Arjen asennusta

Tokot on jäissä. Ei olla tehty mitään tokoon viittaavaakaan, lukuunottamatta seuraamista, jota Neri on tarjonnut oma-aloitteisesti lenkillä.
Nyt ollan harjoiteltu uudelleen hihnassa lenkille lähtöä ja kaikkea muutakin arkielämään kuuluvaa rutiinia, ne kun tuntuu jotenkin kummallisesti häipyneen kaikki koiran muistista ja niiden paikan aivoissa täyttäneet kiljunta, riekkuminen, levottomuus, rähinä vastaantuleville koirille... Ja välillä kun ei tarvinut enää niin kauheasti panostaa, kun hommat tuntuivat jo luonnistuvan mukavasti.
Ihan kuin kaikki arkielämän eteen tehny työ, onkin äkkiseltään valahtanut hukkaan. Onneksi nyt nää jutut menee vaan nopeammin jakeluun, kun ne on aiemmin jo opelteltu: Autosta ei loikata ilman lupaa, lenkillä ei pääse eteenpäin kiljumalla, jos rähisee naapurin koirille, joutuu takaisin kotiin jne. Vaatii pitkäjänteisyyttä ja hermoja(joita mulle ei niin hirveesti ole jaettu :D) Mutta päättäväisyyttä multa löytyy! Lenkillelähdöt ei ole lenkille lähtemistä sananmukaisesti, vaan ne otetaan koulutussessioina. Ei olla välillä päästy kovinkaan pitkälle! :)
Mun kanssa kaksin menee jo ihan jees ja äkkiä rauhoittui, vaikka Hukikin oli mukana. Kun pojat olivat mukana ja siinä sivussa nahistelivat vielä keskenään, Nerin oli tosi vaikea rauhoittua. Se menee välillä johonkin omaan maailmaansa, tuijottaa korvat luimussa eteen, vinkuuu ja vetää eikä siihen tahdo saada mitään kontaktia.

Otettiin viikon kipulääkekuuri ja ensi tiistaina mennään Nerin kanssa tutustumaan hierojaan. Katotaan kuinka "kemiat kohtaavat" :)

Ollaan me tasapainoisen arkielämän treenailun lisäksi tehty kaikenalaisia nenätöitä ja rullatreeniä.