Jummijammi - sehän meni kuin juna

Tänään jälki pellolla

n. 150 metriä, neljä keppiä(kun palkkoja ei tullut enempää mukaan), ylitti kaksi kertaa pelto-ojan ja tein siihen jopa vähän suoraa kulmaa loivemman käännöksen oikealle, jonka tosin tallasin tiuhaan. Annettiin sen vanheta jotain 15 minsaa. Kokeilin saman tien, kuinka jäljen nosto Neriltä sujuu, eli tultiin jäljelle sivusta.(Neri kyllä tiesi kumpaa suuntaa jälki lähtee, kun oli pellon reunalla odottamassa, kun tein sitä.) Hyvin se nappasi jäljen, alku jäljestys oli vaan hauskan näköistä mutkittelua, ennenkuin suunta selvisi Nerille. Sen jälkeen se meni jälkeä pitkin kuin juna ja vauhti oli sellaista, etten yhtään ehtinyt miettiä, missä ne kepit onkaan - Tiesin kepin tuleen vastaan, kun Neri pysähätyi tarkentamaan. Sen kulmankin Neri meni kuin juna raiteillaan, ei varmaan edes huomannut, että oli käännös. Ojat ei tuottanu mitään vaikeuksia. Kaikki kepit nousi myös!
Olis mielenkiintoista nähdä, kuinka se vierasta jälkeä ajaisi ja nousisiko vieraalta haisevat kepit...

Eilen hakutreenit

Ilmaisua on nyt otettu monta kertaa peräkkäin, joten eilen otettiin vaihteeksi etsintää. Viisi maalimiestä.
Kaksi ekaa kulmissa, piti olla molemmat ääniavuilla, mutta kun ei oikein "tekniikka pelittänyt", ei ekalla ollut ääniapua. Tuuli oli hyvänä apuna sieltä puolelta, joten hyvin meni ilman ääntäkin. Toinen myös hyvin ääniavulla.
Kolmas ja neljäs haamuilivat suoraan edessä ja etenivät sen jälkeen alueella jonkun matkaa. Neljännellä mm:lla Neri ei kyllä nähnyt hamuilua, mutta Marja-Leenen mukaan meni kuitenkin hyvin suoraan takarajalle ja eteni siellä mm:lle.
Viides tuulen puolella valmiina melko lähellä kiven takana. Neri vainusi selvästi Kaarinan, mutta kuitenkin sen piti taas hassusti kiertää sinne "taka" kautta.

Esineitä, hiluja ja hanskoja

Esineruututreeniä ollaan otettu kuuriluontoisesti yhden viikon aikana

Ensimmäinen esineruutu - Tallasin noin 20 metriä leveän alueen ja näytin Nerille, että vien alueelle esineitä. Hyvin tuo haki esineet, tosin ensimmäisenä oli tarkoitus haetuttaa takarajalla oleva esine, mutta Neri näki mun heittävän lähemmäs yhden, niin haki sen ensin.

Toinen tehtiin vähän leveämpi alue ja näytin vain ekan esineen viennin takarajalle, mutta kuitenkaan en tahtonut saada Neriä menemään sinne riittävän kauas. Alue oli kyllä vähän turhan risukkoista ja ryteikköistä. Oli Neillä kyllä muutenkin pientä laiskuutta alueelle etenemisessä.

Kolmas ruutu tehtiin 50x50m alueelle, jossa kerättiin ensin suppilovahveroita. Pudottelin esineitä samalla, kun keräilin sieniä ja luulin muistavani, missä ne ovat. Mitään muistanu!!! :D En edes muistanu missä olikeasti olin tallonu. No, näin ollen ensimmäisen esineen Neri nosti jo, kun osuttiin vahingossa jo "sienestetylle" alueelle uudestaan. Annoin siitä palkan ja jätin esineen uuteen paikkaan. Toisen esineen, kengänpohjallisen, näin maassa, kun mentiin siitä ohi. Itseasiassa Neri käveli lähes sen yli, eikä kiinnittänyt siihen mitään huomitota. Epä toivo iski! Olin varma, ettei se löydä sieltä yhtään esinettä. Yhtä esinettä en yhtään muistanu, mihin sen olin laittanut... johonkin sinne takarajalle.
Yrittänyttä ei laiteta - Nerille PK-liivi päälle ja vihje "etsitään esineitä".
Lähetin sen ensin sinne, mihin olin sen kertaalleen löydetyn jättänyt alueen toisessa reunassa ja kohta se jo tuli rutattu huivi suussa takaisin. Vähän mä olin otettu!
Seuraavaksi lähimpänä oli se kengänpohjallinen suunnilleen alueen puolessa välissä n.20 metrissä. Neri lähti reippaasti, hidasti kohta vauhtia ja lähti sitten laiskan näköisesti jolkottelemaan alueella edeten. Luulin, että nyt se kyllästy, mutta sepä hakikin sieltä sen kengänpohjallisen ja sai mítä moninaisempia ylistyssanoja osakseen! :D
Ja eikun jatkettiin harjoituksia. Lähetin Nerin suurinpiirtein jotakuinkin ???? sinne suuntaan missä kuvittelin sen kännykkäkotelon olevan. Neri touhusi siellä pitkin poikin ja komentelin sitä milloin "vasemmalle" milloin "oikealle" kun se lähti mun mielestä väärään suuntaan. Lopulta meinasin jo huutaa sen pois, kun se eteni alueelle, missä en muka edes ollut käynyt, mutta Neri tulikin sieltä se kännykkäkotelo suussaan!!!! :D Vähäks mä olin Neriin tyytyväinen.
Nyt aloin uskoa, että se oikeasti etsii niitä esineitä siellä, eikä vaan haahuile aikansakuluksi edestakaisin!

Neljäs kerta oli seuraavana päivänä samassa paikassa ja saatoin luottavaisesti lähettää Neriä hakemaan esineet ja kyllähän se hakikin.

Viides ruutu Artun kanssa tallatulla alueella ja Arttu vei esineet. Viimeistä jättämäänsä esinettä Arttu heilutteli Nerin näkyvillä ennenkuin heitti sen maahan ja sen lähetin Nerin ensimmäisenä hakemaan. Innokkaasti Neri sen haki, mutta sen jälkeen hakeminen oli tahmeampaa ja jouduin vähän ajamaan Neriä alueella syvemmälle. Kyllä se löysi esineet, mutta vaikutti, että hieman olisi ollut kyllääntymistä ilmassa.

Nyt täytyisi saada treeniä ihan vieraanhajuisilla esineilläkin.

Tarkkuusruutuja
Eli hiluja on etsitty useampaan kertaan. Lenkillä ollessa sopivissa paikoissa on tullut kaiveltua taskuja, olisiko sinne jäänyt mitään sopivaa pikkuesinettä tarkkuusruudun treenaamiseen. Välillä on käytetty työajanseurantaläpyskää ja välillä hupun nauhan muovipäätä. Neri pysyy jo hyvin ruudun sisällä, tai ainakin palaa nopeasti, kun ajautuu ulos.
Kerran päästiin jo vieraan esineitä etsimään - Kiitos Kaarinan! Ensin Kaarina näytti Nerille, että laitta ruutuun esineen. Hienosti Neri löysi ja nosti vieraaltakin tuoksuvan esineen. Välillä ruudussa kävi Hiski etsimässä mun laittaman esineen ja toisen esineen laittoa ei Nerille näytetty. Hyvin etsi ja löysi. Mä itse vaan turhan napakasti käskin Neriä palaamaan ruutuun, kun se harhautui ulos, joten Neri kuuliaisena palasikin takaisin mun vierelle lähtöasetelmiin.
Arttukin "pääsi" eilen jälkitreenin jälkeen tallaamaan Nerille ruudun ja piilottamaan sinne muovisen nauhankiristimen ja sentin halkaisijaltaan olevan mutterin. Neri oli ihan pro, vaikka ruutu oli aika vaikeassa maastossa. Arttu, joka ei ole vähään aikaan nähnyt Nerin tarkkuusruututyöskentelyä, tuumasikin jälkeen päin: "Neri on tässä kyllä ihan mestari!"

Pudonneita hanskoja
Pudotetun esineen hakua on myös treeenattu metsälenkillä. Välillä olen näyttänyt Nerille, kun jätän hanskan tms. jälkeen ja ollaan edetty sitten pidempi matka. Ja kun esine on pudonnut salaa, ollaan otettu vähän lyhemmillä matkoilla. On otettu myös kaarevilla radoilla, kun en tiennyt millaisia ne kokeessa on, ennekuin kysyin Kaarinalta. Lueskelin netistä, että alokaluokassa matka onkin vaan 50 metriä :D Mä olen juoksettanu Neriä varmaan yli 100 metriäkin. Nyt Neri on tosissaan innostuntu tästäkin lajista.

Tänään viimeeksi otettiin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Huki tuli Neriä vastaan puolessa välissä ja Neriltä meni pasmat sekaisin - Se juoksi takaisin mun luokse. Lähetin sen pienen hetsauksen jälkeen uudelleen ja nyt se juoksi suurin piirtein Hukin yli mennen tullen hakiessaan hanskan innokkaasti.
Toinen pudonneen haku meni jo rutiinilla! :)
Ja pistin tänään merkille, että Nerin palautusvauhti on nykyään yhtä nopeaa, kuin menovauhti. Joskus aiemmin se on tullut takaisin löysästi jokotellen.

Aktivoidun - Jäkitreenit aloitettu

Ollaan Nerin kanssa treenattu kaikennäköstä, mutta kun motivaatio asioiden ylös kirjoittamiseen on täysin hukassa - Yhtä hukassa, kuin motivaatio treenata tokoa :)
Nyt olen päättänyt suuntautua Nerin kanssa PK-puolella etsintäkokeeseen. Muita kokeen osa-alueita onkin aiemmin jo treenattu silloin tällöin, paitsi jälkeä.

Jälkeä on aloiteltu

Imoittauduin Tavesin järjestämään jälkipäivään, jotta saatais edes vähän suuntaa, miten aloittaa hommaa, ja tietysti motivaatiota hakemaan. Ennen jälkipäivää tein kokeiluluontoisesti jokusen lyhyen jäljen pellolle:
- Ensimmäisellä makkarajäljellä Neri yritti haistaa ruuat ilmavainulla eikä kuono pysynyt maassa millään. Lisäksi koira kieppui ymäri ja poukkoili sinne tänne ja ainakin 2/3 palkoista jäi maahan. Turhauttavaa :)
- Toisella kerralla en laittanut nameja jäljelle vaan laiton namipurkkeja lyhin välein, että Neri hokais, että kannattaa seurata jälkeä, että löytää ne. Meni jo vähän paremmin, vaikkakin yhä levotonta
- Kolmas taas makkarajälki. Tuuli pyöri ikävästi ja Neri meinasi mennä jäljen sivussa kokoajan, mutta kun haki nameja jäljeltä, kulki kummallisesti sivuttain vain kuono jäljelle tuulta vasten :)
- Nejäs taas namipurkkijälki ja Neri oli jo päässyt vähän homman juonesta kiinni. Jäljen seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa vaan kuono nousi ilmaan vähän väliä ja Neri tarkkaili ympäristöä. Yritti varmaan käyttää näköaistia

Tavesin jälkipäivä 15.10.
Ennen sitä olikin sitten varmaan viikon tauko treenailuista.
Kouluttajana meillä oli Maarit Isaksson ja apurina Heidi Salminen.
Tehtiin kaksi makkarajälkeä, nami joka askeleelle. Mä kerroin ennen treeniä, että Neri parmaan pukkoilee puolelta toiselle, mutta olinkin väärässä...
- Ensimmäisellä Neri yritti vetää pitkin jälkeä hirveetä vauhtia ja mä jouduin jarruttamaan koko voimallani sen menoa. Neri myös yritti välillä kääntyä jäljelle jääneitä nameja hakemaan, mutta se estettiin. Lopulta, ehkä 1/3 namieista tuli hyväksikäytettyä Nerin mahantäytteenä. Mutta kuono pysyi jo huomattavasti paremmin maassa, kuin aiemmilla kerroilla.
- Toisella Neri meni jo huomattavasti paremmin ja mä saatoin jopa jäljen lopussa päästää käteni rennoksi, kun Nerin vauhti rauhoittui huomattavasti, ja nameistakin varmaan suurin osa tuli syötyä tällä kertaa.
Selvästi jäljestys oli hautunut Nerin päässä tuon tauon aikana ja Neri pääsi juonesta kiinni.

Mä innostuin itsekin hommasta kovasti, kun Neri selvästi tykkää jäljestämisestä. Jälkeä on treenattu nyt pellolla useaan kertaan, aluksi joka päivä, sitten välillä useiden päivien taukoja pitäen. Kepit otin heti mukaan jäljelle ja palkka tulee vain kepin nostosta, koska päätin luopua joka askelen namituksesta. Ensinnäkin, koska se jäljenteko on tylsää ja toisekseen suurin osa nameista jää kuitenkin maahan, kun Neri ei niitä poimi. Eikä mulla ole aikomustakaan vaatia Neriä nuuhkimaan joka askelta, koska ei aiota suuntautua mihinkään erikois- tai peltojäljelle. Laitan kyllä jäljen alkuun jokusen namin.

Keppien nosto opeteltiin kotipihassa nysäjäljellä yhdellä kerralla. Ilmaisuna helpoin vaihtoehto eli Neri ottaa kepin suuhunsa ja tuo mulle.
Nerin esinemotivaatio on ollut nykyään sen verran hyvä, että kepit nousee tosi kivasti. Jäljen ensimmäisen kepin bongaaminen on selvästi vaikeinta, eli täytyy ennen jäljelle lähtöä nostattaa Nerillä keppi, että se muistaa, mistä saa palkkaa.
Pelkäsin, että pelkkä kepeistä palkan saanti saa Nerin huolimattomaksi jäljellä, ja että se etsisi vaan keppejä, mutta Neristä tuntuukin olevan hirmu kivaa nuuhkia sitä jälkeä! :)

Eilen oli Nerin ensimmäinen jonkun muun, kuin mun tekemä jälki.
Arttu teki pellolle jäljen, joka kaartui u-muotoon ja jätti jälkeensä kuusi keppiä, jotka merkkasi metallitikuilla. Lähdettiin heti ajamaan jälkeä, kun Arttu tuli pois. Pellolla oli turhan pitkä heinä ja siellä oli jotain korkeaa rikkakasvillisuutta. Lisäksi Huki jolkotteli ja nuuskutteli viereisellä pellolla. Mä tiesin, että Huki olisi kyllä vähän liikaa, mutta annoin sen olla siellä.
Neri lähti innokkaasti jäljestämään, turhankin vauhdikkaasti - Eka keppi jäi. Välillä Neri nuuhki niitä korkeita kasveja ja muutenkaan ei jäljestänyt niin tarkasti, kun aiemmin. Toka keppi nousi, mutta kolmonen jäi, kun juuri sitä ennen Neri nuuhki ilmaa Hukin suuntaan. Kertaalleen kaartuvassa kohdassa Neri kadotti jäljen, katsoi mua kysyvästi, mutta haki sen itse uudelleen. Onneksi mä en voinut auttaa, kun en ollut varma, mistä se jälki menee. Loput kolme keppiä nousi hienosti.

Huomioin, että vaikka Neri saa palkan kepeistä eikä jäljeltä, se tykkää jäljestää. Kepit se nostaa, mutta haluaa päästä niistä äkkiä eroon ja syödä palkan, että pääsee jatkamaan matkaa. Toivottavasti en jotenkin typerästi onnistu pilaamaan sen ilmeistä jäljestysmotivaatiota. Apua, tarvin neuvoja kokeneemmilta! :)

Rullailua

Ilmaisutreenit
Ilmaisun treenaaminen on ollut pitkään unohduksissa, joten treenattiin ensin viimeviikon perjantaina pellolla mun poika maalimiehenä. Neljä kertaa rullan haku mm näkyvillä. Neri toi joka kerta rullan mulle asti ja pudotti vasta pyynnöstä. Hienosti!
Lauantaina otettiin ennen iltapäivän hakutreenejä metsässä kahden poikani kanssa vielä muistutustreeninä kolme kertaa. Viimeinen "maalipoikani" oli vähän turhan piilossa ja kun paikkakin oli aikas ryteikköinen, Neri ei ensin löytänyt koko poikaa. Olinkin hämmästynyt, kun se toisella lähetyksellä toi rullan mulle asti vaikkei saanutkaan musta näkötukea.
Lauantain hakutreeneissä vieraiden maalimiesten kanssa rullantuonti ei ollutkaan niin varmaa. Otettiin aluksi melko lyhyttä matkaa maalimiehet joko lähtivät keskilinjalta Nerin nähden tai haamuilivat jääden lähes näkyville. Hakualuella olikin tosi hyvä näkyvyys.
Yhdeltä maalimieheltä tullessa Neri pudotti rullan pari metriä ennen mua, joten lähetin hakemaan uuden. Toisella kerralla toi perille asti ja suussa olikin kaulassa roikkuva kiintorulla - Kiintorulla oli heilahtanut kaulassa maahan irtorullan viereen ja Neri oli napannut sen. Hienoa huomata, että sekin onnistuu! :)
Jollakin maalimiehellä Neri ei heti löytänyt rullaa eikä nähnyt mua kivien takaa, joten tuli ilman rullaa. Uusintalähtyksellä rullakin oli löytynyt.
Sunnuntaina oltiin taas treenaamassa samassa paikassa. Muistaakseni kaikki kolme rullanhakua, meni ihan nappiin.
Tänään jatkui rullatreenit, viisi maalimiestä. Edelleenkin kaikki maalimiehet haamuillen, puolinäkyvillä ja aluksi lyhyellä matkalla. Tänään Neri sitten sylkikin rullia suustaan kovin heppoisesti. Ensimmäinen hyvin, mutta toisella ja kolmannella jouduin lähettämään Nerin hakemaan uuden rullan, kun pudotti liian aikaisin - yleensä sen jälkeen, kun olin kehunut koiraa.(Eli ei enää kehuja, ennenkuin koira on rullan kanssa perillä.) Kolmannella maalimiehellä Neri oli kuulemma tökännyt kuonollaan mm:n käden pois rullasta ennekuin otti sen! :D
Neljäs maalimies oli ääniavulla keskilinjalta näkymättömissä, joten Neri ei saanut musta näkötukea ja tämä olikin kovin vaikeaa. Ensin Neri oli jäänyt maalimiehen eteen seisomaan, käynyt siten maahan odottaen palkkaa ja kun sitä ei tullut, häipyi paikalta ilman rullaa. Toisella lähetyksellä oli vaan käväissyt ja häipynyt heti. Kolmannella kerralla menin itse sitten alueella Nerin perässä niin pitkälle, että Neri näki mut maalimiehellä ollessaan. Nyt rulla tuli mulle asti. Neri näyttää kovasti tarvivan vielä mun tukea rullan ottamiseen ja tuontiin.
Viides onnistui onneksi kerrasta nappiin, vaikka mm oli mennyt turhan kauas. Siihen oli hyvä lopettaa!

Alkukesän rullatreeneistä ollaan ainakin siinä mielessä edistytty, että Neri lähtee nyt innokkaasti maalimiehelle, vaikka se on "helpossa piilossa". Aiemmin Nerin into tuntui lässähtävän rullan hakemisessa.
Nyt tarvii varmaan ottaa aluksi omalla porukalla pitempiä matkoja ja oikeasti piilossa olevia maalimiehiä, jolloin Neri ei tarvi paineistua maalimiehestä vaan se voi keskittyä rullahommiin, kunnes rullan tuonnista tulee rutiini.

Arjen asennusta

Tokot on jäissä. Ei olla tehty mitään tokoon viittaavaakaan, lukuunottamatta seuraamista, jota Neri on tarjonnut oma-aloitteisesti lenkillä.
Nyt ollan harjoiteltu uudelleen hihnassa lenkille lähtöä ja kaikkea muutakin arkielämään kuuluvaa rutiinia, ne kun tuntuu jotenkin kummallisesti häipyneen kaikki koiran muistista ja niiden paikan aivoissa täyttäneet kiljunta, riekkuminen, levottomuus, rähinä vastaantuleville koirille... Ja välillä kun ei tarvinut enää niin kauheasti panostaa, kun hommat tuntuivat jo luonnistuvan mukavasti.
Ihan kuin kaikki arkielämän eteen tehny työ, onkin äkkiseltään valahtanut hukkaan. Onneksi nyt nää jutut menee vaan nopeammin jakeluun, kun ne on aiemmin jo opelteltu: Autosta ei loikata ilman lupaa, lenkillä ei pääse eteenpäin kiljumalla, jos rähisee naapurin koirille, joutuu takaisin kotiin jne. Vaatii pitkäjänteisyyttä ja hermoja(joita mulle ei niin hirveesti ole jaettu :D) Mutta päättäväisyyttä multa löytyy! Lenkillelähdöt ei ole lenkille lähtemistä sananmukaisesti, vaan ne otetaan koulutussessioina. Ei olla välillä päästy kovinkaan pitkälle! :)
Mun kanssa kaksin menee jo ihan jees ja äkkiä rauhoittui, vaikka Hukikin oli mukana. Kun pojat olivat mukana ja siinä sivussa nahistelivat vielä keskenään, Nerin oli tosi vaikea rauhoittua. Se menee välillä johonkin omaan maailmaansa, tuijottaa korvat luimussa eteen, vinkuuu ja vetää eikä siihen tahdo saada mitään kontaktia.

Otettiin viikon kipulääkekuuri ja ensi tiistaina mennään Nerin kanssa tutustumaan hierojaan. Katotaan kuinka "kemiat kohtaavat" :)

Ollaan me tasapainoisen arkielämän treenailun lisäksi tehty kaikenalaisia nenätöitä ja rullatreeniä.

Selvästikkään ei hyvä päivä

Toko-koe 24.9. valkeakoskella

Oli huono päivä mulla sekä Nerillä! :( Heräsin aamuyöstä hirveeseen päänsärkyyn -> migreenilääke. 15 minsan päästä mä roikun vessanpöntöllä oksenuskouristukisssa, mutta onneks ei tullut mitään pihalle, niin ei menny migreenilääke hukkaan. Sängyssä meni yhteentoista - Onneksi EVL-luokka oli vasta yhden jälkeen.
Jos ei alkanut hyvin päivä mulla, niin ei Nerilläkään  - Taas lenkille lähtiessä hirvee levoton riekkuminen ja kiljunta. Mutta tällä kertaa mulla pysyi kyllä hermot hallinnassa.
Vinkuminen, piippaaminen ja ulvahtelu jatkui koepaikalla... ja kokeessakin.

Pisteitä 224 ja harmittava EVL2, joka ei todellakaan tyydyttänyt mua
Tuomarina oli Räsäsen Riitta ja yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa, me Nerin kanssa ekana.
Paikalla oloissa päästiin taas reunaan, kun EVL:ssä ei ollut kuin kaks koiraa, joten lisäkoira oli keskellä.
Istuminen 10 - ei ihan hirveesti tuijotellu alussakaan
Makaaminen 10 - Kaikki koirat makas hievahtamatta

Saatiin pitää ihan hyvä tauko tässä välissä.
Yritänpäs muistaa liikkeet järjestyksessä:
Ruutu 5 - Neri oli menevinään ruutuun jo merkille lähetettäessä - juoksi merkin ohi ja pysähtyi reunanauhan eteen. Uus merkki-käsky... sen jälkeen... mulla lyö tyhjää ... mä en muista miten koko homma meni, mutta ainakin Neri meni vielä ruudustakin yli ja käskyjä tuli taas.... Nollille sen piti ens mennä, mutta vietiin kuitenkin homma loppuun. Riitta lakeskeli käskyjen määrää ja totesi, että kun koira oli totellut lisäkäskyjä aikailematta, saatiin toi vitonen. Ehkä se ansaitiinkin, jos mun "steimaa" luokiteltiin yhdeksi käskyksi... :)
Ohjattu 8,5 - Alussa Neri odotti levottomana liikkeelle pääsyä, äännähti liikkeelle lähtiessään ja pyöräytti taas kapulaa. Muuten hyvä ja reipas suoritus.
Seuraaminen 7,5 - Neri äänteli, kolisteli mun jalkoja hampaillaan, ja juuri pahimmin tuomarin edessä, ja tuijotteli välillä eteen, mutta piti paikkansa jotenkuten
Sit ne epäonnen Kaukot 0 - Mä en edes muista, missä järjestyksessä liikkeenvaihdot tehtiin, niin sekaisin mä menin. Alkoi ihan hyvin mutta sit mä sekosin, kun mun piti katsoa vuoroin koiraa ja vuoroin sivulle liikkuria. Liikkuri oli niin lähellä mua ja aika paljon sivussa. Näin sivusilmällä, että liikkuri liikutteli merkkiä ja katsoin, että siinä oli "maahan" ja mä aloin sitä jo koiralle vinkkaamaan, mutta sehän olikin maassa. Käännyin hätäsesti uudestaan kattomaan liikkuria ja nyt kyltissä luki "seiso". Mulle tuli kiire ja hihkaisin ja huitaisin liian hätäsesti -> Neri pomppas seisomaan noustessaan eteenpäin. Sen jälkeen mulla meni pasmat sekaisin, kun vilkuilin vuoroin koiraa ja vuoroin liikuria. Annoin "peru"-käskyssä käsimerkin vasemmalla, vaikka olen aina antanu sen oikealla, ja lisäks sopersin käskyn lähes kuulumattomasti - > Neri meni maahan. Äkkiä lisäkäsky "istu", nyt sentään merkki oikealla kädellä ja Neri korjasi heti. 
Saldo: yksi lisäkäsky ja koira oli pompannu eteenpäin lähes oman mittansa - Nolla! Silittelin ja kehuin Neriä ja sanoin että "mun moka". Riitta näki kyllä, miks mulla oli menny pasmat sekaisin ja antoi noottia liikkurille huonosta sijottumisesta - Sanoi, että liikkurin pitäis olla sellasessa paikassa, ettei ohjaajan tarvi käännellä päätänsä. Eli lähempänä koiraa ja vähemmän sivussa. Mutta nolla on nolla :( Tää harmitti mua niin vietävästi, kun Neri on yleensä hyvä kaukoissa, kunhan mä itse pysyn kuosissa!

