveluskoiran tapaan: Kun on nyt pidetty kontaktisulkeisia, niin Nerin seuraamistapa on muuttunut. En oikein tykänny - Yritti muka olla hirmu tsemppinä hienossa kontaktissa katse ylöspäin tiukasti vieressä(suorastaan nojaten), mutta loppujen lopuksi oli huonommin "kuulolla" kuin aiemmin. Meinasi koko ajan edistää, mikä ei ole aiemmin ollut ongelmana, ja käännöksissä oli myöhässä. Käytin aiemmin "sivu"-käskyä vain sivulletulossa ja askelluksissa ja "seuraa" muuten seuraamisessa. Huomasin sitten, että kun käytän seuraamiseen lähdössä "seuraa" -käskyä, niin seuraa samalla tavalla kuin aiemminkin ja "sivu" -käskyllä intoilee! :D

Toko & tottis

Sunnuntaina hallissa kisanomaisesti kolme tokoliikettä. Juuri, kun meidän piti aloittaa, snautseri kurkisti kenttien välipahvien välistä ja Nerin piti siitä sitten ottaa nokkiinsa. Se ei uskaltanut edes kääntää selkäänsä sinnepäin.
Seuraamisen alussa ääneteli ja vähän poikitti. Lopussa paremmin. Juoksuosuudella etenen kuulemma liian hitaasti.
Hyppynoudossa oli myös levoton ja lähti liikkeelle heti mun käskyn ensi tavulla. Siinä ja siinä, ettei tulkittais varastamiseksi, ulvahti mennessään ja kuten yleensäkin laiska palautus. Ja mun pitäis kuulemma oppia heittämään kapula niin, ettei se pyöri ja pompi.
Tunnariin oli jo rauhoittunut - meni rauhallisesti kapuloille, ja toi varman näköisesti vasemman reunimmaisen. Uudelleen lähetys - Nyt haisteli siihen malliin, että mikään niistä ei ole oma, ja otti lopulta taas väärän. Kaikki kapulat vaihdettiin uusiin, joita ei oltu lähmitty moneen otteeseen -> Oma löytyi varman näköisesti.

Tiistaina kentällä tottista. Olis aika alkaa treenata, jos menaan mennä keväällä BH-kokeeseen.
Laitoin Nerin kentän toiseen päähän paikkamakuuseen liinaan kiinni. Muut rivissä paikkamakuussa. Neri jatkoi makuuta, vaikka muut lopetti. Menin juttelemaan toisten kanssa. Neri pysyi, kunnes Aapo-kultsi tuli mua moikkaamaan ja hyppäsi mua vasten, silloin nousi seisomaan. Kun mä käännyin katsomaan oli jo mennyt äkkiä taks maahan. Menin palauttamaan alkuperäiselle paikalleen ja menin jälleen kauemmas. Pyysin sammarin omistajan tekemään luoksetulon melko lähellä. Neri nosti kiinnostuneena päätään mutta pysyi paikallaan. Siitä palkkana ruokakuppi.
Seuraamiseen keskittyminen oli aika vaikeaa. Tehtiin sitten vaan kontaktitreeniä liikkeellelähdössä ja käännöksissä. Nopea palkkaus hyvästä kontaktista ja kontaktin putoamisesta kielto.
Kertaalleen liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo eteen käsiavulla.
Eteentuloa on nyt alettu opettaa uudelleen ihan uudella käskyllä. Ei ole ihan vielä mennyt jakeluun ja tarjoaa välillä sivulletuloa vanhan tavan mukaan. Käsiavullakin välillä vinottaa. Parhaiten toimii kiertojen jälkeen, kun koira on intoa piukassa. Välillä menee jarrutus myöhään ja tulee törmäys tai neri liukuu vinoon. Siitä uudelleen lähetys kiertämään ja palkka vasta, kun tulee oikeaan asentoon eteen.

Tänään kotipihassa jatkettiin eteentulon treenausta kierroista ja tunnariakin, kun vihdoin sain uusia tunnarikapuloita. Kaikki kapulat uusia ja omaa pidin vain vähän aikaa. Hyvin löytyi. Kapuloille meni vähän turhan vauhdikkaasti ja muutenkin oli lähdössä turhan innokas. Toisella kerralla vein kapulat ja sitten palkkailin Neriä useita kertoja pallolla, kun otti muhun kontaktin eikä tuijotellut kapuloita etukenossa. Lopulta päästin etsimään - Paineli suoraan vasemmalla reunimmaisena olleelle omalle ja toi. Näkiköhän se kun mä laitoin sen sinne? :) Pakko oli laittaa vielä kerran. Nyt haisteli hyvin järjestyksessä ja reagoi heti omaan. Kapulan pureskelukin on vähentynyt.

Hakuilua maankaatopaikalla

Eilen pitkästä pitkästä aikaa hakutreeniä: Meitä oli viisi koirakkoa Nekalassa maankaatopaikalla hevosenlannalleki haisevien kasojen kätköissä.
Nerille neljä maalimiestä simppelisti -Neri näki kaikkien menon. Autolta hakualueelle mennessä tuli kultsi risteävää polkua ihan vierestä ohi ja Nerin piti sille sitten vähän jutella. Tämä jäi sitten Nerille mieleen kahden ensimmäisen maalimiehen ajaksi, kun piti vahtia sitä sivustaa, mihin toinen koira meni. Ensimmäisellä jopa unohti, minkä kasan taakse mm meni, vaikka ei siellä päin montaa kasaa ollut. Toiselle lähti jo innokkaammin ja tuli epäröimättä mm:lle - Tökkäsi kuulemma kuononsa rohkeasti lakanan alle. Maalimies oli kyllä Nerille tuttuakin tutumpi Kaarina! :) Loppua kohti Neri vaan innostui enemmän aiheesta - Ensi viikonloppuna uudelleen!
Ennen hakuilua treenattiin Nerille hekilöryhmää ja hakuilun jälkeen ampumista -Neljä laukausta. Koirat paikkamakuuseen ja mun piti laittaa Neri liinaan, kun oli tarkotus treenata makuulla pysymistä toisen koiran luoksetulon aikana. Eli ensimmäisen ja toisenkin laukauksen aikana selvittelin liinaa Nerin jaloista, joten en oikein nähnyt koinka Neri reagoi, kolmannella taisin olla vielä koiran vierellä ja neljännellä muutaman metrin päässä - Neri nousi laukauksesta makuusta seisomaan. :-/ Useammin paukkutreeniä!
Pyysin Kaarinaa ottamaan Hiskin kanssa luoksetulon, kun Neri on makuussa. Kaarina otti saman tien kahteen kertaan: Neriä kohti ja Neristä poispäin, ja Hiskihän tekee luoksetulon kiitettävällä vauhdilla. Nerin kaula venyi, mutta pysyi maassa.
Jossain vaiheessa siihen pölähti vapaana juosten pari pikkukoiraa. Neri pysyi makuussa, vaikka toinen juoksi parin metrin päästä sen enän edestä, mutta kun Hiski juoksi leikkiin mukaan, silloin Neri nousi, mustasukkasuuttaan kai. Käsky takaisin maahan. Isäntä tuli pyydystämään pikkuotuksia, ja kun oli toista kiinnittämässä, toinen pääsi felksissä Neriä haistelemaan. Neri makasi karvat pystyssä paikallaan ja mä hoin muutaman metrin päässä: "Maahan, pysyy!" - Pysyi! :) Bileet pystyyn!

Kotipihassa tehtiin illalla häiriöseuraamista. Lassi sai luvan kanssa häiritä Neriä niin paljon kuin pystyy vinkulelu, kumiluu ja Nerin rakas narupallo välineinään. Alku oli hakalaa ja Nerin katse kääntyi ja meinasi jopa lähteä. Siitä palautetta, kunnes Neri tajusi, mikä on homman nimi. Vaikeinta Nerille oli se, kun Lassi juoksi täysillä sen ohi ja vielä lelu kädessä heiluen, kun Neri ilman lelujakin rakastaa Lassin jahtaamista. Lopulta Lassi antoi läähättäen periksi, kun Neri ei enää reagoinut siihen paljookaan: "Mää en enää keksi mitään!" :D

Perjantaina treenattiin tokoa Hakkarin koulun parkkipaikalla. Ruutu ja luoksetulotötsät viriteltyinä alkuun seuraamista. Pientä kiihtymistä oireena vikinää, joka kiellettiin. Luoksetuloa varten treenattiin ensin pysäytyksiä ihan lyhyellä matkalla muistutukseksi, kuinka ne tehdään. Luoksetulon alkupaikalla Neri tuijotti ja nojasi eteen valmiina ampaisemaan vauhtiin - odotti kai ruutuunmenoa. Jouduin hieman ärisemään, jotta sain Nerin "heräämään". Tuima "maahan" ja "pysyy" käsky jätettäessä ja vaisu luoksetulokäsky -> Saahan tuon näköjään vähän hitaammallakin vauhdilla tulemaan! :) Johan pysähtyi sukkelaan, kun vauhtia oli vähemmän. Sivulletulokin alkaa paranemaan eikä Neri ota enää niin paljon kääntymiseen kimmoketta musta - Vähän vaan osuu jalkaan.
Ruutuun seisomaan pysäytykset pari kertaa - loistavasti. Erikseen treenattiin ruudussa makuulla pysymistä - pientä levottomuutta havaittavissa. Hengailin edestakaisin, kunnes Neri makasi levollisena, sitten palasin palkkaamaan ensin namilla sitten leikillä.
Lopuksi puu- ja metallikapulan noutamista. Ensimmäisellä kerralla töni kapulaa - Uusinnalla muisti, ettei palkkaa tule, jos ei ota kapulaa nätisti. Metallikapulalla Nerillä paluuvauhti on jostain syystä parempaa. Haluaa varmaan päästä nopeasti kylmästä kapulata eroon! :)
Noutojen aloitusasennon levollisuus täytyy ottaa treeniohjelmaan. Hih! Tässähän on yhtä ja toista korjattavaa, mutta täytyy ottaa yksi kerrallaan. Ensin kapulan nosto varmaksi, sitten alkuasento ja sen jälkeen vasta palautuksen vauhti! Nastaa! :)

Pienet valkoiset vieraat

Viikonloppuna oli yökylässä veli perheineen, ja Neri ja Huki sai kaksi pientä valkoista kaveria, bichon frisé -urokset Pepi 14-v ja Toivo 2,5v.

Toivon kanssa Neri melskasi

Pepi oli kiinostava, kun sillä oli vaippa ja tuoksui välillä pissalle. Neri taisi pitää sitä pentunaan

Oli suojasää ja uutta lunta - Toivo oli hetkessä paakuissa. Onneksi mulla on lyhytkarva! :)

Neri pääsi taas vetohommiin! Matias 1v nautti Nerin vetotyylistä, Sonja 3v ei.

Matias ei pysyny istumassa, kun Neri nyki, niin kävi sitten mahalleen kyytiin.

Koiraihmisiä pienestä pitäen

Nerille tuli kiire vahtimaan, kun Matias otti sen "vauvan"! :)

Neri hyväksyy kyllä lapset kiitettävän hyvin. Sonja sai haliskella eikä Neri siitä ahdistunut. Matias taas on synnynnäinen "laumanjohtaja". - Neri makasi olohuoneen lattialla sohvan ja tuolin välissä eikä Masias päässyt siitä ohi, eikä ylikään, kun on niin pieni. Poika vaan käveli Nerin pään viereen, seisoi hetken paikallaan, otti pari askelta vielä lähemmäs, koira vaan makasi. Matias otti vielä askeleen kunnes oli koirassa kiinni ja Nerin oli pakko lähteä menemään! Eikä poika missään vaiheessa katsonut Neriä kysyvästi, vaan oli selvästi päättänyt mennä siitä läpi! :D

Sunnuntai-iltana oli hallilla möllitoko

Kolme valinnaista VOI-liikettä paikkamakuun lisäksi. Otin helppoja, kun Nerillä ei ole hallihermoja.
Paikkamakuussa alussa levottomuutta, kun mentiin piiloon ovesta ulos, välillä rennompi ja meni lonkalle, lopussa häiriintyi agitreeneistä. Pysyi makuulla.
Liikkeestä istuminen - Liikkelle lähtiessä taas ääntelyä. Itse aloin miettiä, mikä käsky koiralle pitääkään antaa vasta, kun oltiin jo lähdetty liikkeelle. Käsky tuli siten varmaan väärällä intonaatiolla, kun Neri oli jäänyt seisomaan. Niiauksen oli kuulemma tehnyt. Uusinnalla napakampi käsky - Istui!
Hyppynouto - Neri vinkui alussa. Minä en muistanut antaa "paikalla"-käskyä ennen valmis-ilmoitusta. Neri pysyi kuitenkin paikallaan kapulan lentäessä. Ulvahti lähtiessä, töni kapulaa, jolkotteli hitaasti takaisin, yritti sylkeä kapulaa suustaan ennen aikojaan, lähti liikkeelle heti, kun olin ottanut kapulan suusta.... Oliskohan tullu oikeassa kokeessa yhtään pistettä, vaikka koira suoritti liikkeen, kun noista kaikista se piste vähennettäis. Huoh!
Kaukot - Nää meni sentään hyvin! Neri oli jo rauhallisempi ja kuunteli käskyjä(välillä kyllä kuikuili yleisöä). Teki vaihdot yhdellä käskyllä ja liikkui eteenpäin vain sei-maa vaihdossa n.20 senttiä.

Kotipihassa

Ollaan jatkettu kapulannostoharjoituksia puu-, metalli- ja tunnarikapuloilla vaihtelevalla menestyksellä. Palautuksen nopeutta aletaan treenata sitten, kun saadaan nostaminen kuntoon.
Luoksetulon stoppeja ja maahanmenoja on teenattu tolpankierroista. Stopit on välillä kiitettävän napakoita jarrutuksia - lumiloska vaan roiskuu. Noin kun sen saisi tekemään normi luoksetulossakin.

Tiistaina kentällä kilpailunomaiset treenit
Piti ottaa käskytettynä peräkkäin kokeenomaisilla siirtymillä kolme liikettä: seuraaminen, luoksetulo ja ruutu, mutta eihän siitä mitään tullut. Kentällä oli koiria sikin sokin, kuka mitäkin liikettä tekemässä. Saatiin kuitenkin käskytettynä tehtyä seuraaminen ja luoksetulo. Seuraamista tehtiin pitkään ja hartaasti, välillä keskusteltiin ja taas jatkettiin. Neri alkoi jo tylsistyä lopussa, kun höylättiin vasemmalle askellusta, kun siinä kuulemma koira menee vähän sekaisin. Muuten oli kuulemma hyvännäköistä menoa. Hidas vauhti oli oikeinkin hienoa, juoksussa vähän pompsahteli ja perusasento oli välillä rippusen vino. Neri kyllä osaa seurata hienosti kontaktissa ja oikeassa paikassa, kunhan se vaan on sillä tuulella - Nyt se oli :)
Luoksetulossa eteni pari omaa mittaansa käskyn jälkeen, mutta ei kuulemma näytä pahalta, kun koiralla on niin valtava vauhti ja pitkät loikat -Laukkaa kuulemma kuin vinttikoirat! :) Ei oikein pysty pysähtymään paljonkaan nopeammin liukkaalla. Tätyy vaan muistaa kutsua Neriä vähän innottomammin, että sais tuota vauhtia pois!
Ruutua otin vain lähetyksen, seisomaan pysäytyksen ja maahankäskyn. Nappisuoritus keskelle ruutua! Siitä kävelin palkkaamaan namilla ja lopuksi pallolla. Kotona oltiin treenattu ruutuunmenoa lyhyemmältä matkalta ja Neri juoksi aina ruudun läpi ja kiepsahti ympäri niin, että takajalat jäi ruudun taakse ulkopuolelle. Jospa se pitkältä matkalta raaskii pysähtyä jo ruudun kohdalla! :) Erikseen treenasin seuraamaan tuloa ja sitten makuulla pysymistä. Välillä Nerillä oli vaikeaa malttaa mielensä ja kyynärät nousi.

Kentällä pitkästä aikaa

Jäipäs hyvä mieli treenistä. Neri keskittyi mun kanssa tekemiseen, eikä kytännyt toisia koiria, ja siellä oli sentään meidän lisäksi kuusi koirakkoa. Mä saatoin vihdoin laskea kantapäätkin maahan, kun ei tarvinnut koko ajan vahdata Nerin eleistä koska se meinaa syöksyä jonkin toisen koiran perään. Olipas mukava tunne! :)
Aluksi vähän kuin ALOn luoksepäästävyys: ohjaaja kävi jokaisen koiran luona. Neri oli ilman hihnaa, pysyi sivulla istumassa väistelemättä ja antoi katsoa hampaatkin.
Sitten pitkästä aikaa toisten koirien lomassa pujottelua, ja Neri seurasi kontaktissa lähes koko matkan. Pari kertaa vilkaisi varmuudeksi jotain taakse jäänyttä koiraa.
Jäävät meni myös hienosti, Henna kehui. Palkka pysähtymisestä. Seisomassa ja makuulla pysymistä treenasin hengailemalla Nerin ympärillä välillä palkaten. Pari seuraamiseen tuloa otettiin myös - Lisä "seuraa"-käsky, kun Neri oli lähellä. Hyvin jarrutti viereen!
Luoksetulon stoppia takapalkalla ja maahanmenoa jättämällä lelu paikkaan, johon Nerin kuvittelin menevän maahan. Neri ei kyllä huomannut maassa olevia leluja vaan oli keskittynyt muhun. Matka oli melko lyhyt, joten pysähtymiset suht nopsia.
Ja lisäksi sitten paljon leikkiä ja riekkumista. Hirmu kivaa! :D

Kotipihassa jatkettiin eilisiä kapulan nostoharjoituksia. Kovasti Neri yritti kapulaa vielä "tappaa", mutta kun ei siitä tullut palkkaa, alkoi tarjota kunnon nostamista.

Arttua viedään :)

... ja tokoa!

