Koirailua à la Neri

Tavoitteet vuodelle 2012...

2012-01-04T17:56:00.000+02:00

Tokossa saada se viimeinen EVL1 TVA:n saamiseksi. SM-kisoihin voidaan mennä, jos johonkin joukkueeseen tarvitaan ylemmän luokan koirakkoa.

PK-puolella treenataan haku koekuntoon - ainakin yhteen ALO kokeeseen osallistuminen. Ja jos jälki saadaan siihen jamaan, osallistutaan myös etsintäkokeen alokkaaseen. Alun perin suunnittelin ensin etsintäkoetta, mutta nyt kun alokasluokan hakukoe on helpompi, kuin hakuosuus etsintäkokeessa, suunnataan ensin pelkkään hakukokeeseen! :)
Viestin ottaminen mukaan "treeniohjelmaan", kunhan saan kiristettyä tai lahjottua 18-v poikani pariksi. Levekilla on monta viestin treenaamisesta kiinnostunutta ja olisi hineoa, kun päästäisiin treenaamaan myös porukalla.
Tottista aletaan treenaamaan oikeasti.

Vetohiihdossa osallistun Nerin kanssa ainakin yhteen kisaan ja canicross-kisoihin yritän taas lahjoa 14-v poikani. Jos canicrossin SM-kisat on jossain järkevän matkan päässä, sinne... :)

Näyttelyjä en pistä tavoitteeksi, mutta jos saan jonkin mielenhäiriön, saatan ilmoittaa Nerin näyttelyyn, ja kadun sitä sitten katkerasti näyttelypaikalla :D

Ja ehkäpä myös luonnetestissä voisi käydä.

Kurkistus viime vuonna asetettuihin tavoitteisiin...

2012-01-02T21:30:00.000+02:00

Tokossa saatiin VOIsta ykkönen ja päästiin startaamaan EVL:ssä. Tosin kesän edetessä lisäsin tavoitteeksi saada Neri TVA:ksi, mutta ei ihan onnistunut. Yhtä EVL1 tulosta vailla.

PK-lajeista:
-Haukua treenattiin säännöllisesti, mutta treenattavaa on vielä paljon. Nerin maalimiesmotivaatio on kyllä parantunut huimasti eikä säikähdä maalimiehiä enään niin usein. Ilmaisua olisi kyllä pitänyt treenata enemmän, ja piiloja.
-BH-koe saatiin suoritettua kunnialla.
-Jälkeä aloitettiin treenaamaan vasta syksyllä, mutta Neri on selvästi luonnostaan maavainuinen koira ja on erittäin motivoitunut jäljestäjä.
-Esineitä treenattiin turhan vähän, mutta kuitenkin Nerin esinemotivaatio on herännyt ruususenunestaan.
-Etsintäkoetta silmälläpitäen: Tarkkuusruutu on Nerin mielestä tosi kiva juttu ja pienetkin esineet löytyy näppärästi. Pudotettua esinettäkin hakee jo hienosti ainakin alokasluokan matkan.
-Tottista ei vieläkään treenattu juurikaan, mutta eiköhän ne äkkiä opi toko-pohjalta :)

Agilityssä ei kyllä kehitytty juuri mitään. Se on Nerille kertakaikkiaan liian stressaava laji, ja sitä myöten myös mulle. Neri ei selvästi edes nauti siitä, vaan on suorstaan ahdistuneen sekopäinen agikentällä. Ja kun Nerillä on selässä lihasjumeja, ei agility niitä ainakaan vähennä. Tää harrastus päätettiin lopettaa!

Vetohommat taitaa olla Nerin suosikkilaji. Talvella osallistuin Nerin kanssa yhteen vetohiihtokisaan ja olin tosi tyytyväinen meidän suoritukseen, ja ennen kaikkea kisasta jäi sellainen tunne, että uudelleenkin voisi mennä! Syksyllä Neri ja Arttu osallistuivat yhteen canicross-kisaan ja saivat vallan loistavan ajan. Pulkallakin vedeltiin milloin mitäkin.

Näyttelyissä oli tarkoitus käydä, mutta jäi...

Ja arjesta - mun täytyy nyt sitten tunnustaa, että mä olen onneton sätöstelijä. En ole saanut koirien ohituksia kaikkialla seesteisiksi. Muualla mennään suhteellisen hyvin, mutta kodin lähellä Neri käy heti pihasta lähtien sellaisilla kierroksilla, että.... Opittu tapa, jota on tosi vaikea karsia. Koirat, jotka eivät vastaa Nerin provosoivaan elehtimiseen, ohitetaan kyllä ihan hienosti.

Tämän vuoden tavoitteita mietitään...

Uudenvuodenpäivä

2012-01-01T21:40:00.005+02:00

Paukut ei pelottaneet

Vuoden vaihtuminen meni rauhallisesti. Kerran koirat säikähtivät paukkua. Olin viemässä niitä kuuden jälkeen autoon, kun lähellä paukahti ja välähti. Ei mitään paniikkia kummallekkaan, hätkähdys ja luimistelua vain. Sisällä makasivat suht rauhassa kumpikin. Neri kävi välillä mun luona kertomassa, että jotain outoa tapahtuu. Käytiin hihnassa rauhallisen hetken aikana pellolla pissallakin.

