Metsää ja maggaraa

Eilen käytiin Nerin kanssa muutaman tunnin lumikenkälenkillä. Takaisin kääntyessä pysähdyttiin hetkeksi paikoilleen. Neri ei tahtonut rauhoittua kahden tunnin kävelyn jälkeenkään. Mä istuin maahan lumikenkien päälle, napostelin eväspatukkaa ja pyysin Nerin viereeni istumaan. Neri ei osannut istua rauhassa vaan pälyili ympärilleen ja vinkui. Se on ollut jotenkin tosi rauhaton viimeaikoina.

Olen päättänyt, että yritän opettaa Nerin rauhoittumaan hihnalenkeillä ja ne on siten todella hitaita. Jos Neri vinkuu, vetää tai on muuten rauhattoman näköinen, mä vaan seison paikoillani kiinnittämättä siihen mitään huomitota. Joskus me seisotaan keskellä kevyenliikenteen väylää liikkumatta eteen tai taakse jopa 15 minuutta. Neri vinkuu ja vinkuu.... ja vinkuu taas, kieppuu ympäri ja vinkuu. Ja kun se vihdoin on hiljaa ja yritetään lähteä liikkeelle, Neri vetää heti hinan kireälle ja alkaa vinkumaan, kun mä pysähdyn. Sitten taas seisotaan. Taitaa naapurit ihmetellä, että onpa Niemiskällä paha katkokävelyoireyhtymä! :)
Eilen illalla saatiin yksi suhteellisen kunnollinen kävelylenkki tehtyä ja alkoi tuntua, että mun keino alkaa tuottaa tulosta, mutta tänä aamuna lumikenkälenkille lähtiessä sain taas kylmää vettä niskaani. Nerin piti kulkea tietä pitkin hihnassa pätkän matkaa ja Neri tietenkin tiesi, että on pääsemässä metsään vapaana juoksemaan, kun mulla oli lumikengät kainalossa. Kyllä taas oli hidasta ja mulla alkoit jo hihat palaa! Mutta metsässä, järven jäällä, nuotiopaikalla maggaraa paistaessa ja syödessä molempien mieli rauhoittui. Kamerakin tuli tänään mukaan.

Mä sain tulenkin heti syttymään, kun mulla oli sytykkeitä mukana ja nuotiopaikalle oli tuotu kuivia puita.

Neri istuskeli kaikessa rauhassa, kun mä paistoin makkaraa. Nerikin sai tietysti omansa.

Mä vähän säälin Nerin peppua ja annoin oman pikkuruisen pyllynalusen sille

Mä pysyin lumen pinnalla lumikengillä, mutta Nerin vaan levitti vähän tassua leveemmäksi:)

Jano yllätti makkaransyönnin jälkeen ja Neri yritti raapia hampaillaan juotavaa jääpintaisesta lumesta.

Lumikengät on kyllä mahtavat, kun niiden kanssa pääsee pois valmiilta poluilta metsään ihka omaan rauhaan, ja löytää lähiympäistöstä uusia paikkoja ja luonnon taideteoksia.