Sunnuntai-iltana hallissa

Halli on ollut Nerille vähän "nostattava" paikka, joten kokeilin saisko koiraa rauhoitettua saalisleikillä ennen halliin menoa ja hallissa vielä enne treenin alkua. Tuntui toimivan - oli paljon levollisempi alusta lähtien! Aluksi askelluksia ja lyhyitä seuraamisia.
Hyppynoutoa varten ensin kapulan tuomista. Hypynoudossa jouduin heiton jälkeen seurauttamaan, kun oli levoton. Vähän kapulan tönimistä ennen nostoa.
Väillä makuuttamista, kun odotettiin, että mahdutaan johonkin treenaamaan. Kyynärät nousi, kun toinen koira juoksi ohi ja mulla käsi valmiina tarttumaan...
Tunnari, kapulat liikkurin viemänä. Piti palkata heti, kun koira ottaa oman, että saadaan kapulan pureskelu loppumaan. Neri otti "väärän". Kun toi sen mulle, siinä oli mun kirjaamat N-kirjaimet. Se oli edellis sunnuntaina jäänyt hallille muiden kapuloiden sekaan. En voinut lähettää koiraa uudelleen etsimään toista omaa kapulaa, vaan kehuin koiraa ja haettiin kaikki pois ja tehtiin koko homma uusiksi. Hyvin, ja nyt palkka lensi heti, kun Neri otti oman. Kummallakin kerralla meni rauhallisesti kapuloille! Edistystä!
Ruutua aika läheltä - Meni ruutuun, mutta taas tuli sieltä heti mua kohti -> Pysäyttämistreeniä.
Paikallamakuu lopuksi taas Hiskin vieressä ja Neri protestoi jälleen maahan joutumista. Neri pysyi paikallaan vaikka kaula venyi varmaan kakskyt senttiä, kun beauceroniuros tuli rähisten raamit kaulassa halliin sisälle. Tää koira on Nerille jotenkin vaikea sulatettava - Taitaa olla liian samanlainen, kuin Neri itse! :D Lonkalle Neri oli vaihtanut asennon. Kaarina oli näkyvillä, kun Hiski treenasi samalla paikalla istumista, ja taisi Hiskin lisäksi köhiä hieman Nerillekin! Vai mitä, Kaarina? ;)
Aamulla sisällä lähikaukojumppaa ja kotipihassa oikeita kaukoja. Neri osaa jo liikkeet aika mukavasti paikallaan pysyen, mutta välillä seisomaan noustessa ottaa innoissaan askelen mua kohti.

Tänään kotona

sisällä lähikaukojumppaa ja ulkona metallinoutoa ja hyppynoutoa. Kapulalla leikkiminen/kapulan töniminen otettiin työn alle. Kapula lähellä, koira korkeassa vireessä käsky "ota" - Jos otti tönimättä tai hyppäämättä päälle, hihkaisin lelusanan ja heitin pallon. Jos töni tai potki kapulaa, ei lelua. Tää toimi aikas hyvin, tätä jatketaan.
Kokeilin saako koiran ottamaan kapulan heiton ja hypyn jälkeenkin nätisti, kun huudan juuri ennen kapulalle tuloa "ota". Sekin toimi, eli sitäkin jatketaan, jotta kapulan siisti ottaminen tulee tavaksi. Yksi kiva huomio: Neriä ei haittaa vaikka metallikapula on kylmä! :) Ja kapulan kantaminen on Nerin mielestä sen verran kivaa, ettei se aina edes päästänyt sitä hampaistaan, vaikka hihkaisin lelusanan ja heitin lelun - Neri juoksi lelun luokse kapula suussa! :D

Illemmalla metallinouto ja kaukot peräjälkeen palkkaamatta välillä. Nouto hyvällä draivilla, jopa palatessa reippaalla laukalla. Kapulan nostossa vähän haparoi. Neri hyppi mun taskulle reippaan noudon jälkeen, mutta käskin sivulle ja siirryttiin seuraten koukoja tekemään. Tein mokan, kun kapula unohtui mun käteen ja laitoin sen lumihankeen Nerin sivulle reilun metrin päähän. Neri kyttäsi sitä kaukoja tehdessään, mutta teki kuitenkin tosi hienosti. Vähän oli lopuksi kierossa kapulaa kohti! :)

Määhän alan jo oikein innostua tästä tokoilusta! :D

Tokotreenejä

Eilen Moision koulun parkkipaikalla treenattiin ruutua ja luoksetuloa. Nerin keskittyminen oli taas vähän hakoteillä ja koira näytti olevan muissa maailmoissa. Toi koira kyllä "seilaa tuulella" aika vahvasti.
Ruutuunlähettäminen ja seuraamaan tulo ja ruutuun pysähtymis ja paikanhaku treenausta(videoon tuli väärä päiväys) 

Neri alkoi jo turhautua, kun jouduin useamman kerran lähettämään sitä uudelleen, ja alkoi "kitisemään"

Luoksetulossa meni ensimmäisellä yrittämällä seisomisen maahan ja muutenkin oli tosi hitaat pysähtymiset :(
Tässä videossa on vähemmän vauhtia, silti stopit on ihan liian hitaat.

Kierroilla Neri tekee paremat pysähdykset, mutta en ole vielä tehnyt niitä tarpeeksi pitkällä matkalla. Pikku hiljaa...
Mutta hyvin pysyy paikoillaan! Hyvä!

Ilmaisu- ja tokotreenailua

Olen ollut tämän viikon lomalla, joten nyt on ollut aikaa treenailla.

 
TIISTAI Pirkkahallin parkkipaikalla Kaarinan ja Hiskin kanssa
Ilmaisutreenit: Nerille kolme "maalimiestä". Neri otti rulla hyvin, mutta ensimmäisellä kerralla leikitteli ja mälväsi rullalla kunnes se putosi metrin päässä musta. En hyväksynyt, vaan lähetin uudelleen. Nyt rulla tuli mulle asti, vaikka suu kävi ja rulla oli suussa löyhästi. Toisella rulla putosi taas lopussa mun eteen, mutta hyväksyin. Kolmannella Kaarina lumivallin takana, Neri oli ottanut rullan hyvin, mutta lumivallin päällä pudotti sen, kun reitille tuli nuuhkittava paskaläjä. Urahdin koiralle, jolloin se juoksi mun luo. Kävin hakemassa rullan pois, ettei Neri vaan tuo sitä uudella lähetyksellä. Seuraava kerta menikin sitten tosi hyvin - meni ja tuli reippaasti(paskaläjänkin ohi) kantaen rullaa rauhallisesti. Siihen oli hyvä lopettaa.

Tokoa: Mun piti ottaa Nerille käskyttäen kolme liikettä peräkkäin palkkaamatta, mutta eihän siitä mitään tullut - Neri oli liian kierroksilla uudesta paikasta. Otettiin treenit vuorotellen kolmena settinä. En oikein nyt muista, mitä kaikkee treenasin, kun ei ollut mitään suunnitelmaa. Kirjoittelen, mitkä muistan. 
Seuraaminen aluksi, ihan kamalaa. Neri ei ollut kontaktissa, vingahteli, edisti ja jatkoi kävelyä vaikka mä pysähdyin. Askelluksissa alkoi jo vähän heräillä hommaan. Neri vaan tuijotti ruutua ja odotti sinne pääsyä. -Mutta eipä päässyt sen setin aikana, vaikka oli tarkoitus ottaa se komanneksi.
Liikkeestä istumisen Neri osaa vaikka vähän sekavassa mielentilassa. Edessä oleva ruutu vähän vaikutti seuraamiseen, muuten hyvä.
Kaukoissa Neri siirtyi sei-maa hieman eteenpäin mutta kompensoi sen liikkumalla hieman taakse sei-is vaihdossa. Taakse liikkumisen lisäksi Neri hieman ennakoi seisomasta istumaanmenon, joko mun eleistä tai sitten tiesi sen tulevan seuraavaksi.

Metallikapulan nouto meni taas ylikierroksilla. Neri vikisi ja ensimmäisen heiton jälkeen etutassut siirtyi eteenpäin ja takapuolikin kuulemma nousi vähän - Hain itse kapulan. Toisella pysyi paikoillaan, voimakkaassa etunojassa, ulvahti liikkeelle lähtiessä, ensimmäinen kapulannosto epäonnistui häseltäessä, palautti kaartaen lössölaukalla. Mutta mikä positiivista, ei sentään töninyt tassuillaan kapulaa, kuten tavallisesti ja piti kiinni irti-käskyyn asti.
Tunnari Kaarinan liikkuroimana. Piti palkata koira pallolla heti, kun ottaa oman. Multa meni pasmat sekaisin, kun Neri meni oman ohi ja oli ottamassa viereisen, mutta palasi sitten ottamaan oman, joten palkka lensi vasta, kun koira oli tullut mua kohti muutaman metrin. Ei sinänsä haittaa, kun Neri ei ehtinyt ruveta mälväämään kapulaa. Tätä palkkaamista eri kohdissa palautusta voisi kokeilla tuohon pureskeluongelmaankin.
Viimein Neri sitten lähetettiin sinne niin rakkaaseen ruutuun. :) Meni ruutuun asti mutta käännyttyään lähti taas tulemaan mua kohti. Treenattiin sitten läheltä ruutuun pysäytyksiä.
Luoksetulossa jätin ensin Nerin istumaan. Kun käännyin, oli noussut seisomaan ja hiipi mua kohti. Otettiin sitten lyhyellä matkalla pysäytyksiä heittopalkalla ja maahanmmeno harjoituksia läheltä. Lopuksi luoksetulo maahanmenoon asti. Lähtöasennossa lelu etujalkojen välissä varmistamassa paikallaanpysyminen. Maahanpysäytyksestä vapautus lähtöpaikan lelulle. Stopissa tuli muutaman askelen ja maahan laskeutui taas samalla liikkuen.

Treenien jälkeen hihnalenkkeilin Nerin kanssa Pirkkahallin pihalle ja takaisin. Oman reviirin ulkopuolella ei hihnassa vinkumista ja yli-intoilua näköjään pahemmin esiinny.

KESKIVIIKKOaamuna Hakkarin urheilukentän parkissa tokoa lyhyesti
Seuraaminen oli tällä kertaa aktiivista, kun ei ollut Neriä haittaavia häiriöitä. Parkkipaikalle tuli autoja ja lähellä oli miehiä karsimassa kevyenliikenteen väylän varressa puita, mutta ne eivät Neriä häirinneet. Väliin kahden lelun leikkiä ja sitten liikkeestä istuminen - meni myös hienosti. Jäi hyvä mieli lyhyestä treenistä.
Päätin alkaa treenaamaan Neriä, ja itseäni, koekuntoon hieman soveltaen Saalisviettikirjan liikkeiden ketjutus -suunnitelman mukaan, kun tuo suunnitelmallisuus ei kuulu mun vahvuuksiini. Voi olla, etten kyllä jaksa joka päivä treenata, kun pitäisi lähteä kotoa laajemmille treenikentille.

TORSTAI Meiränhallilla Nokialla jälleen Kaarina+Hiski -parivaljakon kanssa
Tokoa: 
Liikkeestä istuminen: vähän vino istumisasento vaikka oli kuulemma seurannut suorassa.
Seuraaminen meni taas ihan penkin alle. Neri keskitty enmmän Kaarinaan, kun muhun. Vähästä häiriöistä Nerillä keskittyminen meneekin. Heräteltiin lyhyistä pätkistä tai pelkästä perusasennon kontaktista pelkaten. Lopulta saatiin pätkä hyvääkin euraamista.
Hyppynouto: Voi hallelujaa, ei huonommin vois mennä! Ensin ei meinannut pysyä paikoillaan edes ennen heittoa. Heiton jälkeen piti ottaa peruutuksia ja asekelluksia, kun ei Neri meinannut rauhoittua odottamaan. Ulvahti liikkeelle lähtiessä ja vinkui kapulalle tullessaankin. Pudotti sitten kapulan ennen takaisin hyppyä... Ja uusinnalla sama juttu! Kapula oli Kaarinan 650 grammanen ja taisi olla Nerille vieraantuntuinen suussa, kun otekohta oli melko paksu. Treenatiin pelkkää kapulan kantamista ja lopulta hyppäytettiin Neri lelu suussa esteen yli.

Metallinouto: Neri liikahti heitossa -> hain kapulan itse takaisin. Uusintaheitolla pysyi suht paikallaan. Innoton palutus ja ote kapulasta oli niin löysä, että se kolisi hampaissa.

Tunnari: Pysyi nyt hyvin paikallaan. Kapuloilla pinentä säätöä - Kapula oli mulla melko lyhyen ajan ja Neri oli hetken sitä mieltä, että mikään niistä ei ole oma ja katseli ympäristöä. Palasi kapuloille ja lopulta haistoi ja toi oman. Muita kapuloita potkiskeli epäjärjestykseen.

Ruutu: Ei hyvää päivää - Nerin mielestä hallissa ei ollut edes ruutua, vaikka meillä oli kaksi ruutua! :D Toisessa oli sentään nauhat ja kaikki. No, kyllä se mun näkemyksen mukaan yritti vähän katsella, missä tötsät on, mutta voi olla että luin koiraa väärin. Punainen kokolattiamatto taisi hämätä koiria - Hiskillä kun oli samaa probleemaa.

Rullailmaisutreeniä hallin parkkipaikalla

Nerille otettiin Neljä kertaa. Mä etenin muutaman askelen, enempää en ehtinyt. Kahden vajaa kymmenen metrin matkalla onnistuneen ilmaisun jälkeen aloin ehdottelemaan, että pitäiskö jättää tähän, jos vaikka seuraava jo epäonnistuu. Kaarina sai mut jatkamaan. Kolmas meni hyvin -> Otetaan sitten vielä yksi, ja matkaakin pidennettiin reilusti yli kymmeneen metriin, että olis paremmat mahdollisuudet mokata :D Mutta kaikki meni hyvin! Vähän Neri vielä liikuttelee rullaa suussaan, että saa koko ajan pelätä, että se putoaa.

Ja tänään PERJANTAINA Hakkarin jäähallin parkissa aamulla aikaisin.

Luoksetulo kokonaisuudessaan. Apuna tosin lelu etujalkojen välissä lähtöasennossa. Suht hyvät pysähdykset. Mun pitäisi vaan oppia antamaan käskyt vähän aiemmin eikä vetää henkeä vasta, kun koira on tötsän kohdalla. Välillä leikkiä ja tötsien siirto ruudun kulmiin.

Ruutu kokonaisuudessaan. Loistavasti meni ruutuunmeno, pysähdys ja maahanmeno. Seuraamaan tuli hieman kaartaen, mutta loppuseuraaminen oli tosi komeeta. Nerin paikallaanpysymistä ruudussa en voi tietää, kun ei ollut ketään vahtimassa. Silmäkulmasta vilkuilemalla näytti pysyvän.

Välillä käytiin lenkillä ja sitten treenattiin erikseen makuulla täydellistä paikallaan pysymistä, kaunista seuraamiseen tuloa ja seuraamista tiheällä lelupalkkauksella.

... ja illalla vielä kaukot. Ensin läheltä muistutellen oikeiaa suoritusta ja sitten kisaetäisyydeltä. Tuli maasta seisomaannousussa askelen eteen päin - palasin korjaamaan oikeaan paikkaan. Uusinta noin kahdeksasta metristä. Neri oli samassa paikassa, kuin jättäessä mutta sei-maa tuli vähän eteenpäin ja sei-is peruutti saman verran.

Metsää ja maggaraa

Eilen käytiin Nerin kanssa muutaman tunnin lumikenkälenkillä. Takaisin kääntyessä pysähdyttiin hetkeksi paikoilleen. Neri ei tahtonut rauhoittua kahden tunnin kävelyn jälkeenkään. Mä istuin maahan lumikenkien päälle, napostelin eväspatukkaa ja pyysin Nerin viereeni istumaan. Neri ei osannut istua rauhassa vaan pälyili ympärilleen ja vinkui. Se on ollut jotenkin tosi rauhaton viimeaikoina.

Olen päättänyt, että yritän opettaa Nerin rauhoittumaan hihnalenkeillä ja ne on siten todella hitaita. Jos Neri vinkuu, vetää tai on muuten rauhattoman näköinen, mä vaan seison paikoillani kiinnittämättä siihen mitään huomitota. Joskus me seisotaan keskellä kevyenliikenteen väylää liikkumatta eteen tai taakse jopa 15 minuutta. Neri vinkuu ja vinkuu.... ja vinkuu taas, kieppuu ympäri ja vinkuu. Ja kun se vihdoin on hiljaa ja yritetään lähteä liikkeelle, Neri vetää heti hinan kireälle ja alkaa vinkumaan, kun mä pysähdyn. Sitten taas seisotaan. Taitaa naapurit ihmetellä, että onpa Niemiskällä paha katkokävelyoireyhtymä! :)
Eilen illalla saatiin yksi suhteellisen kunnollinen kävelylenkki tehtyä ja alkoi tuntua, että mun keino alkaa tuottaa tulosta, mutta tänä aamuna lumikenkälenkille lähtiessä sain taas kylmää vettä niskaani. Nerin piti kulkea tietä pitkin hihnassa pätkän matkaa ja Neri tietenkin tiesi, että on pääsemässä metsään vapaana juoksemaan, kun mulla oli lumikengät kainalossa. Kyllä taas oli hidasta ja mulla alkoit jo hihat palaa! Mutta metsässä, järven jäällä, nuotiopaikalla maggaraa paistaessa ja syödessä molempien mieli rauhoittui. Kamerakin tuli tänään mukaan.

Mä sain tulenkin heti syttymään, kun mulla oli sytykkeitä mukana ja nuotiopaikalle oli tuotu kuivia puita.

Neri istuskeli kaikessa rauhassa, kun mä paistoin makkaraa. Nerikin sai tietysti omansa.

Mä vähän säälin Nerin peppua ja annoin oman pikkuruisen pyllynalusen sille

Mä pysyin lumen pinnalla lumikengillä, mutta Nerin vaan levitti vähän tassua leveemmäksi:)

Jano yllätti makkaransyönnin jälkeen ja Neri yritti raapia hampaillaan juotavaa jääpintaisesta lumesta.

