Lappeenranna ryhmis 15.5.10 ja yökyläilyä

Näyttely meni hyvin: SERT ja ROP

Näyttelyssä ei ollut kuin kaksi holskua, Neri ja sen veli Nipsu(Mustantuiskun Narany). Oli upea aurinkoinen päivä. Tosin ehkä hieman liiankin kuuma raviradan hiekka-alueella - Neri oli vähän vetämätön, mutta se oli varmaankin vaan hyvä! Kasvattaja Tarja esitti Nerin - Lykkäsin Nerin hihnan Tarjan käteen: "Tässä, saat esittää tän!" :) Aika vaan oli aika tiukoilla, kun ennen Neriä Tarjalla oli belkkarin handlaus toisessa kehässä. Mua alkoi jo jännittää, että jouduin itte esittämään. Neri oli Tarjan tutun hoivissa ja yritti välillä mun luokse ja itki mun perääni. Tätyy varmaan jättää useammin Neri jonkun muun hoiviin, kun se on niin mussa kiinni.
Kun Tarja vei Nerin kehään, mä häivyin takavasemmalle, ettei koira kisko mun luokse. Seurasin esittämistä kauempaa. Tuuli kävi mun suunnasta ja Neri haistoi mut ja haki katseellaan väkijoukosta, haukkuikin välillä surkeasti mun perääni ja yritti häipyä kehästä joka kierroksella! :) Tuomarin käsittelyä se ei edes huomannut, kun oli niin keskittynyt mun etsimiseen. Hyvin se kuitenkin meni: Neri sai ERIn, ja SERTin tietysti, kun oli ainoa narttu ja oli ROP, kun oli veljeensäkin kauniimpi. ;o) Tarja kehui, että Neri on hyvässä lihaskunnossa.

Yökylässä

Yövyttiin Lappeenrannassa mun veljellä omakotitalossa torstaista sunnuntaihin. Perheessä on kaksi pientä lasta ja kääpiöpinseriuros Veeti. Koirat tuli hienosti toimeen, kunnes tuli ruuasta riitaa. Veeti sai hieman siipeensä ja pelkäsi/kunnioitti sen jälkeen Neriä. Veeti hieman ahdistui pienissä tiloissa Neri läheisyydessä ja Neri sitten vähän härnäsi tahallaan. Lenkillä mentiin tosi hienosti.
Perheen vanhempi poika, Max 3v, oli kovin kiinnsotunut Neristä eikä pelännyt yhtään isoa koiraa. Aluksi valvoin Nerin suhtautumista, mutta lopulta aloin luottaa, ettei sillä ole mitään pientä poikaa vastaan. Välillä Max oli solminut mahansa ja reitensä ympärille Nerin pitkän kiinnitysliinan. Onneksi Neri seisoi rauhallisesti paikoillaan, eikä kaatanut pikkuista. Muutenkin Neri oli tosi rauhallinen ja sai talossa käyneiltä vieraita ja naapureilta kiitosta. Veljeni anoppi: "Tuo on ihana koira, kun se kulkee vaan rauhallisesti porukassa eikä tule kiehnäämään ja hyppimään vasten!" Naapuri: "Mikä koira tuo on, kun se on noin rauhallinen? Se vaan istuu ja katselee ohikulkijoita. Minkä ikäinen se on?"
Neri tosiaan yllätti mut positiivisesti. Se ei yhtään vahtinut naapureita eikä tielläkulkijoita, eikä edes pihaan tulleita vieraita. Se otti reissun rennosti ja loman kannalta - Vieraassa paikassa ei näköjään tarvi vahtia! Uskalsin jopa jättää Nerin yhdeksi yöksi talon portaille kiinnitettynä liinalla ja koppina oma nailoninen häkki.