Tottispäivä ja kisamainen treeni

Lauantaina oli tottispäivä Toijalassa. Kouluttajana oli joku...(käy lunttamassa nimen) Maija-Liisa Kajas. Ei päivästä paljon jäänyt käteen. Treenattiin Nerin kanssa varmaan 15-20 minsaa. Neri ei kuulemma seuraa ollenkaan vaan kävelee mukana. Sitten treenattiin imuttamalla, jota en ole tähän mennessä harrastanut koskaan: käsi uumalle, lasketaan hetkeksi ja annetaan koiran nakertaa kädessä olevasta namista vähän ja taas käsi ylös. "Älä vie sitä kättä eteen, tai koira alkaa varmasti poikittamaan!" Mutta kun ruoka ei koiraa pahemmin kiinnosta, niin sain syöttää välillä sen päälakea! :) Kouluttaja yritti näyttää kuinka se tapahtuu, mutta Neri ei suostunut lähtemään sen lihapullan perässä, vaikka mä sanoin sille "vapaa"!!! Mä oli himpun verran huvittunut - Ei Neri yhden lihapullan takia vieraan mukaan lähde!  :D Ja kun alkukeskustelussa olin sanonut, että meillä on ongelmana ääntely, Neri ei nyt päästänyt ääntäkään. Kapulallaleikkimisongelmaan ei ehditty käydä käsiksi...
Neri oli jostain syystä todella heikossa vireessä, kun ei edes toisen koiran vastaantuleminen meidän mennessä kentälle saanut sitä kierroksille. En keksinyt mikä oli, mutta jokin sitä vaivasi - Kävin välillä sen kanssa lenkillä, eikä se yrittänyt vetää intona hihnassakaan, kuten tavallisesti. Pellolla yritin leikkiä sen kanssa, mutta se pysyi omissa maailmoissaan. Pelkäsin jo, että siitä on sterilisaation myötä tullut löysä, mistäänkiinnostumaton lapanen! ;)

Muiden lähdettyä tehtiin kentällä vielä mielenvirkistykseksi ruutua ja tunnaria. Neri alkoi jo vähän heräillä ja juoksi intona ruutuu... dun yli. Toisella sain jo pysähtymään ruutuun. Tunnari tehtiin pari kertaa ja molemmilla haisteli hyvin ja toi oman. Välillä hyppyytin metrisen esteen yli. Ekalla hypyllä polvi kolahti esteeseen, kun Neri oli keskittynyt palloon ja arvioi korkeuden väärin. Onneksi ei kolahduksesta jäänyt traumoja - Toisella lensi ilmavasti yli.
Ja kun se ruutu siinä nyt oli, niin lähettelin Neriä läheltä muutaman kerran - Hyvät pysähdykset ruudun keskelle. Menin sitten tyhmänä vielä lähettämään kaukaa... ja kai Neri ajatteli, että aiemmin oli tehnyt jotain väärin, kun kerta pitää uudestaan tehdä ja alkoi tarjoamaan oikeasta sivusta sisäänmenoa. Jouduttiin sitten muutaman kerran höyläämään ja menemään lähemmäs, että saatiin oikea suoritus aikaiseksi. Mitä tästä opimme? -Holskun kanssa ei kannata tehdä liikaa toistoja!

Tänään kisamaiset tottistreenit Kyötikkälässä ja Nerillä olikin ihan toinen ääni kellossa. Se veti hirveet kiepit toisista koirista, kun otin sen autosta koirien tarkastukseen. "Tuomari" sai osansa Nerin ärinästä, kun kehtasi tulla häntä häiritsemään. Tuo täytyy kyllä saada kitkettyä pois, eli lisätään kopelointia Nerin ollessa sekopäähyeenana! Täytyisköhän mun hankkia sille kuonokoppa varuiks? :) Se ei tossa mielentilassa kuuntele mua, eikä kiinnitä huomiota siihen, mikä viereen tulee, ihminen vai toinen koira!

Paikalla oli varmaan 12 koirakkoa ja me oltiin viimeisessä parissa. Jotain oli naksahtanut Nerin päässä paikalleen autossa vuoroa odotellessa. Se oli ihan hyvässä vireessä, mutta ei enää raivonnut toisille koirille. Eli ei mitään ongelmaa kentälle menossa. Ilmoittautumisessa nousi taas perhana seisomaan tuomaria nuuhkiakseen, mutta tällä kertaa vasta kättelyn jälkeen, kun en enää ollut varuillani. Napakka kometo takas sivulle.

Parina meillä oli malikkanarttu. Neri oli ensin paikkamakuussa, seurasi kontaktissa makuupaikalle mun palkatessa kehulla vähän väliä. Laiton varuiksi liinaan kiinni, mutta hyvin oli paikallaan. Seuraili kyllä toisen koiran tekemisiä ja välillä katseli mua. Menin palkkaamaan heti toisen koiran vauhdikkaan luoksetulon jälkeen(Neri ei edes nytkähtänyt). Hieno tyttö!

Seuraamiskaavion tein hihnassa, kun sitä on tullut vähemmän tehtyä ja tarvii harjotella. Neri oli ihan hyvin kontaktissa ja ensimmäinen täyskäännös oli ihan hyvä, toisessa jäi vähän mun jalkoihin. Palkkailin seuraamisessa pari kertaa palloleikillä hyvästä kontaktista - ensin pitkällä suoralla ja toisen kerran l-sakaran alussa, Neri oli käännöksien jälkeen vielä mainiosti menossa mukana.
Henkilöryhmää ennen hieno kontakti - palkkasin. Henkilöryhmässäkin pysyi hyvin kuosissa ja palkkasin ryhmässä. Hihna välillä pois ja pyörin taas ryhmässä epämääräisesti välillä palkaten ja taisin unohtaa pysähtyä! Mutta eipä sillä väliä, kun ei ollut oikea koe.

Ja siinä oli riittävästi seuraamista tälle päivälle, joten en tehnyt seuraamiskaaviota ilman hihnaa. Unohdin siitä välistä jäävät ja tein välillä tasamaanoudon palkaten kapulallaleikkimättömyydestä. Vähän Nerin jalka osui kapulaan, mutta luin sen vahingoksi. Perusasentoon ei enää meinannut istua vaan jäi seisomaan. Tuota pitää näköjään ottaa kuuri, ja oikein märällä nurmikolla. Siihen on istuttava, oli se miten inhottava tahansa. Piste!

Sitten muistui mieleen ne jäävätkin jo. Neri seurasi hyvin ja jäi kerrasta istumaan. Mun piti kyllä vilkaista taakse varmistukseksi. Maahan meni myös hyvin ja sitä ei tarvinut edes vilkaista, kun näin jo sivusilmällä, että alas meni. Tietty olishan se voinu taas tehdä sen niiauksen ja huiputtaa mua! :) Luoksetulossa otin eteen ja kaivoin lelun valmiiksi. Neri tuli päin, että pamahti - Ei osannut jarruttaa siitä vauhdista, kun ollaan vasta lyhyellä matkalla treenattu.

Jäi hyvä fiilis treenistä! Ja sain varmuuden siitä, että Neri pystyy suoriutumaan uudella kentällä kunnialla. Nerin mielentila on kyllä aina yksi mutta.... Mutta en mieti sitä sen enempää! :)