Hakutreenitkin maanataina

Päästiin vierailemaan alkeiskurssilaisten treenihin eilisiltana. Treenatiin muistaakseni kaikkiaan kahdeksan koiraa ja sen lisäksi yksi bortsu-pentu oli meidän kanssa tallaamassa. Aikaakin vierähti siten mukavasti kolme tuntia.

Nerillä edelleenki ilmaisutreenit. Kolme maalimiestä.
Ensimmäisenä Nerille tuttu Tapsa, jolle Nerin piti kuitenkin murrata mennessään. Tapsa ei taida kuulua Nerin suosikkimaalimiehiin! :) Neri otti rullan Tapsalta, mutta pudotti sitten sen, seisoskeli hetken Tapsan vieressä ja lähti lopulta takaisin mun luokse ilman rullaa. Uuudelleenlähetys - nyt Neri otti rullan hyvin, kun Tapsa vähän heilutteli sitä, toi mulle asti. Näytölle innokkaasti, kuten yleensäkin.
Toisena maalimiehenä vieras nainen- Neri meni luokse, tarkisti ensin mm:n nuuskuttelemalla naamaa kiinnostuneena, otti sitten rullan ja toi.
Kolmas mm oli vieras mies - Ei taaskaan mitään ongelmaa, otti rullan toi ja reippaasti näytölle.
Lopuksi Liisa sai juosta loppupalkka kädessä metsään ja päästin Nerin perään. Liisa oli vielä liikkeessä Nerin saavuttaessa, mutta Nerille ei kuitenkaan mennyt paimennus-vartiointi-epäluulohaukku päälle. Vautsi! Keihitystä on tapahtunut! :) Ja vieraat maalimiehet ei loppujen lopukse taida olla Nerin ongelma, vaan yleinen epäluuloisuus kaikkea odottamatonta kohtaan - Joku sattuu olemaan piilossa eri asennossa tai eri paikassa, kun Neri on olettanut...

Taitava tyttö

Viikonloppu oli taukoa kaikesta treenaamisesta, koska olin itse melonta-telttailuretkellä.

Maanantaina Neri olikin tosi tsemppinä tokoilemassa Levekin kentällä. Arttu oli apuna ohjatussa noudossa ja yritin opettaa pojalle muutenkin liikkurointia.
Neri oli paikkamakuussa sillä aikaa, kun rakennettiin suorituspaikkoja - ruutu, luoksetulo, ohjattu ja Z.

Ensin treenattiin luoksetulon seisomaan pysäytystä, niin että arttu heitti ison nallen palkaksi Nerin taakse, kun olin huutanut seis. Välillä suora vauhtiluoksetulo - Neri ei tällä kertaa ennakoinut yhtään, vaan tuli hirmuvauhdilla. Kotipihassa saattaa tolpankierroista heti yhden stoppauksen jälkeen alkaa ennakoimaan hidastamalla vauhtia.
Toinen seiso-pysäytys lyhyeltä matkalta niin, että nalle oli mun omassa kädessä ja heilautin sitä käskyn vahvistukseksi. Näin Neri jarrutti, kuten mä haluan sen tapahtuvan - hiekkaan jäi jarrutusjäljet.
Lopuksi luoksetulo kokonaisuudessaan, Arttu toimi liikkurina. Tosi hienosti meni, paitsi Neri otti taas musta kimmokkeen vierelle kääntyessään. Arttu sanoi, ettei sitä yhtään huomannu, eli josko tuomarikaan ei näkis sitä!? :D

Ruutu seuraavana ohjelmaan. Välillä ruutu olikin meillä taas hukassa, kun oli ollut treenitaukoa - Neri juoksi ruudun läpi tai vasemmalle ihan reunaan, tai jopa puoliksi ruudusta ulos. Paikkaa yritetty vahvistaa läheltä lährtyksillä.
Ensin  pelkkää merkkitreeniä- hyvin. Merkiltä ruutuun lähetyksiä Arttu ruudun lähellä valmiina palkkaamaan lelulla oikeasta paikasta. Nyt löytyi paikka hyvin. Lopuksi merkille lähetys ja siitä ruutuun, ruudussa ei pysäytyskäskyä - Neri pysähtyi itse oikeaan paikkaa. Jessss! Siitä lelupalkka Artulta.

Väliin Z liikkeenomaisesti, järjestys istu-seiso-maahan. Arttu liikkuroi pysäytykset, muttei mun käännöksiä(en kyllä edes tiedä käskytetäänkö käännökset). - Taitavasti Neri suoriutui!

Seuraamista, askelluksia ja juoksuvauhdissa käännöksiä. Neri tosi temppinä kontaktissa, hieman jopa painoi. Oikealle käännöksissäkin pysyi tiiviisti. - Se kun on ollut viimeaikoina tosi väljä.

Ohajattua otettiin ensin leluilla, keskellä kapula. Hyvin Neri kuunteli/katsoi ohjauksen suunnan. Lopuksi otettiin liike kapuloilla, kehu oikealle kapulalle menosta. Palautuksessa saisi olla lisää vauhtia. Kentällä oli tosin kuuma ja oltiin jo oltu vähän aikaa.

Lopuksi vielä tunnari, kapulat Levekin kopista. Arttu vai kapulat, mutta ei kosksenut niihin. Neri haisteli hyvin ja otti oman, mutta pudotti sen mun jalkoihin. Vein kapulan takaisin ja lähetin Nerin hakemaan uudelleen - nyt toi loppuun asti. Pudottaminen johtui varmaan siitä, että olen välillä palkannut pelkästä oikean nostamisesta ja Arttu oli mun takana valmiina antamaan Nerille loppupalkaksi ruokakupin(jota Neri oli käynyt joka juomatauolla himoamassa) ja Neri näki kupin Artun kädessä.

Hyvä treeni, taitava tyttö! Kiitos Artulle liikkuroinnista! :)

Rullareenit

Torstaina hakuiltiin meille kokonaan uudessa paikassa Savontien tuntumassa.
Nerillä edelleen aiheena ilmaisu. Viisi rullan hakua melko lyhyiltä matkoilta. Neri pitää turhan hellästi kiinni rullasta ja pyörittelee sitä suussaan matkalla. Kerran putosi, mutta se oli mun moka, kun kysyin ääneen "Pudottiko se?" Ja Nerihän pudotti heti sen jälkeen, kun kerran "käskettiin"! :)
Mun täytyy edetä juoksujalkaa keskilinjalla, kun Neri on saanut rullan suuhunsa, jotta Neri ei ala maleksimaan ja samalla leiki rullalla suussapyörittely-leikkiä. Tämä pelkkä rullan hakeminen on Nerin mielestä vähän tylsää. Neri katselee metsään tyyliin "tuossahan tuo heppu on näkyvillä, mitä mua lähettelet sitä etsimään" - Näytölle lähtee kyllä innokkaasti. Tällä kertaa otti maalimiehelle päästyä rullan reippaammin, kuin aiemmin.
Lopuksi juoksin innon nostatukseksi itse piiloon Nerin nähden Kaarinan pitäessä Neriä keskilinjalla kiinni. Jonkun matkaa jostuani alkoi takaa kuulua Nerin kiljuntaa. Vauhdilla kuulemma lähti perään. Nerin päästyä paikkaan, jossa oli minut varmaan nähnyt viimeeksi, se pysähtyi hyppimään ilmaan paikallaan ja etsimään mua katseellaan.

On me treenailtu kaikkee, mutten kerkee(lue: ei hirveesti huvita) kirjoittaa. Laitetaan sen sijaan jokunen kuvatus
Hakutreeneissä on ollut pari kertaa aiheena ilmaisu eli rullanhakutreeniä

Meidän vuoro "etsiä heppuja"

"Siellä se heppu on"

Rulla tulee perille asti suupielessä roikkuen

"Liina"(pelkkä lukko) kiinni ja näytölle

Tokossa teemana on ollut enimmäkseen merkki ja ohjattu nouto. Reunakapuloina on käytetty isoja leluja, jotta Neri oppis, että kannattaa lähteä hakemaan vain reunimmaisia. Päätin ottaa myös käsimerkin lisäksi käyttöön hae-käskyn eteen ohra=oikea ja vehnä=vasen, koska huomasin, että Neri ei olekaan aina keskittynyt katsomaan, mihin suuntaan näytän. Nämähän ei tietty ole vielä iskostunut koiran selkärankaan.
Kentälle asti treenaamaan päästyä tätyy myös ottaa hyppynoutoa, kun itsellä ei ole hyppyestettä eikä kapulaa kotona.

Valmiina? Katso tänne!

Ilmava loikka yli esteen

Mukana Sonja pikku apulaisena ja häiriöhenkilönä :)

Muitakin eksyi kentälle, niin saatiin onnistunut paikallaistumistreeni

Agilityssäkin on käyty kertaalleen, mutta ei siinä juuri olla kehittymään päästy. Sitä täytyis treenata vähän enemmän, kun se n. 20 minuuttia kerta viikossa. Motivaatio lajiin ei ole suuren suuri. Meidän vahvuuksia on kova vauhti, pitkät hypyt ja laajat kaaret! :D
Viimeeksi Neriä ei millään saanut ylittämään hyppyestettä pienellä kaarroksella. Neri juoksi varmaan 20 kertaa esteen ympäri kiertäen, niin että siihen muodostui jo syvä ura. Ei koulutusohjaajakaan saanut Neriä siitä kulmasta ylittämään sitä hyppyestettä. Laajemmalla kaarella kyllä meni yli!

Loma-aikaa

Vähän on jäänyt treenailut vähiin, kun on ollut noita lomalaisia vieraina. Keskiviikkona olisi ollut agility-, tostaina haku- ja perjantaina tottistreenit, mutta en viitsinyt jättää vieraita keskenään, kun harvoin kuitenkin käyvät. Meillä oli kyllä tosi mukavaa, käytiin uimassa ja retkeilemässä.
Veljen 3-vuotias poika oli oikein sopiva kaveri meidän koirille - Huki kun ei kauheasti lapsista välitä(karvas kokemus yhdestä lapsesta muutaman vuoden takaa ja suoraansanoen Huki murisee aluksi lähestyvälle lapselle) ja Neri taas on kovin epäluuloinen ja vähän arvaamaton. Miksu ei välittänyt koirista ihan kauheasti eikä tupannut silittämään, mutta tykkäsi kuitenkin "kouluttaa" niitä. Hukille poika piilotteli nappuloita murskekasoihin ja pyysi etsimään.

Huki sai katsella vierestä piilotusta

Ja jos ei namit meinannut heti löytyä, Miksu meni avuksi :D

Nerille poika piilotteli nameja erilaisten kartioiden alle ympäri pihaa ja Neri sai etsiä. Huomasin, että Neri seurasi Miksun jälkeä kartioita/nameja etsiessään - Olisikohan tämän mielenkiintoisempi tapa alkaa opettaa koiralle jälkeä, kuin tylsä makkarajälki?
Uimassa käytiin joka päivä. Käytän Nerillä nykyään uidessa pieneksi käyneitä kelluntaliivejä - Kelluttavat vähän, mutta eivät haittaa uimista. Neri kun haukkoo vettä uidessaan, jos ei ole kapulaa suussa, ja oksentaa sitten rannalle päästyään.
Uimaan lähteminen on vähän vaikeaa, jos ei ole "mitään syytä" mennä veteen

Kapulat Neri haki mielellään vedestä

Mieluiten nousi vedestä rannassa

Ja ravistelu, niin että muutkin sai vedestä osensa :)

Miksua ei koiran roiskuttelu haitannut

Houkkalammin laiturilla

"Ollaan täällä koko ilta. Lähetään sitten, kun aurinko laskee tuonne noin!"

Lauantaina käytiin Taivalpirtillä ja Neri sai uida sydämensä kyllyydestä kun Arttu ja minä oltiin vedessä innostamassa. Ja sainpas huomata, ettei se vieläkään pärjää mulle uintivauhdissa, kun mä kroolaan. Tosin voipi olla, että jos pitempää matkaa täytyy uida, mä jään kyllä toiseksi! :D Kun mä uin Miksun kanssa, Neriä täytyi pitää kiinni rannalla ja voi sitä katkeraa kiljuntaa.
Meidän syödessä eväitä, Neri nukkui uupuneena varjossa välittämättä ohikulkevita vieraista - Pöllejä olkapäällään kantanut mies sai kyllä vaisut murinat ohi kävellessään.

Uinnin jälkeen väsyttää

Neri sai tyytyä makailemaan taustalla

Tokoilu

Viime tiistaina käytiin kentällä tokon yhteistreeneissä. Treenaamassa oli vain kaksi koiraa. Alun paikalla istumisessa tuli pikkukoira kesken kaiken paikkamakuuseen Nerin viereen. Hienosti Neri istui paikallaan häiriöstä huolimatta. Kävin piilosta palkkaamassa välillä ja sen jälkeen Neri oli kuullemma ollut levottomampi.
Metallihyppynouto meni oikein hienosti.
Ohjattua noutoakin otettiin, kun viimein sain jonkun vieraan viemään kapulat. Ensimmäisellä lähetyksellä Neri menasi juosta suoraan vasemmalle kapulalle, joka oli ensin asetettu - Huusin pois ja muistuttelin merkistä. Merkkinä oli kartio, jollaista olen pitänyt ruudun kulmamerkkinä, mutten koskaan merkkinä. Se oli Nerille kovin vaikea - ei meninnut millään ymmärtää sitä merkiksi ja juoksi ohi. Seisahtui kyllä merkin läheisyyteen, kun huusin seis. Treenattiin sitä siinä vähä aikaa ja sitten pyysin viemään kapulat uudelleen. Neri juoksi merkkiä kohti, mutta meinasi juosta ohi. Vaihdettiin sitten toisenlainen merkkitötsä ja johan alkoi toimia! Nyt täytyy siis treenailla merkkiä kaikenlaisilla tötsillä.
Heikkoa on meidän ohjatun treenaaminen, kun en saa usein apulaista treeneihin. Levekin ohjatut treenitkin jää viikon päästä kesätauolle.
Kotipihassa on pari kertaa treenattu pieniä pätkiä seuraamista ja jääviä nopeasti oikeasta asennosta palkatan. Zetaa on menty kokonaisuudessaankin ja oikeat asennot löytyi hinosti ja Neri oottaa hyvin paikallaan mun tehdessä lenkkini ja lähtee napakasti mukaan seuraamiseen, eikä ennakoi, vaikka välillä katselee ihan väärään suuntaan mun tullessa vierelle.

Holskujen rauniopäivä

Ja ihan koko päivä siinä menikin sutjakasti. Paikalla oli monta karkkaria, en edes pysynyt laskuissa, ja kaksi lyhkäkarvaa: Neri ja Spiku-poika.
Ensimmäisellä kierroksella hengailtiin vaan raunioilla. Annoin ohjeeksi, että Neriin ei kiinnitetä mitään huomiota, kun tulemme paikalle. Neri ei nyt haukkunutkaan ketään, niskakarvat vaan oli aluksi varmuuden vuoksi pystyssä. Nerillä ei ollut mitään ongelmaa paikasta ja ihmisten luokse alkoi hakeutua jopa oma-aloitteisestikin. Ketteryysesteitä meni reippasti, ensimmäisen kerran meni vaakatikkaatkin ihan pienellä alkuhaparoinnilla.

(Kuvat on ottanut Riitta-Maija Järvinen)

Paikalle saavutaan reippalla askelella ja karvat pystyssä

Liikkuvalla puomilla



Alkuhaparointia tikkailla



Askelmat löytyi



Välillä haetaan turvaa

Ja taas mennään edellä uteliaana (Ohjaaja meinaa juuri kompastua betonista törröttävään tappiin :D)



Toisella kierroksella otettiin pari maalimiestä helpohkoissa piiloissa. Puin pk-liivin päälle ja Neri oli ihan innoissaan päästessään hommiin, olihan tuo jo autossa joutunut odottelemaankin. Vähän haukahteli alueelle tullessa. Intona lähti hakemaan ensimmäistä maalimiestä, jonka oli jo varmaan haistanut, kun tuulen suunta oli sopiva. Löysikin helposti ja meni reippaasti luokse - Ei pienintäkään epäluulon osoitusta, vaikka lähes kaikki ihmiset oli Nerille täysin vieraita.

Toista maalimiestä lähdettiin hakemaan vähän partiointityylillä. Neri meninasi siinä hajujen sekamelskassa välillä jo unohtaa, mitä oli tekemässä ja alkoi haistella maata. Kerran vaan tarvi muistuttaa, että "heppuja haetaan" ja Neri jatkoi innokkasti hakuhommaa. Oikein näki, kuinka se teki tosiaan töitä. Mun mielestä Neri paikansi maalimiehen tosi hienosti ottaen huomioon, että tuulen suunta ei ollut otollinen. Ja lisäksi Neri olisi selvästi vielä halunnut jatkaa hommia. Mä olin kyllä iloisesti yllättynyt Nerin käytöksestä! :D
Oli tosi kiva päivä ja aika meni kuin siivillä toisten koirien toimintaa seuratessa ja jutellessa omistajien kanssa.

