Agiliitoa

Alkeiskurssin 2. kerta

Tätä oli jo odotettukin, viikko! :) Tänään Nerin keskittyminen oli vähän heikompaa. Se seuraili katseellaan ympäristöä eikä mua, ja kun mun vartalo liikahti johonkin suuntaa, Neri tietysti sivusilmällä näki sen ja suuntasi jollekin sielläpäin olevalle esteelle. Jouduin siten aika paljon käyttämään kieltäviä äännähdyyksiä.
Tänään uusia tuttavuuksia olivat pöytä, pussi, puomi ja rengas. Ja Neri oli taas intoa piukassa menossa kaikille esteille kyselemättä lupaa tai neuvoa, kuinkahan se mahdollisesti kuuluisi suorittaa! :D Mutta luvattomien esteiden saldo oli tänään kuitenkin 0
Pöytä:
Neri olisi hypännyt sille heti, kun sen viereen käveltiin. Jouduin jarruttelemaan kaulapannasta sillä aikaa, kun ohjaaja kertoi esteen suoritussääntöjä. Heti kun annoin luvan, Neri pompsahti pöydälle. Ohjasin sen heti maahan. Opetan Nerin menemään automaattisesti maahan pöydällä, koska niin Neri pysyy parhaiten paikallaan. Otin pari kertaa vähän kaempaakin pöydälle lähetyksen, ja kerran Neri loikkasi sinne niin vauhdikkaasti ja jarrutti tehokkaasti, että pöytä meinasi kaatua. Neri joutui ottamaan leveän asennon, että pöytä asettui, mutta ei se siitä pahemmin hätkähtänyt. Ei edes hypännyt pöydätä alas vaan meni siihen maahan. Täytyy näköjään opettaa Neri jarraamaan hieman vauhtia ennen pöydälle hyppäämistä.
 Pussi:
Myös pussin suulta Neri himosi sisään. Se oli nähnyt sakemannin menevän pussiin muutaman kerran ja halusi varmaan kamalasti mennä katsomaan, mitä siellä on, kun kerran toinenkin koira meni sinne useita kertoja. Mä päätin sitten päästää sen sinne ilman apulaista, kun kurssin ohjaajalla näytti olevan kiireitä toisaalla. Huikkasin "pussi", Neri ampaisi sisään empimättä ja mä kipitin itse toiseen päähän äkkiä nostamaan kangasta. Toisella kerralla nostin vielä kangasta vähän ja kolmannella kerralla Neri tuli sieltä läpi jo ilman apuja. Tykkäsi kovasti! :)
Rengas:
Tätä ollaan kotona harjoiteltu niin, että olen itse pitänyt vanhaa moponrengasta kädessä ja hyppyyttänyt Nerin läpi, joten Nerillä oli kyllä jonkinlainen ennakkoajatus, mitä "rengas" tarkoittaa. Nerin keskittyminen oli renkaaseen tutustuessa vaan niin tosi huonoa, ja pari kertaa se meinasi tulla renkaan vierestä, kun ei yhtään seurannut mun ohjausta. Onnistuin estämään "hutitulot".
Käytiin välillä ulkona ja otin kentän reunalla rentoutumishetken. Neri tosiaan asettui vähäksi aikaa ihan kylkimakuulle. Takajalkojen lihakset oli niin jännittyneenä, että kun silittelin Neriä rauhoittavasti ja käsi liukui reidelle, jalka sätki, kuin siinä olisi pakkoliikkeitä.
Puomi:
Namien asettelu ensin puomin alastulokontaktille ja maahan alastulon jälkeen niin, että Neri näki. Into puomille oli valtava ja sitä ollaan Nerin kanssa viimekesänä pari kertaa mentykin jossain kentän laidalla. Silloin se meni kuin vettä vaan, niin etten ollut lainkaan varautunut siihen, että Nerille menee pupu pöksyyn jo nousun puolessa välissä. Mulla ei ollut edes apulaista ja Neri pääsi pomppaamaan pois puomilta. Ei muuta kuin takaisin alkuun. Toisella kerralla meni hyvin puomin nousun ylös asti, mutta siinä meinasi jälleen karata. Jouduin pitelemään kiinni ja rohkaisemaan tytteliä eteen päin. Neri meni koko puomin matkan jännittyneenä matalassa asennossa. Alastulossa taas rentoutui hieman, muisti namit, eikä pitänyt onneksi kiirettä pois puomilta. Toinen kerta mentiin ohjaaja apuna matalammalla puomilla, mutta se oli ikävä kyllä huterampi, kuin normaalikorkuinen puomi. Neri pysähtyi tyystin kiivettyään ylös ja kieltäytyi jatkamasta matkaa. Lihakset jännittyi ja puomi rupesi tutisemaan Nerin lihaksien tahdissa. Huh! Ohjaaja asetteli Nameja Nerin eteen ja mä jouduin jopa työntämään sitä pyllystä eteenpäin! :D Kun se pääsi jälleen liikkeelle, puomikin lakkasi heilumasta. Saatiin koira kunnialla loppuun asti. Kolmas kerta oli jo helpompi eikä Nerille tuntunut jäävän mitään "kaunoja" puomia kohtaan.
Kosketuspinta treenejä tehtiin puomin jälkeen pienellä harjoitus esteellä, tyylinä 2in2out.
Nerin suurin energialataus näytti purkautuneen ja se näytti olevan aikas kypsää kauraa. Ajattelin, että sen kanssa olis hyvä tehdä pujottelua, kun se oli väsyneempi eli rauhallisempi. Väärä luulo, en vieläkään ehtinyt ohjaamaan sitä kunnolla, mutta kuitenkin Neri meni muutaman kerran pujottelut ihan oikein sillä heikollakin ohjauksella. No, kerkesi se menemään monta kertaa väärinkin! ;)
Putkia ja muuriakin mentiin aina siinä välillä. A-esteelle Neri hinkusi taas hirveästi, mutta en päästänyt sitä sinne. Siitä taitaisi helposti tulla "A-hullu"!
Oli taas kivaa! \o/

