Eilen Neri hoksasi uimisen ihanuuden.
Mentiin ennen hakutreenenjä vilvoittelemaan Moision jokeen. Ensin Neri molskahti vähän niinkuin vahingossa uimaan ja pärskytteli pian rantaan. Ei kai se sitten ollutkaan niin kamalaa, kun mun "UIMAAAAAN" -usutuksesta hyppäsi uudestaan niin syvälle, ettei jalat yltäneet pohjaan. Vasatvirtaan uidessa oli pakko laskea etutassut vedenpinnan alapuolelle, että pääsee takaisin rantaan - Niin Neri oppi vihdoin uimaan kunnolla. Meni vielä monta kertaa hakemaan mun heittämää keppiä ja oli jopa niin rentona, että virtaavassa vedessäkin uidessaan saattoi katsella ympärilleen keppiä etsien. Kerran Neri jopa sukelsi etsimään keppiä veden alta - Virta vaan oli vienyt keipin jo mennessään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti