Meille taas ihan uudessa paikass Birgitan polun varrella. Hyvä näkyvyys, pystyi seuraamaan hyvin koiran toimintaa. Tuulta ei ollut kuin nimeksi viistosti vasemmalta. Neljä koirakkoa paikalla, ja Nerille neljä maalimiestä. Kaksi ekaa lähti Nerin nähden samaan aikaan metsään eri suuntiin. Oikealla polku ja näkyvyys maalimiehelle asti, 50 metrissä. Lähetin Nerin ensin sinne. Lähti vauhdilla, mutta poikkesi polulta n. 30 metrissä vasemmalle, kääntyi vähän ajan päästä takaisin ja meni oikealle. Annoin koiran rauhassa ratkoa tilannetta. Lopulta sai kai vainun, kun jatkoi maalimiehelle. Toiseen suuntaan sama homma, poikkesi suoralta reitiltä ensin oikeaan, palasi -> vasempaan, sai vainun, ja maalimiehelle. Toiset kaksi otin haamuina alueen takarajalla, jotta Neri oppisi menemään suoraan pitkälle. Ekan "haamun" luokse Neri kiersi taas itselleen ominaisesti lopussa hieman vasemmalta. Toisen luo meni suoraan. Lopuksi muut yritti hieman leikittää Neriä solmunarulla. Vähän jaksoi kiskoa Marja-Leenan kanssa, mutta muut ei oikein saaneet tuulta purjeisiin.
Sitten geokätköilemässä Toijalassa
Kaksi metsäkätköä tähtäimessä. Meidän geokoira-Neristä ei ollut kyllä muuta apua, kun että se piti mahdollisia "jästejä" silmällä. Kätköä ei tahtonut löytyä, joten kyllästyin etsimiseen ja aloimme leikkiä Nerin ja Artun kanssa piilosta. Neri oli joka kerta etsijänä! ;) Arttu löysi huisin hyvän piilopaikan, mutta Neripä löysi sen huisin hyvin! Tuuli oli yltynyt aamusta, joten sitä saattoi käyttää paremmin hyväksi. Kätköltä toiselle siityessä juoksetettiin Neriä edes takaisin useita satoja metrejä meidän välillä. Mietin jo, kuinkahan se jaksaa vielä illalla agissa.Agiliidelläkin jaksoi vielä
Agin alkeiskurssin 6. kerta. Ja ah, niin rauhallinen ja keskittynyt koira mulla oli siellä! :) Tällä kertaa ei ollut juurikaan vaikeuksia paikalleen jäämisessä. Aluksi otin kontaktiesteitä A:ta ja puomia, kun Neri oli niin ihanan rauhallinen. Nyt sai jonkinlaista käsitystä siitä, onko koira oppinut mitään kontaktitreenistä, etenkin esteelle tulo kontaktista, kun Neri pysyi paikallaan muutaman metrin päässä sillä aikaa, kun mä asettelin nameja kontakteille ja sain lähettää sen käskyllä esteelle roikkumatta kaulapannassa. Hypyt, ja etenkin putki, saivat kierrokset jo nousemaan ja paikalleen jääminen ei ollut enää niin varmaa. Yhdellä lisäkäskyllä sentään pysyi, joskin jalkalihakset alkoivat vatkaamaan pidätellystä innosta.
Pujottelussa edelleen lopussa oikaisuja kahden kepin yli. Pari kertaa saatiin onnistumaan, kun mä sain hillittyä vähän tempoa. Keinun Neri meni kerran aika itsenäisesti, mutta sitten pääsi kerran karkaamaan keinulta ennen keinahdusta ja palkankin kerkesi onneton nappaamaan maasta, vaikka mäkin tein hurjan syöksyn kädet ojossa sitä kohti, kun huomasin Nerin huijauksen.
Mutta sain kyllä huomata, että Neri on kyllä mun ajatusta huomattavasti nopeampi: Yritin hyppyyttää Nerillä peräjälkeen muurin ja renkaan, jotka eivät olleet suoraan peräkkäin vaan rengas oli vähän sivussa oikealla. Siirryin muurin taakse lähettämään oikea käsi valmiina ohjaamaan Neri muurin jälkeen renkaalle - Lähetys: "muuri" ja samalla käännyin katsomaan missä rengas on ja huudan "rengas", mutta Neri olikin jo huitaissut täydellä vauhdilla vasemmalta mun ohi! Olen pitänyt itseäni jokseenkin nopeana, mutta olenkin armottoman hidas! :)
Mutta, luvattomien saldo tällä kertaa 0 (...jos ei sitä yhtä kiepsahdusta putken suulla lasketa, niin ja puomin nousulta nappasin koiran kerran kainalooni :D).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti