Kisamainen tottistreeni Nokialla

Olin myöhässä! Ja pahantuulinen! Ja väsynyt! Lenkki ennen lähtöä venyi liian pitkäksi ja pääsin lähtemään myöhässä, mikrossa lämmitetty makkara ja kuiva ruisleivänpala matkaeväänä. Lisäksi ajomatkalla iski epäluottamus oikeasta suunnasta ja piti ajaa Nokian keskustaan parkkiin räpläämään kännykän navigaattoria. Löytyihän se NPKH:n kenttä lopulta.

Mun lisäksi Nerikin oli alavireinen, eikä se saanut itseään raivovireeseen toisien koirien läsnäolostakaan. Murisi kyllä paskiainen "sirun tarkastajalle".
Sain ennen meidän vuoroa Neriä vähän heräteltyä ja autossa se pääsi avonaisesta peräkontista katselemaan muiden suorituksia ja kuuntelemaan paukkuja. Katsoin sen rekatiota kauempaa - Neri vaan kallisteli päätään, kun paukahteli.
10 koirakkoa paikalla ja jälleen leikittiin leikkiä "Viimeinen pari uunista ulos" eli oltiin Viki&Marja-Leena koirakon kanssa viimeisenä parina. Neri ei kiinnittänyt Vikiin mitään huomiota, tuttu likkahan se oli! :)

Neri pysyi ilmoittautumisessa viimeinkin paikallaan ja mulla oli kissan ruoka valmiina kädessä(ällöä) ja sain sen heti palkattua sivulla pysymisestä.
Me oltiin ensin suorittamassa. Seuraaminen ilman hihnaa(Jätin siis kuitenkin toisen seuraamiskaavion poies, kun vire oli niin alhaalla). Paukkuihin vähän reagoi ja alku seuraamisessa oli muutenkin omissa maailmoissaan. Rupesi jossain vaiheessa ekalla suoralla jopa etääntymään musta, jolloin annoin uuden seuraa käskyn. Siitä Neri heräsi ja seuraaminen oli sen jälkeen ihan ok. Kännöksissä etenkin tuntui takapää toimivan hienosti.
Henkilöryhmää lähestyessä oli ihan kivasti kontaktissa - Palkkasin leikillä. Samoin henkilöryhmässä palkkaus.
Jäävissä palkkasin istumisesta heti heittämällä pallon ja maahanmenosta otin luoksetulon. Olin kävellyt ihan vinoon ja tyhmänä siirryin sivuttain suorempaan linjaan ja Neri nosti kyynärät ylös. Käskin takaisin maahan. Jarruttaminen taas myöhässä ja tuli ihan vinoon eteen istumaan. Korjasin astumalla taaksepäin ja palkkasin, kun oli suorassa. Otin uuden luoksetulon lyhyemmällä matkalla ja nyt tuli hienosti eteen suoraan.
Siitä paikkamakuuseen palkaten matkalla naminamilla. Paikalla pysyi hienosti vaikka Viki treenasi useita kertoja tasamaanoutoja. Kävin ensimmäisen noudon jälkeen palkkaamassa.
Ihan hyvä treeni kaikenkaikkiaan, vaikka into ei kovin suuri ollutkaan. Ja mikä kivaa, me tavattiin kaksi muutakin lyhkäkarvaholskua: Emman ja Iskan. Emman kanssa äristiin ja Iskan kanssa olis alettu vaikka leikkiin, joskin pientä varauksellisuutta oli molemmin puolin.