Ilmaisutreeni pitkästä aikaa

Tänään ilmaisutreeni Levekin kerhotalon parkkipaikalla. Paikalle saapui sattumusten vuoksi meidän lisäksi vain Marja-Leena Vikin ja Sannin kanssa.
Aamulla askartelin uusia irtorullia ja kokeiltiin ensin kotona Artun kanssa, että vieläkö Neri osaa sen mulle tuoda. Intoa puhkuen Neri sen toi ja vielä innokkaammin juoksi näytölle. Ensimmäisellä kerralla tosin meinasi alkaa leikkimään rullalla.
Parkilla Nerille rullanhaku näyttöineen neljä kertaa, mm näkyvillä. Kaksi ekaa kertaa Marja-Leena sanoi Nerille "Vie Saijalle" - meni hienosti. Kolmannella Marja-Leena meni puoliksi lumipenkan taakse ja Neri alkoi intoilemaan vähän liikaa - vinkui ennen lähetystä ja mälväsi rullaa palatessaa, kunnes se putosi suusta. Otti sen maasta ja toi. Hetken harkitsin huutaa Nerin luokseni ennen rullan maasta nostoa ja ottaa usintalähetyksen, mutta kun nappasi nopeasti rullaan uudelleen suuhunsa, en viitsinyt häiritä. Neljännellä Neri ei ottanutkaan rullaa heti vaan alkoi etsimään ja kerjäämään palkkaa Marja-Leenalta. Otti lopulta rullan, kun ei palkkaa tullut ja toi hyvin. Kaikille näytöille meni innokkaana ja vauhdilla.

Ja leikkiäkin: Neri leikki Marja-Leenan kanssa rohkeasti narupallolla ja pyöri muutenkin luottavaisena Marja-Leenan jaloissa, kun Sanni ja Neri sai kuljeskella vapaana. Sanni ei Nerin kanssa leikkiin lähtenyt, ikää sen verran jo, mutta muuten tulivat hinosti juttuun. Neri kunnioitti kummasti vanhempaansa, vaikka toinen alkaa jo olla vähän köntys. Sanni sai jopa ottaa Nerin nenän edestä Nerin oman rakkaan narupallon. (Hukilla ei ole mitään asiaa puuttua Nerin leluihin.) Vähän mä olin äimänä. Neri yritti kaikin keinoin jallittaa Sannin pois pallon luota, että saisi napattua sen takaisin, mutta Sannipa ei mennyt lankaan, vaan oikein prassaili pallon kanssa! :) Oli huvittavaa seurattavaa! :D
Vikin kanssa Neri on niin samanlainen ja tasa-arvoinen, että niille tuli pari kertaa nahinaa. Neri jäi auttamatta alimmaiseksi 40-kiloisen rotikan kanssa ja Viki tiesi selvästi olevansa vahvempi. Se lopetti nahinan, mutta Neri vaan jatkoi. Väliin tilanne rauhoittui ja koirat kisailivat nätisti, kunnes taas syntyi rähinä. Ääni oli kovaa, mutta eivät nuo toisiansa tosissaan purreet, mitä nyt turkit vähän kuolaantuivat. Hetken rauhoittumisen jälkeen päästettiin taas koirat vapaaksi. Neri mielisteli hetken Vikiä, nuoleskeli suunpieliä ja käänsi toiselle takalistoaan. Taas juoksivat nätisti, kunnes Neri alkoi taas selvästi kerätä dominanssia ja provosoi aika vahvasti Vikiä - nosti esim tassut niskan päälle. Sanoin Marja-Leenalle, että otetaankin koirat nyt autoon, kun niille jää vielä toisistaan miellyttävä muisto. Jos vaikka seuraavan kerran yhteiselo sujuisi jo vähemmällä kukkoilulla.

Vähän tokoa: Ennen toisten saapumista treenattiin Nerin kanssa ruutua. Sitä ennen otettiin vähän seuraamista, että sain koiran kuulolle. Neri juoksi ensin ruudun läpi ja seis-huudosta huolimatta kääntymisen jälkeen jolkotteli mua kohti pysähtymättä. Treenattiin sitten läheltä ruutuun pysähtymistä ja kun Neri alkoi natsata homman, otettiin taas vähän kauempaa. -> Kääntyi kahdesti ympäri juuri ennen ruutua. Piti vähän neuvoa, että "Mene kauas rutuun!" Lopulta onnistui ja Neri juoksi ruutuun ja kääntyi keskelle ruutua seisomaan. Palkaksi kehuilua ja lentävä pallo.
Sitten treeniä ruudussa maassa pysymiseen, vaikka mä käyskentelin edestakas. Ensin, takana olevasta lelusta huolimatta, Neri nytkähteli/ryömi mun perään - Siitä noottia ja palautus alkuperäiselle paikalle. Paikalla pysymisestä palasin palkkaamaan namilla. Seuraamaan tuloa ei otettu ollenkaan.
Lisäksi liikkeestä istumista Marja-Leenan seuratessa, kuinka istuminen luonnistuu. Itse on vaikea tietää, kuinka napakasti koira istuu, kun ei voi heti katsoa taakseen käskyn jälkeen. Hyvin istui. Ja suoraan, vaikka seuraaminen oli vinoa, kun Neri kyttäsi ruutua.