Rulla-reeni

Ihana aurinkoinen päivä - Pakko mennä metsään. Ensin käytiin molempien koirien kanssa metsälenkillä ja samalla tallasin metsään aluetta takoituksena treenata esineruutua. Mutta kun sain kerrankin pojan mukaan, päätinkin treenata ilmaisua. Ensin Arttu oli rullan kanssa muutaman metrin päässä ja testattiin vieläkö Nerillä on homma muistissa. Toimi! Seuraavaksi reilun kymmenen metrin etäisyydellä Arttu näkyvillä. Neri otti rullan hyvin ja lähti tuomaan sitä mulle, pysähtyi parin metrin päähän, pudotti rullan lumeen ja kääntyi katsomaan Artun suuntaan (ilmeisesti palkka mielessään). Ynähdin jotain ja Neri kaivoi rullan lumihangesta ja meinasi lähteä viemään sitä Artulle. Älähdin kieltävästi, jolloin se toi sen viimein mulle. Mentiin siitä sitten näytölle. Seuraavat pari kertaa meni ihan hyvin vaikka pidennettiin matkaa joka kerta. Tässä välissä otettiin yksi kunnon haku suorapalkalla. Neri näki kun Arttu meni metsään, mutta käänsin koiran pois, kun Arttu eteni alueella. Neri ei kuitenkaan mennyt riittävän syvälle, vaan lähti innolla veuhtomaan ja juoksenteli lähes päättömästi ristiin rastiin. Taisi mennä mun tallausjäljillä. Jouduin huutamaan sen takaisin pari kertaa. Lopulta se löysi Artun kuusen alta vaaleaan kankaaseen peitettynä ja oli erittäin onessaan. Tuosta vaan huomasi, ettei omia ihmisiä kannata edes käyttää maalimiehinä, kun Neri ei keskity vaan etsiminen on ihan päätöntä hosumista.
Sen jälkeen otettiin vielä ilmaisuja vielä viitisen kertaa. Viimeisellä kerralla vasta muistin, että munhan täytyy edetä kekilinjalla. Ensin Neri vähän hämääntyi, kun näki mun liikkuvan ja jäi hetkeksi lähes paikalleen seisomaan. Tuli sitten kuitenkin rullan kanssa ja näytölle Neri vei suoraan eikä tuloreittiänsä pitkin.

"Ei sillä muuta ongelmaa ole, kuin vieraat maalimiehet"

Varmaan joka toinen hakutreenikerta olen sitä mieltä, ettei siitä hakukoiraa tuu, ja sitten seuraavaksi se taas antaa uskoa!
Tänään hakuiltiin kolmen koirakon voimalla Papintien varrella. Nerille viisi maalimiestä ja kesken treenin päätin ottaa sille tyhjän, kun kolme palkkapurkkia omaava maalimies oli väärällä puolella. Nerillä ei ole aiemmin tyhjiä otettu, paitsi edellisellä kerralla hyvän piston jälkeen metsään jäänyt maalimies päätettiin "jättää tyhjäksi".
Eli treenistä tuli seuraavanlainen: Mielikuva - valmis - valmis - ääniapu - tyhjä - ääniapu. Tuuli kävi hieman vasemmalta takaviistosta. Alue taisi olla hieman ylisyvä.
Kaarina odotti kekilinjalla, ettei meidän tarvitse tulla "tyhjään" metsään ja lähti oikealle Nerin nähden. Käänsin Neri toiseen suuntaan ja koitettiin saada tuulen puolelta toisesta mm:stä hajua. Lähetys Kaarinan suuntaan. Hyvin ylitti matkalla olleen ojan ja rohkeasti lakanan alla olleen Kaarinan luokse. Mitäs sitä arastelemaan - Tuttu nainen! :)
Vasemmalle lähetyksessä lähti hieman viistoon oikealle ja koukkasi Paulan luokse saatuaan tuulen alta hajun.
Oikealla Kaarina siirtyneenä takalinjaa pitkin. Hetken harkitsin ääniavun ottamista (lähinnä itseäni varten lähetyssuuntaa varmistakseni, kun en heti nähnyt piilon merkkiä) mutta päätin sitten luottaa koiran osaamiseen ja lähetin. Neri ei taaskaan lähtenyt suoraan vaan vasemmalle vinoon, haki hajun ja meni maalimiehelle. Ja jälleen ojanylitys ei tuottanut mitään probleemaa.
Seuraavana Paula takalinjaa siirtyneenä ääniavulla. Nyt Neri meni paremmin suoraan. En tosin ymmärrä mitä se siellä pyöri Paulan ympärillä vaikka Paula jo jutteli sille. Ei malttanut jäädä palkkanameja syömään. Nyt mulle välähti tässä mieleeni, että jos se tuumasi, että "johan minä tämän jo löysin" ja meinasi lähteä seuraavaa hakemaan! :)
Seuraava tyhjä oikealle. Oli hyvä näkyvyys. Neri lähti taas hieman vasemmalle, kaarsi sitten oikealle ikään kuin taaksepäin mutta kääntyi lopulta etenemään alueella ihan hyvin ja teki lopulta "melkein laatikon". Palasi hienosti mun luokse kutsusta ja sitten ääniavulla viimeinen maalimies löytyi hienosti. Tosi hieno, rento treeni. Taitava tyttö. Neri jopa leikki sukkapallolla Paulan kanssa ja vei sen Kaarinalle mun "Vie Kaarinalle" kehoituksesta. Se on niinkuin Kaarina sanoi: "Ei Nerillä muuta ongelmaa ole, kuin ne vieraat maalimiehet."

