Kirjotellaanpas välillä meidän touhuista

Johan oli hässäkkä

Läksin tänään töiden jälkeen koirien kanssa lenkille. Kun pääsin tien yli kevyenliikenteenväylälle, naapurin likalta (aikuinen) pääsi karkuun kaksi isoa uroskoiraa, sakemanni ja valtava sekarotuinen, ja ne syöksyivät täydellä vauhdilla meitä kohti. Neri rähisi sakemannin kanssa ja Huki seropin. Otin tilanteen rauhallisesti... kunnes Huki makasi maassa ja seropi puri sitä kurkusta ja ravisteli. Karjasin ensin: "NYT IRTI!" ja kun se ei tehonnut tarrasin enempään harkitsematta kahdella kädellä seropia niskasta kiinni ja revin sen irti Hukista. Mutta Hukipa ei ollut luovuttanut, vaan alkoi pureskella seropin takajalkoja ja mulla oli täysi työ pitää sen hampaat erossa Hukista! Neri ja saku kuulemma vaan rähisivät toisilleen ja kiersivät ympyrää. Mun poika oli nänyt sen yläkerran ikkunasta. Mä en voinut keskittyä niihin, kun oli keskityttävä toiseen tappelupariin. Tein siinä äkkiä arvion, että uroksen kanssa Neri varmaan selvittää välinsä paremmin ja tunsin sen sakun ennestään - kova rähisemään, muttei loppujen lopuksi mikään paha poika. Seropin luonteesta en tiennyt mitään ja Huki oli siinä parissa todellakin pahasti altavastaaja. Kun koirien emäntä ehti paikalle, mä roikun yhä seropin niskassa ja Huki pureskeli edelleen sen takajalkoja. Neri ja saku olivat jo hiljaa ja tuijottelivat vaan toisiaan, Nerillä ainakin karvat pystyssä ja irvistelläkin vielä taisi. Kun saatiin koirat kiinni, alkoi taas hirveä rähäkkä, kun kaikki koirat alkoivat taas haukkua ja rähistä. Sillä likalla oli täysi työ pitää koiransa paikallaan, ne isot urokset veivät sitä kyllä 6-0. Suoraan sanoen mä jouduin pakenemaan paikalta, kun sakun hampaat taas loksui Nerin kuonon edessä. Jälkeenpäin nauroin tapaukselle... kun olin ensin tarkastanut kummankin koiran mahdollisten hampaanjälkien varalta. Saattoipa ehkä jopa olla sivusta katsoen hieman koomisen näköistä. :) Mutta sen huomasin tuosta tapauksesta, että Neri ei ole ainakaan kovin "sätky". Kun tilanne oli ohi, se palautui hetkessä normaaliksi. Saas nähdä muistaako seuraavan kerran koirat tavatessa. (MUISTAA! :D)

Koirien uusi tarha on valmis. Hieman se myöhästyi Nerin juoksua silmällä pitäen, mutta kun juoksu tuli kuukautta "liian aikaisin". Huki alkoi naapurin koiran juoksun aikana karkailla vanhasta tarhasta, kun hoksasi, että sieltähän pääsee aidan ali, kun vaan tunkee päänsä sinne ja vähän venyttää verkkoa. Nyt ei enää pääse -yli eikä ali! Paitsi Neri vois päästä yli, kun koppi on noin lähellä aitaa, jos vaan uskaltaisi hypätä! :) Tarhaan on istutettu pensaita ja rakennettu Hukille terassi, jonka alle se pääsee makoilemaan.