UV-päivän ilmaisutreeni

Sain koko jälkikasvuni mukaan, joten mulla oli ruhtinaallisesti kolme "maalipoikaa". Tallattiin alue ja samalla katsoin sopivia piiloja. Oli vähän turhan risukkoinen paikka, mutta en uskaltanut kokeilla onneani ja pakottaa poikia lähtemään kauemmas, kuin tuohon lähimetsään. Oli siellä ihan hyvä näkyvyys, mutta maassa oli paljon metsätyön jäljiltä rytökasoja.
Irtorullat. Etukulmiin Arttu ja Lassi - Neri näki lähdön.
1. mm - Arttu oli valkoisen lakanan alla piilossa. Neri löysi hyvin, mutta ilo löydöstä oli niin suuri, että ennen rullan ottoa piti ulista ja nuolla pojan naamaa. Rullan tuonti ja näyttö hyvin.
2. mm - Lassi oli tiheän pienen kuusirykelmän keskellä täysin näkymättömissä. Neri teki siellä kauan töitä. Lassi sanoi, että välillä se työnsi päänsä kuusikkoon ja koski hänen selkäänsä, mutta ei päässyt siitä sisään. En ollut huomannut sanoa, että menee sellaiseen paikkaan, että Nerin pääsee hakemaan rullan. Tai kyllähän se menikin, koska Neri onnistui sen rullan hakemaan. Rullan tuonti ja näyttö hyvät. Mä jopa roikuin näyttöliinassa yli puoleen väliin asti, mutta kun Neri paineli läpi tiheän pajukon, oli pakko päästää irti.
3. mm - Arttu siirtyi ekalta piilolta takarajalla reilut 50 metriä eteenpäin tallatun alueen peräkulmaan, jälleen lakanan alla piilossa. Lähetin Nerin alueen puolesta välistä - etsi kauan ja lopulta meni takarajalla taakepäin - huusin pois ja lähetin uudelleen. Nyt meni alueen perälle ja lähti etenemään. Löydeetyään oli taas niin innoissaan, että ulina kuului keksilinjalle asti. Rullakin putosi matkalla olleeseen ryteikköön. Uudellen lähetys ja kun Neri tuli rulla suussa ryteikön läpi, huikkasin "pidä, pidä, pidä" ja rulla tuli perille asti. Näytölle kerrankin ihan suoraan.
4. mm - Jarno käveli takarajalle ja eteni siellä n. 20 metriä kiven taakse. Neri lähti suoraan ja meni piiiitkälle, kaarteli ja etsiskeli siellä tallatun alueen ulkopuolella.(Eipä tullut mieleen, että olisi voinut helpottaa viimeistä esim ääniavulla! :-/) Keskilinjaa kohti palatessaan meni noin viiden metrin päästä Jarnon ohi. Lähetin uudelleen lähes suoraan kohti piiloa. Neri meni taas ohi sinne kauas etsiskelemään - olisiko haju painunut sinne päin?? Lopulta tarkensi Jarnon piilon, ja siitäkö taas riemu repesi. Hirveä riemu-ulina vaan kuului. Mun piti lopulta karjua: "tuo Saijalle!" Hyvin toi rullan, mutta näytölle meni ihme kaarroksen kautta.

Jarno tuumasi lopuksi: "Neri ei kyllä nyt oikein vielä vakuuttanut mua!" :) Mutta mä olin oikein tyytväinen Neriin. Ja Nerillä oli treenin jälkeen tosi kivaa, kun pojat vuorollaan hettivät sille frispeetä ja yrittivät juosta Neriä kiini ja napata frispeen.

Nyt voisi vieraiden maalimiesten kanssakin yhdistää etsinnän ilmaisuun. Vieraiden naamaa Neri tuskin alkaa riemusta kiljuen nuolemaan! :D
Ja näytöille täytyy varmaan ottaa maalimieheltä ääniapua, että Neri oppisi menemään suoraan.

Tokoa hallissa illalla
Vähän koirakoita ja kaksi tuntia aikaa. Vuoroteltiin Miikun kanssa ja toimittiin toisillemme liikkureina.
Paikalla istumien aluksi - Neri lähti heti ryömimään perseellään mun perään, kun piilo oli ulko-oven suunnassa. Menin palauttamaan paikalleen - uudelleen meinasi lähteä perään. Aloitin koko homman alusta ja kun olin kävellyt pari askelta, palasin äkkiä palkkaamaan paikallaan olosta. Sen jälkeen jäi nätisti paikalleen.
Ruutu - Neri nyki aloitusasennossa Miikun käskytyksestä - tarkoituksella aikas voimakasäänisestä - Siitä palautetta - ja uudelleen ja uudelleen, kunnes lopulta pysyi paikallaan ja pääsin lähettämään merkille. Ja sitten merkillä toistui sama kaava, nytkähti liikkurin käskystä, monta kertaa...
Ruudussa haki hyvin paikkansa, mutta meni ilman käskyä maahan - komennus seisomaan. Lyhyeltä matkalat uudelleen ruutuun ja seisomisesta palkka. Loppuosaa treenattiin erikseen liikkuroituna, ruudussa lelu takapalkkana - Neri peijooni nousi liikkurin käskystä ja ryömi ja vaikka mitä...
Ohjattu nouto - Samaa valumista ja nytkymistä alkuasennossa. Merkillä pysyi hyvin paikallaan. Ota-käskystä huolimatta tönäisi kapulaa ennen nostoa. Luovutuksessa liioitellun rauhalliset liikkeet, ja liikkurin kiitos-sanan jälkeen hetki odotusta ja rauhallinen palkkaus, jotta oppii pysymään paikallaan liikkeen lopetukseen asti.
Tunnari - Tällä kertaa nytkähti vain kerran liikkurin käskystä. Hyvä haistelu, oman tuonti rauhallisella vauhdilla- pureskelun ehkäisemiseksi annoin käskyn "pidä nätisti" - ei pureskellut vaan roikotti kapulaa toisesta päästä. Luovutuksessa sama rauhallinen systeemi, kuin ohjatussa.

Välillä Neri oli autossa ja sen jälkeen treenattiin seuraamista. Kun Neri alkoi taas poikittamaan, otin agilityn hyppyesteen riman käteeni ja pidin sitä Nerin rinnan edessä. Hienosti kulki suorassa. Lisäksi keppi esti Neriä pudottamasta päätä välillä alas, kuten sillä on tapana kyllästyessään seuraamiseen ja kontaktin pitoon - Kun Neri laski päänsä, sen leuka kolahti keppiin. Kun tätä oli tapahtunut muutaman kerran, Neri yritti sukeltaa päänsä riman alle... :)
Kaukojumppaa ensin läheltä ja sitten kauempaa. Pientä levottomuutta takajaloissa, mutta ei liikkunut paljon eteenpäin.
Lopuksi harjoiteltiin kapulan nostoa kierron kautta. Ja sehän sujuikin hienosti, kun Neri oli huippukierroksilla - Nappasi kapulan vauhdissa kerta laakista suuhunsa ilman mitää pyöräyttelyjä. Tätä treenitapaa täytyykin jalostaa ohjatun noudon kapulannoston parantamiseksi.