Kaukoja

Eilen lähi-kaukoja olkkarissa
Kaukokäskyjen harjoittelu on vähän jäänyt viime aikoina ja jos oon niitä ohimennen treenannu, niin olen tehny sen Nerin kuonon edessä. Eilen sama tyyli vieläkin, koska en luota, että Neri ei lähesty mua liikkeitä vaihtaessaan. Eli nami kädessä ohjaten etenkin istu- ja seiso-liikkeissä. Maahan Neri laskeutuu (oikeastaan läsähtää) takajalat paikallaan, eli istumaan nousu täytyy tehdä etujalat taakse vetäen. Se täytyy siis saada iskostettua Nerin selkärankaan toistojen kautta. Seisomaan nousu on hieman ongelmallinen, Neri helposti ottaa askeleen eteen.
Mutta... minäpä tutustuin viimein eri luokkien TOKO-liikkeisiin ja huomasin, että AVO-luokassakaan ei vielä ole kaukoissa seisomista, eli ei hätää sen kanssa. :)

Pojan salibandy-treenien aikana käytiin lenkillä ja touhuttiin taas liikuntahallin pihalla. Siellä on ihan hyviä häiriöitä, mutta kuitenkin sen verran rauhallista, että koiraa uskaltaa pitää irti. Paikalla makuussa Neri on kyllä hyvä. Meitä lähestyi lauma jääkiekkopoikia verryttelylenkillä. Käskytin Nerin maahan, menin itse parin metrin päähän(hihna ei riittänyt pidemmälle) Nerin eteen kylki koiraan päin ja varmistin hihnalla laittamalla sen jalan alle. Poika joukko meni ohi, osa juosten, osa kävellen ja jutellen. Kuulin jonkun pojan puhuvan koirasta ja sitten poika heitti pienen kiven? vierimään Neriä kohti... ja Neri vaan pysyi. Sitten lähestyi uusi häiriö: sakemanni. Koira meni emäntänsä kanssa viiden metrin päästä ohi, se oli kovin "tohkeissaan", mutta ei kuitenkaan haukkunut tai rähissyt. Neri venytti kaulaa pitkäksi, mutta liikettäkään ei tehnyt noustakseen makuulta. Tosi taitava!! Kun sakemanni oli riittävän kaukana, vapautus ja hurjat rättitaistelubileet pystyyn! :) Sitten muutamia eteenlähetyksiä lelupalkalla. Ennen lähetystä otin pätkän suraamista, ja sekös oli Nerille vaikiaa; Se olisi juossut lelulle mieluiten ihan omaaloitteisesti heti liikkeelle lähdön jälkeen.

Tänään kaukoja: istu-maahan-

Päätin kokeilla, kuinka kaukokäskyt onnistuisi oikeasti kaukona... eli reilu kahden metrin päästä. Seiso-käsky jätettiin kyllä suosiolla pois. Nerihän toimi upeasti! Myös istumaan nousu alkaa loksahtaa kohdalleen. Vain kerran Neri veti takajalkoja eteenpäin eikä etujalkoja taakse, niinku pitäis. Ei mikään mahdoton tapaus! ;)
Eikä ne toko-liikkeet erikoisvoittajaluokassakaan tuntuneet mitenkään mahdottomilta opettaa.

Ahkeria oltu(paitsi kirjottamaan), agilitykin jo alotettu

Eilen tiistaina 23.3. kenttä-tokoa: Teemana oli jäävät

Kentälle tulo meni ihan hyvin pienillä puhinoilla, ja minäkin huokasin automatkalla mielessäni vain ehkä kerran! ;) Treenailin ensin itsekseni jääviä. Kentällä oli vain meidän lisäksi toinen koirakko, kolmas tuli lopussa, juuri kun koulutusohjaaja alkoi käskyttää meitä. Nerin mielenkiinto siirtyi turhan paljon siihen suuntaan. Hyvin Neri kuitenkin seuraamisissa otti kontaktin. Maahanmeno oli hyvä. Istumisessa annoin voimakkaa vartaloavun ja namin suuhun, josta sain palautetta kouluttajalta. Koira toimisi kuulemma vähemmilläkin avuilla. Seisomaan jäi parin askelen jälkeen, mutta sitten mä aloin sähläämään: Kaivelin taskusta pallo-palkkaa ja Neri otti pari askelta mua kohti (enkä mä loppujen lopuksi edes löytäny sitä palloa).
Kouluttajan mukaan mun täytyy vähentää vartaloapuja, ettei ne jää tavaksi. Sitten ne pitäis kouluttaa multa ensin pois ja sitten vielä koira toimimaan ilman niitä. Eli täytyy luopua vartalovenkoilusta! :)

