Jälki ja hieronta

Eilen jälkeä pellolla

Flunssan pitkittymisestä huolimatta otin itseäni niskasta kiinni ja pkotin pellolle jäljen tekoon.
Tein aluksi loivasti mutkittelevaa jälkeä, yksi keppi n. 30 metriin, pari kulmaa ja ojan ylitystä yhteensä vajaa 150 metriä ja toinen keppi loppuun. Heti kun sain jäljen valmiiksi ja palasin pellon laidalla odottavan koiran luokse, lähdettiin ajamaan. Jäljen nosto ei sujunut - meni heittämällä yli. Otettiin uudelleen, ja nyt sai vainun jäljestä. Jäljen ajo olikin sitten mitä sattuu, nosteli päätä yrittäen ilmavainulla, kadotti jäljen, yritti oikoa, nosti perhana jalkaa välillä, kuin mikäkin uroskoira.... Mutta eka keppi nousi, kuin ihmeen kaupalla. Käännöksissä oli ongelmia-paineli suoraan ja joutui hakemaan jäljen uudelleen, mutta ojien ylitykset meni hienosti. Lopussa meni hyvin jo jäljellä ja viimeinen keppi nousi myös, niin sai sentään antaa loppupalkan.
Ei mitenkään loistokas suoritus ja mä olin ihan hiestä märkä noin pienestä "ponnistuksesta". Perhanan tauti!

Mä epäilen vahvasti, että joku oli ulkoiluttanut koiraansa siinä pellolla aiemmin, kun Nerin oli niin vaikea keskittyä mun jälkeen, ja se jalan nosto....
Vastaisuudessa alan kyllä vähän vanhentaa jälkeä, niin ei ole ilmassa sitä hajutunnelia niin voimakkaasti - Voi jopa helpottaa jäljen ajoa.

Hieronta nro 4
Selkä oli suhteellisen hyvänä, mutta vetolihakset oli tietty vähän kipeät canicros-kisan jäljiltä, kun ei vetoa ollut kovinkaan paljon tehty pitkään aikaan.
Vyötäröltä toinen puoli ei enää ollut niin kireänä ja Neri makasi pitkään siitä hierottaessa rentona paikallaan. Lopulta vähän syvemmallä hieronnalla meni sekin epämukavuusalueelle. Toiselta puolelta kyllä vieläkin huomasi heti, ettei ollut mukava hierontapaikka.
Terhi suositteli käyttämään Nerin fysioterapeutilla, jos selässä on vaikka lukkoja, jotka kiristää lihakset aina uudelleen. Samaa olen suunnitellut itsekin, mutta enpähän ole saanut aikaiseksi. :-/

Ja mikä mahtavaa, Neri on alkanut nykyään omaehtoisesti venyttelemään. Tekee pitkän ja hartaan venyttelyn ensin etupäälle ja siitä vetäen takajalat pitkälle taakse. Neri ei meninaan ole juurikaan aiemmin venytellyt itseään, mitä mä olen suuresti ihmetellyt. Huki kun venyttelee melkein aina ylösnoustessaan, eli monta kertaa päivässä. Nerillä on varmaan ollut koko elämänsä lihakset niin kireänä, että venyttely ei ole tuntunut mukavalta, eli on vältellyt sitä.

Kehitystä
Jotenkin tuntuu, että Neri on tullut hierontojen alettua seesteisemmäksi ja rauhallisemmaksikin. Ja toisaalta se taas saa pentumaisia hepulikohtauksia. Nyt juuri se esimerkikis "tappaa" tuossa räkärättiä ihan vimmalla, heittelee sitä ilmaa ja ravistelee... No, oho! Nyt noi koirat söi sen "saaliinsa" yksissä tuumin! :D

Lenkeillä on jatkettu hihnakäyttäytymis- ja koirien ohitustreeniä ja siinä on ollut suurena apuna toi kuonopanta, jonka onneksi vahingossa hommasin, sekä naksutin, joka on jäänyt pitkään unholaan.
Kodin lähellä on vieläkin vaikeaa keskittyä olemaan vinkumatta ja urisematta toisille koirille, mutta kyllä treeni on tuottanut kuitenkin tulosta. Vaikka ihmisten ja pyörien ohittaminen ei ole milloinkaan ollut ongelma, Neri tarjoaa kontaktia, kun huomaa jonkun tulevan vastaan. Koirien kanssa ei ihan vielä onnistu, kun kierrokset nousee hetkessä... Vieraassa paikassa lenkkeillessä kuitenkin Neri tarjoaa koirien vastaantullessakin opeteltua käytöstä, eli heti kun huomaa koiria, tarjoaa mulle kontaktia ja saa palkan. Mahtavaa huomata, että työ tuottaa tulosta, vaikkei se siltä kotiympyröissä näytäkkään. Nykyinen käytöstapa kodin lähellä on kerennyt juurtua niin syvälle, mutta vielä se muutetaan sitkeällä treenillä.
Välillä on höylätty edestakaisin naapurin pihan kohdalla, kun Nerin pelkäämä pikkukoira, tiipetinspanieli, räksyttää ja pomppii raivokkaasti pihalla aidan takana. Sorry naapurit! :D