Mökillä

Verenimijöitä ja pikkueläimiä
Mäkäräisiä, hyttysiä, kärpäsiä.... Silmiin ja suuhunkin yrittävät. Molemmilla koirilla on mahanaluset nakerrettu punakirjaviksi.
Ensimmäiseksi mökille tultua Neri pääsi jahtaamaan oravan poikasta ja se onneton raasu ei älynnyt kiivetä puuhun, juoksenteli vaan maassa. Onneksi Neri uskoi "jätä"-käskyä. Orava oli sitten mennyt salaojaputkea pitkin mökin lattian alla olevaan kaljakorinkokoiseen "kellariin" ja kun mun mies avasi luukun, orava ampaisi sieltä mökkiin ja samaten ovesta ulos. Ja Neri pääsi jälleen sitä jahtaamaan. Tällä kertaa se pikkö pösilö juoksi tekolammen(n 20 m halkaisijaltaan) rantaan ja lähti uimalla karkuun. Ja jälleen täytyy sanoa, että onnkesi Neri uskoi kieltoa eikä lähtenyt uimaan oravan perään, koska oravan uinti oli tosi hidasta.
Kun orava oli viimein päässyt Nerin näköetäisyyden ulottumattomiin, tuli poika tyttöystävineen ja heillä oli kissa mukana. Neri oli valmiiksi saalisvietillä ja nyt mun pohkeessa on ikävä lihasruhje ja se on tosi kipeä. Kävely on kinkkaamista eikä paljon huvita ylimääräisiä mennä. Neri vaan halusi "leikkiä" kissan kanssa enkä mä päästänyt ja siinä tohelluksessa Nerin polvi varmaan kolahti mun jännittyneeseen pohkeeseen. Nyt ei sitten vähään aikaan tehdä kuin korkeintaan kahden askeleen seuraamisia.

Ja yöllä kissa, joka ei koskaan ole ollut ulkona vapaana, oli karannut mökin ikkunasta hyttysverkon läpi ja juoksenteli mökin katolla. Onneksi koirat oli yön piharakennuksessa verenimijöiltä suojassa. En tiedä kauanko kissa oli ollut ulkona, mutta jonkin aikaa mä olin ihmetellyt, että kylläpä orava saa melkoista meteliä aikaiseksi katolla juostessaan! :D 

Tokottelut
Vähän mökkipihassa treenattiin merkkiä - hyvin muistaa oikean paikan, ja tehtiin pari tunnaria - Oma oli ensin rivistä vähän sivussa heinätupon alla piilossa. Hyvin Neri haisteli kapulat läpi ja alkoi sen jälkeen tarkentamaan, mistä oman haju oikein tulee. Ja löytyihän se sieltä.
Kotipihassa on treenattu ruutua ja sain huomata, että Neri ei tajua mihin ruudussa pitää mennä. Se vaan juoksee tötsien väliin, kunnes huudan seis-käskyn. Ongelma on se, että kun Nerillä on kova vauhti, mun on vaikea arvioida, missä kohdassa käskyn huudan. Ja ylihän se sitten menee! Nyt pitäisi ottaa ruudussa paikanhakukuuri, vaikka namien kanssa - kunhan mä pääsen tän jalkani kanssa kävelemään vähän paremmin.

Tiistaina Levekin kentällä yhteistreeneissä. Paljon koiria. Pakkamakuussa pysyi menemättä lonkalle, kun jätin namit kummallekin puolelle. Pään oli laskenut välillä maahan. Yksi tunnari liikkurin kanssa - Nerin keskittyminen oli tiessään, kun Lola-bortsu leikki näkökentässä. En muistanut edes sanoa Nerille, että nyt on "etsitään oma" -liike menossa ja Neri hyppäsi mua vasten, kun liikkuri oli viemässä kapuloita. Lähti käskystä hakemaan omaa, mutta katseli matkalla ilmassa lentävää palloa, puolihuolimattomasti ja muissa maailmoissaan haisteli kapuloita ja toi kuitenkin oman, pudotti sen sitten mun jalkoihin. Loistava suoritus, kertakaikkiaan! :-/ Lyhyitä seuraamispätkiä ja metallinoutoa otettiin myös, muuten enimmäkseen leikittiin.