Toko ja hankilenkki

Sain viimein aikaseksi treenata Nerin kanssa tokoakin, perjantai-iltana Hakkarin koulun parkkipaikalla pojan säpätreenien aikana. En saa näköjään revittyä itseeni sopiville treenipaikoille, kuin pakotettuna!
Ensin vähän seuraamista, paria askelta ja kontaktista kainalopallopalkka. Sitten vähän pidempää pätkää käännöksin. Välillä haahuili, huomautin siitä.
Liikkeestä istuminen tosi hienosti useampaan kertaan. Ensin pallopalkka pelkästä nopeasta istumisesta, lopuksi koko hoito.
Ruutua, reunanauhoineen tällä kertaa. Jätin damin ruutuun Nerin näkemättä. Ensin Neri juoksi siekailematta ruudun läpi, alkoi sen jälkeen vasta etsiä, missäs ne tötsät onkaan, käveli hitaasti takaisin päin - Seisautin ruutuun. Lelua se ei edes huomannut. Toistoja, jotta oppisi pysähtymään ruutuun, lelu ruudussa ja vielä lisäksi heittopalkka. Kuitenkin se oli Nerin mielestä lopulta ihan tylsää. Loppuosaakin otettiin pari kertaa. Ekalla kerralla tuli seuraamiseen kaarron kautta, toisella kerralla ilmestyi siihen sivulle nättiin seuraamiseen tosi hienosti.
Luoksetulon stoppeja harjoiteltiin. Ensin seisomaan pysähdyksestä palkaten, sitten seisomisesta maahan pysäytys. Nerin vauhti oli aikaisempaan nähden tosi hidasta, johtuen varmaan mun vaisusta kutsusta. Ajattelin kokeilla, jos vaikka saisi siltä vähän vauhtia pois. Pysähtymisien matkat sitä myöten kyllä lyhenivät, mutta liike näyttää kyllä ihan vaisulta. Esimerkiksi maahan menoon varasin puoltoist metriä ja jätin damin maahan siihen kohtaa, johon arvelin Nerin laskeutuvan. Neri jäi metrin päähän lelusta, eikä se sit huomannu sitä ollenkaan kun vapautin sen sille! :) Siellä oli kyllä aika hämärä valaistus, että ei ihme jos lelu jäi useampaan kertaan rekisteröimättä.
Lisäksi treenattiin pelkkää sivulletuloa käsiohjauksella, jotta saisin sen hypyn pois sivullesiirtymisestä.
Kotona sisällä on treenailtu lähikaukoja. Sei-is alkaa mennä jo ihan mukavasti taakse työstäen, mutta sei-maa tulee yhä eteenpäin, jos ei ole palkkaa etujalkojen välissä tai en napauta siihen varpaankärkeä.

Tänään lumikenkäiltiin metsässä reilut kaks ja puol tuntia. Lunta oli riittävästi. Neri yritti ensin mennä edellä ja tehdä välillä niitä itselleen ominaisia puikkauksia reitin puolin ja toisin, mutta totesi sen kovin hankalaksi, kun vajosi selkäänsä myöten lumeen! :) Tyytyi sitten suurimman osan matkasta kulkemaan lumikenkien jäljissä ja niissäkin näytti upottavan ihan riittävästi.
Kaarinaaaa! Olisin valmis tallaamaan lumikenkineni meille hakumetsään "treenipolut"! ;)