Viikon yhteenveto

Su 9.5. Agilityä ja tarkkuutta

Agin alkeiskurssin 8. ja viimeinen kerta. Vauhtia piisasi tälläkin kertaa, mutta onneksi sentään jonkinlaista hillintääkin oli mukana. Suoritettiin jokainen vuorollaan helppo tynkärata: hyppy-putki-muuri-putki-pituus-hyppy. Rata teki kierroksen ja ohjaus sisäpuolelta oikealla kädellä. Lähdössä paikoillaan pysyminen oli vaikeaa, mutta lopulta takapalkan avulla pääsin lähettämään. Ensimmäisessä putkessa Neri jo puhkui kiihtyneenä ja juoksi sieltä mun vierelle muurin ohi -> Uusi aloitus! Ohjaajan neuvoilla sauraavalla kierroksella sain koiran hyppäämään muurin, ja siitä Neri juoksi vauhdilla seuraavaan putkeen multa kyselemättä. Mä huusin putken vasta, kun Neri oli jo kuono sisällä! :D Olinpas taas hidas! Loppu pituus-hyppy olivat suoraan peräkkäin ja ne menikin samalla vauhdilla. Palkkakin oli siellä valmiina odottamassa (takapalkka).
Seuraavalla kierroksella Neri ei mennytkään muurin jälkeen edessä olevaan putkeen, vaikka tällä kertaa kerkesin huutaa sen, mutta kun olin itse pahasti jäljessä, Neri kaarsi ennen putkea vieressä olevalle hyppyesteelle ja loikkasi iloisesti yli. Koulutus ohajaaja vaan tuumasi, että kääntyihän se siihenkin tuosta vauhdista!
Saatiin me sen jälkeen parin virheradan jälkeen yksi onnistunut ratakin vaikka mä liukastelin hallin keinonurmalla, kun yritin keretä ohjaamaan. Jumprahuti, kun mä opin radanlukutaitoa ja ohjaamaan koiraa, ja Neri lukemaan mun ohjausta, meistä tulee pitelemättömiä!!! :D
Itsekseen harjoiteltiin vielä pussi-180asteen kaarto-rengas esteyhdistelmää: Lähetys pussiin vasurilla ja oikealla ohjaus renkaaseen... ja Neri onnistui kiertämään mun vasemmalta ohi ja hyppäämään vielä sen renkaankin, tosin melko viistosta, kun mä olin tiellä. Hohhoijaa! Vasenorjentoitunut toko-koira! Oikealla kädellä ohjaus tarvii paljon harjoitusta.
Rengas menee muuten nykyään hienosti - Neri on natsannu, mistä välistä siinä kuuluu mennä, vaikkei sitä ole paljonkaan harjoiteltu.
Keinu ei kuulu Neri suosikeihin - itseasiassa se on ainoa este, jolle Neri ei yritä ilman lupaa! :D Sekin menee ihan sujuvasti. Kerran tosin keinahdus oli liian raju ja Neri suorastaan lensi pois keinulta, kun se rämähti alas. Nostin vain koiran rauhallisesti takaisin ja siitä se jatkoi kontaktille odottamaan lupaa päästä jatkamaan. Eikä siitä jäänyt onneksi mitään kaunoja keinua kohtaan vaan Neri meni mielellään heti uudellen.
A-esteeltä Neri pääsi kerran hyppäämään poistulokontaktin yli, mitä se ei ole aiemmin tehnyt. Se oli täysin mun moka, kun en ollu näyttäny Nerille jarrupalkan laittamista.
Huomenna päästään jatkamaan treenamista LeVeK:in ryhmässä.

Ennen agia lenkillä tein extemporee tarkkuusruudun Nerille ja kun en ollut ottanut mukaan mitään, käytin hanskoissa olevaa muovista pientä lenksukkaa. Taisi olla Nerille turhan vähätuoksunen ja jouduin hieman avittamaan etsinnässä. Kun Neri viimein haistoi sen, taitavasti se sen sieltä poimi ja toi mulle. Muutaman kerran Nerin kanssa on nyt tarkkuusruutua otettu ja se on hienoisti tajunnut, ettei tallomattomalta alueelta kannata etsiä ja pysyy hyvin ruudussa. Kulmamerkeiksi asetetut puukepit saavat myös olla rauhassa - Nyt etsitään jotain pientä ja sievää!

