Pyörähdettiin näyttelyssä

Tampereen ryhmänäyttely 4.9.2010: ERI, SERT ja ROP

Mun fiksu koirani on vielä kauniskin! :) Neri oli taas ainoa lk holskunarttu näyttelyssä, niin helpostihan se sertti napsahti. Yksi uros oli Nerin lisäksi, mutta se ei kai saanu erinomaista arvostelua, kun ei meidän tarvinut kuin kerran pyörähtää kierros kehässä ja seisoa vähän aikaa tuomarin edessä. Neri hyväksyi mukisematta tuomarin kopeloinnin, ei väistänyt eikä vääntelehtinyt edes häntää koplatessa... ja kun ei se yleensä pysy paikoillaan edes kun mä hiplaan sen häntää. Neri olikin jotenkin väsyksissä ja sitä ei oikein enää olisi huvittanut olla siellä. Sen korvat riippui pään sivulla ja mä olin varma, että korvien asennosta tulee jotain sanomista, mutta sain ne kehässä nousemaan pystyyn kuiskimalla "Missä Huki? Missä Arttu?...". Eikä käynyt pienessä mielessäkään, että jäisin sinne vielä ryhmäkehää odottelemaan.
Matkalla parkkipaikalta näyttelykentälle Neri jaksoi ärhennellä vastaantuleville ja ohitettaville koirille, mutta kun päästiin kentälle, Neri kai totesi, että toivotonta alkaa kaikille uhoamaan ja murina loppui kuin seinään! :) Sen jälkeen haettiin vaan leikkikavereita... paitsi se urosholsku kyllä sai Neriltä komentelua lähentelyistä...
Nerillä on nyt kaks sertiä, niin ehkä mä joskus vielä vien sen näyttelyyn, jos vaikka sais vielä kolmannenkin. Vaikka mä kyllä uhosin taas siellä, että "viimeinen kerta, kun tuun tänne odottelemaan". Meitä ennen oli sakemannit ja niiden arviointikin alkoi jo aikataulusta jäljessä. Niitä riitti ja riitti....
Tuomarin arvostelu on kirjoitettu saksaksi ja siinä taitaa olla paljon kirjoitusvirheitäkin, kun ei sanakirjakaan tunnistanut kaikkia sanoja eikä saksaa yliopistossa opiskeleva "miniäehdokas" saanut kaikista selvää. Olisko jotain: "Oikea rakenne. Tyypillinen pää. Saksipurenta. Silmät keskiruskeat. Päälaki lievästi *jotain*. Kuiva kaula. Suora selkä. Tiheä karva. Liikkuu vapaasti."