Tokoilua

Tiistaina Levekin kentällä
Ensin paikallamakuu, meni hyvin. Kolme koirakkoa, kaikki ohjaajat jäivät näkyville, mutta vaihdeltiin paikkoja välillä. Kenenkään koira ei ollut moksiskaan mokomasta.
Pyysin ohjaajaa käskyttämään seuraamista, mutta olisi pitänyt ensin kauemmin herätellä Neriä ja totutella toisten koirien läsnäoloon. Kontakti oli huonoa ja Neri kiinnostui kesken kaiken toisesta lähellä olevasta koirasta, seuraaminen unohtui ja käännöksessä mä astuin koiran etutassulle.
Otettiin uusiksi toiseen suuntaan, missä ei ollut koiria. Alku meni hienosti - vasemmalle käännös - oikealle käännös hienosti jonkinlaisessa kontaktissa, mutta sitten - tylsistyminen- hampaat kolisi mun polveen - maasta löytyi jokin mielenkiintoinen haju - täyskäännöksessä koira jatkoi matkaansa suoraan kuono maassa. Pr...! Ohjaajan kierrokset meinasi alkaa nousta.
Pyysin vielä katsomaan nerin pysähtymisen jäävissä. Ensimmäisessä liikkeestä seisomisessa Neri seurasi taas enemmän kentällä edessä olevaa koirakkoa kuin mua, joten tuli pari askelta käskyn jälkeen. Näin sen itsekin silmäkulmastani. Toisella kerralla oli paremmin kuulolla ja pysähtyi heti. Ihan hyvä!
Kontakti (= motivaatio tehdä mun kanssa) vaan täytyy nyt saada kuntoon, niin sitä myöten kaikki muukin sitten toimii.

Teemaryhmässä aiheena nouto

Noutokapulan pitoa ja luovutusta, ihan hyvin. Ehkä vähän napakampi ote kapulasta saisi olla. Sen jälkeen jätin kapulan Nerin eteen, peruutin ja pyysin tuomaan. Tuli eteen istumaan... metrin päähän. En olisi edes ylettänyt ottamaan kapulaa koiralta. Toisella kerralla sitten peruuttelin, niin toi vähän lähemmäs. Kapulan heittämisestä nouto kauempaa, palautuksessa vauhtia oli reippaamin ja tuli jo aika lähelle istumaan.
Tunnistusnoudossa ohjaaja-Sari laittoi namipolun oman palikan luokse ja nameja vielä sen päällekin. Neri napsi namit maasta ja palikan päältä... ja haki sitten kauempaa jonkin toisen palikan ja kiikutti mulle! :-/ En ollut huomaavinani, Neri pudotti palikan, funtsi hetken - me vaan odotettiin -> Neri lähti hakemaan uutta, otti taas väärän. En huolinut sitäkään. Sari lisäsi namipaloja oikean palikan päälle. Neri meni ja söi ne kaikessa rauhassa. Katseli hetken ympärilleen ja otti lopulta palikan suuhunsa, ja minä äkkiä kehuin. Toi Neri vielä palikan mullekin, mutta luovutus oli hätäinen ja se putosi maahan, mutta ei se mitään. Tästä jatketaan sitten ensi kerralla.

Torstaina kentällä kontaktia, luoksepäästävyyttä ja luoksetuloa

Olin kotona treenannut kontaktia kahden lelun kanssa palkaten ja jätin namit pois. Se toimikin aika hyvin, kun vire pysyi korkealla (no, Nerin vire nyt ei koskaan ole korkea tokoillessa, mutta oli se Nerin vireeksi korkealla :D) Odotin jo innoissani, että pääsen kokeilemaan sitä kentällä -> Ei mennyt ihan putkeen. Neriä kiinnosti taas enemmän toisten koirien tekeminen, kuin mun kanssa tekeminen. Lelu kiinnosti tasan niin kauan, kun mä jaksoin kiskoa sitä kilpaa. Mulla alkoi pinna kiristyä, ja harmitti ihan pir..ti! :-( Seuraamisesta ei tule mitään, jos en saa koiran kontaktia pysymään.
Luoksetulo meni sentään paremmin. Ensin palkkasin istumassa pysymisestä. Neri on alkanut onneksi pysymään istumassa, vaikka kävelisin kauaskin. Sitten muutama läpijuoksu palkaten heittämällä lelu jalkojeni välistä. Neri tulee luokse reippaalla laukalla, ja nyt tuli suoraan eteen istumaan ja ainakin riittävän lähelle - Meinaan lievästi törmäten. Mutta se varmaan jää pois, kun ei ota liikaa jalkojenvälistä juoksuja. 
Niin, luovuin siis luoksetulossa siitä suoraan sivulle tulosta! :)
Lopuksi pyysin koulutusohjaajaa Nerin luoksepäästävyyttä testaamaan. Koira perusasentoon, ohjaaja lähestyi jutellen ja ojensi kätensä Nerin kaulalle... ja Neri alkoi nuolla vieraan ihmisen rannetta!!!!! :-O Wau!

Kehityskelpoinen yksilö :)

Mä olen niin iloinen ja huojentunut. :) Nerin sosiaalisessa käytöksessä on tapahtunut ihme harppaus yht'äkkiä. Se jopa lähestyy oma-aloiteisesti vieraita ihmisiä eikä heti murise, kun joku ottaa siihen kontaktia. Lisäksi lenkillä toisten koirien ohitukset on helpottuneet - Neri ei enää ärise ja rieku hihnassa. Se kyllä ojentautuu täyteen korkeuteensa ja nostaa päänsä ylväästi pystyyn, ja vetääkin kiinnostuneena kohti toista koiraa, mutta se ei haittaa, kunhan ei räyhää. Huippu tyttö! Vapaana ollessaa Neri taas lähtee leikkikaverin toivossa hiipimään vaanivassa asennossa kohti toista koiraa ja se saattaa jonkun silmissä näyttää hieman hyökkäävältä!
Ei Nerillä tähänkään asti ole ollut toisia koiria vastaan mitään.... kunhan on vaan päässyt haistamaan ja tutustumaan. Mutta remmirähjä se on ollut pienestä pennusta lähtien, pelkkää epävarmuuttaan. Siitä on nyt varmaan tullut vihdoinkin iso tyttö ja itsevarmempi.