Toivotonta räpellystä

Taas on jääneet treenailut vähiin, kun on vaan lomailtu tai lomalaisten kanssa vietetty aikaa... ja toko-koe on ylihuomenna. Ei voi muuta kuin anella "Neri, tee se minkä osaat, ja vähän vielä enemmänkin!"

Epätoivoissani olen lukenut EVL:sääntöjä, kun ei ole tullut seurattua kovinkaan intensiivisesti yhtään EVL-koettakaan. Eilen ja tänään olen yrittänyt jotain treeniä räpellellä ja migreeni pukkaa päälle.
Eilen menin sitten pilaamaan sen vähänkin ruutuosaamisen, joka Nerillä on. Huusin sille, kun se lähti ruutuunlähetyksestä hakemaan kentälle unohtunuttta ohjatunnoudon kapulaa, kun oltiin juuri sitä ennen treenattu ohjattua noutoa. Nerihän meni sitten siitä huudosta iha lukkoon, eikä enää tiennyt yhtään, mitä siltä haluan. Neri ei siedä tokossa yhtään vihaista tai käskevää äänensävyä! :(
Täytyy nyt vaan toivoa, että kokeessa ruutu on ennen ohjattua noutoa, tai että ne ei ainakaan ole peräkkäin.
Ruutua on treenattu liian lyhyellä matkalla, kun ei pihaan saa riittävää matkaa, niin kauempana oleva ruutu olikin Nerille ihan "näkymätön". Ja kun on epätoivoisesti yritetty saada jotenkin Nerille tajuntaan ohjattu nouto ja ruutukin uudella tavalla, kaikki muut liikkeet on jääneet lapsipuolen asemaan.

Taisin sitten ilmoittautua EVL-luokkaan liian aikaisin. Luulin, että meillä olisi enemmän aikaa treenata.
Nyt täytyy vaan toivoa, että meillä olisi keskiviikkona hyvä päivä. Ja olis mulla edes olematta migreeni!

Kotopuolessa Savitaipaleella oltiin käymässä viime viikolla. Neri ja Huki tappelivat keskenään kuin peikot, kun Toivo-bichon oli paikalla. Huki oikein härnäsi Neriä, tuijotti suoraan silmiin ja kulki vierellä, kuin vittumainen varjo. Jouduin välillä sulkemaan jomman kumman häkkiin, kun suhde oli niin käymistilassa.
Kotiin lähtiessä laitoin molemmat peräkonttiin ja kuvittelin, ettei ne siellä alkaisi tapella, kun ei Toivokaan ole paikalla. Ja katin kontit - Viiden sekunnin kuluttua alkoi kamala rähinä. Avasin peräkontin ja karjaisin lopetus käskyn. Neri totteli ja kävi kiltisti maahan, mutta Huki peijooni käytti tilaisuutta hyväkseen ja pureskeli vimmattuna Nerin kaulaa. No, eihän Neri sitä kauan sietänyt. Lopulta sain tilaisuuden tarttua Hukia niskasta kiinni ja vetää sen pois ja Nerin sain loitolle käskyllä. Jouduin estämään Hukia pääsemästä Nerin lähelle takakontin hattuhyllyllä samalla, kun kokosin nailonhäkkiä. Sain häkin pystyyn, Hukin sinne ja aloin korjaamaan sen paikkaa peräkontissa, ja Huki rähähti sieltä verkon läpikin Nerille. Huh, kun mä säikähdin.
Ei nuo loppujen lopuksi onneksi ihan tosissaan tapelleet, kun kummallakaan ei ollut mitään jälkiä.
Kotiin tultua funtsin, uskallanko laittaa niitä edes yöksi samaan tarhaan, mutta ei niillä sitten enää ollutkaan mitään toisiaan vastaan! Eivät ole sen jälkeen enää toisilleen rähisseet... ainakaan mun kuullen! :D