Mölläri

Eilen oltiin siinä möllitokokokeessa. 
Voi-paikkamakuu peruttiin, kun siihen ei ollut osallistujia, mutta vein Nerin alo-koirakoiden uusintariviin. En mennyt piiloon. Pr...että Nerillä on vaikeaa tuolla hallissa pysyä paikallaan. Se ryömi mittarimatoryömimistään (ensin siirtyy takapää, sitten etupää, taas takapää, ja jälleen etupää) kun mä olin kasvot siihen päin. Kun käänsin selkäni, se ei sen jälkeen enää kuulemma ryöminyt vaan haisteli ruohomattoa. Se oli tullut varmaan oman mittansa eteenpäin. Tätä täytyy nyt alkaa harjoittelemaan alusta alkaen.
 
Seuraaminen meidän ensimmäisenä liikkeenä. Neri oli turhautunut ja vinkui lähes kaiken aikaa. Kontakti oli mitä oli ja alkupuolella sitä ei juuri voisi seuraamiseksi nimittää. Askelluksien jälkeen vähän tsemppasi, hitaassa käynnissä se oli hienossa kontaktissa, mutta juoksussa sitä vastoin alkoi pomppimaan. 

Toisena liikkeenä ruutu, johon lähdin sanoen "Katotaan nyt mitä tapahtuu". Nerille vinkkinä "nyt otetaan ruutujuttu", jolloin Neri kiinnitti katseensa ruutu-kulmamerkkeihin, jotka tällä kertaa olivat agikentältä lainatut muurin "puolikkaat putket". Malttoi hädin tuskin odottaa lähtölupaa- lähti vauhdilla - täydellinen jarrutus keskelle ruutua seisokäskyllä. Hetken se joutui siinä seisomaan, kun odotin liikkurin käskyä, kunnes muistin, että maahan käsketään oma-aloitteisesti. Maahan laskeutui, ei syöksynyt, ja odotti siinä kiltisti seuraa-käskyyn asti, ja sen päälle vielä hieno jarrutus viereen. Se taisi olla meidän ensimmäinen ruutu kokonaisena suoritettuna. Täydellinen kympin suoritus! Neri, pidä tämä linja, kiitos! :)

Siihen se ilo sitten loppuikin sillä erää. Päätin jättää suosiolla kaukojen yrittämisen, kun Neri nosti ruudun suorituksesta melkoiset kiekat. Otettiin sen sijaan luoksetulo. Neri jäi siihen ruutuun niin kiinni, että tuijotti vaan sinnepäin, eikä keskittynyt yhtään. Ei jäänyt paikalleen makaamaan, vaan ensin nousi istumaan - palasin käskemään maahan - sen jälkee ryömi mittarimatona mun perään uudelleen ja uudelleen, vaikka laitoin takapalkan. Joku hokasi sivusta ehdottaa, että laita lelu eteen - Eli lelu etujalkojen välissä päästiin viimein yrittämään. Ei hyvä (paitsi vauhtia kyllä oli). Stoppi valui ja valui. Normaalisti Neri ei ota niitä muutamaa hidasta askelta varsinaisen jarrutuksen perään, mutta nyt otti. Ja maahan meni myös valumalla, eli teki kävelyliikkeitä ihan matalanakin vielä. Saatiin yrittää uudelleen, mutta eihan se alku taas ottanut onnistuakseen. Otettiin pelkkä seiso-stoppi, mutta ei se ollut yhtään parempi, kuin ensimmäinenkään. Vapautin siitä kuitenkin takapalkalle. 

Pidettiin tauko ja lähdettiin käymään ulkona. Nerillä tuntui olevan hirmuinen hinku pois sieltä hallista - Syöksyi ovelle ja vinkui ulospääsyä. Ei taida viihtyä Best In Areenalla! Toisen koiran suoritusen loputtua pyydettiin päästä tekemään tunnari, kun Neri tuntui ihan rennolta ja rauhalliselta. Rauhallisuutta ei kauan kestänyt - kun Neri näki liikkurin vievän kapulat, alkoi vinkuminen. Nytkähti jossain vaiheessa, jolloin komensin pysymään paikallaan. Lähti luvasta vauhdilla kapuloille, hyppäsi rivin sekaan, mutta onneksi ei osunut pahemmin yhteenkään, mutta sitten se alkoi tehdä haistelutyötä ja toi oman - Pureskeli kyllä vähän tuodessaan, muttei enää mun vieressä!

Nyt täytyis keksiä keino Nerin mielentilan hallintaan....