Tauko - Mä palkkasin Neriä ja nieleskelin karvasta pettymystä ja yritin koota itteeni. Teki mieli lopettaa koko homma siihen, mutta sit iski sisu, että kyllä mä hoidan tän kunnialla loppuun

Tunnari 9 - Neri meni tosi hienosti kapuloille aloittaen haistelun oikealta, kolmannen nappasi varmasti suuhunsa heti kun oli sen haistellut. Ei pureskellut, mutta palautusvauhti oli hiiiiidas ja mä tuijottelin taivaita, etten vaan painosta koiraa. Hyvä luovustus. Ja mä tarkastin kapulan molemmat päät ja epäusko iski: ei merkkiä! Riitta tuumas, että mistä moinen ilme ja kun katsoin kapulaa uudelleen, merkki olikin yhdellä sivulla (Sama epäuskon ilme oli toisellakin EVL-koirakon ohjaajalla :D)
Z (I-M-S) 9 - Oikeat vaihdot ja seuraaminenkin oli nyt parempaa
Luoksetulo 7 - Apua! Lähtökulmasta 10 metrin päässä oli äänekkäitä pikkupoikia leikkimässä jonku hökötyksen päällä ja Neri iski niihin silmänsä. Se lähti poikia kohti kiinnostuneena pää pystyssä(ja olisko ollu vähän karvatkin) Johan meni pojat hiljasiks. Jouduin huutamaan Neriä aika napakasti, että sain sen alkuasentoon, ja siinäkin Neri vielä kuikuili taakseen nassikoihin päin. Maahan meni kuitenkin tosi hyvin. Ja voi luoja mikä vauhti sillä oli luoksetulossa! Neri tuli sieltä, kun olis jäniksen perässä! Mä annoin seiso-käskyn tosi napakalla äänellä - Stoppi vauhtiin nähden ihmeen hyvä. Sama vauhti jakui ja maahan meno valui ihan liikaa....
Metallihyppy 8 - Suoritus muuten loistava, mutta.... pihinää odottaessa, ulvahdus lähtiessä, urahdus kapulalle ja ihme urinaa vielä mun vierelle tullessa. Ei voinu muuta kuin todeta: "Mistä noita ääniä oikein tulee???"

Neri piippasi liikkeiden välilläkin, muttei häiritsevän paljon - Riitta ei edes huomauttanut siitä. Hyppi se välillä mua vastenkin, mutta kun oltiin paikoillaan ja Riitta selvitti, mista pisteet ja niiden menetykset muodostui, Neri seisoi ihan nätisti mun vierellä - Ei yrittänyt edes karata pois kehästä! :)

Tätyy tunnustaa, että itku siitä vielä mulle tuli, kun mä olin niin luottavaisella mielellä kokeeseen menny. Ja mä olisin niin kauheesti halunnu saada tokosta sen kolmannen ykkösen tänä kesänä, että voin jättää sen treenaamisen sivujuonteeksi. Nyt ei ole ulkokokeita tiedossa enää ja Neri käy hallissa niin valtavilla kierroksilla, ettei hallikokeisiin ole asiaa, ennekuin siellä oloa on treenattu. Eipä meillä ole kyllä kokeisiin muutenkaan asiaa, jollen saa Nerin mielentilaa kuosiin.
Lähdettiin illemmalla geokätköjä hakemaan. Neri piippasi autossakin, mitä se ei ole tehnyt vissiin millokaan aikaisemmin. Autosta poistuessaankin ulvahteli ja hihnassa kulkeminen oli todella vaikeaa ja vaati jatkuvaa piippaamista. Kun päästin Nerin metsässä vapaaksi, se poukkoili päämäärättömästi edestakaisin, kuin mikäkin ADHD!

Epäilen, että Nerin levottomuus johtuu osittain selkälihaksien jumituksesta. Eilen painelin sen selkää ja se vaikutti olevan selvästi arka ja lapojen takana tuntuu lämpöä. Tulehdus lihaksessa? Soittelen tässä hierojalle, jota Kaarina suositteli. Osaa kuulemma hyvin käsitellä epäluuloisiakin koiria. En ole vielä saanut kiinni...

Toinen EVL1 saavutettu

Aika hurahtanu nopsaan enkä ole ehtinyt kirjoitella, mutta nyt yritän muistella "menneitä".
Olin itse viikon poissa, Lapissa vaeltelemassa, ja Neri on ollut sen jälkeen tosi levoton.
Tokoa kerettiin treenailla silloin tällöin ja on ollut tunne, ettei kerkiä harjoitella millään tarpeeksi, etenkin ennen pm-tokokoetta. Treeneissä ääntelykin palasi ja pelkäsin, että se vingahtelisi koesuorituksessakin.

Piirinmestaruustoko 11.9. Valkeakoskella - EVL1 264 pistettä
Hyvin se koe kuitenkin meni, kun saatiin ykköstulos pk-rotuisia koirakoita ankarasti tuominneelta tuomarilta(Timo Pussinen).
Mulla taas migreeni ja Neri oli aamusta lähtien tosi vaikealla tuulella - riekkui ja kiljui lenkille lähtiessä ja mut meinasi vallata jo epätoivo. Koepaikalla se murisi kaikille ohitettaville ja ohittaville koirille, vaikkei ne edes katsoneet Nerin suuntaan.
Mutta luojan kiitos kehässä se toimi kuitenkin joten kuten ja pysyi hienosti lapasessa, vaikka kaikki liikkeet suoritettiin putkeen, "normaalissa" järjestyksessä.

Istuminen 10 - Istui paikallaan, mutta tuijotteli toisia koiria
Makaaminen 10 - Tuijotti maahan käskyn aikaan johonkin oikealla ja meni vähän vinosti maahan. Pää oli kuulemma pyörinyt, kun oli seuraillut ympäristöä. Marja sanoi, että jossain vaiheessa Neri oli lukinnut katseensa kehän ulkopuolella oleeseen Lola-bortsuun sen näköisenä, että Marja katsoi parhaaksi viedä Lolan näkymättömiin.
Mä olen tässä tullut huomaamaan, että Neri on joka kokeessa paikallamakuun jälkeen kehästä poistuttua ärähtänyt sille koiralle, joka on ollut sen vieressä(onneksi ollaan oltu lähes joka kerta reunassa, joten koiria on ollut vain yksi :D) ja tällä kertaa sen sai osakseen berni-parka.
Seuraaminen 7 - Ei se nyt kauhean pahaa ollut. Neri yritti kovasti olla muka kontaktissa, mutta turhautui jossain vaikeessa ja alkoi kolistelemaan hampaita mun reiteen sillä seurauksella, että kulmahammas tarttui mun farkun lahkeen sisäsaumaan. Sen jälkeen mä hihittelin loppuseuraamisen ajan. Perusasennot oli olleet vinoja.
Z 6,5 - Voi pyhä jysäys! Taas jäi istumisen seisomaan. Seuraaminen levotonta ja hammas jäi taas kiinni mun housuun juuri ennen liikkurin käskyä ja päästin "istu"-käskyn jotenkin epämääräisesti korahtaen.
Luoksetulo 8 - Kova vauhti, joten stopit valui
Ruutu 9 - Loistavaa! Toinen kerta, kun Neri kokeessa pysähtyi kerrasta ruudun sisään! Hyvin maahan ja reippaasti sivulle. Mä horjahdin juuri, kun Neri tuli seuraamiseen, joten Neri etääntyi musta.
Ohjattu nouto 8 - Hyvin bongasi merkin, vaikka vasenta/oikeaa arpoessaa tuomari  peitti näkyvyyden merkille, joten en voinut sitä etukäteen Nerille vinkata. Merkiltä vauhdilla kapulalle ja pisti siellä sitten zembalot pystyyn - Pyöritteli kapulaa etutassuillaan useita pyörähdyksiä. Palautus reippaalla ravilla.
Metallihyppy 9 - Valitsin keskikokoisen metallin... Onneksi! Kapulat oli tehty happoteräksestä ja painoivat järkyttävän paljon. Ei taida paino ihan sääntöjen puitteisiin mennä... Neri teki muuten hienosti, mutta luovutuksessa kapula roikkui suupielessä ja Neri päästi kapulasta irti ennekuin mä olin ottanut siitä otteen. Nappasin kapulan suurinpiirtein ilmasta. Tuomari: "Oli muuten todella hieno pelastus!"
Tunnari 7,5 - Neri potkasi alkajaisiksi oman pois rivistä, haisteli viereistä ja meni sen jälkeen tarkistamaan sen siirtämänsä, reagoi heti ja toi kävelyvauhdilla vaihtaen matkalla kapulan asentoa suussa. Jostain syystä kapula piti ritinää vaikka siinä ei ollut, kuin pienet hampaan painaumat. Tuomari tuumasi "Puri kapulaa niin, että rutina kuului tänne asti!" Mä kyllä yritin vähän protestoida, ettei kapulassa ole isoja puremajälkiä...
Kaukot 8 - Neri teki oikeat vaihdot mutta oli levoton. Seisomaan nousuissa pompsahti ilmaan ja sei-is sekä sei-maa tuli eteenpäin. Nettoetenemä oli jotain 20 senttiä.

Olihan taas työvoitto! Nerin levottomuus ja keskittymättömyys näkyi juurikin noissa noudoissa: tunnarikapulan "pureskelussa", ohjatun kapulalla leikkimisessä sekä metallin "roikottamisessa" ja tietty koukojen hypähtelyssä. Muttä ääntelyä ei onneksi ollut, muuta kuin kerran muistaakseni seuraamisen aikana.
Mä olen tosi tyytyväinen, että suoriuduttiin noinkin hyvin tuolla mielentilalla. Mä kyllä pelkäsin etukäteen, että Neri pitkään tauottomaan suorittamiseen turhautuessaan hyppii mua vasten tai yrittää joka välissä häipyä kehästä. En siksi oikeastaan vapauttanut Neriä kertaakaan koko koesuorituksen aikana. Liikkeiden jälkeen silittelin vaan rauhoittavasti sen rintaa ja kehuin hiljaa. Kerran Neri vapautti itse itsensä liikkurin "kiitos"-sanasta ja alkoi hyppiä mua vasten.
Toi mua vasten hyppiminen kokeessa on jännä juttu, koska Neri ei juurikaan tee sitä muulloin.

Nyt on yritetty saada noutojen kapulannostoa ja palautusta rauhallisemmaksi viemättä kuitenkaan intoa ja vauhtia. Se on sellaista tasapainoilua! :)

Huomenna yritetään taas....

Ahkeran viikon päätteeksi EVL1 :)

Tänään oltiin Mutalan kentällä tokokokeessa, tuomarina taas Kurtti. Että pitikin olla taas kuuma päivä - Kentällä hellelukemissa.
Oltiin Nerin kanssa ensimmäisiä suorittajia, eli lähes suoraan paikallaoloista seuraamiseen. Oli se vaan kovaa puurtamista. Oltiin kumpikin aivan poikki kokeen jälkeen. Neri oli jotenkin tosi levoton ja keskittymätön. Vaikka nyt tulikin ykköstulos, niin viime kokeesta jäi jotenkin kokonaisuutena parempi fiilis! :-/

Suoritimme...

Istuminen 10 - Sainpas opetettua, että siellä pitää oikeesti istua
Makuu 10 - Neri makasi "lehmämakuulla", kun palasin. Muut oli tosi hienossa asennossa, mut kuitenkin Nerikin sai kypän
Seuraaminen 8 - Lopussa alkoi herpaantua, ja viimeisessä perusasennossa jäi läähättäen seisomaan muissa maailmoissa. Jouduin antamaan istu käskyn
Ruutu 7 - Kaartaen ruutuun ja takaa yli. Ja taas niitä käskyjä viljeltiin...
Tunnistusnouto 9 - Potkaisi laitimmaista kapulaa. Omaan reagoi heti ja toi Nerimäisesti
Luoksetulo 10 - Hurja vauhti, siihen nähden hyvät pysähdykset. Tätä en ole viittiny treenata edes enää, kun en saa sitä treenillä paremmaks, jos en keksi jotain uutta tekiikkaa.

Tauko

Z(S-I-M) 7 - Istumisen jäi seisomaan. Huono seuraaminen käännöksessä, juuri ennen istu-käskyä Neri paukahti ihan liki, kun oli hairahtanut johonkin puolen metrin päähän, ja mä annoin ärtyneenä käskyn väärällä äänen painolla. On se niin herkkää... huoh
Ohjattu 8 - (Tässä kyllä Kurtti-lisää) Merkille pysähtyi, mutta huonosti kekittyyneenä Neri lähti "oohae"-käskyllä jotain ihme lenkkiä tekemään ensin keskikapulaa kohti ja siitä oma-aloitteisesti kääntyen vasemmalle. Mä huudan "ooop"... ja Neri palas merkille ihmettelemään. Uusintakäskyllä lähti hienosti hakemaan oikeaa kapulaa, niinkuin olis muka ollu eka käsky! :)
Kaukot 10 - Vasen jalka oli kyllä siirtynyt eteenpäin, mutta kun tuomari oli oikealla puolella :D
Metallihyppy 10 - Mä ajattelin vaan, että "kohta päästään täältä". Neri töni kapulaa jaloillaan ennen nostoa, että kai se ajatteli: "päästäis jo täältä", että ei kyllä kypää ansaittu.
Yhteensä 284 pojoo

Nää kokeet on kyllä niiiin raskaita. Miten jotku jaksaa käydä monena päivänä, tai edes viikonloppuna peräkkäin?
Seuraava koe on sitten neljän viikon päästä. Eikä ole liiemmälti aikaa treenata, kun lähden itse tässä välissä reiluksi viikoksi vaeltelemaan Lappiin.
Neriä ei voi vaellukselle mukaan ottaa, kun ollaan vieraan porukan kanssa ja osa matkasta tilausbussilla. Kunhan saadaan kokemusta ja uskalletaan lähteä omallakin porukalla pidemmälle vaellukselle...

Ahkera viikko

Viime viikon loppuviikko meni taas laiskotellessa, mutta tämä viikko ollaan oltu kovin ahkeroita! :)

Maanantaina tokoa ja hakua
Ennen hakutreenejä kipaistiin Levekin kentälle treenaamaan ruutua. Ruudut kentän molempiin päihin ja lähettelin Neriä merkiltä molempiin suuntiin. Neri sai katsella, kun rakentelin ruudut, niin ei niiden löytäminen ollut yhtään vaikeaa. Nyt alkaa mun aiheuttama "oikeanruuduntrauma" parantua ja Neri lähtee innokkaasti sinnekin puolelle. Hakeutuu ruudussa yhä turhan lähelle vasempaa reunaa. Tätytyis ottaa kuuri oikean paikan hakua ruudussa, mutta kun lyhyeltä matkalta Nerin vauhti ei ole yhtä kova, kuin kisamatkalta, joten se käyttäytyy eri tavalla ruudussa ympäri kääntyessään. Toistoja toistoja...

Haku aloittelevien ryhmän kanssa Roominvuorentien maisemissa. Mä tykkään kivistä ja kallioista, ja siellä niitä oli, eli kiva paikka. Näkyvyyskin aika hyvä useimmissa paikoissa ja ihan hyvä tuuli oikealta. Nerille viisi maalimiestä, monta uutta tuttavuutta.
Ensimmäinen valmiina oikealla takalinjalla etukulmasta n. 10 metriä edenneenä kiven alla. Alueella oli häkkipiilo hieman linjasta sivussa ja Neri iski silmänsä siihen, joten en saanut sitä millään lähtemään suoraan linjaa pitkin. Neri tarkasti piilon nopeasti ohimennessään ja päästi sen jälkeen wuf-äännähdyken, jonka tulkitsin Nerin tuntien tarkoittavan "ei se ollutkaan siellä, missähän se mua vaanii". Jatkoi matkaa reippaasti ja joutui hakemaan jonkin aikaa, enne kuin paikallisti maalimiehen. Hyvin kävi kulmankin tarkastamassa ja teki töitä takalinjalla.
Toinen mm vasemmalla etukulmassa, risunkakaisuääniapu. Siellä myös piilo matkalla ja toistui sama kuvio, kuin ekallakin, eli wuf piilon tarkastuksen jälkeen.
Kolmannen piti olla alueen puolivälissä takalinjalla. Lähetyspaikassa piti hypätä alussa kalliolle ja Neri lähtikin reippaasti, mutta kääntyi etenemään alueella n. 25 m:ssä. Hetken annoin koiran mennä, mutta huutelin sitten pois. Neri teki hyvän laatikon - Se vaan ei ollut tarpeeksi syvä.
Uusintalähetyksellä neuvoin menemään suoraan kauas ja likkahan lähti. Meni aikaa, eikä mitään kuulunu, välillä näin vilauksen koirasta edenneenä alueella. Lopulta kiipesin kalliolle ja menin tutkailemaan tilannetta. Siellähän Neri olikin jo maalimiehellä... hakualueen takakulmassa. Mm oli edennyt liian pitkälle. Oikeastaan ihan hyvä kokemus mulle  - Korkea aika alkaa munkin luottaa, että Neri oikeasti etsii mm:n, vaikkei se olisikaan juuri siellä suunnassa, mihin mä näytän :)
Neljäs mm valmiina uudessa metsästyspiilossa ja sehän olikin Nerille kamala paikka. Neri hakkui karvat pystyssä piiloa parin metrin päässä, mä menin viereen rauhottelemaan ja kertomaan, että siellä on heppu ja naminamia, mutta Neri vaan hakkui. Kun namipurkki maalimiehen kädessä ilmestyi näkyviin, Neri säikähti vielä enemmän. Mä jo pelkäsin, että se iskee hampaansa maalimiehen ranteeseen. Yht'äkkiä Neri hokasi, että siinähän on palkkapurkki ja rauhoittui. Sen jälkeen piilo ja mm ei pelottaneet yhtään ja Neri kävi jopa tutkimassa piilon sisältä.
Viimeinen oli sitten joku kiva ja helppo haamuilu ja Neri sai siellä loppupalkkansa. Vapauduttuaan hakuvermeistä Neri lähti edellä keskilinjalle ja tutkaili vieraita ihmisiä uteliaana, ei mitään puhkumista.

Tiistaina tokoa Levekin kentällä

Aiheina hyppynoudon alku ja paikallaan pysyminen käskytyksessä. Neri oli kovilla kierroksilla ja kuin virittynyt jousi valmiina hyppyyn. Liikkurin käskytyksiä se ei edes kuullut, kun vahti kentällä muita koiria, etteivät ne käy varastamassa HÄNEN kapulaansa. Hypyssä sitten päästi murinaa

Toisena aiheena ohjatun merkki, kun liikkuri on vieny kapulat. Kylläpä olikin vaikeaa pysähtyä merkille. Neri ei voinut kierroksiltaan keskittyä yhtään, vaan yritti ampua suoraan keskikapulalle. Ensimmäisellä lähetyksellä pysähtyi kuitenkin käkystä ja paluumatkalla vilkaisi merkkiä siihen malliin, että luulin se hokanneen mikä on homman nimi.... mutta ei - Toisella merkki-käskyllä täydellä vauhdilla keskikapulalle, eikä edes pysähtynyt kiellosta vaan murahti vastalauseen ja otti perhana kapulan suuhunsa. Siitähän multa pääsi pari kirosanaa ja johan putosi kapula! :)
Otin muutaman kerran pekkää merkkiä ja sitten vietiin kapulat uudelleen. Neri lähti taas hirmuvauhdilla(yleensä ei pidä kauheeta kiirettä merkille menossa) ja mä oli varma, että taas painaa ohi, mutta Neri kiepsahti komeasti merkin taakse. Siitä palkaksi lentävä lihapulla. Sitten vielä merkki, merkille pysähdyksestä kehu ja lähetys hakemaan vasen. Vauhdikas palautus - Saispa tuon pysymäänkin vauhdikkaana, kun Nerillä noudon palautuksen on yleensä olleet lönköttelyä.

Pari ruutuunlähetystä, ensin lyhyeltä matkalta ja sitten ylipitkältä matkalta - Hyvin!
Lisäksi tehtiin vähän seuraamista... tai oikeastaan Neri tarjosi sitä itse ja oli hurjan tsemppinä - Suorastaan nojaili. En teidä mistä koiran kierrokset johtui - Yleensä tokossa ollaan hyvinkin alhaisessa vireessä.

Keskiviikkona agility ja ohjattua

Ennen agitreenejä otettiin Liisan ja Lukan kanssa tokottelu pikatreenit. Ensin Liisalle muutamia liikkeitä käskytettyinä, Neri sillä aikaa paikkamakuussa. No, Neri kyllä makaili.

Nerin kanssa treenattiin ensin pelkkää merkkiä, jonka jälkeen Liisa vei meille ohjatunnoudon kapulat. Neri pysähtyi hyvin merkille, siitä pallopalkka. Uusintamerkki - hyvin - sanallinen kehu ja lähetys hakemaan oikea. Hyvin Neri lähti, mutta töni kapulaa nostaessaa, reipas palautus loppuun asti. Lähetin Nerin hakemaan vielä vasemmankin - Hieno kaari vasemmalle kapulalle ja nätti nosto ja vauhdilla takaisin. Nyt palkkasin hihkumalla kehuja heti, kun oli ottanut kapulan. Kapulan nostoa aletaan hioa, kunhan liike on muuten varmempi.

Agilityssä on ollut kolmen kerran tauko. Ja eipä nyt mitään mainittavaa :-/ Tää ei taida olla meidän laji. Mä en ole tainnut saada tänä kesänä agissa juurikaan onnistumisen kokemuksia. Ei olla kehitytty oikeastaan ollenkaan. Meidän treeniaika menee rauhoitteluun.
Neri ei pysy lähdössä millään paikallaa - Ei auta, vaikka mä yrittäisin olla kuinka cool tai olisin sille kuinka vihainen. Neri on ihan omassa maailmassaan. Ja kun mä joudun lähettämään Nerin suurinpiirtein viereltä liikkeelle, niin eihän siitä mitään tule.
Neri sotkeutui pussin kankaaseen, riehui siellä sisällä ja hyppi ilmaan pussin kanssa. Lopulta koko kangas irtosi kehikosta. Kiinnitettiin kangas ja ei muuta kuin uudelleen pussiin ja taas Neri sotkeutui siihen. Neriä ei haitannut yhtään pussiin sotkeutuminen - Aina yhtä innoissan se sinne sisään sujahti. Ohjaaja sanoi, että Neri nousee liian aikaisin pystyyn asentoon ja sotkeutuu siksi pussiin. Laitettiin sitten palkka Nerin nähden heti pussin jälkeen alustalle maahan. Nyt pussin läpimeno oli hieman sujuvampi.
Tauon jalkeen puomia - Nerillä ei ole hajuakaan, mitä siltä odotetaan kontakteilla. Kerran pääsi nappaamaan namit, vaikka oli hypännyt kontaktin yli. Otettiin hihnajarru käyttöön ja nostin Nerin alastulolle. Neri pysyi pysäytettynä kyllä suhteellisen hyvin paikallaan lähtölupaan asti.
Lopuksi treenattiin keinua - Tässä Nerin on paljon helpompi pysähtyä kontaktille, kun se jarruttelee itse vauhdin keinahduksen ajaksi.

Torstaina hakutreenit

Birgitanpolulla, Neri oli mukana tallaamassa. Levittelin alueelle niitä Nerin pelkäämiä piiloja, jotka ei nyt olleetkaan yhtään pelottavia. Neljä maalimiestä.
Ensimmäiset etukulmiin mielikuvina. Nerillä oli hyvä tatsi päällä - Tosi reippasti ja suht suoraankin paineli maalimiehille.
Kolmas valmiina telttapiilossa - Hyvin löysi ja kurkisti reippaasti piilon sisään.
Neljäs helppo haamu aika lähellä.
Hieno homma! :)

Tuplanolla

3.8. ensimmäisessä EVL-kokeessa Kangasalla
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Neri teki hyvää työtä niissä liikkeissä, mitkä se oikeasti osasi ja sitten tuli pari nollaa. Toisen nollan otan omaan piikkiini, ja toisen voin sitten laittaa helteisen ilman piikkiin (seli seli) :D
Tuomarina oli Kurtti, joka oli hyvin herttainen ja kiltti. Ja liikkeenohjaaja oli loistava ja aivan ihanan kärsivällinen, mä kun varmistin lähes joka liikkeen alussa asioita :D

Liikkeet suoritettiin kahdessa osassa. Muistaiskohan vielä järjestystä...
Paikalla istuminen 0 - Oli mennyt maihin. Tuomarin mukaan puoleen väliin oli kuulemma istunut ihan paikallaan ja sitten valunut maihin rintamasuunta melkein piiloa kohti. Piilo oli kummallisesti lähes koirien sivulla. Vähän mä olin järkyttynyt, kun tulin piilosta - Mulle ei ollut tullut mieleenkään, että Neri voisi mennä maihin, kun ei ole sitä tähän mennessä tehnyt. Tosin ei tuota treeniäkään ole takana kovin montaa kertaa :)
Paikkamakuu 10 - oli valahtanut lonkalle
Ruutu 0 - Tämä oli vähän odotettavissakin. Neri ei yhtään nähnyt, missä ruutu on. En nyt muista kuinka monta käskyä oikein annoin(tästä on olemassa videomateriaalia-tarkastan), mutta luulin niitä tulleen jo monta liikaa! Viimeinen ohjauskäsky oli "eteen", kun Nerin suunta oli ruutua kohti ja sillä käskyllä Neri juoksi vauhdilla eteenpäin ja löysi ruudun. Menin tyhmä vielä antamaan pysäytyskäskyn ennen maahanmenokäskyä, meinaan tuomarin puheista sain sen käsityksen, että olis tullu pisteitä, jos olisin jättänyt sen antamatta. Saatiin suorittaa loppuosakin ja se meni hienosti.
Seuraaminen 10 - Tuomarin mukaa oli komeaa pk-seuraamista, eli hieman turhan tiivistä. Ei kyllä ihan kympin arvoista. Jokin oikealle käänös väljä ja jossain vasemmalle käännöksessä jäi vähän eteen. Lisäksi kolkutteli hampaitaan mun reiteen juoksuosuudella ja alkoi turhautua pitkään seuraamiskaavioon. Eipä olla tuollaistakaan yhtään treenattu.
Seuraamisen loputtua Neri hyppi mua vasten ja se olisi ollut kyllä EVL:ssä varoituksen paikka, mutta eihän Juha... :)
Kaukot 10 - Neri teki jälleen loistavat vaihdot. Harvoin treenissäkään onnistuu noin hienosti :D
Tunnari 10 - Sain pitää kapulaa kädessä varmaan alle 5 sekuntia. Kädetkin oli aivan kuivat, joten pieni epäilys oli... Mutta Nerihän klaarasi homman
Tauko
Luoksetulo 9 - Tosi hyvät pysähdykset Neriksi
Z 10 - Neri teki hienoa työtä, mä aloin jo hieman horjahdella
Ohjattu nouto 8 - Neri unohti merkin, ei bongannut sitä ollenkaan. Lähti suoraan menemään ja pysähtyi kyllä käskystä, mutta kerkisi ringin ulkopuolelle. Uusi "merkki"-käsky, jolloin Neri lähti mua kohti ja kun oli ringissä, huusin pysäytyksen. Siitä lähetys vasemmalle, hieno nouto ja reipas palautus laukalla.
Metallihyppynouto 10 - Neri värähti kyllä hippusen liikkurin "käskystä" ja mun heitto oli ihan vino, mutta Neri tuli kuitenkin hienosti hypyn kautta takas.
Yhteensä 240 pistettä ja EVL2
Kuvat on ottanut Sari Juuti - Kiitos Sari!

Metalliloikka ei osu ainakaan esteeseen :)

Ohjaajalla keskittynyt ilme: "Seiso-istu-maahan, seiso-istu-maahan...."

Kilpailukirjan haku: 240 pistettä EVL2 ja 3.sija

Loppuposeeraus - Mehän ollaan Nerin kanssa sävysävyyn :D