Sunnuntaina 21.3. oltiin extra-agtiivisia: haku, halli-toko ja agility
Haku
Aamusta Sääksjärvelle tuttuun paikkaan hakutreeneihin: Kolme maalimiestä, kaikki lakanoiden alle piiloon. Tuuli hieman vinosti vasemmalta. Ensimmäinen oikealla 50 metrissä, haettiin hajuhaulla. Matkalla Neri bongasi Kaarinan virittelemän hämypiiloverkon ja haukahti sille pari kertaa. Lähetys läheltä keskilinjaa. Mennessä Neri mulkaisi vauhdissa verkkoa ja jäi sitten maalimiehestä muutaman metrin päähän ihmettelemään. Lopulta kai hoksasi lakanaan kääriytyneen Miikun, ja kun oli verkon takia vähän tohkeissaan, alkoi haukkua karvat pystyssä. Mä menin tueksi vierelle, jolloin Neri suorastaan hätyytteli maalimiestä takaapäin pois piilostaan. Mun täytyi mennä ihan lähelle, että Neri uskaltautui tarkistamaan etupuolen, josta tunnisti mm:n. Nopeasti Neri palautui hämmennyksestään ja söi namipalkat ilman epäluuloisuutta. Palatessa keskilinjalle verkolle piti velä kerran puhahtaa. Seuraavalle maalimiehelle, n 30 m:ssä, lähetys keskilinjalta tuulta vastaan. Reipas haku, eikä lakana tuottanut mitään ongelmaa. Kolmas myös vastatuulen puolelle 20 metriin, hienosti! Tuli huomattua, että Neri pystyy palautumaan hienosti hämmentävistä asioista, eikä pöhinä jää päälle! Hieno homma!
Toko
Tokoon kiirehdittiin heti hakutreeneistä, kotona kerkisin vaihtaa vain kuivat kengät ja sukat. Hallille  saapuminen meni (mun taas se varmaan rähjää, apua, en jaksa -asenteesta huolimatta) ihan mukiinmenevästi.
Aluksi oli paikallamakuu kuuden koiran rivissä, Neri laitimmaisena. Olin n. 10 metrin päässä kasvot koiraa kohti. Pysyi hyvin! 
Hyppy alokasluokan suorituksena vaati herättelyä eli kaksoiskäskyn! Muuten hyvin!
Nerin ensimmäinen tunnistusnoutoharjoitus - todella upeasti! Oma kapula ensin muista erillään lähimpänä koiraa -> Neri toi heti oman. Toisella kerralla kapula laitettiin muiden kanssa yhtä etäälle vähän matkan päähän muista -> Neri nuuhkaisi ensin "läjää", siirtyi oman luo, nuuhkaisi ja toi mulle! JesS! Siihen lopetettiin extrakehuilla ja -palkoilla.  
Ruutuunlähetyksiä muutama, ruudussa ruokapalkka. Maahan käsky namin syönnin jälkeen, hyvin pelitti. (Mä en itse vaan tiedä, mitä siinä edes varsinaisesti pitäisi tehdä. Pitää varmaan tutustua noihin eri luokkien toko-liikkeisiin)  
Lopuksi yritin muutaman kerran luoksetulosta pysäytystä, mutta Neri ei oikein keskittynyt. Harjoittelu täytyy näköjään jättää vielä häiriöttömään ympäristöön. Viimeisenä luoksetulo läpijuoksuna. Niin ja se istumassa pysyminen.... Kerran vaan meni maahan. Edistystä? 
Agility, alkeiskurssin 1.kerta - Taidettiin löytää meidän laji! :)
Ennen agiin menoa Neri kerkesi levätä pari tuntia sängyssään, ja taas mentiin. Mutta väsymyksestä ei ollut tietoakaan, kun Neri pääsi esteiden makuun. Se oli lähes pitelemätön. Tämä ensimmäinen kerta oli lähinnä esteisiin tutustumista: aidat, muuri, pituus, putki, pujottelu, A-este ja keinu.
Jo hyppyharjoitusten jälkeen Neri oli aivan täpinöissään; En saanut sitä pysymään millään paikallaan, että siirryn itse parempaan ohjauspaikkaan. Vimma luvattomille esteiden ylityksillekin oli kovaa -> Luvattomien saldo: aita kaks kertaa, muuri kerran ja putki kerran. Olin yksinkertaisesti liian hidas reagoimaan. A-este houkutteli koiraa kovasti, vaikka se ei sitä ikinä aiemmin ole edes päässyt suorittamaan - Se vaan yksinkertaisesti rakastaa kiipeämistä ja yritti kiivetä A:lle useita kertoja, kun me kuljettiin sen ohi, mutta sain sen luopumaan aikeistaan kieltämällä.
Pujottelussakaan en millään kerinnyt ohjaamaan koiraa, kun se "meni jo"! Koulutusohjaaja sai pidellä koiraa paikallaan, että pääsen ohjatakseni koiraa viemään käden edes pujottelukepin taakse ennen kuin koira on jo kiertänyt keppien takaa sikin sokin väärässä järjestyksessä.
Mulla oli vaikeuksia myös asettaa namia kontaktipinnalle ennen kuin koira juoksee kontaktiesteille: Toisella kädellä roikuin koiran kaulapannassa ja yritin pitää sitä pois samalla, kun asettelin namia toisella kädellä. Keinunkin Neri meni ilman että edes oikein huomasi, että se keinahti! :D
Muuri oli ongelmallisin, Neri kiersi sen varmaan viisi kertaa, kun yritin ohjata muurin toiselta puolelta. Ihmettelin, mikä ihme oikein on kun ei se hyppää, kun kuitenkin rakastaa hyppimistä. Lopulta ylitti sen, kun ohjasin ihan vierestä ja näytin kädellä muurin yli. Kotona vasta hoksasin, että ongelman aiheutti varmaan se yksi muurin luvaton ylittäminen: muurista putosi osa, kun neri hyppäsi täysin vauhditta sen yli ja mä asettelin osan takaisin ja pidin Neriä samalla kaulapannasta kiinni, ettei se lähde muita moikkaamaan sillä aikaa, kun mä keskityn "muurin korjaamiseen". Nerille taisi jäädä epämukava tunne muurin ylityksestä, mutta tuskin se sitä enää ensikerralla muistaa!
Agilityssä ei todellakaan ollut motivointiongelmia: Nameja tarvittiin ennemminkin koiran hillitsemiseen. Millähän tuon saman innon saisi siirrettyä toko-kentällekin! :)

