Eih...

... huomenna toko-kokeet ja meidän treenit on jääny tällä viikolla vähiin. Tiistaina kerittiin käymään kentällä, mutta kun en ehtinyt lenkittää Neriä kunnolla enne treeniä, keskittyminen oli tipotiessään: Ei pysynyt sivulla, hyppi mua vasten palkan saadakseen, murisi kapulalle... Ruutuun sentään juoksi suoraan, mutta sielläkin meni vähän yli. Siitä treenistä ei paljon kostuttu.
Kotipihassa ollaan kaukojumpattu ja takajalat on pompsahdellu, kuin kengurulla ikään ja reilusti tultu sitten eteenpäin. Välillä on sitten tehny hienot vaihdot kauempaakin.
Kierroista luoksetulon seiso-stoppeja, maahanmenot jätettiin väliin, kun tarjosi lenkillä tehtäessä välillä seisomisessa maahanmenoa.
Tunnareita myös yritetty treenaata. Harmi, että liikkurin kanssa on tehty todella vähän, että tämä on sitten ihan "syteen tai saveen".
Ihan niinkuin olis nyt tunne, että tuurilla mennään huomenna! :)

Keskiviikon canicrosjuoksun hoiti Arttu. Mä olin vaan henkisenä tukena/kuskina. Yritin antaa neuvoja ennen lähtöä, mutta eihän teini niitä uskonut. Paras oli, kun se lenkiltä tullessa kertoi, että Neri oli poukannut vastaantulevia koiria kohti juuri kohdalla, kun hän jo luuli että se menisi nätisti ohi. "Minähän sanoin, että ota hihna lyhyelle ohituksissa!" Teinivastaus: "Siinä menee turhaa energiaa. Ja eihän se ollut ohitus, vaan ne tuli vastaan!" :D
No, pienillä ärinöillä ja poukkoiluilla selvisivät ja vahingoilta vältyttiin. Halinta ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta vauhtia oli senkin edestä! Ei muuta, kuin lahjomaan poika Nerin kanssa kisoihin. Lähtevät kuulemma väliaikalähdöillä. "Mun tavoitteena on, ettei kukaan mene ohi!" sano Arttu, että siitä lähdetään. :) Ja toisten ohittaminen ei ole Nerille ongelma. Rinnalle - ja sitten vaan lisätään vauhtia, että päästään toisesta mahdollisimman kauas, ja äkkiä! Kunhan ei vedä Artulta jalkoja alta. Junnujen matka on 3 km ja Arttu tuumas, ettei tunnu missään.

Torstaina hakuiltiin Sääksjärvellä Birgitanpolun varrella. Paikalla vaan kolme koiraa. Nerille neljä maalimiestä.
Yritettiin treenata suoraanmenoa, joten kaksi ekaa maalimiestä 50 metrissä näkyvillä ja mä Nerille "siellä kaukana edessä", annoin mm:lle merkin että voi mennä piiloon ja heti lähetys. Vauhdikas meno ja suoraan, mutta toinen mm lähti vähän etenemään, ja Neri kuin meni vauhdilla, mm oli vielä liikkeessä Nerin päästyä jo lähelle -> Metsästä kuului vahtihaukahdus! :-/ Ei hyvä!
Kolmas oli valmiiksi piilossa vajaassa 30 metrissä suoraan edessä. Neri meni lähetyksestä ensin vauhdilla suoraan, mutta ennen maalimiestä lähti tapansa mukaan kaartamaan oikealle - Oli menossa jo mm:stä ohi, mutta sitten joko näki tai haistoi mm:n ja kieppasi "palkoille". Mietin, että onko tuo sitä Nerin varovaisuutta -Jos se haistoi mm:n, mutta ei tiennyt missä se on, ei halunnut tulla "yllätetyksi" ja päätti mennä varmuudeksi kaartaen paikalle. Viimeinen mm taas pomppuna ja meno vauhdilla suoraan.
Mulla oli Nerille aloituspaikalla ruokakippo loppupalkaksi ja pyysin muita huutamaan Nerin sinne syömään. Neri ei ensin uskaltanut lähteä vaan odotteli mua. Sanoin "vapaa, mene vaan, siellä on ruokaa". Neri lähti juoksemaan vauhdilla, mutta veti juostessaan karvat pystyyn ja hirveet haukut päälle. Meni kuitenkin syömään ruuan!
Tukeeko tosta muka joskus hakukoira, mitä???? Vai hakkaanko mä päätäni puuhun, kun yritän? :) Paras olisi varmaan siirtyä jäljelle. Siinä ei tarvi kohdata ihmisiä. Viestiä... mutta kun ei saa paria, jonka luokse Neri lähtis.