Hyviä vetohiihtotreenejä

Käytiin Nerin kanssa tiistaina ja torstaina Peltolammilla hiihtelemässä.
Tiistaina oli tosi paljon porukkaa lähdössä ladulle. Neri oli suht rauhallinen odottaessaan ladulle lähtöä, kunnes joku lähti sinne hiihtelmään. Sen jälkeen mä en meinannu enää saada toista suksea jalkaan - juuri, kun olin saanu lumipaakut irrotettua monon pohjasta, Neri nykäs niin, että jouduin astumaan sille ja taas oli tiukka paakku pohjarautojen välissä. Onneksi Kaarina piteli koiraa, että päästiin lopulta liikkeelle. Kiitos Kaarina! ;)
Neri veti hyvin, mutta toisella kierroksella saksanseisojat tuli kuitenkin heittämällä ohi! :D On ne koirat juoksemisessa vähän toista luokkaa - ja ovatkin eri luokassa valjakkohiihtokisoissa.
Ensimmäinen ohitus tuli niin yllättäen, etten ehtinyt kerätä Nerin vetoliinaa tarpeeksi lyhyelle, Neri pääsi vierelle rähähtämään. Kiskasin sen siitä lennossa mun toiselle puolelle. Onneksi saksanseisojauros ei ollut moisesta moksiskaan vaan jatkoi juoksua. Nerille ohitus oli niin katkera paikka, että siitä löytyi ihan uusi vaihde - Niin me "lennettiin" siinä kahden saksanseisojakoirakon välissä puolisen kilsaa. Kun huomasin Nerin innon alkavan hyytyä, keräsin liinan lyhyelle ja päästin toisenkin koirakon ohi. Se ohitus meni loistavasti. Kolme kierrosta kierrettiin ja huilattiin kierrosten välillä, koska ohjaajalla on niin surkea kunto! ;) Viimeinen kierros oli jo rauhallisempi.
Torstaina oli päivän mittaan satanut 20 senttiä lunta, eikä latua ollut ajettu. Se treeni meni multa tasatyöntöharjoitukseksi. Ylämäessä oli onneksi hiihdelty haarakäynnillä, niin pääsi luiseluhiihtoakin menemään. Muuten Koira olisi joutunut tekemään melkoisesti töitä. Paikalla ei ollut meidän lisäksi, kun vanhat tutut hoffit Aku ja Roope ja yksi belkkari. Vanhan kunnon Roopen vauhti ei enää ollut huipussaan, joten tällä kertaa päästiin itse ohittamaan. Roope oli kyllä sitä mieltä, että hänen ohi ei tuommoiset rimpulat nartut painele! :D Neri ei välittänyt vähääkään sen ärinöistä, vaan lisäsi vauhtia, kun päästiin rinnalle ja ohi. Oli hienoa huomata, että Neri ei jää ohituksen jälkeen löysäilemään ja odottelemaan toista koiraa vaan ennemmin lisää vauhtia ja yrittää päästä karkuun. Juuri loistava valjakkohiihtokoira! Jätettiin sillä kertaa yhteen kierrokseen. Jo siinäkin koira sai tehdä riittävästi töitä, kun joutui juoksemaan lumihangassa ja vetämään tasatyöntöä lykkivää akkaa perässään. Lisäksi pelkäsin, että Neri saattaa kompastua siinä vauhdissa hangessa ja satuttaa itsensä.