Keskikesää pidelty

Juhannuksena oltiin vierailulla Savitaipaleella
Pari yötä nukuttiin siskon aitassa. Koirat tosin nukkui häkeissä aitan verannalla hyttysverkon suojissa. Neri otti pihan heti omakseen ja vahti kovasti, kun paikalle tuli "vieras", mun siskon mies. Mä otin Nerin vierelle, kun mies tuli ja Neri pysyi siinä karvat pystyssä, kunnes mä vastasin tervehdykseen. Silloin Neri lähti ja meni karvat pystyssä ihan iholle.

Tuo pihan vahtiminen täytyy kyllä nyt saada jollain keinolla kuriin. Olen "antanut" sen jatkua jo liian kauan. Mulla on kyllä strategia valmiina, mutta meillä vaan käy kotona niin harvoin vieraita! :-/  Täytyis etukäteen tietää, että voi ottaa koiran liinaan ja jos ei usko kieltoa, saa pysäytettyä liinasta. Sen jälkeen piharakennukseen häpeämään, kunnes osaa käyttäytyä.

Äidin pihapiirissä Neri ei vahtinut, ei edes haukkunut pihaan saapuneita uusia tulijoita. Siellä oli niin paljon porukkaa, että Neri tuumasi kai turhaksi. Paikalla oli eri ikäisiä lapsiakin ja siellä Neri meni ihmisten ja koiren seassa, kuin kala vedessä. Nerillä ja Hukilla oli taas pieniä ystäviä, kun paikalla olivat bichoit Toivo ja Pepi sekä kääpiöpinseri Veeti. Veeti ja Toivo ottivat kerran yhteen ja Neri vieressä valmiina yhtymään "leikkiin" mutta ei selvästikään osannut päättää, kumpaa körmyyttäisi. Mulle tuli kipinkapin kiire pihalle hutamaan Neri pois.

Keskiviikkona Neri tapasi Kirsikan, 4-kuisen siskopuolensa(isän puolelta)

Tosi nätisti Neri osasi leikkiä yhtä kinttua ja korvaa olevan pikkuisen kanssa ja Kirsikka hyväksyi Nerin tosi nopeasti. Pari kertaa Neri taklasi vähän turhan rajusti, mutta Kirsikka on kuulemma tottunut moiseen käsittelyyn heidän vanhemman koiransa, collienartun toimesta. Välillä molemmat uiskentelivat pihalammikossa ja sotkivat reunuskivet ja vesikasvit :)

Uimassa ollaan käyty vilvoittelemassa useasti. Moision joessa on jo liian vähän vettä, eli on pitänyt lähteä autolla etsimään koirystävällisiä uimapaikkoja, jossa pääsee itsekin uimaan. Kanavan rannalla vesi on ällöttävän sameaa ja siitä jäi ihoon mutakerros - Mitä siitä sitten jää koiran turkkiin? Houkkalammi on pieni suojärvi ja sen vesi on keltaista, mutta kirkasta, eikä haise yhtään huonolle. Vesi on kyllä hirmu kylmää, sai oikein haukkomaan henkeä. Mökillä oltiin pari päivää ja sain huomata, että Nerin uimataito on parantanut tänä kesänä huomattavasti - En enää pääse sitä uimalla karkuun! :)

Treenailtukin vähän

Toko

Kotipihassa ollaan yritetty treenailla silloin tällöin helteestä huolimatta. Kuumuus ei näköjään haittaa Neriä enää niin paljon kuin aiemmin.
Merkki alkaa olla aikas kiva. Laitoin merkin keskelle korkean kepin, kun Neri alkoi jäädä merkin päälle seisomaan. Nyt sen on pakko mennä taakse! :)
Kaukojumppaa läheltä ja kaukaa. Evl-matkan päästäkin kokeiltu, mutta vaatii näköjään treeniä. Neri alkaa pitää sitä matkaa jo luoksetulomatkana ja pompsahti maasta seisomaan noustessa eteenpäin. Takapalkkaa tai mitään muutakaan odottavaa palkkaa ei voi käyttää, kun Neri koomaantuu täysin. Parempi käydä palkkaamassa vaan kädestä.
Seiso-stoppeja on treenattu tolpan kierroista. Mä en kyllä ole tyytyväinen pysähdyksiin - Haluan äkkijarrutuksen! :)
Jäävistä seisominen piti opettaa kokonaan uudellen - Neri meni istumaan aluksi monta kertaa ja kun sain sen viimein jäämään seisomaan, se jäi istumisenkin seisomaan. Mä aloin jo hermostumaan ja Neri tietty heti huomasi sen. Kuuntelu oli sitten vielä vaikeampaa ja lisäksi Neri alkoi ennakoimaan pysähdyksiä. Siihen aikalisä... ja seuraavana päivänä ne meni hienosti! :D Sitten treenattiin jääviä z-muodossa. Hyvin Neri pysyy paikoillaan, kun mä teen lenkkini ja lähtee napakasti seuraamaan.

