lauantai 11. joulukuuta 2010

Mielentilatutkimusta ja esineet

Mulle sekä Nerille täytyy nyt suorittaa milentila"tutkimus". Etenkin mulle!

Miksi Neri vinkuu? Miksi se alkoi joskus loppukesästä vinkumaan, kun ei se sitä aiemmin tehnyt... paitsi hihnalenkeille lähtiessä. Nyt se vinkuu treeneissä ja hihnalenkillä, kun ei mielestään pääse riittävän vauhdikkaasti tai jossain lähistöllä on koiria. Ja miksi mua itseeni ärsyttää niin suunnattomasti tuo vinkuminen? Se saa mut siinä määrin hiiltymään, että varmaan naapuritkin näkee, kun mun korvista syöksyy höyryä! :D Turha siinä on sitten yrittää Neriltä sitä salata. Ja kun Neri huomaa, että mä olen hermostunut, sekin turhautuu ja oireilee entistä enemmän. Mun täytyis olla kuulematta sitä vinkunaa, niin en ärsyyntyisi siitä -Eli seuraavalla kerralla soittopelit korviin ja hyvää musaa ääni täysille. (Tai sitten mun pitää vetää sellanen rento känni ennen lenkille lähtöä :D)

Entäs hihnassa vetäminen! Miten voi olla koiralle vaikeaa muistaa - Joka lenkin alussa saa opettaa sen uudelleen olemaan vetämättä.

Toisille koirille rähjääminen! :-/ Se oli välillä vähäisempää, mutta jostain syystä pahentunut. Vaikka tiedänkin, että homma menisi helpommin, jos itse olisin ihan "cool", mutta väkisinkin siinä mieli kiihtyy, kun hihna kiristyy lähes aina, kun toinen koira lähestyy ja lähellä alkaa rähjääminen ja poukkoilu. Koira pyörii mun jaloissa ja yrittää syöksyä eteen vaikka pitäisin hihnan kuinka lyhyellä. Meidän naapurustossa on lähes joka talossa koira, mutta en tajua, milloin ne käyvät lenkillä, kun tosi harvoin tulee koiria vastaan. Itsekin tulee tosin useammin liikuttua metsässä, kuin tiellä. Luulen että moni täällä käy metsälenkeillä, kun täällä on siihen mahtavat maastot ja mahdollisuudet. Ei sitten edes päästä treenaamaan riittävän usein näitä ohitustilanteita. Ja mä en tosiaankaan väistele ja kiertele, kun näen toisen koiran tulevan, vaan oikein hakeudun lähelle.

Ja jos Huki on mukana hihnalenkillä, nuo kaikki kolme ongelmaa kertautuu ja lenkit on vielä paskempia. Neri vetää eteen ja Huki jarraa takana. Viimeeksi hihnalenkillä päätin, etten päästä Neriä hihnassa enää ollenkaan mun eteen vaan se joutuu kulkemaan mun takana. Näin se ei pääse vetämään ja on helpompi hallita myös vastaan tulevien koirien kohdalla. Vinkumista se ei kyllä lopetea - Siellä se mun takana piipittää ja ulvahtelee turhautuneena! :)

Pari päivää sitten tehtiin esineruutua. Tallasin ensin Nerin kanssa 50x50 metrin alueen ja vietiin yhdessä sinne kolme esinettä. Ensimmästä haettiin useampaan otteeseen aina vähän matkaa pidentäen, ja kun olin varma, että Neri on hajulla juonesta, jätettiin esine takarajalle ja mentiin lähettämään etulinjalle. Innokkaana Neri haki esineen. Sitten yritin läettää hakemaan aiemmin jätettyä esinettä, mutta ei Nerillä ollut motivaatiota lähteä etsiskelemään yksin, joten mentiin yhdessä ja löytyihän se. Jätettiin sama esine samaan paikkaan ja mentiin taas etulinjalta lähettämään - Lähti innokkaasti ja toi hyvin. Kolmas oli toisessa reunassa n. 30 metrissä ja tämäkin oli jätetty aiemmin. Nyt Neri juoksi hyvin itsenäisesti tarpeeksi pitkälle ja toi hanskan mulle. Tähän oli hyvä lopettaa. Esinemotivaatiota täytyy kyllä saada huimasti lisää ja muutenkin opetella etsimistekniikkaa esineruudussa.

5 kommenttia:

  1. Saija: tiedän, ettei se lohduta, muttei meidänkään yhteislenkit mitään huviretkiä ole...Yleensä hyppään suosista johonkin ojanpohjalle, kun toinen koira tulee vastaan, Hiskin painan istumaan ja seison uhkaavana sen edessä,Hetalle tungen nakkia naamaan. Hetahan ei yksinään piittaa toisista koirista, mutta jos Hiski on mukana, sekin pöljäilee.
    Voitais ottaa yhteistreeniä joskus. Ohituksia ja semmosta?

    VastaaPoista
  2. Sopii mulle! Ja Hiski sopii Nerin kanssa harjoitteluun siinä missä kuka tahansa vieraskin koira, vaikka se onkin Hiskin kanssa juoksennellut ja leikkinyt vapaana - Hihnassa Nerille on ihan sama, kuka se toinen koira on... Rähisee joka tapauksessa :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä varmaan se pieni känni ennen lenkkiä voisi tehota. :D mutta joo, minäkään en siedä minkään sortin vinkumista tai piippaamista sitten yhtään. Sitä onneksi harvemmin on, kun tuo ei ole koskaan siihen tapaan oppinut. Jämäkkä "turpa/pää kiinni" toimii meillä sekä piippailuissa että haukkumisessa, koska Yksä tietää, että käskyn noudatta jättäminen ei ole mikään vaihtoehto.

    Mekin voitais treenailla ja juoksennella teidän kanssa joskus, harmi että asutaan niin kaukana.

    VastaaPoista
  4. Yleensä se vaan on niin,että porukassa tyhmyys tiivistyy.. Meillä ei onneksi toisille koirille räyhätä,mut ei ne ohitukset suurimmaksi osaksi kovin hallittuja ole. Istumaan olen Nipan laitttanut ja Udo sit saa pikku nykäisyllä hallintaan. Joskus on vaan pakko omien hermojen takia mennä lenkille erikseen. Sit Nipsukin menee ok.
    Jaksamista Saijalle!

    VastaaPoista
  5. Tai jos juottaiski koiran känniin... :D
    Nerille ei ole tehonnut kiellot, ei kuonosta puristaminen, ei hihnasta nyppääminen... Se ei yksinkertaisesti pysty pitämään sitä piipitystä sisällään, vaikka "kuolema uhkais". Se on kuin sakemannit, turhan ruikuttaja, ja sitä ei kuulemma välttämättä saa millään kitkettyä! :-/
    Muuten niistä ohtituksista Hukin ja Nerin kanssa - Huki ei edes rähjää, vaan yrittää nopeasti päästä ohi tai mennä leikkimään, riippuen koirasta, mutta Nerillä on Hukia kohtaan tosi voimakas puolustusvietti eikä se päästäis ketään toista koiraa lähellekkään Hukia. Sillä se rähisee enemmän.

    VastaaPoista