Viime lauantaina hakuiltiin samalla paikalla. Nerillä oli tarkoitus ottaa seitsämän maalimiestä, joista yksi jäi sitten tyhjäksi pistoksi. Paikalla oli yksi täysin vieras ihminen. Oli tosi hyvä tuuli vasemmalta, joten siellä puolella kaikki kolme valmiina ilman apuja ja oikealla taas kaikki neljä ääniavuilla. Kaikki maalimiet viimeistä lukuunottamatta oli yli viidessäkympissä. Ensimmäinen maalimies(vieras) lisäksi puolipakona, kun edellisistä treeneistä oli taas vierähtänyt aikaa. Nerille tuotti hieman ongelmia tämä vieras maalimies. Oli kuulemma tullut varovasti luokse ja puhkunut tullessaan. Otti kyllä palkat, mutta oli jo mua vastaan tulossa, kun juoksin maalimiehelle. Kun läksin Nerin kanssa takaisin maalimiehelle päin tarkoituksena palata keskilinjalle alueella takalinjaa edeten, Neri pöhähti naiselle, kun kuljimme ohi! :-/ Loppu treeni meni kyllä kuitenkin ilman enempiä puhkumisia ja puhinoita. Tuulen puolelta haki vallan mainiosti ja toiseltakin puolelta ääniavuilla sitä yhtä "tyhjäksi" jäänyttä lukuunottamatta. Sillä kertaa ääni kuuluikin tosi huonosti ja saattoipa mennä Neriltä ihan kokonaan ohi.

Kummallakin kerralla Neri pääsi treenien jälkeen juoksentelemaan toisten koirien kanssa. Tänään oli aussit Lilli ja Maisa sekä Hiski poju. Hienosti tulivat toimeen. Edellisellä kerralla Hiski sekä rotikat Vicky ja Sanni. Vickyn kanssa Neri veti kovaa rumpaa ja tulivat suht hyvin toimeen, kunnes Sanni tuli paikalle. Siinä sitten syntyi pientä riidan poikasta Vickyn kanssa ja Neri joutui kyllä alakynteen 20 kiloa painavamman koiran kanssa. :)

Vaikkei Neri , tai minä, koskaan koekelpoiseksi asti kehittyisikään, ei me tätä harrastusta lopeteta, koska se kuitenkin on meistä molemmista tosi kivaa! :D Se tuli taas jälleen kerran todistettua tänään, että mulla on surkea suuntavaisto. Kun mun piti kerran palata kekilinjalle lähdin kulkemaan keskilinjan suuntaisesti, kunnes Paula varovasti huikkasi "Hei Saija, väärä suunta, keskilinja on tuolla päin!" :D Ja piilomerkkejä hakiessa mä onnistuin melkein eksyttämään itseni - ainakin mä olin välillä ihan pihalla mihin suuntaan mun pitäisi lähteä ja piipitän sieltä muille "Mis työ ootte?", mitä kukaan ei kyllä kuullut. Eli vaikka Neri olisi kuinka taitava hakukoira, ei meistä ole kokeeseen, jos en mä tiedä mihin suuntaan mennä. Miten voi olla mahdollista, etten mä pysty hahmottamaan 100 X 100 metrin suuruista aluetta????

Pulkalla lehtiä

Pulkanveto alkaa sujua hyvin, eli Neri osaa rauhoittua, ei ahdistu eikä tempoile aisojen välissä. Tiukoissa kääntymisissä tarvii vielä apua. Eilen kuskattiin lehdet lehtikeräykseen ja niitä oli kolme kuormallista. Neri pysyi käskystä kiltisti paikallaan sillä aikaa, kun lastasin tai purin lehtiä.

Hyvä siitä tulee :)

Käytöstreeniä

Kyllästyin kertakaikkiaan Nerin vikinään hihnalenkillä. Yritin ensin karsia sitä paheksumalla käytöstä napakalla kiellolla ja hihnasta nyppäämällä. Mutta kun koira ylikierrosten takia vikisee, niin eihän se tehonnut. Ja kun tuntui, että mikään ei tehoa, alkoi itselläkin kierrokset nousemaan. Lopulta päätin palauttaa koiran kotiin pienestäkin vinkaisusta. Aluksi päästiin vasta kolmannella yrittämällä tielle asti(tie on ihan talon vieressä) ja puolentoista tunnin höyläämisen jälkeen oltiin päästy jo vajaan kolmesadan metrin päähän kotoa! :D Nyt Neri on jo hokannut, miten homma etenee, mutta välillä hermo ei kertakaikkiaan pidä ja vinkaisu pääsee. Yleensä vikinää on vaan lenkin alussa ja sitten kohdalla, jossa on kummallakin puolella tietä parissa talossa koiria ulkona. Nyt kun mulla on keino vikinän lopettamiseen, pysyn itse tyynen rauhallisena. Me ei päästä monesti kovinkaan pitkälle, mutta lenkkiä se on tuokin! ;) Itse asiassa hihnalenkkejä ei voi varmaan laskea Nerillä liikunnaksi ollenkaan, ne on vaan treenejä varten. Monesti pitkänkin hihnalenkin jälkeen meidän palatessa kotiin, kun päästän Nerin vapaaksi, se juoksee villinä pitkin pihaa hihnalenkillä kertynyttä energiaa purkamassa!

Myös toisien koirien kohtaamisessa syntyvässä rähinässä olen ottanut tiukemman linjan. Namitus ja muu positiivinen vahvistaminen kun ei oikein toiminut, olen osoittanut Nerille aikas napakasti, että paheksun sen käytöstä. Nyt sen tekee kovasti mieli aloittaa rähjääminen, mutta sitten se vilkaisee mua ja muistaa, että "uups ainiin, Saija ei tykkää tästä" Sitten pääsee jo palkkaamaan ja kehumaan hyvästä käytöksestä.

Eilen oli aivan upeaa olla toko-treeneissä parkkipaikallakin, kun koira ei yhtään rähjännyt muille, ei tuijotellut ja provosoinut, eikä myöskään provosoitunut. Ja se ei ollut pelkästään sitä, ettei se mun suuttumuksen pelossa olis uskaltanut, vaan se tosiaan oli ihan rentona toisten koirien läheisyydessä. Nykyään se on vaan jotenkin levoton, kun ollaan vaan paikallaan ja mitään ei tapahdu, mutta tuon luulen olevan se ikään liittyvää. Tätyy vaan opettaa se taas rauhoittumaankin. Osasi se ennenkin olla rauhassa paikallaan.

Hakuilut jääneet väliin, muuten vaan metsäilty

Mun, ja varmaan Nerinkin harmistukseksi ei olla päästy hakutreeneihin, kun on ollut muuta menoa. Ja taas ensi lauantainakin pitää viedä poika saba-peleihin Janakkalaan. Enkä ole saanut noista perheen kaksilahkeisista vieläkään kaveria treeneihin.
Viime lauantaina oltiin Siikanevalla retkeilemässä ja mä jätin hakutreenit väliin ja lähdin sillä ehdolla mukaan, että noi toimii meille maalimiehinä. No, eihän se tietenkään toteutunut. Ensinnäkään luonnonsuojelualueella ei saa pitää koiria vapaana ja sitten tulikin jo pimeä, kun oltiin kierretty koko neva. Nerillä oli valjaat ja se oli mulla välillä kiinni repun vyötärölenkissä ja sehän veti! Pitkospuut oli joko jäisiä tai märkiä, eli liukkaita, joten välillä vähän hirvitti. Oli Neri välillä vapaanakin jollain suo-osuudella ja se juoksi ihan intona upottavssa suossa. (Mut älkää kertoko kellekkää ;D Tosin joku "Hei, tuolla on koira vapaana!" oli kuulemma ikuistanut sen superobjektiivikamerallaan suon toiselta laidalta) Välillä Neri toimi Artun vetoapuna ja veti sen yhdessä jyrkässä kohdassa oikein lahjakkaasti nurin.
Sunnuntainakin käytiin makkaranpaistossa laavuretkellä Vesilahdella.
Pulkan vetoa
Heti ensimmäisillä lumilla piti kokeilla, vieläkö Neriltä pulkanveto sujuu. Ei Neri ihan kauheasti siitä tykkää, kun siinä on niin sidottu niihin vetoaisoihin. Mutta kovasti Neri on viime talvesta rauhoittuntu ja osasi liikkua kevyellä ravilla ja kääntyä "vasen" ja "oikea" käskyillä oikeaan suuntaan. Lumet suli! :( Tätyy varmaan vähän aikaa odotella, ennekuin lunta tulee niin paljon, että pääsee vetohiihtoa harrastamaan.
Tokoakin on treenailtu, mutta ei oikein ole intoa alkaa niitä treenejä analysoimaan :) En saanut Tampereelta paikkaa joulukuun toko-kokeeseen voi-luokkaan, kun kaikki paikat oli jo menny. En viitti mihinkään kauemmas lähteä mokoman takia. Vaan, kun ei ole koetta tiedossa lähiaikoina, ei treenimotivaatiokaan ole kovin korkealla. Pähkäilen täällä joku toinen kerta meidän toko-kehitystä.