La 8.5. hakuilua Sääksjärvellä Birgitan polun varrella ja agiohjausharjoitusta metsässä.
Mukana vain kolme koirakkoa. Nerille 6 siityvää maalimiestä 50 metrissä, 5 haamuina ja tuulenpuolella toinen piilossa. Marja-Leena jäi keskilinjalle odottamaan meidän tuloa, ettei Nerin tarvitse tulla "tyhjään" hakumetsään, kun se on tottunut, että keskilinjalla on porukkaa.
Osalle "haamuista" Neri meni itselleen ominaisesti hieman kaartaen. Onko se jotain arkuutta vai... Myös valmiina piilossa ollut Marja-Leena haettiin hieman taaksepäin työskennellen.
Myöhemmin metsälenkillä foorumilla julkaistusta videolinkistä vinkin saaneena treenasin Nerin ohjaamista agilityä silmällä pitäen. Suunnittelin puiden välistä ja ympäri radan, jota pitkin Neriä kierrätin. Neri nousi ihan kierroksille sielläkin, ei siihen näköjään mitään esteitä edes tarvita. Neri haukkui ja kiersi puita ympäri! Aina ei ohjaus ihan mennyt perille vaan Neri hyppäsi puuta vasten. Lopulta se osasi radan melkein ilman mun ohajusta! :)

Ti & to tokot

Nerin keskittyminen kentällä on nykyään niiiiiin.... Miten sen sanoisi...? Sanotaan näin, että on paljon helpompaa motivoida koiraa ja olen itse rennompi, kun ei tarvi käyttää energiaa "huomionkerjäämiseen" koiraltaan! :) Tokossa on ihan kivaa!
Tiistaina treenattiin koulutusohjaajan avulla ensin koiran paikkaa perusasennossa sekä suoraan maahanmenoa. Tämän koulutusohjaan mielestä Nerin paikka sivulla on ihan hyvä, että ketä tässä nyt uskois.... Maahanmenossa olen palkannu vasemmalta puolelta ja nyt asento on jo aikaslailla suora, ainakin suuriimaks osaks.
Torstaina oli aluksi 4 minuutin paikallamakuu. Olin n. 20 metrin päässä ja kävin välillä palkkaamassa. Hyvin pysyi, vaikka pyydysteli kyllä päänsä ympärillä pörrännyttä kärpästä! Seuraamiset ja askellukset meni myös hyvin, kun kontakti on hyvää. Luoksetulon paikallaan istumisessa on yhä epävarmuutta, jopa takapalkan kanssa. Agilityn aloittaminen ei ainakaan ole paikallaan istumassapysymistä edesauttanut! :-/ Kävin palkkaamassa namilla paikallaan pysymisestä ja kerran otin luoksetulon läpijuoksuna ja kerran eteen istumaan -> Vino asento! Eteen istumaan tulemista on harjoiteltu lenkeillä pitemmillä luoksetulomatkoilla ja kotona lyhemmillä. Välillä tulee hienosti ihan suoraan asentoon ja tarpeeksi lähelle. Voisin periaatteessa ruveta palkkaamaan vain täysin oikeasta asennosta, nyt kun Neri on tajunnut, mitä siltä oikeasti odotetaan.

"Bikejorausta"

 Maanantaina käytiin toisen kerran vetopyöräilemässä ja Nerin vetointo on ennallaan. Liikkeelle lähdöissä edelleen ongelmia, kun koira ei malttaisi pysyä paikallaan sen aikaa, että mä pääsen pyörän kyytiin. Pientä vaille, etten kaatunu. Neri laukkasi ja veti kieli pitkänä sellaisella innolla niin pitkään, että mä aloin pelkäämään, että sehän juoksee vaikka itsensä hengiltä. Piti välillä topata ja päästää koira vapaana juoksemaan. Sittenkin se lähti täysillä painelemaan mun edellä: "Vetovaljaat on päällä, niin silloin mennään eikä meinata!"
Jos mä polkisin yksin tuolla tiellä, en ikimaailmassa uskaltais mennä sitä vauhtia, mitä Neri vetää. Mun pyörästä oli rattaita edestä sekä takaa rikki, joten ketjut pyörähti välillä tyhjää, ja sekös tuntui häijyltä ylämäessä. Nyt pyörä on tosin kunnossa, mutta mun sormesta on revenny jänne (joka ei ole koiran vika :D), ja se on lastassa, niin taitaa "bikejoraukset" jäädä vähäksi aikaa.