Tokoa/tottista kentällä, kotona ja lenkillä

Ti 16.3. Kentällä pitkästä aikaa

Ja taas oli asenne vinossa jo mennessä. Väsytti, ja rasitti valmiiksi jo ajatuskin Nerin rähinästä ja tempomisesta. Lelutkin unohtui kaikki kotiin, enkä mä osaa treenata Neriä ilman lelupalkkaa. Oltiin ensimmäisenä koirakkona paikalla, mutta jouduin passittamaan kolme kertaa takaisin autoon, kun Nerin piti päästää aina peräkontista alas hypätessään se uhon haukahdus. Kentällekin kerkesin enne muita (koknaista kaksi muuta koirakkoa) ja otin luoksetulon istumista takapalkalla muutaman kerran. Hyvin pysyi istumassa pitkälläkin matkalla. Yksi luoksetulo eteen istumaan. Kun muut tuli kentälle, otin alku hässäkän jälkeen itsekseni askelluksia ja seuraamispätkiä käännöksillä. Kontakti olikin ihmeen hyvää. Ohjaaja tuli tarjoamaan käskytystä, mutta Neriä oli jo seurautettu tarpeeksi sille kerralle. Loppu ajan mä vaan juttelin sen ohjaajan kanssa ja palkkailin Neriä kontaktista.
Kentän tuoksut kiinnosti turhan paljon ja jouduin kiskomaan hihnasta Nerin kuonoa ylös kentän pinnasta.
Kotona on treenattu useesti eteen suoraanistumista. Lisäksi ollaan tehty lenkillä pieniä seuraamisia ja testasin senkin kuinka Neri menee maahan, kun se on mun edellä kymmenisen metriä. Aluksi huusin sen nimen ja sitten maahan. Neri kääntyi ensin ympäri ja meni sitten hienosti maahan. Kovassa vauhdissa en vielä ole treenennut, vain Nerin ravatessa rauhallisesti. Kerran tosin jouduin käyttämään maahan käskyä tositilanteessa: Neri oli mulla vapaana parkkipaikalla ja kauenpana meni kaksi koiraa. Neri bongasi ne ja lähti uholla laukkaamaan sinne päin. Mä karjaisin "EI" ja sitten "MAAHAN". Neri pysähtyi ensin epäröiden, kääntyi sivuttain muhun päin, niin sain näytettyä samalla käsimerkin, kun toistin maahan-käskyn. Neri meni maahan. Äkkiä hirmukehut ja namia nassuun.
Aaargh arkea
Nerin uho toisia koiria, ja ihmisiäkin, kohtaan on näköjään juoksun jälkeen pahentunut. Ennen se ei vapaana ollessaan rähissyt ja syöksynyt kohti. Nyt tuntuu, etten enää uskalla luottaa, että koira ei lähde toisten koirien luokse.... tappelemaan???? Ja ihmiset: Eilen pojan kaveri, jota usen olen kuskannut harrastuksiin ja Neri on myös ollut mukan autossa, tuli tiellä vastaan. Neri nuuhkaisi poikaa ja yht'äkkiä alkoi haukkumaan karvat pystyssä uhkaavan näköisenä. Kielsin ja sitten mentiin yhdessä pojan lähelle. Neri meni mun toiselle puolelle "piiloon" ja puhkui siinä! :(
Tänään tulimme juuri lenkiltä, päästin koirat pihaan vapaaksi ja Neri juoksi moikkaamaan omaa porukkaa pihassa. Mä huomasin ensin sen lenkkeilijän hölkkäävän tietä pitkin ja sitten sen huomasi Neri. Seurasin Nerin reagtiota: Aiemmin se olisi ollut uteliaan kiinnostunutta katseella seuraamista, mahdollisesti karvat vähän nousten ja pieni "uh". Mutta nytpä koira lähti täydellä vauhdilla juoksemaan lenkkeilijää kohti. Mä olin koiran ja tien välissä. Kerkisin huutaa "ei", millä ei ollut mitään vaikutusta ja kun koira oli mun kohdalla, nappasin sitä kylmästi kädessäni olleella hihnalla. Neri uikahti, pysähtyi ennen tietä ja kääntyi hämmästyneenä ympäri. Se ei tainnut edes tajuta, mikä siihen iski. Kutsuin sen luokse ja iloisella äänellä kehuin mieten hieno koira se on, kun totteli ja annoin sille taskustani kaikki loput namit.
Toivottavasti tuo shokkihoito meni kerrasta jakeluun. En todellakaan halua, että Nerille tulee tavaksi syöksyillä tielle tai minnekkään muuallekaan ihmisiä ahdistelemaan, kun se on vapaana. Välillä tuon koiran sosialistuminen tuntuu toivottomalta :'(

Hyvät hakuilut

Tänään hakutreenit samassa tutussa paikassa (muualle ei vieläkään oikein pääse). Paikalla oli 6 koirakkoa, joten maalimiehissä oli valinnan varaa. Nerille otin neljä maalimiestä: kaikki valmiina, 1. hajuhakuna, muut lähetyksenä keskilinjalta. 1. ja 3. myötätuuleen. Todella hyvin meni kaikki, ei mitään probleemaa. Oli kerrankin kunnon tuuli, niinkin kunnollinen että mulla oli todella kylmä. Neri oli vielä viimeisenä koirana, joten en päässyt senkään kanssa välillä lämpiämään. Treenien jälkeen laukauksia 2x3 laukauksen sarjoissa. Molemmilla kerroilla Neri kiinnitti laukauksiin huomiota, mutta ei kuitenkaan pelokkaana. Ekassa sarjassa se jopa toisella laukauksella pyörähti mun läheisyyteen, mutta lähti siitä heti uteliaana kauemmas.
Tänään olisi ollut mahdollisuus mennä kentälle TOKO-treeneihin, kun juoksukin on jo lopussa, mutta jäätiin mieluummin Nerin kanssa Kaarinan ja Hiski-bortsun seuraksi lenkkeilemään. Neri ja Hiski tulevat tosi hyvin toimeen ja vauhtikin niillä on suurin piirtein samaa luokkaa. Hieman taitaa Neri vielä Hiskille hävitä, ainakin ketteryydessä. Kepeistä Hiski välillä Nerille ärisi ja Neri kunnioitti Hiskin omistusoikeutta kaikkiin metsän keppeihin! :D

Tokoakin ollaan sillon tällön otettu päivänä muutamana

Etenkin paikalle istumaan jäämistä ja paikkamakuuta ollaan treenattu. Yritän sitä seurauttamista vähän pitää vähemmällä jonkin aikaa, ettei siitä tule ihan tylsää. Joitain jääviä ollaan myös harjoiteltu ja niihin on pitänyt sitä suraamista vähän ottaa.
Istumaan jääminen on vieläkin ollut epävarmaa. Takana täytyy olla lelu tai namipalkka varmistamassa istumassa pysyminen. Kyllä jonkun kerran on istunu ilman "taustatukea", silloin koira on ollut innostunut ja keskittynyt. Myös jäävissä Neri on jäänyt monesti istu-käskyllä seisomaan. Eli tulin siihen tulokseen, että käsky on tainnut jäädä vähän lapsipuolen asemaan, oliha se käsky, joka varmaan on Nerille ensimmäisenä opetettu; Nerihän osasi sen jo meille tullessaan. Nyt vaan tuntuu, ettei se istuminen käskystä olekaan niin itsestään selvää. Sitä täytyy siis harjoitella.
Paikallamakuut on menneet hienosti. Omassa pihassa Huki juoksenteli ympärillä vapaana, Neri pysyi paikallaan. Multa Neri sieti tanssiliikkeitä, mutta mun x-hyppely oli sille ensimmäisellä kerralla liikaa ja se nousi seisomaan.
Lempäälän keskustassa Vapaavalinnan oven ulkopuolella Neri makasi ihan paikallaan. Mä olin sen takana ensin, mutta siirryin välillä eteen hihnankantaman päähän. Parkissa muutaman metrin päässä autossa haukkui koira, Neri nosti päätä kuulostellakseen, mutta ei edes kyynärät noussu.
Liikkeestä maahan on myös ollut melko varma. Liikkeestä seisomiseen olen ensimmäisellä karralla tehnyt pysäyttävän käsiliikkeen. Mutta sitten se liikkeestä istuminen.... Treeniä!

