Neri 1,5 vuotta

Neri tulikin tänään jo puolitoistavuotiaaksi. Ja olisikohan tuo iän myötä vähän viisastunutkin! Lenkille lähtiessä vieläkin alkumatkasta kiljahtelee ja hyppii ympäri 360 astetta, kun ei mielestään pääse riittävän nopeasti eteenpäin. Täytyy ottaa varmaan tiukempi linja tuon kanssa, ja pitää se linja vaikka olisi kuinka kiire. Pysähdys, jos hihna kiristyy( tästä yleensä seuraa kiljunta ja hyppiminen)- jos kiljuu, käännytään ympäri ja kävellään vähän matkaa "väärään" suuntaan. Tämä yleensä tehoaa melko nopeasti, mutta lähes joka hihnalenkin alussa Neri vielä jaksaa yrittää. Toisille koirille ei ärise enää(paitsi koulutuskentän parkkipaikalla), mutta luokse yrittää vetää, niin että käteen ottaa. Siihenkin olen käyttänyt vastakkaiseen suuntaan kääntymistä. Vieraille ihmisille murisee, jos ottavat kontaktia, muuten saavat olla rauhassa. Mutta lapsista, etenkin pienistä, Neri onneksi tykkää. Pikkuiset ei kai Nerin mielestä ole uhkaavia. Siskon 3-vuotias tyttö oli meillä muutaman päivän ja Neri ja tyttö menivät pihalla kuin paita ja peppu! :) Tosi nätisti Neri osaa leikkiä lapsen kanssa, vaikkei sillä olekaan niistä kovinkaan paljon kokemusta: - Ei hypi vasten, eikä kisko lelua liian kovaa, vaikka mun kanssa kiskoo niin, että menen melkein nurin ja kädet on ihan mustelmilla.

Agilityssä ollaan käyty tässä välissä kolme kertaa. Niistä ensimmäinen oli fiasko. Mä taisin olla väsynyt, epävarma ja suoraan sanoen ihan pihalla. Ja kun Neri lukee mua kuin avointa kirjaa, sekään ei pystynyt keskittymään ja purki kai mun aiheuttamaa hermostuneisuutta karkaamalla vuorollaan jokaisen paikalla olevan koiran luokse. Se aiheutti mulle kertakaikkisen kurjan olon: 1. Mulla ei ollu koira hallinnassa, joten tunsi itteni surkeaksi koiran kouluttajaksi ja 2. Neri häiritsi toistenkin koirakoiden treenausta.
Kaksi viimeistä kertaa on olleet jopa kivoja. Minäkin olen saanut tuntea onnistumisen tunteita, kun alkaa ohjaaminen pikkuhiljaa iskostumaan kalloon ja Nerikin seuraa paremmin ohjausta. Paikallaan pysyminen ennen lähetystä on vieläkin tosi vaikeaa. Takapalkalla pysyy jotenkuten... välillä.
Yhden huomion tein viimeeksi: Mun täytyy pitää Neri kaiken aikaa työn touhussa, tai ottaa se muuten hallintaan. Neri käy kovilla kierroksilla, ja jos mun keskittyminen herpaantuu, Neri keksii itselleen tekemistä ja se tekeminen ei ole musta kovin kivaa: Se ryntää jonkun toisen, vuoroaan odottavan koiran luokse. Ohjaajan uroshuskyyn päin se ei tosin edes katso! Toinen on meinaan sanonut Nerille aikas selkeällä koirien kielellä, että sen luokse Nerillä ei ole mitään asiaa! :D

Tokoa on treenattu, vaihtelevalla innolla silmälläpitäen ensi sunnuntain toko-koetta. Kontaktia olen saanut parannettua huomattavasti ja seuraaminen on parantunut sitä myöten. Välillä koira kyllä edistää, mutta ei pahasti. Kokeessa se sitten varmaan jätättää, kun vaistoaa mun kaameen jännityksen.
Luoksetulon onnistuminen on aika arpa-peliä: pysyykö istumassa, tuleeko eteen suoraan istumaan, vai tuleeko ollenkaan edes mun eteen...
Ja hyppyyn onnistuin saamaan ongelmia aloittamalla agilityn harrastamisen! - Neri meinaa syöksyä hyppyyn jo ennen liikkeen aloitusta, jos lähestymme estettä suoraan edestä! Nyt mennään sitten hyppyesteelle sivusta ja käännytään viimehetkellä kohti estettä, niin ettei Neri tajua, että ollaan hypyn edessä, ennekuin se istuu mun sivulla perusasennossa. Siitä se ei kovin helposti lähde ilman lupaa... kai!
Paikallamakuussa en menisi takuuseen, että Neri pysyy paikallaan, jos joku toinen koira lähtee liikkeelle ja lähestyy Neriä... tai mua! Viimeeksi tiistaina paikkamakuu meni ihan pipariksi: Nerin "rakas vanha vihollinen", kultsunarttu, hyppi ennen kentälle menoa mua vasten, kun mä olin matkalla autolla käymään. Neri oli vähän matkan päässä kiinni tikkaissa, ja raivosi! Kentällä kultsi ei pysynyt yhtään paikallaan, tempoi hihnassa ja haukahteli ja murahteli. Makuusta lähti heti, kun ohjaaja lähti viereltä(varmaankin pelkäsi Neriä niin paljon vaikka välissä oli yksi koira). Neri tuijotteli kultsua alusta alkaen, niin että maahankin meni aivan vinoon. Välillä jouduin kaukaa varmistamaan maassa pysymisen uusintakomennolla. Neri pysyi paikallaan... kunnes menin palkkaamaan sen. Perhana vieköön! Juustonpala suussa se ampaisi kultsun luokse ja hyppäsi sen takapuolen päälle, kun toinen yritti kauhuissaan karkuun. Käskyä Neri ei tuollaisessa tilassa usko, menee vaan! Mulla nousi verenpaine varmaan huippulukemiin, niin otti päähän. Jälleen Neri pääsi "palkkaantumaan" karkaamisesta. :(
Kun se oli saanut "kostonsa", palasi käskystä mun luo ja mä vein sen autoon jäähylle.
Tänään treenit meni hienosti, jäi hyvä mieli ja tuli koetta ajatellen pikkasen itsevarmempi olo.

Hakuilut on jääneet väliin, kun lapsiakin tätyy välillä kuskailla peleihin ja treeneihin ja muutenkin järjestää välillä perheelle aikaa, eli.... perhe häiritsee mun harrastuksia! :D