Aktivoidun - Jäkitreenit aloitettu

Ollaan Nerin kanssa treenattu kaikennäköstä, mutta kun motivaatio asioiden ylös kirjoittamiseen on täysin hukassa - Yhtä hukassa, kuin motivaatio treenata tokoa :)
Nyt olen päättänyt suuntautua Nerin kanssa PK-puolella etsintäkokeeseen. Muita kokeen osa-alueita onkin aiemmin jo treenattu silloin tällöin, paitsi jälkeä.

Jälkeä on aloiteltu

Imoittauduin Tavesin järjestämään jälkipäivään, jotta saatais edes vähän suuntaa, miten aloittaa hommaa, ja tietysti motivaatiota hakemaan. Ennen jälkipäivää tein kokeiluluontoisesti jokusen lyhyen jäljen pellolle:
- Ensimmäisellä makkarajäljellä Neri yritti haistaa ruuat ilmavainulla eikä kuono pysynyt maassa millään. Lisäksi koira kieppui ymäri ja poukkoili sinne tänne ja ainakin 2/3 palkoista jäi maahan. Turhauttavaa :)
- Toisella kerralla en laittanut nameja jäljelle vaan laiton namipurkkeja lyhin välein, että Neri hokais, että kannattaa seurata jälkeä, että löytää ne. Meni jo vähän paremmin, vaikkakin yhä levotonta
- Kolmas taas makkarajälki. Tuuli pyöri ikävästi ja Neri meinasi mennä jäljen sivussa kokoajan, mutta kun haki nameja jäljeltä, kulki kummallisesti sivuttain vain kuono jäljelle tuulta vasten :)
- Nejäs taas namipurkkijälki ja Neri oli jo päässyt vähän homman juonesta kiinni. Jäljen seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa vaan kuono nousi ilmaan vähän väliä ja Neri tarkkaili ympäristöä. Yritti varmaan käyttää näköaistia

Tavesin jälkipäivä 15.10.
Ennen sitä olikin sitten varmaan viikon tauko treenailuista.
Kouluttajana meillä oli Maarit Isaksson ja apurina Heidi Salminen.
Tehtiin kaksi makkarajälkeä, nami joka askeleelle. Mä kerroin ennen treeniä, että Neri parmaan pukkoilee puolelta toiselle, mutta olinkin väärässä...
- Ensimmäisellä Neri yritti vetää pitkin jälkeä hirveetä vauhtia ja mä jouduin jarruttamaan koko voimallani sen menoa. Neri myös yritti välillä kääntyä jäljelle jääneitä nameja hakemaan, mutta se estettiin. Lopulta, ehkä 1/3 namieista tuli hyväksikäytettyä Nerin mahantäytteenä. Mutta kuono pysyi jo huomattavasti paremmin maassa, kuin aiemmilla kerroilla.
- Toisella Neri meni jo huomattavasti paremmin ja mä saatoin jopa jäljen lopussa päästää käteni rennoksi, kun Nerin vauhti rauhoittui huomattavasti, ja nameistakin varmaan suurin osa tuli syötyä tällä kertaa.
Selvästi jäljestys oli hautunut Nerin päässä tuon tauon aikana ja Neri pääsi juonesta kiinni.

Mä innostuin itsekin hommasta kovasti, kun Neri selvästi tykkää jäljestämisestä. Jälkeä on treenattu nyt pellolla useaan kertaan, aluksi joka päivä, sitten välillä useiden päivien taukoja pitäen. Kepit otin heti mukaan jäljelle ja palkka tulee vain kepin nostosta, koska päätin luopua joka askelen namituksesta. Ensinnäkin, koska se jäljenteko on tylsää ja toisekseen suurin osa nameista jää kuitenkin maahan, kun Neri ei niitä poimi. Eikä mulla ole aikomustakaan vaatia Neriä nuuhkimaan joka askelta, koska ei aiota suuntautua mihinkään erikois- tai peltojäljelle. Laitan kyllä jäljen alkuun jokusen namin.

Keppien nosto opeteltiin kotipihassa nysäjäljellä yhdellä kerralla. Ilmaisuna helpoin vaihtoehto eli Neri ottaa kepin suuhunsa ja tuo mulle.
Nerin esinemotivaatio on ollut nykyään sen verran hyvä, että kepit nousee tosi kivasti. Jäljen ensimmäisen kepin bongaaminen on selvästi vaikeinta, eli täytyy ennen jäljelle lähtöä nostattaa Nerillä keppi, että se muistaa, mistä saa palkkaa.
Pelkäsin, että pelkkä kepeistä palkan saanti saa Nerin huolimattomaksi jäljellä, ja että se etsisi vaan keppejä, mutta Neristä tuntuukin olevan hirmu kivaa nuuhkia sitä jälkeä! :)

Eilen oli Nerin ensimmäinen jonkun muun, kuin mun tekemä jälki.
Arttu teki pellolle jäljen, joka kaartui u-muotoon ja jätti jälkeensä kuusi keppiä, jotka merkkasi metallitikuilla. Lähdettiin heti ajamaan jälkeä, kun Arttu tuli pois. Pellolla oli turhan pitkä heinä ja siellä oli jotain korkeaa rikkakasvillisuutta. Lisäksi Huki jolkotteli ja nuuskutteli viereisellä pellolla. Mä tiesin, että Huki olisi kyllä vähän liikaa, mutta annoin sen olla siellä.
Neri lähti innokkaasti jäljestämään, turhankin vauhdikkaasti - Eka keppi jäi. Välillä Neri nuuhki niitä korkeita kasveja ja muutenkaan ei jäljestänyt niin tarkasti, kun aiemmin. Toka keppi nousi, mutta kolmonen jäi, kun juuri sitä ennen Neri nuuhki ilmaa Hukin suuntaan. Kertaalleen kaartuvassa kohdassa Neri kadotti jäljen, katsoi mua kysyvästi, mutta haki sen itse uudelleen. Onneksi mä en voinut auttaa, kun en ollut varma, mistä se jälki menee. Loput kolme keppiä nousi hienosti.

Huomioin, että vaikka Neri saa palkan kepeistä eikä jäljeltä, se tykkää jäljestää. Kepit se nostaa, mutta haluaa päästä niistä äkkiä eroon ja syödä palkan, että pääsee jatkamaan matkaa. Toivottavasti en jotenkin typerästi onnistu pilaamaan sen ilmeistä jäljestysmotivaatiota. Apua, tarvin neuvoja kokeneemmilta! :)