Lumikengät on kyllä mahtavat, kun niiden kanssa pääsee pois valmiilta poluilta metsään ihka omaan rauhaan, ja löytää lähiympäistöstä uusia paikkoja ja luonnon taideteoksia.

Hallitoko

Sunnuntaitokot Marjamäen hallissa

Kyllä oli Nerillä taas niin vaikeaaaaa! Oli tosi varuillaan koko treenin ajan. Halliin mennessä piti murista, puhkua ja pälyillä ympärilleen. Hieman Neri rauhottui, kun otin sen hallintaan, mutta varautuneisuus säilyi loppuun asti. Mäyräkoira-Elli oli vanha tuttu, siihen Neri ei kiinnittänyt paljon huomiota, mutta kaksi collieta (melko voimakasäänisine ohjaajineen) oli koko ajan vahdittavien listalla.
Seuraamista aluksi koiran kuulolle saamiseksi - Välillä piti ojentaa pälyilystä ja kun colliet oli selän takan, Neri yritti mennä mun eteen kävelmään.
Luoksetulon stopit valui takapalkallakin. Pari kertaa pallon heitto seiso-käskyn kanssa ja lopuksi yksi stoppi melko läheltä oli nopea, joten pääsin kehumaan kunnolla.
Tunnari liikkurin kanssa kellotauluna. Alku oli vaikeaa. Neri oli ihan kierroksilla collien ruututreenistä - Kyttäsi taakseen ja vinkui. Arvelin, että nyt kyllä kapulat saa kyytiä ja annoin hyvin lakonisen "etsi"-käskyn. Neri ulvahti liikkeelle lähtiessään, mutta ihme kyllä jolkotteli rauhallisesti kapuloille, haisteli tarkasti ja reagoi heti omaan. Tuodessaan kyllä sitten purki paineita kapulaa aikas vahvasti pureskelemalla. Luovutus hyvä.
Toisella puolella kenttää oli ruututreenit menossa, joten laitettiin oma ruutu toiselle puolelle agilitymuurin "putkenpuolikkaista". Lähetys kyllä samaan suuntaan, kun toisessa ruudussa. Epäilin, että Neri on liian kiinnostunut  toisesta ruudusta, mutta kun sanoin "Tehdään ruutujuttu", Neri lukitsi katseensa heti meidän omaan ruutuun. Uskalsin lähettää Nerin pelkäämättä, että se syöksyy hampaat irvessä naapurin ruutua valloittamaan! :)
Liikkuri laittoi namipalkan ruutuun alustan päälle. Tätä en kyllä mielellään harrasta, kun tuntuu, ettei Neri silloin edes tajua, missä kohdessa ruutua pitää olla, kun keskittyy siihen namiin. Tää ruututreeni meni multa vähän häsäämiseksi - Käskyt ja palkkaukset tuli ihan väärään aikaan. Ja Neri oli niin kierroksilla, että ulvahteli tosi voimakkaasti ruutua kohti lähtiessään. Pysyi kyllä paikoillaan käskyyn asti vaikka nojasikin voimakkasti eteenpäin lupaa odottaessaan.
Kyllä kierrokset täytyis saada alemmas treeneissäkin. Täytyy kai mennä halliin aiemmin väsyttämään Neriltä kierrokset pois. Ja yhteistreenit kerran viikossa on Nerin luonteella ehdottomasti liian harvakseltaan.

Ilmaisutreeni pitkästä aikaa

Tänään ilmaisutreeni Levekin kerhotalon parkkipaikalla. Paikalle saapui sattumusten vuoksi meidän lisäksi vain Marja-Leena Vikin ja Sannin kanssa.
Aamulla askartelin uusia irtorullia ja kokeiltiin ensin kotona Artun kanssa, että vieläkö Neri osaa sen mulle tuoda. Intoa puhkuen Neri sen toi ja vielä innokkaammin juoksi näytölle. Ensimmäisellä kerralla tosin meinasi alkaa leikkimään rullalla.
Parkilla Nerille rullanhaku näyttöineen neljä kertaa, mm näkyvillä. Kaksi ekaa kertaa Marja-Leena sanoi Nerille "Vie Saijalle" - meni hienosti. Kolmannella Marja-Leena meni puoliksi lumipenkan taakse ja Neri alkoi intoilemaan vähän liikaa - vinkui ennen lähetystä ja mälväsi rullaa palatessaa, kunnes se putosi suusta. Otti sen maasta ja toi. Hetken harkitsin huutaa Nerin luokseni ennen rullan maasta nostoa ja ottaa usintalähetyksen, mutta kun nappasi nopeasti rullaan uudelleen suuhunsa, en viitsinyt häiritä. Neljännellä Neri ei ottanutkaan rullaa heti vaan alkoi etsimään ja kerjäämään palkkaa Marja-Leenalta. Otti lopulta rullan, kun ei palkkaa tullut ja toi hyvin. Kaikille näytöille meni innokkaana ja vauhdilla.

