Kentillä

Lauantaina ja sunnuntaina oltiin kentällä, muttei treenaamassa vaan katsomassa pojan jalkapallopelejä Kaupissa. Neri oli ihmeen leppoisalla tuulella vieraita ihmisiä kohtaan. Jokunen pikkupoika tai tyttö saattoi yht'äkkiä tulla ohimennessään rapsuttelemaan Neriä, ennenkuin mä kerkesin kissaa sanomaan, mutta Neri hyväksyi ne mukisematta. Jopa Artun valmentaja sai tulla rapsuttelemaan ilman murinoita. Valmentajalla on itsellään sakemanni, ja hän jaksaa aina tulla Neriä silittelemään vaikka Neri lähes joka kerta ottaa silittelyt vastaan varmuudenvuoksi vähän murraten.

Mietiskelin siinä lääkettä tuohon lasten äkkinäiseen lähestymiseen, kun en millään pysty kokoajan huutelemaan: "Älkää tulko silittämään tätä koiraa!", niin sehän on se kuonokoppa. Se varmaan kertoo useimmille, ettei koira ole välttämättä lahestyttävää sorttia. Ja tietty saahan nuo sitten tulla silittelemäänkin, kun mä en jännitä mahdollisia ikäviä seurauksia! :)
Välillä kierreltiin Kaupin ja Petsamon geokätköjä hakemassa. Neristä ei kyllä ole vielä mitään hyötyä kätköjen etsinnässä.

Sunnuntai-iltana otettiin pientä agitreeniä Levekin kentällä.
Laitoin neljä estettä(rengas, pussi, muuri ja pöytä) neliöön ja Nerin keskelle. Siitä lähettelin Neriä eri suuntiin esteille. Siinä tuli samalla paikallapysymis-, estenimitys- ja ohjauksenkuuntelutreenit.
Neri pysyikin nyt paljon paremmin paikoillaan kuin yhteistreeneissä.(Kerran kävin pepun noustessa ilman lupaa läppäisemässä koiraa pyllyn päälle, mitä en kyllä tohdi treenissä tehdä ;) )
Luulen, että mun oma jännittäminen ja epätoivon tuntemukset yleensä treeneissä vaikuttaa Nerin kierroksiin. Yksin, ilman yleisöä treenatessa pystyn itse olemaan rennompi.
Lisäksi treenattiin erikseen pujottelukeppejä. Laitoin ensin systeemin loivasti kujakepeiksi, mutta se vain sekoitti Neriä, joten vetäisin keppilinjan suoraksi. Jonkun kerran Neri meinasi muutamaa keppiä ennen loppua oikaista kaksi keppiväliä. Siitä ärähdys ja alusta aloitus.
Keppejä on treenattu viimeeksi viime kesänä - Yllätykseksi Neri meni muutaman kerran kepit itsenäisesti ilman käsiohjausta tai sanallista rytmitystä täydellisesti ja osasi jopa aloittaa oikeasta välistä kepit vaikka lähetin vasemmalta puolelta. Paremmin se meni, kuin viime kesänä kertaakaan! Tainnut talven aikana asiat hautua ja pari hernettä kypsynyt pienessä pääkopassa. :D

Maanantaiaamuna vaihteeksi tokoilua kentällä

Treenattiin merkkiä, ruutua, ohjattua ja hyppynoutoa. Merkki ruutua tehdessä hieno, mutta ohjatussa vähän kapuloiden olemassa olo häiritsee merkille menoa. Mutta sehän korjaantuu vaan treenaamalla.
Ruutuunmeno myös hieno. Nerille on vihdoin loksahtanut kohdallen, mitä "ruutu" tarkoittaa. Ja onneksi se tapahtui sentään juuri ennen SM-tokoja! :)
Ohjatulle lähti hyvin käsimerkin suuntaan ja teki jopa pienen kaarroksen. Ekalla kerralla oikean haku ja keskimmäinen kapulakin oli paikoillaan. Kun mä aloin hihkua innoissani Nerin tartuttua oikeaan kapulaan, Neriltä meni pasmat sekaisin ja hyvä ettei lähtenyt vaihtamaan kapulaansa keskimmäiseen. Minä tyttö se vaan onnistun aina häiritsemään Nerin kunnnollisiakin suorituksia!
Toisella kerralla vasemman haku ja tällä kertaa jätin keskimmäisen pois ja hihkuin vasta kun Neri kääntyi lähestymaan mua, ja vähän hillitymmin. ;)
Hyppynoudossa, metallikapula tietty, Neri päästi jälleen urahduksen hypyn alastulossa. Mulle on nyt tullut mieleen, että urahdus kapulalle saattaakin johtua jumittavista selkälihaksista. Nyt täytyy ottaa venyttelyt ja hieronta taas jokapäiväiseen ohjelmistoon, kun jotenkin ne on viimeaikoina päässeet unohtumaan. Täytyisi kyllä varmaan käyttää Neri ammattilaisen syynissä.