Keskiviikkona ensimmäiset agitreenit sitten viime kesän
Täytyy tunnustaa, että tunsin epätoivoa jo ennen treenien alkua, kun oltiin rakennettu rata ja käytiin sitä läpi: "Mää en pysty tähän!" Päätin kuitenkin kokeilla heti viiden hypyn suoraa - kaarreputki - yksi hyppy. Sen jälkeen olisi tullut jyrkkä käännös suoraan putkeen, joten en edes ajatellut yrittää sitä.Ensimmäinen iloinen yllätys: Neri pysyi paikoillaan istumassa liikkeellelähtölupaan asti! Hyppysuoralla jouduin ohjaamaan takaa "eteen-hop - eteen-hop...", koska en kerinnyt millään Nerin vauhtiin - kolmen hypyn jälkeen Neri kääntyi katsomaan mua ja tuli estelinjasta sivuun, mutta jatkoi siitä vinolla hypyllä esteen yli - putki ja viimeinen hyppy hienosti perään. Mieletöntä menoa!
Uusinnalla meni hypysuoran hyvin, viimeisen hypyn teki niin pitkän, että hyppy päätyi putken suulle, ryminällä putkeen(niin että putken paikka vaihtui kolmesta painosäkkiparista huolimatta) ja saman tien ulos :-O Kiirettä pitää, mutta sain jatkettua siitä radan loppuun asti -> toinen putki ja linjasta sivussa oleva hyppy. Neri kyllä kerkesi putken jälkeen kääntymään mua kohti, joten ennen viimeistä hyppyä teki kiepsahduksen.
Toisessa setissä uusi rata. Sitä ennen tehtiin puomilla useita kertoja kontaktitreeniä hihnassa(hihnan päässä avustaja), jotta saadaan varmasti Neri pysähtymään alastulokontaktille ja estetään heittämästä takapäätä pois kontaktilta. Ensimmäisellä kerralla Neri paineli puomia sellaisella vauhdilla, että Sami ei ehtinyt perään ja hihna kiristyi, jolloin Neri joutui puomin laitaan ja lipsahti alas puomilta. Nou hätää, ei muuta kuin mäkeen vaan uudestaan.
Sama ongelma meillä on edelleen, jonka huomasin viime kesänä: putken jälkeen Neri on mielettömillä kierroksilla ja mun täytyy olla ehdottomasti oikeassa paikassa heti ohjaamassa koiraa, että matka jatkuu sujuvasti. Ohjaaja-Sami antoi hyviä ohjeita ja sain huomata, että Nerin näkökenttä on paljon laajempi, kuin olin kuvitellut. Mun täytyy vaan näyttää suuntaa, vaikka kuvittelisin, että Neri ei kuitenkaan nää. :)
Lisäksi Sami huomasi, missä vaiheessa on parasta lopettaa - Neri alkoi kuumumaan liikaa, jonka toki huomasin itsekin.
Jäi tosi hyvä fiilis treenistä! Neri tosiaan oli himpun verran rauhallisempi, sekä radalla että odottaessaan, kuin viime kesänä. Toivottavsti se tosiaan on vähän rauhoittunut, eikä tuo ollut vain lämpimän kelin ansiota! :)
Tokoja kentällä ja kotipihassa
Tiistaina kentällä oli niin paljon koiria, että oli turha toivoa mitään liikkuritreenejä! :( Tehtiin sitten vähän seuraamista, hyppynoutoa ja ruutua. Kontaktisulkeisia täytyy näköjään pitää taas välillä, hyppynoudossa murisi taas kapulalle, kun oli muita koiria lähistöllä. Ruudussa menee ruudun yli, jos en huuda pysäytystä, ja joskus pysäytyskäkyn kanssakin. Aaaaargh!
Kotipihassa on nyt ruutu jatkuvasti. Täytyy varmaan vaihtaa sen paikkaa välillä. Aina vaan Neri yrittää ruudun yli ja jos ei juokse kokonaan yli, heittää pysähtyessään ja kääntyessään takajalat ruudun taakse ulkopuolelle. Lopulta laitoin ruudun taakse aidan vihreästä aitaverkosta! Josko Neri nyt oppisi, että ruudun taakse ei edes pääse! :)
Merkkiä ollaan aloitettu treenaamaan. Opetan heti alkuun, että "merkki" tarkoittaa tötsän taakse menemistä vartalolinja mua kohti. Nyt ollaan treenattu namipalkalla, namit on merkin alla ja menen itse antamaan palkan Nerille vain ja ainoastaan oikeassa paikassa ollessa. Ei ihan vielä ole mennyt jakeluun. Menee kyllä merkille, mutta asento ei aina ole oikea. Joskus menee kerrasta oikeaan paikkaan ja siitä laitetaan aina bileet pystyyn.
Merkin lisäksi treenataan merkiltä lähtemistä mun näyttämään suuntaan - Ruokakupit merkin tasalla molemmilla sivuilla n. 15 metrin päässä ja vapautan Nerin jommalle kummalle kädellä osoittamalla. Mutta ompahan vaan melko näppärä koira oppimaan mun systeemit: Kun Neri tuijottaa jompaa kumpaa kuppia, lähetän Nerin tahallaan toiselle puolelle. Kun sitten lähetinkin Nerin sen tuijottamalle kupille, Neri ampaisi niin kovin varmana toiseen suuntaan! :D
Kaukojen treenamisessa pidettin muutaman päivän tauko ja johan Neriltä oli unohtunut, että ne takajalat eivät liiku tosiaankaan yhtään mihinkään suuntaan. Sei-is ja sei-maa jumpaa vaan täytyy tehdä joka päivä, muuten Neri kyllä tekee oikeat vaihdot.
Perjantaina hakutreenit
Paikalla viisi koiraa, ja viisi maalimiestä! Meidän joukkoon on tullut pieni vauva, lapinporokoira Otso, kaikkia ihmisiä rakastava pikku pallero. Otsokin sai "hakea" kolme maalimiestä! :)Nerille jatkettiin suoraanmenontreeniä ja otin kaikki neljä maalimiestä haamuina. Osa joutui etenemään aluella pitemmälle haamuilun jälkeen ja varoin nyt lähettämästä Neriä liikkuvalle maalimiehelle. Innolla Neri lähti liikkeelle, suoraanmeno oli kyllä hieman kyseenalaista - Matkalla piti tarkastaa kivien tauksia, jos vaikka maalimies olisi piiloutunut sinne! Tätyy varmaan ottaa Nerille irtopiiloja ja maastoverkon alla "ei minkään takana" olevia maalimiehiä.
Treenien jälkeen Neri pääsi Luka-bortsun kanssa metsään juoksentelemaan. Menivät taas kuin heikkopäiset ja molemmat olivat aikas rauhallisia jo lopuksi.
Nerin nopeus 48 km/h
Eilen käytiin Vanattaran hiittipaanalla kokeilemassa paljonkos Neri kulkee! :) Lassi ajoi polkupyörällä karkuun aikas hyvällä etumatkalla ja päästin kiljuvan Nerin perään. Nerin selkään valjaisiin kiinnitetty GPS-paikannin näytti huippunopeudeksi 48 km/h. En tiedä kyllä paikantimen tarkkuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti