Mä olin niin ylpeä Neristä tänään vetohiihtolenkillä; Neri ei puhkunut yhtään ihmisille, ja niitä oli paljon liikenteessä ladulla. Kohtaamiset, sekä vastaantulevien että ohitettavien, sujuivat mallikkaasti. Mentiin jopa kahden henkilön välistä, kun toinen väisti ladun toiseen reunaan ja toinen toiseen, enkä viittiny karjua niille, että menkää samaan reunaan.
Nerin into oli kyllä ylitsevuotavaa lähdössä. Käskin Nerin seisoa paikallaan, kun aloin laittaa suksia jalkaani ja Nerin lihakset vatkasi jännityksestä, kun se odotti lupaa lähteä liikkeelle. Ja sitten lähtikin omalla luvalla ennenkuin kerkesin laittaa sukset jalkaan: Potkasin lunta monon siteestä suksea vasten ja Neri tulkitsi sen käskyksi lähteä liikkeelle. Nykäisy oli melko naseva, mutta mä pysyin kyllä pystyssä. Neri tajusi mokansa, je sen jälkeen se olikin yhtä sähellystä, kun se yritti hyvitellä mua ja paikallaan oottaminen oli entistä vaikeampaa.
Kun lopulta annoin luvan lähteä, koira sai painaa yksin täydellä vauhdilla tyhjä vetoliina perässään iloisesti pomppien.... Vetovyön metallinen vetokoukku oli oiennut niin paljon siitä nykäisystä, että vetoliinan lenkki ei pysynytkään siinä, kun liinassa oli löysiä. Päästiin me vetolenkille, mutta jouduin kokoajan vahtaamaan, että vetonaru pysyy ja liikkeellelähdöissä joduin ottaman nykäisyn vastaan liinassa kädellä roikkuen. Vasta vauhdissa pujotin vetoliinan lenkin koukkuun kiinni.
Melko heikko oli vetokoukku, kun mun pikkunen pystyi sen vääntämään. Mitäs jos vetokoirana olisi 40 kiloinen dopperiuros, häh? Koukku olisi varmaan suoristunut kokonaan! VUL:in postimyyntiin lähti jo reklamaatio kuvan kera.
Koirakaveri
Vetolenkin jälkeen hihnalenkillä tavattiin naapuri lapsineen ja niitten lappisuros. Ja minä tietysti tarjoamaan vanhemmalle lapselle joskus pulkka-ajelua, ja siitä taas tuli puheeksi, että heillä olisi koiran nahkaiset länkivaljaat käyttämättömänä ja naapuri tarjosi niitä mulle ilmaiseksi, että tulisivat käyttöön. En tietenkään voinut kieltäytyä moisesta tarjouksesta ja lähdettiin heti heidän mukaansa niitä hakemaan. Neri sai sitten juosta Roopen kanssa pihassa vapaana ja siinä sivussa perheen 4-vuotias poika tuli taklattua muutaman kerran kumoon, ja poika oli vain innoissaan. Roope oli kyllä kovin kiinnostunut Neristä "seksuaalisesti" vaikka se on leikattu montavuotta sitten! :)
Länkkärit on kyllä Nerille aika reilun kokoiset, vaikka säädin läget pienimmällä mahdolliselle. Rinnan ympäryshihnaan pitää tehdä lisää reikiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti