Pihatokot ja vetohiihto

Tänään tereenattiin pihassa ruutua, tunnaria ja jääviä uuden "idarin" muodossa.
Ruutuun Neri yhä menee liian lähelle vasenta reunaa ja kerran jäi ruudun eteen, siitä lisäkäskyllä osasi jatkaa ruutuun. Seuraamiseen tuloa treenattiin erikseen - ensimmäisellä kerralla tuli kaarroksen kautta, muut hyvin. Palkkaan sylkemällä namin suustani, niin koira ei ala tavoittelemaan palkkaa kädestä.
Tunnarissa panostettiin kapulan pitämiseen pureskelematta. Palkkailin pelkästä kapulan rauhallisesta suussa pitämisestä.
Uudesta idarista Neri tykkäs ja toimikin muuten hienosti, paitsi ensimmäisellä jäi taas seisomaan istu käskyllä. Tätä täytyy nyt varmistaa käsiavulla, että menee taas selkäränkaan.

Sain tänään revittyä itteni vielä hiihtoladullekin Nerin kanssa. Olenpas ollut reipas! :) Hiihtokokeeseen on  aikaa enää kaksi viikkoa, joten on jo syytäkin alkaa olemaan reipas. Kierrettiin tällä kertaa kaksi kierrosta kierrosten välillä huilaamatta. Ei siitäkään ihan kisamatkaa vielä tullut, mutta lähelle kuitenkin. Ihan hyvin se meni... paitsi että mun hengitys vinkui, kun astmaattisella mopsilla! :D Ohitettiin russeli, joka taisi olla miehellä fleksissä, hyvä ettei yli juostu. Mä huusin kyllä hyvissä ajoin, että tullaan vasemmalta ohi, mutta fleksinarussa koiran kelaaminen luokse taitaa kestää.
Niin, ja vedin toisella kierroksellä rähmälleni, kun yritin hiihtää wassua henkihieverissä ja lihakset hapoilla.- Sauva suksien väliin ja meikä kyntää latua rinnoillaan! :D Ei siinä ehtiny muuta kuin huutaa: "Neriiiiiii!" Neri kääntyi ihmeissään katsomaan mitä mä siellä maassa makaan.
Hiihdon jälkeen verryttelylenkkeiltiin  bouvieruroksen kanssa. Neri kunnioitti kummasti isompaansa, eikä edes yrittänyt ärsyttää. Hienosti menivät rinnakkain hihnassa, mutta kun pääsivät vapaaksi, buovier alkoi haukkua. Neri inhoaa haukkumista ja yritti komentaa poikaa olemaan hiljaa! :)