sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Selvästikkään ei hyvä päivä

Toko-koe 24.9. valkeakoskella
Oli huono päivä mulla sekä Nerillä! :( Heräsin aamuyöstä hirveeseen päänsärkyyn -> migreenilääke. 15 minsan päästä mä roikun vessanpöntöllä oksenuskouristukisssa, mutta onneks ei tullut mitään pihalle, niin ei menny migreenilääke hukkaan. Sängyssä meni yhteentoista - Onneksi EVL-luokka oli vasta yhden jälkeen.
Jos ei alkanut hyvin päivä mulla, niin ei Nerilläkään  - Taas lenkille lähtiessä hirvee levoton riekkuminen ja kiljunta. Mutta tällä kertaa mulla pysyi kyllä hermot hallinnassa.
Vinkuminen, piippaaminen ja ulvahtelu jatkui koepaikalla... ja kokeessakin.

Pisteitä 224 ja harmittava EVL2, joka ei todellakaan tyydyttänyt mua
Tuomarina oli Räsäsen Riitta ja yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa, me Nerin kanssa ekana.
Paikalla oloissa päästiin taas reunaan, kun EVL:ssä ei ollut kuin kaks koiraa, joten lisäkoira oli keskellä.
Istuminen 10 - ei ihan hirveesti tuijotellu alussakaan
Makaaminen 10 - Kaikki koirat makas hievahtamatta

Saatiin pitää ihan hyvä tauko tässä välissä.
Yritänpäs muistaa liikkeet järjestyksessä:
Ruutu 5 - Neri oli menevinään ruutuun jo merkille lähetettäessä - juoksi merkin ohi ja pysähtyi reunanauhan eteen. Uus merkki-käsky... sen jälkeen... mulla lyö tyhjää ... mä en muista miten koko homma meni, mutta ainakin Neri meni vielä ruudustakin yli ja käskyjä tuli taas.... Nollille sen piti ens mennä, mutta vietiin kuitenkin homma loppuun. Riitta lakeskeli käskyjen määrää ja totesi, että kun koira oli totellut lisäkäskyjä aikailematta, saatiin toi vitonen. Ehkä se ansaitiinkin, jos mun "steimaa" luokiteltiin yhdeksi käskyksi... :)
Ohjattu 8,5 - Alussa Neri odotti levottomana liikkeelle pääsyä, äännähti liikkeelle lähtiessään ja pyöräytti taas kapulaa. Muuten hyvä ja reipas suoritus.
Seuraaminen 7,5 - Neri äänteli, kolisteli mun jalkoja hampaillaan, ja juuri pahimmin tuomarin edessä, ja tuijotteli välillä eteen, mutta piti paikkansa jotenkuten
Sit ne epäonnen Kaukot 0 - Mä en edes muista, missä järjestyksessä liikkeenvaihdot tehtiin, niin sekaisin mä menin. Alkoi ihan hyvin mutta sit mä sekosin, kun mun piti katsoa vuoroin koiraa ja vuoroin sivulle liikkuria. Liikkuri oli niin lähellä mua ja aika paljon sivussa. Näin sivusilmällä, että liikkuri liikutteli merkkiä ja katsoin, että siinä oli "maahan" ja mä aloin sitä jo koiralle vinkkaamaan, mutta sehän olikin maassa. Käännyin hätäsesti uudestaan kattomaan liikkuria ja nyt kyltissä luki "seiso". Mulle tuli kiire ja hihkaisin ja huitaisin liian hätäsesti -> Neri pomppas seisomaan noustessaan eteenpäin. Sen jälkeen mulla meni pasmat sekaisin, kun vilkuilin vuoroin koiraa ja vuoroin liikuria. Annoin "peru"-käskyssä käsimerkin vasemmalla, vaikka olen aina antanu sen oikealla, ja lisäks sopersin käskyn lähes kuulumattomasti - > Neri meni maahan. Äkkiä lisäkäsky "istu", nyt sentään merkki oikealla kädellä ja Neri korjasi heti. 
Saldo: yksi lisäkäsky ja koira oli pompannu eteenpäin lähes oman mittansa - Nolla! Silittelin ja kehuin Neriä ja sanoin että "mun moka". Riitta näki kyllä, miks mulla oli menny pasmat sekaisin ja antoi noottia liikkurille huonosta sijottumisesta - Sanoi, että liikkurin pitäis olla sellasessa paikassa, ettei ohjaajan tarvi käännellä päätänsä. Eli lähempänä koiraa ja vähemmän sivussa. Mutta nolla on nolla :( Tää harmitti mua niin vietävästi, kun Neri on yleensä hyvä kaukoissa, kunhan mä itse pysyn kuosissa!

Tauko - Mä palkkasin Neriä ja nieleskelin karvasta pettymystä ja yritin koota itteeni. Teki mieli lopettaa koko homma siihen, mutta sit iski sisu, että kyllä mä hoidan tän kunnialla loppuun

Tunnari 9 - Neri meni tosi hienosti kapuloille aloittaen haistelun oikealta, kolmannen nappasi varmasti suuhunsa heti kun oli sen haistellut. Ei pureskellut, mutta palautusvauhti oli hiiiiidas ja mä tuijottelin taivaita, etten vaan painosta koiraa. Hyvä luovustus. Ja mä tarkastin kapulan molemmat päät ja epäusko iski: ei merkkiä! Riitta tuumas, että mistä moinen ilme ja kun katsoin kapulaa uudelleen, merkki olikin yhdellä sivulla (Sama epäuskon ilme oli toisellakin EVL-koirakon ohjaajalla :D)
Z (I-M-S) 9 - Oikeat vaihdot ja seuraaminenkin oli nyt parempaa
Luoksetulo 7 - Apua! Lähtökulmasta 10 metrin päässä oli äänekkäitä pikkupoikia leikkimässä jonku hökötyksen päällä ja Neri iski niihin silmänsä. Se lähti poikia kohti kiinnostuneena pää pystyssä(ja olisko ollu vähän karvatkin) Johan meni pojat hiljasiks. Jouduin huutamaan Neriä aika napakasti, että sain sen alkuasentoon, ja siinäkin Neri vielä kuikuili taakseen nassikoihin päin. Maahan meni kuitenkin tosi hyvin. Ja voi luoja mikä vauhti sillä oli luoksetulossa! Neri tuli sieltä, kun olis jäniksen perässä! Mä annoin seiso-käskyn tosi napakalla äänellä - Stoppi vauhtiin nähden ihmeen hyvä. Sama vauhti jakui ja maahan meno valui ihan liikaa....
Metallihyppy 8 - Suoritus muuten loistava, mutta.... pihinää odottaessa, ulvahdus lähtiessä, urahdus kapulalle ja ihme urinaa vielä mun vierelle tullessa. Ei voinu muuta kuin todeta: "Mistä noita ääniä oikein tulee???"

Neri piippasi liikkeiden välilläkin, muttei häiritsevän paljon - Riitta ei edes huomauttanut siitä. Hyppi se välillä mua vastenkin, mutta kun oltiin paikoillaan ja Riitta selvitti, mista pisteet ja niiden menetykset muodostui, Neri seisoi ihan nätisti mun vierellä - Ei yrittänyt edes karata pois kehästä! :)

Tätyy tunnustaa, että itku siitä vielä mulle tuli, kun mä olin niin luottavaisella mielellä kokeeseen menny. Ja mä olisin niin kauheesti halunnu saada tokosta sen kolmannen ykkösen tänä kesänä, että voin jättää sen treenaamisen sivujuonteeksi. Nyt ei ole ulkokokeita tiedossa enää ja Neri käy hallissa niin valtavilla kierroksilla, ettei hallikokeisiin ole asiaa, ennekuin siellä oloa on treenattu. Eipä meillä ole kyllä kokeisiin muutenkaan asiaa, jollen saa Nerin mielentilaa kuosiin.
Lähdettiin illemmalla geokätköjä hakemaan. Neri piippasi autossakin, mitä se ei ole tehnyt vissiin millokaan aikaisemmin. Autosta poistuessaankin ulvahteli ja hihnassa kulkeminen oli todella vaikeaa ja vaati jatkuvaa piippaamista. Kun päästin Nerin metsässä vapaaksi, se poukkoili päämäärättömästi edestakaisin, kuin mikäkin ADHD!

Epäilen, että Nerin levottomuus johtuu osittain selkälihaksien jumituksesta. Eilen painelin sen selkää ja se vaikutti olevan selvästi arka ja lapojen takana tuntuu lämpöä. Tulehdus lihaksessa? Soittelen tässä hierojalle, jota Kaarina suositteli. Osaa kuulemma hyvin käsitellä epäluuloisiakin koiria. En ole vielä saanut kiinni...

2 kommenttia:

  1. Tokon takia ei kyllä itketä, Saija! Kyllä mä harmituksen ymmärrän ja olihan tää tietty takaisuku, kun teillä on kaikki mennyt niin hienosti. Näitä työtapaturmia vaan tulee, ei sille mitään voi. Toi kaukohommeli on kyllä ollut tosi tylsä. Mutta keväällä menette sitten ja vetäisette sen viimeisen ykkösen, siihen saakka voitte treenailla silleen rennosti ;)
    Hieroja-Terhin koiran pitäisi synnyttää näihin aikoihin, eli ei ehkä siksi vastaa...
    Lauantaina nähdään!

    VastaaPoista
  2. Mä nyt itkin lauantaina muutenkin herkästi - esimerkiks, kun joku julkas jonku surullisen koirajutun facebookissa. Niin että ei sen elämää suurempi juttu tarvinu olla, kun itku jo herkes! :D

    Terhi soittikin mulle takas. Me mennään Nerin kanssa 4.10. tutustumaan Terhiin LemmikkiPirtille, kun on joku eläinten päivä. Ja sovitaan sitten hieronta-aikaa. Annan nyt Nerille ensin Rimadyl-kuurin.

    VastaaPoista