Kentällä käytiin treenaamassa ohjattua, Arttu toimi liikkurina. Ensin treenasin peri kertaa pelkkää merkkiä, sitten palkka hyvästä merkille menosta, kun kapulatkin oli viety(ei keskikapulaa). Kapulat vietiin uudelleen - Taas hyvin merkille ja siitä oikean nouto. Hieman laiska meno kapulelle, mutta oli kyllä kuuma. Palautusvauhti reipas. Lähetin merkiltä suoraan hakemaan vasenta, mutta Neri oli jo unohtanut kapulat ja etsi vasemmalta namipurkkia! :) Jouduin antamaan hae-käskyn uudelleen.
Sitten merkiltä ruutuunmeno - Hyvin! Erikeseen kävely ja seuraamaantulo. Arttu toimi jälleen liikkurina ja vahti samalla, että Neri pysyy ruudussa paikallaan.
Lisäksi treenattiin hyppynoutoa metallikapulalla. Aikas hyvin - Palaututti hypyn kautta, vaikka kapula kieri sivuun lähes samalle linjalle esteen kanssa.
Tunnarissa ei näköjään kannata oman perheenjäsenen koskea kapuloihin. Neri ei osannut erotella omaa. Toisella lähetyksellä toi sitten kyllä oman.

Agility

Viimeviikon keskiviikkona treenattin hyppysarjaa ja "jaakotuksia". Toisessa päässä kenttää oli yksittäisiä esteitä, joita toinen koirakko treenasi samaan aikaan. Neri ei ottanut toisesta koirakosta häiriötä vaan keskittyi yhteiseen tekemiseen - Huikeaa kehitystä viimekesästä.
Neri osasi hyvin säädellä ja rytmittää hyppynsä sarjaan sekä suoraan hyppyihin lähtiessä että putkesta tullessa. Pysyi lähdössäkin suht hyvin paikoillaan. Jaakotuksissa sun muissa ohjaushienouksissa mulla on vielä paljon opittavaa.

Neri lukee todella hyvin mun rintamasuuntaa - Neri tosiaan meni sinne esteelle, mihin mun rintamasuunta näytti, vaikken sille esteelle sitä tarkoittanutkaan. Kiersin vaan varaloani liikaa. Neri osaa hienosti, kunhan opin sitä ohjaamaan.

Torstaina käytiin Liisan ja Lukan kanssa treenaamassa keppejä ja kontakteja. Mukana muutamia hyppyesteitäkin, että saa taas kokeilla joko se "jaakotus" jo onnistuis. No, ei mun ja Nerin yhteiset ohjauskuviot ole vielä oikein kovin sujuvia. Alastulokontakti alkaa mennä pikkuhiljaa Nerille jakeluun ja keinun Neri meni epäröimättä, vaikka sitä on treenattu viimeeks viime kesänä.

Hakuilu

Viime viikon torstaina Nerille neljä maalimiestä, keikki n.50 metrissä. Pari ääniavuilla ja pari valmiina. Nerillä on näköjään näkymätön seinä siinä n. 30 metrissä - Joko pysähtyy, kääntyy etenemään siksakkia tai hakee multa apuja.
Tämän viikon torstaina vaan kolme maalimiestä, kun oli niin helteistä. Hakualue hieman normia syvempi. Ekan näki menevän metsään, käänsin koiran poispäin ja lähetin, kun mm oli päässyt piiloon. Neri juoksi sinne asti reippaasti, missä näki mm:n viimeeksi, lähti ensin etenemään alueella, mutta kääntyi sitten takaisin ja haki maalimiehen siksakaten.
Toinen maastoverkon alla maassa makaamassa. Neri meni hienosti ja epäröimättä. Oli kyllä nähnyt mm:n menevän metsään, kun saavuimme hakualueelle.
Kolmas haamuna - Neri meni reippaasti, mutta alkoi hakkua, kun löysi varvikossa makaavan maalimiehen(tuttuakin tutumpi Kaarina). Haukkui aikansa ja lopulta uskaltautui luokse ja palkalle. En ymmärrä, mikä nyt oli niin pelottavaa. Hohhoijaa!