Holskujen rauniopäivä

Ja ihan koko päivä siinä menikin sutjakasti. Paikalla oli monta karkkaria, en edes pysynyt laskuissa, ja kaksi lyhkäkarvaa: Neri ja Spiku-poika.
Ensimmäisellä kierroksella hengailtiin vaan raunioilla. Annoin ohjeeksi, että Neriin ei kiinnitetä mitään huomiota, kun tulemme paikalle. Neri ei nyt haukkunutkaan ketään, niskakarvat vaan oli aluksi varmuuden vuoksi pystyssä. Nerillä ei ollut mitään ongelmaa paikasta ja ihmisten luokse alkoi hakeutua jopa oma-aloitteisestikin. Ketteryysesteitä meni reippasti, ensimmäisen kerran meni vaakatikkaatkin ihan pienellä alkuhaparoinnilla.

(Kuvat on ottanut Riitta-Maija Järvinen)

Paikalle saavutaan reippalla askelella ja karvat pystyssä

Liikkuvalla puomilla



Alkuhaparointia tikkailla



Askelmat löytyi



Välillä haetaan turvaa

Ja taas mennään edellä uteliaana (Ohjaaja meinaa juuri kompastua betonista törröttävään tappiin :D)



Toisella kierroksella otettiin pari maalimiestä helpohkoissa piiloissa. Puin pk-liivin päälle ja Neri oli ihan innoissaan päästessään hommiin, olihan tuo jo autossa joutunut odottelemaankin. Vähän haukahteli alueelle tullessa. Intona lähti hakemaan ensimmäistä maalimiestä, jonka oli jo varmaan haistanut, kun tuulen suunta oli sopiva. Löysikin helposti ja meni reippaasti luokse - Ei pienintäkään epäluulon osoitusta, vaikka lähes kaikki ihmiset oli Nerille täysin vieraita.

Toista maalimiestä lähdettiin hakemaan vähän partiointityylillä. Neri meninasi siinä hajujen sekamelskassa välillä jo unohtaa, mitä oli tekemässä ja alkoi haistella maata. Kerran vaan tarvi muistuttaa, että "heppuja haetaan" ja Neri jatkoi innokkasti hakuhommaa. Oikein näki, kuinka se teki tosiaan töitä. Mun mielestä Neri paikansi maalimiehen tosi hienosti ottaen huomioon, että tuulen suunta ei ollut otollinen. Ja lisäksi Neri olisi selvästi vielä halunnut jatkaa hommia. Mä olin kyllä iloisesti yllättynyt Nerin käytöksestä! :D
Oli tosi kiva päivä ja aika meni kuin siivillä toisten koirien toimintaa seuratessa ja jutellessa omistajien kanssa.