Treenailut:

Agitreeneissä ollaan käyty tässä välissä kaksi kertaa. Edellis maanantaina mä turhaannuin omaan osaamattomuuteeni täysin! Neri on taitava ja seuraisi kyllä ohjausta, mutta kun se vauhti on niin kovaa, että mä en kerkiä keskittyä. Jotain kohtaa höylättiin ja höylättiin ja kun keskityin saamaan sen oikein, en muistanut yhtään mihin seuraavaksi piti ohjata. Lopuksi saatiin sentään hienosti onnistunut suoritus niin saatiin päättää siihen.
Viime maanantaina treenit menikin sitten tosi hienosti ja jäi tosi positiivinen mieli. Alkoi jopa tuntua, että enkä me joskus tulevaisuudessa päästään treenaamaan kokonaisia ratoja. Neri seurasi hienosti ohjausta, ja antoi jopa anteeksi mun pienet virheet. Sen huomasin, että Neriä ei kannata viedä autoon sillä välin, kun toiset koirat treenaa, vaikka se kerääkin kierroksia toisten katselemisesta. Se toimi paljon huonommin toisen session aikana - se oli tavallistakin levottomampi eikä kuunnellut mun äänikäskyjä vaan juoksi mun luo, jos en ollut ohjaamassa eteenpäin.
Ohjaaminen alkaa pikkuhiljaa sujumaan, mutta vauhti ja täsmällisyys on sitä luokkaa, että rimoja tulee alas, jotta kolisee. Kontakti esteillä otettiin käyttöön hihnalla varmistus pysäytykseen.
Hakutreenit jää tänään väliin, kun tulin itse kipeäksi, mutta viime keskiviikkona yritettiin treenata Nerin kanssa alueen perälle menemistä ja siellä etenemistä, kun tuuli kävi sopivasti keskilinjan suuntaan. Maalimiehet, viisi kappaletta, näyttäytyivät takarajalla, käänsin Nerin pois päin ja maalimies eteni kymmenen-kakskymmentä metriä. Tämä ei ihan kauhen hyvin sopinut Nerin luonteelle. Sen epäluulo taas heräsi, kun maalimies ei ollutkaan siinä paikassa, missä sen oli nähnyt - Tosi varovasti Neri eteni takarajalla. Muutenkin se tuntu jotenkin laiskalta. Näitä kuitenkin jatketaan ja voitais vaikka ottaa lisäksi ääniapu. Jos mm huutais vaikka Nerin nimeä, Neri "tietäis", että siellä on joku tuttu.
Tokossa Neri on piristynyt huomattavasti ilmojen viilennyttyä. Levekin treeneissä on käyty kentällä kesätauon jälkeen nyt kolme kertaa. Paikallamakuussa Neri pysyy hyvin, mutta heittää jossain vaiheessa lonkalle. AVO hyppyä treenillaan nami esteen takana, jotta Neri oppisi jäämään esteen taakse, eikä siirtyisi sivuun. Aluksi laitoin namin liian lähelle ja Neri yritti kääntyä ympäri jo esteen päällä, jolloin takajalat osuivat esteen tolppaan. Agilityn aloittaminen juoksutauon jälkeen on tuonut vanhan ongelman hyppyyn takaisin - Neri hötkyilee ennen hyppyä.
Seuraamisessa on saatu kontakti takaisin, joskaan ei  täydelliseksi. Paikka on suht hyvä, mutta välillä Neri seilaa ja osuu mun jalkaan. Jäävissä Neri on muuten hyvä, mutta välillä asento on vähän vino, jos koira on seurannut huonossa asennossa. Luoksetulossa Neri tulee reippaalla laukalla, eikä pysäytystreeneistä huolimatta ole alkanut ennakoimaan. Välillä otetaan kuitenkin läpijuoksuja. Noudoissa Neri on välillä tosi taitava ja laukkaa myös palatessa, usein miten tulee ravaten. Sivulle tulossa Nerin kaula pökkää monesti mun reiteen -> Olen laittanut käden nyrkkiin reidelle ja Neri on törmätessään kopsauttanut päänsä siihen -> Sivulletulo on vähän parantunut! :) Yksi vaihtoehto tämän korjaamiseen olisi tietysti takakautta kierrättäminen. Kaukot myös toimii hyvin - jos Neri vaan keskittyy.
Ihan hyvä tästä on lähteä lauantaina AVO-luokan kokeeseen. Torstaina kentällä on treeneissä vielä kisamuotoiset suoritukset mutta perjantaina ei sitten enää tehdä mitään tokoon viittaavaakaan. :)