Nerillä alkaa tärppipäivät olla ohi, mutta se saa vaan Hukin entistä epätoivoisemmaksi. Se pitää tarhassa eläimellistä ulinaa, kun Neri tulee ulos ja haukkuu yöllä välistä taukoamatta. Neri ei ole enää niin anteliaalla tuulella, mutta nauttii täysin siemauksin siitä, että Huki kerrankin viitsii juosta sen kanssa... no, ainakin sen perässä! :) Metsälenkillä Huki oli harvinaisen ketteränä lumessa ja Neriä sitten ärsytti Hukin ylenpalttinen huomio, kun ei saanut edes kakkia rauhassa. Naapurin uros olis Nerin mielestä vielä ollut "ihan kiva" ja se suorantaan ärisi Hukille, kun Huki häiritsi sen liehittelyjä.
Esineitä umpihangessa
Olikohan siinäkään päätä tai edes häntää?? Metsälenkin jälkeen vietiin Huki kotiin ja tallattiin Nerin kanssa ensin noin 40 x 40 metrinen alue ja se oli raskasta. Välillä lumi kannatti, mutta enimmäkseen upotti. Toisella "kierroksella" pudottelin pipon, hanskan ja rannesuojan alueelle niin että Neri näki, että jätin sinne esineitä. Viimeksi jätetty esine n. 30 metrissä ensin: Neri haki sen hienosti, vaikkakaan ei järin vauhdikkaasti, eikä edes innokkaasti sen pohmuamisen jälkeen.Toinen esine oli n. 15 mertin päässä, mutta Neriä täytyi kuitenkin painostaa alueelle ja huomasin, ettei se oikein käyttänyt nenäänsä esineen paikantamiseen, vaan yritti enemmän jäljestämällä. Lopulta Neri taisi nähdä mustan hanskan lumihangessa.
Viimeinen oli kauimpana ja sinne mun täytyi Neriä saattaa vähän matkaa, kun se eteni vain vähän matkaa ja alkoi sitten vilkuilemaan mun suuntaan. Lopulta Neri alkoi oikeasti etsimään pipoa hajun avulla ja kävi hakemassa sen musta n. 20 metristä. Hyvät palkat ja siihen lopetettiin. Täytyy varmaan oottaa kevättä esinetreenien seuraavalle kerralle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti