On se vaan kaunista katseltavaa

Nerin vapaana liikkuminen on jotenkin kiehtovaan katsottavaa. Sen liikkeissä on välillä jotain niin petomaisen villiä. Juokseehan se paljon metsässä vapaana, mutta siellä sen liikkeitä ei pääse seuraamaan. Eilen päästin sen sänkipellolle vapaaksi ja Neri oli energisellä tuulella ja juoksi pitkin peltoa ilman varsinaista syytä ihan pelkästä juoksemisen riemusta. Laukka oli kuin gasellilla, joka väistelee perässään juoksevaa petoa, kun Neri teki välillä sivuloikkia tai korkeita pitkiä loikkia. Väillä koira vaihtoi raviin ja silloin se taas oli kuin se perässä juokseva peto, kuin hyeena. Tasainen vahva nopeasti eteenpäin vievä ravi pää alhaalla, ikäänkuin roikkuen. Mä katselin sitä hämärtyvässä illassa taivasta vasten ja mulle tuli todella vahva mielikuva luonto-ohjelmien villieläimistä. Kaunista! <3

Ihmissosiaalistamisen oppitunnit jatkuivat tänään. Oltiin Tampereen Taivaltajien Taivalpirtillä valmistelemassa huomisen Pirkan hölkän tankkauspistettä. Neri sai taas juoksennella vapaana. Tänään se oli paljon rennompi, kun viime viikonloppuna Haukkajärvellä, tosin pyörihän siellä tänään vähemmän vieraitakin. Mutta kun näitä jatkaa tasaisin väliajoin koiramyönteisten ihmisten seassa, niin eiköhän se pikkuhiljaa tule Nerille helpommaksi.

Tapasi Neri siellä kääpiöpinserinartunkin ja koirat saivat hetken leikkiä vapaana, ja hienostihan nuo tulivat toimeen, vaikkakin Nerillä oli kyllä varmuuden vuoksi vähän niskakarvat pystyssä. :) Mä olen ottanut tavaksi käskeä Nerin maahan odottamaan, kun pienempi koira tulee tapaamaan meitä. Näin homma menee todella hienosti - Neri pysyy rauhallisena ja pienempi koira ei tunne oloaan epävarmaksi. Isojen koirien lähestyessä Neri taas käsketään istumaan, kunnes toinen on luona. Siinä Nerin tuntuu olevan vaan vaikeampi pysyä rauhallisena. Mä olen katsonut parhaaksi tavata toiset koirat näin, koska Nerin lähestyminen ja tervehtiminen on muuten turhan... rajua!