Päivittelyä

Aika rientää, eikä kirjoittamaan kerkiä... tai jos kerkiäs, ei huvita, tai tietokone on varattu...
Lähes kolme viikkoa vierähtänyt viime päivityksestä. Mitäs kaikkea tässä on keritty tekemään.

Ensin huomioita 

eli mitäs kaikkia virheitä sitä onkaan tullut tehtyä koiran koulutuksessa:
Istuminen: Koira tarjosi istumista pienenä joka paikkaan, koska se ollut kaiketi ensimmäinen käsky, mikä sille oli pentuna opetettu ja itsekin tuli istutettua koiraa aina ennen ruualle päästämistä. Kun piti opettaa muitakin taitoja, erityisesti käskystä seisomista, Neri tarjosi aina vanhan tottumuksen mukaan istumista ja tyhmänä välillä "autoin" mahan alta nostamalla enkä pelkällä käsiohjauksella -> Olen kaiketi tehnyt istumisesta nyt koiralle "eitoivottavaa". Nyt liikkeestä istumaan meno on todella työn takana ja paikallaan istuminen luoksetulossa myöskin vaikeaa. Kauko käskyissä kyllä menee hyvin istumaan käsiohjauksen ja suullisen käskyn kanssa. Nyt täytyy alkaa tekemään istumisestakin kannattavaa.
Autosta poistuminen: Kun aiemmin päästin Nerin autosta ulos, esim treenikentillä, koiran haukkuessa tai muristessa passitin sen heti takaisin autoon -> Yhtenä kertana koira sitten pomppii itse autosta ulos - autoon takaisin - pois autosta - autoon takaisin - ennen kuin mä "kerkisin sanoa edes catmandoo" tai "ouakadoukou". Aargh, tein koirastani autopomppurin. No, tuo on pian korjattu. Huomasin, että sellainen toimii Neriin hyvin, että pyydän sen autosta, suljen auton luukun, ollaan hetken aikaa ja jos ei koira rauhoitu, vien sen muutamaksi minuutiksi takaisin autoon. Sen jälkeen se on ollut todella hienosti!
Remmikiljunta: Pentuna se kulki hienosti remmissä, sitten vanhempana alkoi tulla kiireempi eikä päässyt riittävän nopeasti eteenpäin - Vetää ei saanut, joten ylimääräinen energia purettiin kiljumiseen ja ympäri hyppimiseen. Välillä kielsin, välillä pysähdyin tai käännyin vastakkaiseen suuntaan, mutta en kiinnittänyt siihen muuten huomitota. Ajattelin että se karsiintuu ajan kanssa, kun koira ei voita sillä mitään. Wroooooong! Nyt koira alkaa kiljua jo pelkästä talutushihnan näkemisestä, ja nähtävästi Nerin mielestä hihnassa kiljuminen ja hyppiminen kuuluu asiaan. Tähän en ole vielä keksinyt parannuskeinoa! Kellään vinkkejä?
Perusasennossa jalkaan nojaaminen: Itse olen opettanut Nerin tulemaan ihan liki ja nyt joudun pökkimään sitä polvella kauemmas, että voin lähteä liikkeelle. Välillä olen tosin tehnyt niin, että lähden vain liikkeelle, ja koska Nerin nojaaminen on niin voimakasta ja mun jalan tuki häviää, Neri meinaa suorastaan kaatua! :)
Onhan noita vielä paljon muitakin pikkujuttuja, mutta näitä nyt olen tässä funtsinut ja omaksi syykseni havainnut!

Hakuiltu kertaalleen

Viime sunnuntaina jäi hakutreenit mun suureksi harmistukseksi väliin, kun piti kuskata poikaa sb-turnaukseen, mutta edellisenä sunnuntaina oltiin Sääksjärvellä, vihdoinkin uudessa paikassa. Keskilinjan toisella puolella oli hakkuuaukeaa ja toisella puolella etenkin alussa todella tiheää kuusikkoa. Siinä ei ollut mitää mahdollisuutta nähdä, miten koira työskentelee. Tuuli kävi hyvin kuusikon puolelta. Viisi maalimiestä.
Otin ensimmäisen kuusikon puolelle siten, että Neri näki mm:n lähdön. Nerin into oli suuri, kun joutui odottamaan, että maalimies kerkiää piiloon. Lopulta kun oli lähetyksen aika, kerkisin itse lähetys asentoon, mutten sanomaan käskyä, kun koira jo meni. Älähdin jotain epämääräistä, Neri pysähtyi muttei kääntynyt takaisin ja jatkoi sitten matkaa ja mä huusin sen perään "heppu". Kaarina sanoi, ettei Nerin tapasella koiralla haittaa, jos se välillä ottaa ennakkoa, mutta itse päätin, että tuo oli ehdottomasti viimeinen kerta, koska Nerille kaksi kertaa jo tarkoittaa "tää on siis sallittua" ja Neri on päässyt varastamaan kolme(vai neljä) kertaa. Maalimies kyllä löytyi hienosti 50 metristä.
Toinen mm hakkuuaukealla. Kaarina näyttäytyi kiven vieressä, käänsin Nerin poispäin ja Kaarina siirtyi toisen kiven taakse piiloon. Hienosti löytyi enempiä "eikö se tän kiven takana ookkaan" ihmettelemättä. Kolmas valmiiksi piilossa vastatuulen puolella n. 40 metrissä. Tässä kohdalla pystyi näkemään koiran työskentelyä. Neri sai selvästi heti hajun, mutta ei saanut sitä heti paikannettua ja joutui tekemään hieman siksakkia. Hyvin kuitenkin tarkensi eikä lähtenyt suin päin juoksentelemaan ja Miikku löytyi. Neljäs valmiina n. 20 metrissä hakkuuaukean puolella "polun" varrella. Neri ei ollut saanut hajua, joten lähtöinto ei ollut palavaa ja Neri lähti  rauhallisesti hakemaan ja jolkotteli suoraan Marja-Leenan luokse aivan kuin oli tiennyt, että tuon kuusen allahan se on. Viides ja viimeinen maalimies vastatuulen puolella kuusen takana n. 40 metrissä, Neri sai hyvän vainun ja juoksi suoraan Heikin luokse. Hyvä tuulitreeni ja todella hienosti meni.
Huomenna päästään taas treenaamaan ja Neri taas uudella innolla, kun on joutunut pitämään taukoa.

Eilen ilmaisutreeni kotipihassa ja naapurin pellolla

Arttu lahjottiin mukaan "maalimieheksi" (Kuinka voikaan olla vaikeaa saada kaveria treeniin noista perheen neljästä muusta kaksijalkaisesta! :-/ ) Otettiin varmaankin kuutisen kertaa.  Aluksi kymmenisen metriä väliä ja ensimmäisellä kerralla annoin Nerille palkan rullan tuonnista. Viimeisellä kerralla pellolla väliä oli varmaan se 50 metriä. Jokaisella kerralla myös näyttö. Kerran Neri yritti saada Artulta palkkaa jo ensimmäisellä käynnillä, mutta onneksi (vaikken mä taaskaan muistanut antaa kunnon ohjeita) Arttu ei kiinnittänyt Neriin mitää huomitota ja Neri tyytyi nappaamaan rullan suuhunsa ja kiikuttamaan mulle. Pari kertaa Neri sylki rullan suustaan mun luona ennen käskyä, joten kun koira lähestyi mua, sanoin "pidä", pyysin viereeni "viereen, pidä" ja sitten "kiitos". Näytöille Neri juoksi sellasta vauhtia, että multa meinasi lähteä jalat alta. Tähän täytyy kyllä keksiä jokin "jarrusana".