Tokoiltukin

Tokojuttuja on taas treenattu ihan aktiivisesti, vaikkakin vähän mulla on vielä motivaatio-ongelmia, muttei onneksi Nerillä!
Kaukokäskyjen treenaamista olen vältellyt - mun hermorakenne ei kestä! :) Koira liikkuu aina vaan sivuttain, etenkin läheltä ohjattuna. Kerran kokeilin kauempaa, paljonkohan Neri liikkuu eteenpäin koko voi-luokan kaukokäskysetin aikana (yhdellä vaihtoehdolla) ja koira tuli n. 25 senttiä eteenpäin, mutta mun mielestä se ei kyllä silloin liikkunut sivuttain. Jos saisin koiran sisomasta istumaan taaksepäin työstäen, liike paranisi. Niin ja tietysti seisomasta maahanmenon hissinä. Mä voisin kyllä ulkoistaa kaukojen opettamisen jollekulle - Onko vapaaehtoisia innokkaita?

Kenttätreeneistä pidettiin vähän aikaa taukoa, joten ensimmäisellä kerralla koira oli toisten koirien läsnäolon innostamana "melko aktiivisella tuulella". Hyppynoudossakin murisi kapulalle, mutta muuten haki  ja palautti hienosti. Hyppynouto taitaa olla Nerin suosikkiliikkeitä, myös metallikapulalla tehtynä toimii!  
Tunnari on onnistunut kotona joka kerta, oli kapuloita paljon tai vähän, mutta kentällä olikin sitten eriasia...Olisi pitänyt älytä olla ottamatta sitä, kun Neri oli niin kierroksilla. Taisi päästää jotain vikinääkin ennen lähetystä ja nytkähteli kapuloita kohti. Kun lähetin, syöksyi kapuloille ja otti ensimmäisen hampaisiin osuvan ja toi mulle, hieman jopa pureseskellen sitä matkalla. Toisella lähetyksellä sama juttu ja vasta kolmannella haisteli ja toi oman. Otettiin uusinta siten, että muut kapulat olivat kasassa ja oma hieman erillään. Neri syöksyi taas kapuloille, hajotti etutassuillaan kasan levälleen, mutta sen jälkeen rupesi haistelemaan ja toi kun toikin oman.
Seuraavalla kerralla kenttätreenissä vein ensin itse kapulat ja ajattelin, että koira näin yhdistäisi tämän kentällä tehtynä samaksi jutuksi kuin kotona tehdyt treenit. Neri otti hampaisiin ensin väärän, irrotti, jatkoi haistelua ja toi oman. Tämän jälkeen ohjaaja vei kapulat. Neri pysyy hyvin paikoillaan, vaikka mä pyörin ympäri siinä sen vieressä. Silittelin rauhoittavasti Neriä ennen lähtystä - Neri olisi kyllä saanut olla hieman rauhallisemmalla mielentilalla, mutta... No, lähetin mahdollisimman innottomalla äänellä. Hienosti haisteli järjestyksessä vasemmalta lähtien ja kun saapui oman kohdalle, otti ja toi hienosti mulle.
Neri kantaa tunnarikapulaa yleensä ihan nätisti, mutta välillä siihen on tullut pieniä painaumia ja kierroksilla ollessa kyllä vähän jäystää sitä suussaan. Tunnarikapulan nätistipitämistä on treenattu aikoinaan, mutta täytyy välillä ottaa kertausharjoituksia.
Ruutua on treenattu kotipihassa ja se ruutu on ikävä kyllä samalla paikalla koko ajan, kun ei pihassa ole tilaa. Kai koira kohta juoksee tuohon paikkaan, kun mä lähetän sen ruutuun, vaikka ruutu olisi siirretty muualle! :D Neri ei selvästikään ole ihan vielä täysin hahmottanut tätä. Kun lähetän läheltä, Neri jää ruudun eteen seisomaan. Kauempaa lähetettynä juoksee ruutuun asti, mutta mun täytyy antaa "seis"-käsky, tai koira kaartaa takaisin mun luokse. Eli tarkkana saa olla käskyjen ajoittamisessa! :-/ Pysäytyskäsky oikeaan aikaan, tai heti koiran ruutuun tultua "maahan"-komento. Ja kun maahan mennessä Neri ei yhäkään osaa laskeutua paikallaan vaan etutassut tulee sen 20 senttiä eteenpäin, ehkä enemmänkin noin pitkältä käskytysmatkalta, koiran täytyy olla reilusti ruudussa. Tätyis vaan reippaasti kerätä ruutuainekset mukaan ja lähteä laajemmille kentille harjoittelemaan. Ei näissä korkeammissa luokissa enää pelkkä oma piha riitä, samalla tavalla alo- ja avo-luokkien liikeiden treeneissä.
Seuraamisessa Neri toimii välillä upeasti, välillä nojailee muhun ja poikittaa. Paikallakäännöksissä ja parin askeleen siirtymissä se pelaa mun mielestä hienosti ... paitsi, kun käy kierroksilla.
Neri on jostain syystä alkanut kierroksilla käydessään "vuotamaan"! Ulvahtelee seuraamisessa, vinkuu liikkeellelähtölupaa odotellessa noudossa ja hyppynoudossa... ja tekee tätä jopa kotipihassakin treenatessa. Olenko mä vaatinut siltä liikaa, vai? Voi olla, että tähän mennessä tokossa Nerin vietti ei ole ollut kovin korkealla ja se on pystynyt patoamaan sen, mutta nyt kun vietti tuntuu olevan korkeammalla, koiran hermorakenne ei enää kestä vaan vietti purkautuu vinkumisena. Toivottavsti tämä on nyt vaan jokin ikäväihe, eikä jää jatkossa päälle. Pitäisköhän mun helpottaa treenejä vai mitä pitäis tehdä, etten opeta tuota likkaa vikisijäksi!? Ketkä mahdollisesti lukee tätä, saa (ja pitääkin) antaa ohjeita ja neuvoja ja vinkkejä!
Luoksetulon stopit saisi olla sähäkämpiä. Maahanmeno valuu välillä, kun koira laskeutuessaa liikkuu samalla matalana eteenpäin. Miten koiran saa putoamaan alas? Seiso-stoppi on kohtalainen, mutta ei sekään kuitenkaan tarpeeksi nopea.
Liikkeestä istuminen on Nerillä hyvin hallussa, mutta siinäkin on jäänyt kerran seisomaan, kun keskittyminen oli heikkoa. Mun oikea äänenpaino "istu"-käskyä sanoessa on tosi tärkeä.