Sisällä, ja ulkonakin, on harjoiteltu myös eteentuloja, kun se on ollut Nerille tosi vaikeeta. Vieläkin tulee useinmiten vinoon istumaan ja joudun korjaamaan. Ja jos Neri istuu suorassa, sen pitää kääntää vähintään päänsä vinoon. Mä olen silitelly rauhoittavasti Neriä mun edessä pitkiä aikoja, että sille tulisi mielikuva, että se on hyvä paikka. No, nyt sitten on alkanut perusasento kusemaan sen jälkeen! :) Työtä riittää!

Agilitykin kuvioihin

Agiliitoooon
Ilmoittauduin Nerin kanssa 21.3. alkavalle agilityn alkeiskurssille Marjamäen koirahalliin. Jos vaikka päästäis sitten LeVeKin treeniryhmiin jatkamaan treenausta kesällä. Katsotaan, kuinka homma alkaa luistaa ja kuinka me innostutaan asiasta.
Juoksut loppu ja nyt nahistellaan luista
Nerin juoksu taitaa olla ohi. Oli kivan lyhyt juoksu: Vuotoa oli vain kaksi viikkoa, kun viimeeksi oli kolme viikkoa. Vuotoa ei ole ollut sunnuntain jälkeen eikä Huki välitä Neristä enää yhtään.
Luista koirat vaan käyvät taisteluita :) Huvittavaa seurata vierestä. Tarhan ulkopuolella Neri varastaa törkeästi luun Hukin nenän edestä täysin äänettömällä hyppäyksellä Hukin eteen. Hukin rähinät menee ihan hukkaan, kun luu on jo Nerin suussa. Näyttää siltä, kuin Neri olis juoksun jälkeen rohkeampi ja "oman arvonsa tuntevampi". Mutta tarhassa Huki on vieläkin kunkku. Siellä Neri ei edes yritä varastaa luuta Hukilta vaan seuraa haikaillen metrin päästä Hukin nautiskelua. Mutta kyllä Neri omia luitaan puolustaa sielläkin ja välillä molemmat pitää kovaa rähinää, kun selvitetään kumman luu oikeasti onkaan kyseessä. Hampaita siellä ei kuitenkaan kaveriin käytetä.

Ajatukset eteenpäin ->

Vamuudeksi aika ultraan
Nyt on varmuuden välttämisen torjumiseksi varattu aika eläilääkärille tiineysultraan 1.4. ja toimitaan sitten sen mukaan. Toivottavasti mitään ei näy sitten ultrassa. Mutta sitä ennen en enää edes ajattele asiaa, vaan siirretään mietteet tulevaan ja harrastetaan niinkuin ennenkin, kun ei se sureminen ja pelkääminen auta asiaa yhtään.

Vetohiihtoa

Pitkästä aikaan sain aikaiseksi lähteä Nerin kanssa hiihtelemään. Täytyyhän mun saada koira kovaan kuntoon, jos vaikka saan Jarnon keväällä "pakotettua" tai lahjottua canicross-kisoihin Nerin kanssa. Ensitöikseni piti viritellä vetoliina kiinni aukivääntyneeseen vetovyön koukkuun, niin että se pysyyy siinä. Uusi vyö mulle luvattiin VULin postimyynnistä, mutta se ei vielä ole tullut.
Tänään mentiin vähän pidempi lenkki tarkoituksella, joten mä en missään vaiheessa yllyttänyt Neriä vetämään vaan annoin sen itse määrätä tahdin.  ....mitä nyt muutamassa ylämäessä anoin vähän apuja :).... Innolla tyttö taas veti, mutta kyllä sekin lopussa jo hyytyi. Alamäissä laukkasi lopussakin täysillä kieli poskella, etten mä vaan pääse ohi mutta kun huomasi, että mun vauhti alkaa hidastua, laski itsekin raviin. Välillä mä jouduin tasaisella jopa himmailemaan hiihtoani, ettei sukset mene löysän vetoliinan päälle, mutta ylämäkien päällä mun hengitys taas suorastaan vinkui rasituksesta! :)
Autolla Neri sai palkaksi pateeta ja sen jälkeen käytiin vapaana jolkottelemassa. Ei tarvinut Nerin spurttailla tuon vetohiihtolenkin jälkeen vaan hillitysti ravasi mun edellä.
Mietteitä, suunnitelmia?
Holskufoorumilla listaillaan vuoden 2010 tavoitteita. Uskallankohan mä edes sanoa ääneen, tai kirjottaa mustaa valkoiselle mun tavoitteista tai suunnitelmista Nerin kanssa? Kirjotan huomenna... tai joskus! ;)

Ei tästä tuu mitään...

Nyt se Huki on karannut tarhasta ja raapii, ulisee ja haukkuu ovilla. Mistä se sieltä tarhasta on oikein tullut? No, onhan siellä nyt lunta pilvin pimein ja verkot ei ole kovin korkeat. Ja kun tahtotila on tarpeeksi suuri, tulee se Hukikin töpöjalkoineen aidan yli.
Kun ei Hukia oikein voi leikkauttaakaan, kun viimeeksi se meinasi kuolla joko rauhoitukseen tai herättelypiikkiin. Voisikohan uroskoiran leikata paikallispuudutuksella???
Ensi kesänä rakennetaan uusi korkeaverkkoinen tarha. Piste!

Voihan.... :(

Yks valopää päästi Nerin valvomatta pihalle ja se oli hypänny lumikinokselta Hukin kanssa tarhaan. Kauanko ne oli siellä.... Onkohan vahinko tapahtunut... Onko Huki töpöjalkoineen yleensä edes onnistunut...??? Kai mun on vietävä Neri varmuuden vuoksi aborttipiikille (vai mikä se on). Juoksun alkamisesta on sentään just 14 päivää, mikä on aika otollinen aika tulla kantavaksi, noin yleensä. Ja vaikka Neri ei ole enää suoraan tarjonnut itseensä, ei se kuitenkaan kovin kovasti ole komentanutkaan Hukia lähentelyistä. Ja itsehän se sinne tarhaankin Hukin seuraksi halusi, kun sinne kerran hyppäsi.... Perhana! Ottaa päähän ihan älyttömästi! Ei tommotteet piikit koskaan ainakaan koiran terveyttä edistä! Nyt saa sitten pelkätä kohtutulehdusta ja vaikka mitä! :(

Juoksut sais olla jo "juostu"

Juoksu juoksuttaa
Nerillä alkaa tärppipäivät olla ohi, mutta se saa vaan Hukin entistä epätoivoisemmaksi. Se pitää tarhassa eläimellistä ulinaa, kun Neri tulee ulos ja haukkuu yöllä välistä taukoamatta. Neri ei ole enää niin anteliaalla tuulella, mutta nauttii täysin siemauksin siitä, että Huki kerrankin viitsii juosta sen kanssa... no, ainakin sen perässä! :) Metsälenkillä Huki oli harvinaisen ketteränä lumessa ja Neriä sitten ärsytti Hukin ylenpalttinen huomio, kun ei saanut edes kakkia rauhassa. Naapurin uros olis Nerin mielestä vielä ollut "ihan kiva" ja se suorantaan ärisi Hukille, kun Huki häiritsi sen liehittelyjä.

Esineitä umpihangessa

Olikohan siinäkään päätä tai edes häntää?? Metsälenkin jälkeen vietiin Huki kotiin ja tallattiin Nerin kanssa ensin noin 40 x 40 metrinen alue ja se oli raskasta. Välillä lumi kannatti, mutta enimmäkseen upotti. Toisella "kierroksella" pudottelin pipon, hanskan ja rannesuojan alueelle niin että Neri näki, että jätin sinne esineitä. Viimeksi jätetty esine n. 30 metrissä ensin: Neri haki sen hienosti, vaikkakaan ei järin vauhdikkaasti, eikä edes innokkaasti sen pohmuamisen jälkeen.
Toinen esine oli n. 15 mertin päässä, mutta Neriä täytyi kuitenkin painostaa alueelle ja huomasin, ettei se oikein käyttänyt nenäänsä esineen paikantamiseen, vaan yritti enemmän jäljestämällä. Lopulta Neri taisi nähdä mustan hanskan lumihangessa.
Viimeinen oli kauimpana ja sinne mun täytyi Neriä saattaa vähän matkaa, kun se eteni vain vähän matkaa ja alkoi sitten vilkuilemaan mun suuntaan. Lopulta Neri alkoi oikeasti etsimään pipoa hajun avulla ja kävi hakemassa sen musta n. 20 metristä. Hyvät palkat ja siihen lopetettiin. Täytyy varmaan oottaa kevättä esinetreenien seuraavalle kerralle.

Tokoiluu taasen, niin ja kennelliiton lausunto A/A ja 0/0

Ke 3.3. Tokoo liikuntahallin pihalla

Paikallamakuu meni hienosti. Muutamia autoja tuli parkkipaikalle ja ihmisiä kulki ovesta sisään ja ulos. Neri katseli liikkuvia ihmisiä, muttei ollut aikomustakaan lähteä liikkeelle.
Luoksetulon istumaan jääminen oli taas niin vaikeaa. Jos en jättänyt palloa Nerin selän taa, Neri meni makaamaan. -> Grrrr. Alkoi pinna hiukan kiristymään. Eikö Neri muka oikeasti tajua, että sen pitää istua, vai eikö sitä vaan huvita.
Myös luoksetulossa seisomaan pysähtymistä treenattiin. Sen Neri natsasi hienosti -pysähtyi parin askelen jälkeen. Palkkasin heittämällä pallon. Muutaman kerran jälkeen alkoi aavistelemaan ja luoksetulo hidastui. Otin sitten vielä läpijuoksun heittämällä pallon jalkojeni välistä palkaksi.
Eteenlähetyksiä pallo palkkana lumihangessa. Pallo oli vähän liian pieni (tennari) eikä Neri meinannut erottaa sitä lumihangesta. Heittelin palloa Nerille muutenkin vaan, juoksi vauhdilla perään ja toi sitä hyvin mulle. Pallolla on tullut leikittyä aika vähän, eikä Neri ole siitä ihan hirveän innostunut. Farkkupatukat ovat mielekkäämpiä.

To 4.3. 
Lonkka ja kyynärtulokset ilmaantuivat Kennelliiton jalostustietojärjestelmään: Lausunto oli sama, kuin El Juha Kallion mielipidekin: Lonkat A/A ja kyynärät 0/0

Treenattiin seuraamista ja jääviä "jonkun toisen mailla"

En tiedä kenen paikka on ja saako siellä olla, mutta tajuttoman hyvä paikka treenata näin talvella: Hyvin aurattu, paljon tilaa ja etenkin se on lähellä. Omassa pihassa kun ei ole paljon tilaa käännöksiä treenata. Täytyypä ottaa selvää omistajasta ja kysyä saanko käydä siellä treenaamassa. Siellä me tiistaina rullareenikin jo tehtiin. :)
Neri on oikein taitava, kun vaan haluaa, eli kun motivaatio on kohdallaan.
Seuraamisissa kontakti hieman putoili, mutta kyllä se kumminkin näytää ainakin videoilta ihan hyvältä. Mä vaan oon niiiiiin perfektionisti! Ja ei ne jäävätkään aina ihan oikein menneet: Välillä koira jäi istumaan, kun käskin maahan ja toisella kertaa kun käskin istumaan, jäi seisomaan. Äänenpaino on tosi tärkeä: huomasin Artun videoimista pätkistä. Täyskäännös vasemmalle vaatii ...jotain. Se oli aiemmin parempi. Neri kääntyy liian hitaasti ja jää mun eteen. Mun täytyy varmaan antaa ennen käännöstä parempi vartalo-ohjaus.
Treenivideoo: Seuraamista, liikkeestä maahanmeno 
ja hyvä esimerkki äänenpainon merkityksestä

Reenit jatkuilee

Su 28.2 Hakutreenit ja kontaktiseuraamista
Haku vanhassa tutussa paikassa, meni upeasti. Treenitaukoa oli kolme viikkoa, niin Neri oli näköjään oikein kaivanut hakuilua. Ihan innoissaan etsi maalimiehiä metsästä ja olisi kuuden jälkeen halunnut vieläkin jatkaa. Ei puhkumista.... no, ehkä kerran pari sen jälkeen, kun PK-liivi ja muut vermeet oli riisuttu.
Ensimmäinen maalimies haettiin vastatuuleen reagtiona: hyvin. Toisen lähdön neri näki... ja taisi vilkuilla menoakin :) Loput neljä valmiina lähetys keskilinjalta. Kolmannella piti ottaa pari askelta linjalta pois, kun Neri meinasi lähetyksen jälkeen lähteä keskilinjaa juoksemaan. Löysi hyvin! Jälleen teki jonkin matkaa edettyään maalimiehen lähettyvillä hyppyjä ilmaan. En ole varma, yrittäkö paikantaa hajun lähdettä silmillään vai mikä on hyppyjen tarkoitus. Täytyy varmaan ottaa muutaman kerran maalimiehet lakanan/verkon alle täysin piiloon, josko hyppiminen jäisi pois.
Illalla lenkillä tein pätkiä seuraamista ja askelluksia kevyenliikenteenväylällä. Tauko oli tehnyt hyvää tokoakin ajatellen - Seuraaminen oli tosi innokasta ja kontakti intensiivistä.

Ti 2.3. Rullareeni

Artun houkuttelin/pakotin mukaan "hepuksi" ilmaisutreeniin. Ei mennyt ihan putkeen: Nerin juoksu taitaa olla tärppivaiheessa ja hajut maassa sekä ilmassa kiinnostivat ilmaisurullaa enemmän. Lisäksi oli hieman jo liian hämärää, joten en aina nähnyt oliko Nerillä rulla suussa vai ei.
Ensimmäisellä kerralla Arttu oli n. viiden metrin päässä, Neri haki rullan mutta pudotti sen ja lähti haistelemaan hajuja. Komensin takaisin luokseni ja lähetin uudelleen. Nyt toi rullan mulle, mutta näytölle lähetettäessä meinasi taas lähteä hajuja haistelemaan, kiellon jälkeen jatkoi matkaa Artun luokse.
Toinen meni suht hyvin. Kolmannella Arttu halusi vaikeuttaa harjoitusta ja meni parkissa olleen kuorma-auton taakse... ja onneton pois mun näkyvistä. En saanut Neriä ja Arttua näkyviin vaikka siirryin -> Neri meni Artun luo, otti rullan, pudotti heti kohta ja lähti nuuskuttelemaan. Otettiin uusiksi, niin että näin kokoajan koiran ja pystyin kutsumaan luokseni, kun oli ottanut rullan suuhunsa. Nyt toi mulle -> näyttö ja palkka. Neljäs taas ihan lyhyellä matkalla ja meni kerrasta putkeen.
Jatkossa täytyy suunnitella treeni kunnolla ja antaa pikkutarkat ohjeet "hepulle", ettei ala soveltamaan.