Joulu tuli ja meni, vuosikin vaihtuu

2011-12-31T23:45:00.000+02:00

Ja Neri onkin yllättäen jo 3 vuotias - 17.12.11
Täysien vuosien lisääntymisen muistin vasta seuraavana päivänä, kun joku kysyi koiran ikää... :)

Joluinen tonttuilija

Inhottavia kurakelejä ollut enimmäkseen koko joulukuun, mutta oli sitä luntakin muutamana päivänä

Huki söi jo omansa ja himoitsee Nerin luuta

Joulukuun treenailut

Tokoa hallissa ja maneesissa

Tokon treenaaminen on nyt minimissään, kun motivaatio ei ole järin suuri eikä ole tiedossa kokeitakaan. Hallitreeneissä on ehditty käymään tässä välissä sunnuntaisin pari kertaa ja keskittyminen on vaihdellut laidasta laitaan. Kun hallissa on hiljaista ja vähän koirakoita samalla kentällä, Neri pystyy keskittymään paremmin ja ääntely on vähäisempää.

18.12. SDP-hallilla mä en muistaakseni pystynyt treenaamaan Nerin kanssa oikein mitään, kun se kävi niin kovilla kierroksilla. Aika meni suurin piirtein koiran rauhoitteluun.
Mä olen huomannut, että Nerille on ongelma, kun joku koirakko poistuu kesken treenien hallista. Se ei viihdy siellä ja stressaantuu selvästi metelistä ja muiden koirien treenistä vierellä. Ja kun joku muu pääsee ulos, se on Nerille katkera paikka.
Tunnari päästtiin tekemään liikkuroituna ja juuri kun aloitettiin, Neri näki Miikun vievän Roihun ulos. Neri nosti siitä hirveän metelin, kun toinen pääsee pois, mutta hän ei! Mutta Neri pystyi kuitenkin haistelemaan ja tuomaan oman, vaikka kyllä kapula sitten sai hieman pureskelua osakseen palautuksessa.

Joulupäivänä SDP-hallilla oli vain neljä innokasta treenaajaa, joten saatiin käyttää koko tokolle varatut kaksi tuntia ja päästiin vuorottelemaan. Kun kentällä ei ollut muita ja äänekkäät agikoirat olivat joulunvietossa, oli ihan kivaa treenta. Halliin tullon jälkeen Neri pitä vähän aikaa ääntä, mutta rauhoittui pikkuhiljaa. En nyt muista mitä treenattiin, mutta ainakin...
- Ohjattua liikkuroituna. Neri juoksi ensimmäisellä "merkki"käskyllä ohi merkin kohti keskikapulaa... ja taas mää vaan rääkäsen. Miten voi olla niin vaikeaa huutaa koiralle "seis"? Neri palasi rääkäsystä mun viereeni. Aloitettiin alusta ja nyt jäi merkille poikittaiseen asentoon väärää kapulaa kohti, kuitenkin hyvin oikealle kapulalle, mutta pyöräytti taas kapulaa ennen nostoa.
Harjoiteltiin pari kertaa palkkää merkille pysähdystä kapulat vietynä. Palkka pysähdyksestä.
- Ruutua liikuroituna. Tämä meni muistaakseni kivasti: hyvä paikka ruudussa ja pysyi hyvin maassa, Seuraamaan tulossa taisi olla pientä epätarkkuutta.
- Metallin hyppynoutoa. Mites tämä menikään...? Pysyi Neri muistaakseni paikallaan liikkurin käskytyksissä, ja kapulakin pysyi suussa, mutta nyt Nerille on tullut tavaksi lähteä liikkeelle heti, kun olen antanut "irti"-käskyn ja ottanut kapulan. Vieressä paikallaan pysymistä lupaan asti piti sitten treenata, ja pitää treenata jatkossakin.
- Kaukoja otettiin liikkurin kanssa n. 10 metrin matkalta. Vähän tuli eteenpäin sei-is vaihdossa ja toisessa seisomaan nousussa siirsi toista takajalkaa, mutta oli ihmeen hyvät vaihdot siihen nähden, ettei oltu tehty etukäteen vaihtojen "mustutusjumppaa".
- paikalla istumiset ja makuut meni hyvin - muistaakseni

Maneesissa tokottelut 30.12.
Kaksi tuntia ja viisi koirakkoa. Saman aikaisesti toinen koirakko treenaili maneesin toisessa päässä seuraamista tai hyppyä, kun toinen suoritti liikkuroituna muita toko-liikkeitä toisessa päässä.
Maneesi oli Nerille ihan uusi paikka ja siellä oli huumaava hevonpaskan haju, joten aloitettiin kontakti- ja seuraamistreenillä avustajan kanssa. Aluksi kuono tahtoi väkisin painua tannerta nuuskimaan ja siitä napakka kielto. Kun vaihdoin lelupalkan ruokapalkkaan, hevonpaskat unohtui - Nerillä oli armoton nälkä.

Seuraamisessa tahtoi hippusen poikittamaan ja nojaamaan lapaa mun jalkaan. Kokeilin korjata Nerin seuraamisasentoa koskemalla raipalla Nerin kankkuun- ei oikein toiminut - lantioon koskeminen toimi paremmin - mutta parhaiten toimi raipan pitäminen Nerin rinnan edessä - Silloin kulki ihan suorassa eikä nojannut muhun. Täytyykin kokeilla tuota keinoa uudelleen...
Käännökset vasemmalle hyviä, ja kun Neri oli hyvässä kohdassa ja kontaktissa, täyskäännöksetkään vasemman kautta ei olleet kaarroksia. Oven ohi mennessä, kontakti tippui ja Neri pyrki kohti ovea. Se ei näköjään viihdy sisätilatreeneissä kauhean hyvin.

Neri oli välillä autossa ja oli taas kovilla kierroksilla, kun tultiin sisään.

Aloitettiin liikkuroituna ruudulla - merkille hyin oikeaan asentoon, mutta äänteli liikkeelle lähtiessä. Ruudussa haki paikan tosi hienosti(oliskohan tämä vihdoin viimein mennyt jakeluun) ja maahan hyvin, mutta nousi liikkurin "käskystä" ja kun en saanut selvää Kaarinan "nousi" huudosta, menin onneton kutsumaan sen seuruuseen. Onneksi en sentään palkannut. -> Takaisin ruutuun maahan, lähdin kävelemään lenkkiä - nousi jälleen - karjasin maahan- jatkoin kävelyä - meinasi kuulemma taas nousta, mutta päättikin ryömiä - menin palauttamaan paikalleen. Jätin damin takapalkaksi ja vihdoin pysyi paikallaan, että sain vaputtaa palkalle. Tätä sitten pari kertaa uudelleen.

Luoksetulossa jätin takapalkan ja vapautin ensin palkalle paikallapysymisestä. Neri tosin ei heti bongannut lelua vaan etsi varmaan ruokaa maasta. Sitten oli tarkoitus palkata takapalkalla seiso-pysähdyksestä, mutta kun se ei ollut tarpeeksi napakka, tehtiin koko luoksetulo loppuun asti. Maahanmeno oli parempi. Sivulle tullessa otti musta kimmokkeen kääntyessään.

Hieman seuraamista käskytettynä. Pk-seuraamiseksi kuullemma hyvää, toko-tuomarit ei ehkä tykkää... Ovea kohti kävellessä täyskäännös meni ihan pipariksi, kun Neri kyttäsi ovea. Piti ottaa käännös uusiksi namilla imuttamalla.

Ohjattu nouto - vasen kapula. Merkille hyvin, hyvä meno kapulalle, mutta ennen kapulan nostoa annetusta "ota"-käskystä huolimatta pyöräytti kerran kapulaa. Tämä täytyy ottaa työn alle.

Setin lopuksi vielä metallihyppy. Heitin ihan surkeasti - kapula osui melkein hyppyesteen tolppaan ja jäi tosi lähelle. Neri ulvahti liikkeellelähtiessä, kolautti vielä esteeseen, kalisutteli kapulaa palatessaa ja lähti ennen "kiitosta" liikenteeseen.... Tämä myös työn alle...
Harjoittelin vielä itse heittämistä palkaten Nerin paikallaan pysymisestä ja kontaktinotosta(äänähdys Neriltä kyllä pääsi :-/) - Ei hyppyä.

Paikallamakuut kaikki yhdessä. Neri ryömi mun perään heti jätettäessä - kävin palauttamassa paikalleen. Ryömi jälleen ennen kuin kerkisin piiloon - taas palautus paikalleen. Kävin palkkaamassa paikallaanpysymisesta muutaman askelen jälkeen pari kertaa, jonka jälkeen pääsin piiloonasti ja kyttäsin Neriä laudanraosta - Pysyi muuten paikalllaan, mutta kerran liikautti toista etutassua.

Tauon jälkeen tehtiin ohajatunnoudon kapulan nostotreeniä ja saatiin yksi hieno nosto huolimatta Nerin korkeista kierroksista(maneesissa oli kaikki koirat treenaamassa samaan aikaan... ja etenkin ne Miikun bortsut...)
Kaarina liikkuroi meille vielä tunnarin - Vauhdilla kapuloille, kuitenkin hyvä haistelu ja oman nosto, lähti normaaliin löysävauhtiseen palautukseen - aloin hihkua ja peruuttaa, jolloin sain siihen vauhtia. En oikein tiedä, kannattaako palautusta edes yrittää saada vauhdikkaammaksi... Ehkä Nerillä ei kovassa vauhdissa olisi aikaa pureskella kapulaa. :)

Maneesi on Nerille sentään miellyttävämpi treenipaikka, kuin halli. Alustan ihanat tuoksutkin unohtuivat nopeasti eikä haitannut Nerin keskittymistä. Maneesissa on enemmän tilaa palkata lelulla. Neri juoksi vauhdilla lelu suussa äristen kohti maneesin toista päätä, ja mun piti huutaa se tkaisin, ettei tule mitään konflikteja toisten koirien kanssa.

Ilmaisutreenit x 2

Su 11.12. treeniryhmän kanssa - Neri niin kovilla kierroksilla, että vaikka näki ensimmäisen lähellä olevan mm:n, juoksi ohi ja palatessaan yritti napata rullan vauhdissa, mutta epäonnistui. Palasi itse kyllä heti hakemaan rullan. Mä ihmettelin keskilinjalla, että mitä se oikein siellä touhuaa. :) Näytöllekin teki ison kaarroksen.
Loput kolme menikin sitten jo hieman rauhallisemmin. Hyvin toi rullan perilleasti ja lähti innokkaasti näytöille.

Tapaninpäivänä Arttu maalimiehenä
Meillä oli käytössä mun joululahjaksi saamat radiopuhelimet, jotka oli Artun mielstä tosi kivat, joten piti vähän ylimääräisiäkin pölpötellä! :)
Ensimmäisellä kerralla näytettiin Nerille mihin Arttu jäi, muut kolme kertaa Neri joutui oikeasti etsimään. Hienosti Neri otti joka kerralla rullan heti. Kerran rulla putosi, kun olin liikkunut keskilinjalla eteenpäin ja pölpöttelin, jotta Neri tietäisi missä mä menen. Puhuminen taitaa häiritä Nerin keskittymistä, ja kun lisäksi edessä oli ryteikköä, rulla oli pudonnut suusta juuri ennen ryteikön yli hyppäämistä.

Esineruutu x 3
Treeniryhmän kanssa la 17.12. Neri ei oikein aluksi millään uskonut, että ei etsitä heppuja vaan esineitä. Ensimmäistä kertaa oli vieraanhajuisia esineitä, joten kaikkien esineiden vienti näytettiin Nerille. Hyvin bongasi ja tarkensi vieraanhajuisetkin, kun ensimmäisen tohvelin jälkeen tajusi jutun juonen.