Ja leikkiäkin: Neri leikki Marja-Leenan kanssa rohkeasti narupallolla ja pyöri muutenkin luottavaisena Marja-Leenan jaloissa, kun Sanni ja Neri sai kuljeskella vapaana. Sanni ei Nerin kanssa leikkiin lähtenyt, ikää sen verran jo, mutta muuten tulivat hinosti juttuun. Neri kunnioitti kummasti vanhempaansa, vaikka toinen alkaa jo olla vähän köntys. Sanni sai jopa ottaa Nerin nenän edestä Nerin oman rakkaan narupallon. (Hukilla ei ole mitään asiaa puuttua Nerin leluihin.) Vähän mä olin äimänä. Neri yritti kaikin keinoin jallittaa Sannin pois pallon luota, että saisi napattua sen takaisin, mutta Sannipa ei mennyt lankaan, vaan oikein prassaili pallon kanssa! :) Oli huvittavaa seurattavaa! :D
Vikin kanssa Neri on niin samanlainen ja tasa-arvoinen, että niille tuli pari kertaa nahinaa. Neri jäi auttamatta alimmaiseksi 40-kiloisen rotikan kanssa ja Viki tiesi selvästi olevansa vahvempi. Se lopetti nahinan, mutta Neri vaan jatkoi. Väliin tilanne rauhoittui ja koirat kisailivat nätisti, kunnes taas syntyi rähinä. Ääni oli kovaa, mutta eivät nuo toisiansa tosissaan purreet, mitä nyt turkit vähän kuolaantuivat. Hetken rauhoittumisen jälkeen päästettiin taas koirat vapaaksi. Neri mielisteli hetken Vikiä, nuoleskeli suunpieliä ja käänsi toiselle takalistoaan. Taas juoksivat nätisti, kunnes Neri alkoi taas selvästi kerätä dominanssia ja provosoi aika vahvasti Vikiä - nosti esim tassut niskan päälle. Sanoin Marja-Leenalle, että otetaankin koirat nyt autoon, kun niille jää vielä toisistaan miellyttävä muisto. Jos vaikka seuraavan kerran yhteiselo sujuisi jo vähemmällä kukkoilulla.

Vähän tokoa: Ennen toisten saapumista treenattiin Nerin kanssa ruutua. Sitä ennen otettiin vähän seuraamista, että sain koiran kuulolle. Neri juoksi ensin ruudun läpi ja seis-huudosta huolimatta kääntymisen jälkeen jolkotteli mua kohti pysähtymättä. Treenattiin sitten läheltä ruutuun pysähtymistä ja kun Neri alkoi natsata homman, otettiin taas vähän kauempaa. -> Kääntyi kahdesti ympäri juuri ennen ruutua. Piti vähän neuvoa, että "Mene kauas rutuun!" Lopulta onnistui ja Neri juoksi ruutuun ja kääntyi keskelle ruutua seisomaan. Palkaksi kehuilua ja lentävä pallo.
Sitten treeniä ruudussa maassa pysymiseen, vaikka mä käyskentelin edestakas. Ensin, takana olevasta lelusta huolimatta, Neri nytkähteli/ryömi mun perään - Siitä noottia ja palautus alkuperäiselle paikalle. Paikalla pysymisestä palasin palkkaamaan namilla. Seuraamaan tuloa ei otettu ollenkaan.
Lisäksi liikkeestä istumista Marja-Leenan seuratessa, kuinka istuminen luonnistuu. Itse on vaikea tietää, kuinka napakasti koira istuu, kun ei voi heti katsoa taakseen käskyn jälkeen. Hyvin istui. Ja suoraan, vaikka seuraaminen oli vinoa, kun Neri kyttäsi ruutua.

Motivaatio, hallooo!

Viime sunnuntaina kävin Nerin kanssa hallissa vähän tokoilemassa. Ei mitään hyppimisiä tai juoksemisia, vaan vähän seuraamista, askelluksia ja perusasennon treenaamista. Sen lisäksi vain kaukoja läheltä ja vähän kauempaa. Neri oli hyvin kuulolla ja ei kiinnittänyt paljonkaan huomitota muihin koiriin. Vähän otti kyllä agiäänistä häiriötä. Lopuksi viiden minuutin paikallamakaaminen. Neri hokasi ennen makuuseen käskyä, että Hiski-poju on vieressä - Meni hitaasti maahan(mutta sentään yhdellä käskyllä) vinoon Hiskiä kohti, päästäen samalla protestoivan äänähdyksen. Oli kuitenkin maannut kuulemma lähes koko ajan rauhallisesti (johtuen varmaan siitä, että Hiski makasi hievahtamatta :D), lopussa oli vaihtanut kerran lonkkaa. Koirat otettiin perusasentoon yksitellen - Neri odotti hienosti omaa käskyä.
Paikkamakuuseen lopetettiin, Hiski lähti edellä ulos ja Neri aloitti hirveän ulinan ja vonkumisen - Halusi päästä taas Hiskin kanssa juoksentelemaan. Tullut näköjään treenien jäkeinen juoksentelu vähän liian itsestäänselväksi. Pitääkin pitää välillä taukoja loppuleikeistä, ettei siitä tule treenin pääasia! :) Mä en päästänyt Neriä ovelle ja ulos, ennen kuin sen marmatus hiljeni.

Kotipihassa ollaan treenattu pari kertaa tunnaria - Neri menee kapuloille loikaten ja sotkien kapulat, jos sattuu osumaan. Mä en jaksa alkaa korjaamaan sitä nyt.
Mulla on nyt treenimotivaatio kertakaikkisen hukassa. Ei huvita lähteä mihinkään treenaamaan ja kotipihassa ei oikein voi treenata muuta, kuin tunnaria ja seuraamista. Kaikenlisäks mulla jostain syystä on järjettömän lyhyt pinna, johtunee koko viikon jatkuneesta päänsärystä, näköhäiriöstä ja huimauksesta(migreeni?). Olisi Neriä kohtaan väärin edes yrittää treenata, kun en pysty olemaan oikeudenmukainen.

Ensi viikolla mulla on lomaa ja toivon totisesti, että tää paska olo helpottaa. Kevät on alkanut! Ihanat aurinkoiset ilmat... ja mä saan tuosta valoisuudesta migreenin! :(

Kuvia: Valjakkohiihto Parolannummi 12.2.11

Omalla kameralla ei tullut otettua kuvia valjakkohiihdoista, niin "lainaan" muiden kuvia:
Lähtökiihdytys iloisella ilmeellä (Meinasin kyllä kaatua, mutta sitä ei onneks tullu ikuistettua) :)

Kuva Tiia Tauru

Neri päättikin jatkaa ensimmäisestä mutkasta suoraan. "Heeei, vaseeen!"

Kuva Tiia Tauru

... ja mä pääsin melkein ohi.

Kuva Tiia Tauru

Ensimmäisen mäen päällä oli vielä ihan helppoo ja kivaa.

Kuva Markku Seppänen

... ja Nerilläkin iloinen ilme

Kuva Markku Seppänen

Tämän kuvan jälkeen Neri meinasi taas jatkaa mutkasta suoraan ja kohti kuvaajia. :D