Hieronnat ja canicrossailut

Hieroja-Terhillä
Tutustumiskäynnillä Lemmikkipirtillä Nerin hyväksyi Terhin oitis. Lili sitävastoin sai Neriltä murinat vastatervehdykseksi! :)
Neri on nyt käynyt hieronnassa kolme kertaa viikon välein.
Ensimmäisellä kerrallakin (12.10.) Neri antautui hienosti epäluulottomana hierontaan. Terhi oli tosiaan voittanut sen luottamuksen ällistyttävän nopeasti, pelkästään sillä, ettei kiinnittänyt Neriin mitään huomitota vaan antoi Nerin itsensä tehdä aloitteen tutustumiselle.
Lihakset ei olleet pahasti jumissa, mutta selvästi oli kipukohtia. Nerillä oli kuulemma kipeitä paikkoja lihaksissa eri kohdissa, kuin yleisesti urheilevilla koirilla on. Esimerkiksi vyötärön kohdalta sivulihakset alapuolelta - Ei kuitenkaan vatsalihas, vaan olisiko jotain selkä- ja reisilihaksen yhtymäkohtaa. Myös etureisilihas oli kireä.
Selässä oli myös muutamia kipukohtia, jotka Neri ilmaisi sekleästi, ei irvistelyllä tai murinalla, vaan kääntymällä selälleen tyyliin "toi on vähän epämiellyttävää, rapsuta mieluummin mahasta"! :) Vyötärön kohdalta kipeästä paikasta hierottaessa, Neri nosti välillä päänsäkin ja lipaisi Terhin kättä.
Toisella kerralla (20.10.) selkä oli parempi, ja Neri välillä jopa sulki silmänsä ja rentoutuneena nautti hieronnasta. Vyötärön kohta oli edelleen arka. Neri hoksasi, että kun vetää takajalan koukkuun ja eteen, Terhi ei pääse siihen paikkaan käsiksi. Terhi kysyi, että onko koira leikattu - Voi kuulemma aiheuttaa narttukoirilla lihasten kiristymista tuolta kohtaa...
Lopulta Neri alkoi vähän levottomaksi, alkoi kiemurtelemaan ja alkoi selvästi kyllästyä touhuun. Nerin harvoin näkee venyttelevän kunnolla, mutta hieronnan päätyttyä Neri teki oikein pitkän makean venyttelyn.
Päätin ottaa taas ohjelmaan Nerin päivittäiset venyttelyt(joita en sitten ihan joka päivä ole muistanut)
Kolmannella kerralla (27.10.) Terhi sanoi, että selkä tuntuu käteenkin selkeästi paremmalta. Itsekin olen huomannut, että kun vedän painaen sormia pitkin Nerin selkälinjaa, se ei enää hyrtistele nahkaansa, niin kuin aiemmin. Vyötärön lihas oli edelleen arka.
Nerin reisilihaksetkin oli hieman herkät, kun oli edellisenä päivänä käynyt isännän kanssa pitkällä hölkkälenkillä ja mä kävin vielä sen jälkeen kokeilemassa miten vetohommat onnistuu juoksettamalla itseäni Nerin perässä roikkuen...
Seuraava hieronta onkin sitten canicrosskisojen jälkeen.

Canicrossaamaan
Neri menee ensiviikon lauantaina Lappeenrantaan ALMA Carelia Challenge -kisoihin. Arttu lupautui Nerin pariksi junnusarjaan 2,5 kilsan lenkille. Täytyisi sitä ennen saada lyhyempi vetoliina, kun meidän vetohiihtoon tarkoitettu joustoliina on turhan pitkä. Koiran hallitseminen ohituksissa olisi helpompaa lyhyemmällä hihnalla. Arttu kun ei meinaa millään uskoa, että sen täytyy kerätä liina käteensä mahdollisimman lyhyelle, kun tulee ohitustilantaita. ALMAn tarvikevälitys on paikalla - Toivottavsti sieltä löytyy meidän vetovyöhön sopiva vetoliina.
Eilen Arttu kävi salibandytreenien jälkeen Nerin kanssa kokeilemassa pätkän matkaa Hakkarin pururadalla. Siellä ei kyllä periaatteessa saisi koirien kanssa juosta, mutta en mielellään juoksettaisi noita asfaltillakaan ja metsäteillä on illalla liian pimeää.