Pakastaa taas parinkympän voimalla

Esineitä etsimässä

Ehti tulla pimeää, ennen kuin kerettiin lähtemään, mutta mentiin kuitenkin. Ei mitään tallaamista, heitin vaan ensimmäisen esineen, toppahanskan, noin kymmenen metrin päähän umpihankeen, niin ettei Neri nähnyt. Lähetin, Neri lähti innolla haistoi hanskan ja toi mulle. Lähetin Jarnon viemään kiertäen työhanskan ja rannesuojan metsään. Jarno vei esineet turhan kauas, en nähnyt missä Neri haahuili ja mitä se yleensä ottaen siellä edes teki. Vauhdilla se lähti, ja viipyi siellä, ja liikkumisen ääniä kuului, eli kovasti se oli siellä jotain etsivinään, mutta ei löytänyt. Mentiin sitten yhdessä ja Neri löysi työhanskan ja kävi heittelemään sitä ilmassa. Ei hyvä! Pyysin tuomaan mulle, niin sitten toi. Sitten me etsittiin kaikki yhdessä sitä rannesuojaa ja minä sen lopulta löysin siellä pimeässä, kun se mustana näkyi valkoisessa lumessa. Neri paineli vaan ohi, eikä haistanut mitään! Taisi olla liikaa pakkasta: Turha treeni, paitsi kyllähän Neri kuitenkin tykkäsi siellä hangessa juoksemisesta! :)

Kapulan noutoa

Kotipihassa harjoiteltiin noutokapulan pitämistä ja tuomista. Kapula pysyy jo hyvin suussa, tosin kovin löyhästi ja heiluen. Ensin harjoiteltiin edessä vain kapulan pitoa, sitten jätin kapulan Nerin eteen ja peruutin itse pari metriä ja pyysin "tuo". Ensin Neri tuli ilman kapulaa, mutta sitten hokasi, ettei palkkaa tule, jos ei kapula ole mukana. Nerin tuonti on melkoisen innotonta. Pidensin matkaa joka kerta, ja pidemmällä matkalla Nerin vauhtikin hieman lisääntyi. Neri tulee mun eteen vinoon, kun ei tykkää tuoda kuonoaan suoraan mua kohti, kun kapula on suussa. Tätä täytyy korjata esteillä, niin ettei pääse tulemaan kuin suoraan.
Kun Neri toi muutaman harjoituksen jälkeen kapulan hyvin, päätin kokeilla heittämistä. Neri sivulle, heitin kapulan - Neri pysyi hyvin paikallaan. "TUO" ja Neri lähti vauhdikkaasti hakemaan, otti kapulan hieman haparoiden löyhästi ja hieman vinoon suuhunsa, toi mulle eteen ja päästi irti vasta käskystä. Ihan hyvä suoritus. Tuota kapulan napakampaa pitämistä täytyy harjoitella, jotenkin.... Kerron sitten, kun keksin miten! :)

Pulkkavalajaiden testaus

Tilasin Nerille Valjakkourheilijoiden Liiton tarvikevälityksestä Nerille pulkkavaljaat, repun/reput, vetovyön haarahihnoilla ja vetoliinan. M-koon valjaat tuntui ensin liian pieneltä ja ne ei ole mun mielestä kauhean hyvin tehty, osa hihnoista on väärään kulmaan ommeltu, mutta kai ne siitä vähän "vertyy". En sitten lähettänyt niitä takaisin ja tilannu isompia. Vetovyökin vaati hieman ihmettelyä ja säätöä, ennekuin sain ne istumaan päälläni ja vetoliinan jousto on tosi löysä, mutta kaippa se kuuluu olla sellanen?
Mutta Nerin oma reppu on hieno ja istuu hyvin. Neri on kyllä sopeutuvainen ja kuuliainen koira: heitin repun Nerin selkään ja kiinnitin hihnat, ja Neri ei ollut moksiskaan vaan lähti jolkottelemaan reppu selässä. Valjaiden sovituksessakin seisoi kiltisti aloillaan ja lipasi vaan mun käsiä, kun nostelin jalkoja valjaiden hihnojen väliin. Ja siinäkin seisoi vaan paikallaan, kun asetin aisat Nerin ylle ja testasin, mihin kohtaan kiinnitykset pitäisi laittaa. On se kiltti koira! Mehän taidetaan mennä kohta kokeilemaan pulkan vetoa, kun se osaa noin rauhallisena pysyä asisojen välissä... kunhan saadaan aisat ihan valmiiksi.

Ja vielä canicrossailua

Pitihän ne uudet valjaat, vetovyö ja vetoliina käydä testaamassa. Tilasin valjaisiin lisäosan, hihnan, joka kiinnitetään vetolenkkeihin ja näin valjaita voi käyttää nyös naruhiihdossa ja vetojuoksussa.
Juoksentelin Nerin kanssa tiellä edestakaisin ja harjoiteltiin hidastamista ja pysähtymistä. Liikkeelle lähtiessä Neri lähtee aina täysillä, ja ai että, kun se ottaa lihaksiin! :) Vähän aikaa sain huudeella "tsst tsst himmaa, HIMMAA" ennen kuin vauhti hiljeni raviin. Pysähtymisessä yritän saada Nerin jäämään seisomaan suoraan, ettei se kiepsahda ympäri ja sotkeudu valjaisiin ja vetoliinoihin. Lopuksi Neri kääntyi enää poikittain.