Autopesurissa

Eilen oltiin Forssassa pojan salibadypelien pakottamana. Siinä odotellessa päätettiin käydä pesettämässä auto, kun ikkunoista ei oikein enää nähnyt kunnolla ulos. Olisinhan tietysti voinut jäädä koiran kanssa ulos odottamaan, mutta jäätiin sitten kuitenkin autoon vaikka tiesin, että pesusta syntyy aika voimakkaita ääniä ja se voi olla aika pelottava kokemus koiralle. Viime kesänä vielä jätin menemättä autopesuriin, kun mulla oli koira kyydissä, mutta nyt arvelin Nerin hermorakenteen kestävän sen. Ja kyllähän se kestikin! Aloin syöttää nappuloita Nerille heti, kun ajoimme pesulinjalle sisään. Vähän Neri hermostui, kun pesurin rakenteet ja suihkut ensimmäitä kertaa ylittivät peräkontin ja hetken aikaa ei suostuntu ottamaan namia suuhunsa. Me tehtiin istu-seiso-maahan -treeniä ja nappuloitten etsimistä peräkontista koko loppupesun ajan. Kovahermoinen likka! :)
Lisäksi kerettiin käydä hakemassa kuusi kappaletta geokätköjä. Neri oli niin innostunut uudesta paikasta, ettei edes mulla pahvimukissa olleet lihanpalat houkuttaneet koiraa. Työnsin houkuttelevan tuoksuista mukia koiran nenän eteen, kun halusin sen huomion pois jostain, mutta se ei edes nuuhkaissut sitä. Se olisi mieluiten kiskonut hihnassa ja poukkoillut sinne tänne kaikkea ympäristössä huomioiden. Yhdessä pihassa aidan takana haukahtanut bokseri sai Nerille aikaiseksi melkoisen hepulin, joka taas sai toisen koiran provosoitumaan samanlaiseen hepuliin. Myös orava sai "ansaittua huomiota", mutta joen rannalta karkuun säikähtäneet sorsat taas kohdattiin suhteellisen rauhallisesti. Se oli kummallista, että muita koiria ei näkynyt lenkillä joenrannan kävelyteillä.
Kävelyreitin varrella olisi ollut pari loistavaa nurmikkoaluetta koiran treenaamiseen eikä mahdollisesti paheksuvia ihmisiä näkynyt lähettyvillä. Varmaan olisin ottanut setin tokojuttuja, jos mulla ei olisi ollut "helpostiturhautuvamies" mukana. :D