Tapaninpäivänä Artun avustamana ilmaisutreenin jälkeen kolme esinettä. Yksi jätettiin Nerin nähden takakulmaan, toisen Arttu jätti johonkin etualalle puoleen väliin aluetta ja yhden Arttu vei Nerin nähden etukulmaan. Arttu heitteli esinettä ilmassa viedessään ja se putosi maahan. Neri etsi melko kauan siitä paikasta johon esine oli pudonnut, mutta lopulta uskoi, ettei siitä löydy mitään ja jatkoi perälle asti. Sielläkin joutui tekemään töitä hetken, ennenkuin löysi. Seuraavaksi lähetin keskeltä, mutta Neri muisti takakulman esineen ja paineli sinne ja tuli hetken päästä kumihanska suussaan takaisin. Uudelleen lähetys keskivaiheilta ja tällä kertaa Neri lähti lähetyssuuntaan eikä mennyt kauaakaan, kun Neri löysi esineen.

Treeniryhmän kanssa to 29.12.
tylsästi taas kolme esinettä. Enimmäisen vienti etukulmaan näytettiin Nerille. Pienen kaarroksen ja hetken tarkennuksen jäkeen toi. Kaksi muuta oli valmiina, toinen keskellä takarajalla. Neri upposi hyvin sinne syvälle ja löysi nopeasti. Kolmas oli lähempänä lähetyslinjaa. Neri kävi kaukana etsimässä, pyöri lähelläkin, ja vähän kauempana sivussa. Teki kyllä kovasti töitä kokoajan ja välillä lisäksi patistin etsimään ja löytyihän se pikkupussukka lopulta.

Tarkkuusruutuja ja pudotettuja esineitä on myös treenattu muutaman kerran.
Neri on tosi näppärä tarkkuusruudussa ja selvästi tykkää siitä. Aloittaa "hilu"-käskyllä rauhallisen tarkan etsimisen ja on oppinut pysymään ruudussakin hyvin.
Pudotetun esineen jujun on myös hokannut nyt hyvin ja lähtee innokkaasti vauhdilla hakemaan. Kerran taisi juosta jopa liiankin innokkaasti, kun paineli hanskan ohi johonkin kaukaisuuteen näkymättömiin - Palatessa oli kyllä onneksi bongannut hanskan. Olen tähän asti näyttänyt kädellä suuntaa lähettäessäni, mutta se ei olekaan vissiin sallittua kokeessa, joten täytyy alkaa harjoitella ilman käsiapua.

Joulupäivänä jälkikin!

Metsässä kaikki lumet sulaneen - Sammalpohjalle tallasin reilun 100 metrin jäljen, kaksi keppiä. Neri odotteli kiven takana, vaikka aiemmin uhosinki, etten jätä sitä yksin kiinni metsään... Olin tosi nopea! :) Käytiin välillä kävelyllä jäljen vanhentumista odotellessa - ehkä 20 minsaa saatiin kulutettua. Huomasin, että Neri oli arvannut, mitä mä siellä oli tehnyt. Heti kun alettiin lähestyä paikkaa, josta lähdin jälkeä tekemään, Neri alkoi nuuhkia maata. Tuuli oli aika napakkaa(muualla kuulemma myrskysi, en mä sellasta huomannut) ja Neri kulki aikaajoin jäljen sivussa, mutta kummasti se kepit bongasi. Toisen kepin ohi se oli jo mennyt, mutta kiekkasi parin metrin päästä takaisin, nuuhki ja ja pyöri, talloi välillä kepin päälläkin, kunnes vihdoin sai tarkennettua. Siitä päästiin sitten antamaan loppupalkka.

Metsään mennessä tuli vastaa muutama ihminen narttukoiransa kanssa. Koira oli vapaana, joten päästin Nerinkin vapaaksi. Koiralla oli kuulemma juoksu lopuillaan, joten vähän arvelutti. Kerran toinen koira ärähti Nerille vähän napakammin kauempana, jolloin Neri juoksi uikuttaen mun luokse: "Mammaaaaa, toi oli mulle ilkee!"

Tämä olikin sitten vuoden viimeinen päivitys! Hyvää uuttavuotta!

Täytyiskö tehdä yhteenvetoa vuoden treenisaavutuksista, verrata niitä vuoden alussa suunnitelluihin tavoitteisiin ja kirjata uuden vuoden tavoitteita, jotta pääsee taas vuoden lopussa katsomaan, onko tavoitteisiin päästy, tai edes lähelle :)

Äh, taas yksi 0

2011-12-12T21:11:00.001+02:00

Launataina tokokokeessa SDP-hallilla Marjamäessä

Kotikenttä, ja arvelin, että kun Neri on tottunut siellä käymään kierroksilla, niin varmaan käy nytkin....
EVL-luokka alkoi puolilta päivin, niin kerkesin käyttää Nerin lähes puolentoista tunnin vaapaanajuoksulenkillä ennen koepaikalle menoa. Kuvittelin väsyttäväni koiran, mutta olikin lopulta itse aivan poikki.
En vienyt Neriä sen neljän ja puolen tunnin aikana, minkä homma kesti, missään välissä autoon, vaan pidin sen kokoajan hallissa - mitä nyt välillä käytin ulkona asioilla. Selvittiin kokeesta ilman ääntelyä!!!! Jeeeeees, todellakin!

Koirakoita oli ilmoittautunut EVL:ään 13(yksi ei tullut) ja meillä oli nro 10. Koe pääsi alkamaan hieman etuajassa, joten aloitettiin yksilöliikkeillä:

Metallihyppy 7 - Neri sylki mun vieressä kapulan suustaan juuri ennen käskyä, niin että se lensi reilun puolen metrin päähän. Onneksi sentään yletyin siihen.
Z 9,5 - Koira kuulemma hieman seilasi seuraamisessa
Tunnari 8 - Hyvä haistelu! Hidas palautus ja kapulan mälväämien pudotti pisteitä
Kaukot 8 - Muuten loistavasti, mutta alussa jouduin antamaan maahanmenossa kaksoiskäskyn -Todella harvinaista Nerille. Sitä näytti kyllä tapahtuvan monelle koirakolle. Arvelisin, että seinässä huriseva puhallin häiritsi

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä tauko

Ohjattu 0 - Arvonnassa vasen(tietenkin, kun se on meille vaikeampi) Neri lähti hyvin vasemmalle, mutta koukkasi yht'äkkiä keski kapulaa kohti - Multa meni pasmat sekaisin ja päästin taas epämääräisen rääkäisyn!! Neri pysähtyi aivan keskikapulan eteen, mutta oli niin hämmentynyt, ettei osannut toisella käskyllä lähteä vasemmalle kapulalle vaan palasi mun luo. Tuomari pyysi armollisesti ottamaan uudelleen koko homman, ja kyllähän se sitten osasi - eikä edes pyöritellyt kapulaa ennen nostoa...
Seuraaminen 5,5 - Aaamen! :D Tuomari: "Teit täyskäännöksissä kolmen metrin U-käännökset" Minä: "Älä nyt sentään liioittele" Tuomari: "Kyllä, minä oikein seurasin sitä!" Sitten se oikein näytti jaloilla sivuttain kaksi asketa askeltamalla, kuinka laajoja kaarroksia mä muka tein. Ei siinä sitten auttanut muuta, kuin nyökytellä, tai siitä ei olisi tullut loppua! :D Lisäksi koira painosti koko ajan. Piti kyllä hyvin paikkansa.
Olin tyhmä, kun tein vasemman kautta kaikki täyskäännökset, vaikka Neri tosiaan oli mun "tiellä"!
Ruutu 9 - Käytettiin samaa merkkiä, kuin ohjatussa, mutta eri suunnasta. Neri ei onneksi jäänyt siihen ohjattuun "kiinni"! Vauhdilla ruutua kohti, seis-käskyllä pysähtyi hypähtäen takajalat ruudun ulkopuolelle takareunasta. Pienen harkinnan jälkeen "tu-maa"(ei voinut jäädä katsomaan, lähteekö tuolla tu-käskyllä liikkeelle, muuten olisi ehtinyt ulos ruudusta) ja sain kuin sainkin Nerin jäämään ruudun sisään, tosin aikas lähelle etureunaa. Loppu hyvin!
Luoksetulo 9 - Vauhtia oli, kuitenkin ihmeen hyvät pysähdykset. Tuomarilta jopa kommentti: "Parhaat pysähdykset tässä kokeessa" Oho! Piste lähti Nerin "mittarimatoryöminnästä". Onneksi ei ehtinyt liikauttaa, kun vasta takajalkoja - seuraavaksi olis liukuneet etujalat eteenpäin....

Pakalla istuminen 10 - Oli täytynyt istua paikallaan, koska tuomari oli tosi tarkkana
Paikalla makuu 10 - Jes!
Nää paikallaolot ei ollut mitenkään itsestäänselvyyksiä hallissa - Neri on treeneissä lähtenyt mun perään, ryöminyt, noussut...

Yhteensä 244 p ja EVL2

Täytyy nyt vielä tosiaan ihmetellä, miten Neri oikein pystyi olemaan kokeessa hiljaa! Mä en millään vieläkään tajua sitä - se kun on äännellyt kaikissa treeneissä sekä hallissa että ulkokentällä!

Seuraavana päivänä treeneissä samassa hallissa Neri oli taas ihan toivoton. Se kyttäsi toisia koiria, vinkui, vonkui ja ulvahteli, olisi halunnut bortsujen perskarvoja nyppimään... Vein sen välillä autoon rauhoittumaan. Ja enimmän osan aikaa oltiin hallin nurkassa yrittämässä rauhoittumista, mutta se ei yksinkertaisesti onnistunut....
Treenaaminen on yksinkertaisesti mahdotonta, kun Neri on sillä tuulella. Välillä tuntuu, ettei kannata edes yrittää, mutta sitten se yllättää mut täysin kokeessa.
Mä olin niin tyytyväinen Nerin ääntelemättömyyteen, ettei mua edes jaksanut harmittaaa kakkostulos :) Noita liikkeitä voi treenata, mutta sitä ääntä ei tahdo saada treenaamalla millään pois... Ne on ne hermot, ne hermot...

2x jälki

2011-12-04T22:04:00.001+02:00

Jälkeäkään ei ole pystynyt harrastamaan, kuin viikonloppuna. Pimeä tulee jo ennen kuin kerkiän töistä kotiin.
Kahtena sunnuntaina ollaan sitten aamupäivällä pienesti yritelty

27.11 pellolla noin 200 metrin jälki
Neljä keppiä, yksi kulma oikealle, kaksi pelto-ojan ylitystä ja yksi melko tiukka kaarros vasemmalle. Jälki vanheni noin puoli tuntia.
Neri lähti innolla jäljelle ja menikin tosi hienosti. Kulmassa meni yli, etsi jälkeä vasemmalta ja kun ei löytänyt, katsoi mua kysyvästi. Seisoin vaan paikallani ja odotin.... ja Neri peijooni meni seisomaan mun selän taakse tyyliin "hoida tilanne". "Heeei, etsi jälki!" No etsihän se sitten sieltä oikealtakin ja sitten jatkettiin vauhdilla kuono maassa. Ojia Neri ei edes huomaa ja kaarroskin meni hienosti eksymättä. Ja kaikki kepit nousi! Ja me taidettin ajaa se jälki puolet nopeammin, kuin mä sen tallasin :D

Tänään 4.12. metsässä noin 150 metrinen jälki
Kolme keppiä ja pari kulmaa sammalpohjalla. Ajamaan lähdettiin jotain 15 minsan päästä. Neri lähti hirveällä vauhdilla, jouduin jarruttamaan oikein voimalla. Ensimmäinen keppi nousi ja sen jälkeen meno rauhoittui. Ensimmäisestä kulmasta meni taas suoraan ja Neri joutui etsimään jälkeä kauan. Mä en muistanut missä se meni, joten en onneksi voinut auttaa. Siinä oli sitten sotkettu sikin sokin ja ajattelin, että toivotonta enää, mutta yhtä äkkiä Neri lähti painaltamaan suurinpiirtin oikeaan suuntaan. Arvelisin, että se oli saanut seuraavasta kepistä ilmavainun :D. Hienosti nousi keppi ja sitten jatkettiin kunnes....

Häh, mistä tuo tupsahti?
...viereen ilmestyi vapaana jämtlannin pystykorvan näköinen koira. Nerillä nousi karvat pystyyn ja pääsi murina, mä juttelin rauhoittavalla äänellä, ja kun Neri oli hetken tuijottanut toista koiraa, epävarmuus vaihtui kiinnostukseksi.
Toinen koira ei ollut yhtään agressiivinen. Hetken päästä näkyviin ilmestyi isäntäkin iloisessa humalatilassa. Sille ei mennyt ollenkaan jakeluun mun selitys, että koiralla oli jäljenajo kesken. Se vaan ihmetteli, miksi pidän koiraa kiinni metsässä! :D Ei siinä sitten auttanut muu, kuin päästää Neri vapaaksi ja juoksentelemaan toisen koiran kanssa. Tosi hienosti tulivat juttuun, vaikka toinen koira olikin narttu. Neri leikki sen kanssa samalla tavalla kuin kotona Hukin kanssa - piti samanlaista leikkiärinää ja välillä heittäytyi eteen alistuvin elein ja välillä hyppi niskan päälle.
Varmaan tunnin siinä meuhkasivat samalla, kuin mies esitteli mulle metsässä olevan lähteen. Talutushihnaa sillä ei ollut ollenkaan mukana, mutta oli sillä eväspullo :DDDD
Mulla oli tosiaan vaikeuksia välillä ymmärtää sen jutunjuoksua. Ja taisi olla puolin ja toisin, ei mieskään mun puheita aina tajunnut, mutta hauska mies se oli silti. Oikeastaan ihan mukava tapahtuma kaikkinensa.

Jäljestys jatkukoon...
Lopulta läksin takaisin jäljelle hakemaan muovinauhat pois - alku, toinen kulma ja loppu oli merkattu. Kun tultiin Nerin kanssa kohtaan, jossa keskeytys tuli, Nerillä ikäänkuin syttyi lamppu, joten ajattelin, että jatketaan sitten jälki loppuun, vaikka olikin aika kauan vanhentunut.
Mä luulen, että Neri tiesi, että vielä olis keppi jossain, kun se on tottunut, että lopetetaan keppiin ja palkkaan. Jäljen ajo ei ollut mitenkään kauhean täsmällistä, mutta hienosti hoiti kulman ja jatkoi hieman jäljen sivussa myötätuulen puolella, kunnes tultiin kepille - nousi kuin nousikin ja Neri sai loppupalkkansa! :)

2 x hakuilut

2011-12-04T16:44:00.001+02:00

La 26.11. Birgitan polulla kolmen koirakon voimalla.
Nerille neljä maalimiestä ja yksi tyhjä.
1. mm Liisa N kulmassa ääniavulla. Oli Nerille vieras mm, ja Nerin mielestä kai väärässä paikassa, kun haukkui muutaman haukahduksen. Palatessa keskilinjalle polulle ilmestyi kaksi vierasta henkilöä ja niillekin Neri puhahti.
2. mm Liisa L kulmassa valmiina, vähän ylisyvällä. Hienosti löytyi. Palatessa ei kiinnittänyt enää mitään huomiota keskilinjalle jääneisiin vieraisiin vaan oli täysin keskittynyt työhön.
3. mm valmiina - Hyvin.
Liisa L siirtyi etukulmasta takarajaa pitkin ja tuli pois alueelta tehden Nerille hajuapuja tyhjä tekemiseen. Neri upposi syvälle, mutta lähti "hajutunnelissa" taaksepäin. Huhuilin, jolloin Neri kääntyi ja eteni takarajalla eteenpäin, etsi kovasti Liisaa matkalla kaskilinjalle, eikä reagoinut mun "hienoa, tänne" huhuiluun. Lopulta tuli keskilinjalle, muttei mun luokse vaan Liisan, ja oli ihan onnessaan, kun löysi vihdoin alueella hortoilleen kadonneen :)
Viimeinen mm näkölähtönä. Käänsin Nerin pois, kunnes mm ehti piiloon. Neri lähti innoissaan, mutta "törmäsi seinään" noin 30 metrissä ja jai siihen siksakkaamaan edestakaisin vähäksi aikaa. Lopulta eteni maalimiehelle asti.
Lopuksi Neri kävi moikkaamassa keskilinjalla odottaneet vieraat, jotka oli jotain partion johtajia ja odottivat polulta tulevaksi laumaa partiolaissuunnistajia. Onneksi ehdittiin alta pois! :)
Oli hienoa huomata, ettei Neri mennyt lukkoon alueelle "tunkeutuneista" vieraista ihmisistä.

La 3.12.hakuilu
Nerille neljä maalimiestä ja kaksi tyhjää: mm mielikuvana - tyhjä mielikuvana - mm ääniavulla - tyhjä - mm - mm.
Nerille näytettiin etulinjalla henkilöiden lähtö alueelle. Tyhjälle puolelle lähes alueen perälle asti. Sillä aikaa kun Neri haki ensimmäisen mm:n toisesta kulmasta - hyvin hakikin, Marja-Leena käveli toiselle puolelle "laatikon". Neri juoksi hienosti koko laatikon ja oli taas ylen onnellinen löytäessään Merja-Leenan keskilinjalta. Seuraava mm ääniavulla - hyvin. Seuraavalla tyhjällä Neri upposi hyvin takarajalle asti ja huhuilin vähän liian aikaisin "hienosti", jolloin Neri tuli heti suorinta tietä mun luokse, eikä edennyt takarajalla. Täytyy oppia odottamaan vähän aikaa ennen kiittelyä ja antaa Nerille mahdollisuus tehdä omia ratkaisuja.
Seuraava mm valmiina. Neri lähti tosi innokkaasti hakemaan, vaikka oli tyhjä alla. Upposi suoraan ja syvälle, mutta hetken päästä palasi - Uusinta lähetyksellä löysi. Neri oli ensimmäiselläkin kerralla käynyt pitkällä, mutta kun ei ollut osannut kääntyä alueella eteenpäin vaan palasi samaa tietä takaisin, eikä tuulen suunta auttanut, jäi maalimies löytymättä.
Viimeinen olikin sitten tuulen puolella ja Neri oli jo paluumatkalla keskilinjalle nenä pystyssä. Oli alunperin tarkoitus antaa viimeiselle helpotukseksi ääniapu, mutta sitä ei sitten tarvittu.
Kivasti meni!

Kuvia 5.11. canicrosskisasta

2011-11-24T16:43:00.001+02:00

Nyt sain hyppysiini parempia kuvia Nerin ja Artun juoksusta Lappeenrannassa. Kuvat on ottanut Esa Lautala

Sieltä tullaan vauhdilla hirveän alamäen jälkeen. Arttu valitti että alamäet oli hirveitä, ja ylämäet ei haitannu mitään, kun muiden mielestä ne ylämäet oli kamalia! :)

Kuva Esa Lautala

Arttuhan otti mun opetukset onkeensa, vaikka arvelin, ettei se usko mitään: Hienosti ottaa Nerin lyhemmälle liinalle kun ohittaa jotakuta, kenestä Neri kiinnostuu(kuten tässä kuvaajasta)

Kuva Esa Lautala

Neriin halusi tulla tutustumaan holskuista kiinnostunut nuori tyttö isänsä kanssa. Neri ei kyllä antanut parasta mahdollista kuvaa rodusta - Käänsi tytölle korvat luimussa selkänsä! Mutta onneksi ei sentään murissut!
Sanoin kyllä, ettei nämä kaikki näin epäsosiaalisia ole! ;)

Kuva Esa Lautala

Neri oli muuten paikan päällä ainoa koira. joka käytti takkia! :D

Tää on hauska -Tätä on tullut itsekin harrastettua Huki The Hirvikoiran kanssa: Koiranvetojuoksua :D

Kuva Esa Lautala

Tokot ja hieronta

2011-11-22T19:58:00.001+02:00

Tänään käytin Nerin taas Terhillä hierottavana

Oli edelleen kipeitä lihaskohtia, mutta Neri alkaa tottua käsittelyyn, ja ehkä luottamuskin on parantunut, niin enää ei kääntynyt selälleen ja kiemurrellut niin paljon.
Yleensä Lemmikkipirtillä on hirmu rauhallista ja huoneeseen ei kuulu paljon ääniä, mutta tänään joku koira vinkui innoissaan oven takana, jolloin Nerin täytyi ampaista pystyyn vahtimaan selustaansa. Vähän puoli väkisin väännettiin Neri takaisin peitteelle hierottavaksi. Vähän aikaa se siinä vänkäsi pystyyn, mutta rauhoittui sitten. Sisääntulon liiketunnistin piippasi aina välillä, mutta Neri ei enää lopulta kiinnittänyt siihen mitään huomitota.

Ei Nerin lihakset mitenkään pahasti jumissa ole, mutta mistä niitä kipeitä paetteja tulee aina vaan lihaksiin? Nyt on liikuttu rauhallisia(alku ei kyllä koskaan ole rauhallinen, ainakaan mielentilaltaan) hihnalenkkejäkin enemmän, enkä ole päästänyt Neriä kylmiltään laukkaamaan pitkin pihaa... ainakaan kovin paljon :-/ Ehkä parin viikon päästä fyssarilla saadaan jotain selvyyttä lihasten jämitykseen.

Tokottelut

Sunnuntaina hallilla - Neri oli kovin levottomalla tuulella. Pikkasen toivottomalta vaikuttaa EVL1:n saaminen hallissa kahden ja puolen viikon päästä!
Aluksi paikalla istuminen - Neri lähti paikaltaan hipsimään mun perään, kun näki, että mä kuljin ulko-ovea kohti. Vein takas ja jäin näkyville selin koiraan. Siten pysyi
Seuraamisessa oli välillä hyvin mukana, mutta lähellä olevat häiriöt sai kontaktin herpaantumaan täysin.
Jäävät onnistui hyvin, palkka heti.
.......agikoirat kiljui viereisellä kentällä..... Nerin kierrokset alkoi nousta....
Ohjattua avustettuna - Neri vinkui vieressä odottaessaan, valui alaspäin, liikutti etutassuja... Argh! Ensin vaan palkkaa kontaktin otosta. Sitten merkille pysähdyksestä palkka. Uusi merkki, ja oli tarkoitus lähettää vasemmalle, mutta Lola-bortsu oli kolmen metrin päässä noutokapulasta, niin en uskaltanut ottaa riskiä... Hyvin Neri kyllä seisoi paikallaan odottaen käskyä. Lähetin lopulta oikealle, annoin "ota"-käskyn kapulalla. Vähän liu'utti kapulaa kuonollaan ennen nostoa, muttei pyöräyttänyt. Edistystä! Uusi merkille lähetys ja nyt se vasen.... Neri meinasi lähteä taas oikealle-eeiii-uusinta lähetys-sitten keskikapulalle-eeeiiiii- Sain sen lopulta keskittymään katsomaan, mihin päin näytän.
Kaukojen epätoivoinen yritys - Laitoin riman Nerin takajalkojen eteen. Neri oli vaanivassa asennossa ja suorastaan tärisi odottaessaan käskyjä. Eihän se sitten paikallaan pysynyt- nosti seisomaan noustessa jommankumman takajalan riman yli ja sei-is ja sei-maa vaihdoissa potki rimaa eteenpäin. Toivotonta, jos Neri on tuolla mielentilalla.
Paikkamakuu - hohhoijaa - kun läksin vierestä, Neri pompsautti heti takajalkojaan eteenpäin, liu'utti sitten varmaan etujalkoja pikkuhiljaa eteenpäin, ettei tarvi olla kippurassa. Oli sitten tehnyt sen kuulemma toistamiseenkin.
Treenattiin lopuksi vielä mielentilan hallintaa merkille lähtöä odottaessa. Vaikeaa on olla hiljaa!!!!!

Maanantaina kotipihassa treenattiin lisää merkille lähetyksen odottamista. Oli edelleen vaikea olla hiljaa. Ja jos oli hiljaa vieressä, ulvahti liikkeelle lähtiessä. En palkannut niillä kerroilla. Kun käskin olla hiljaa ennen lähetystä, niin Neri lähti hiljaa. Tätä täytyy kokeilla tokokokeessakin hyppynoudossa, ja ainakin ruutumerkille lähettäessä Neri ehkä muistaa vielä lähetettäessä, että on käsketty olla hiljaa.
Lisäksi treenattiin parilla pallolla ja yhdellä kapulalla ohjatun merkiltä lähetyksiä (kun mulla ei ole ohjatunnoudon kapuloita) ja kapulan siistiä nostamista. Ota-käskyllä osaa nostaa siististi.
Lisäksi otettiin zeta kokeenomaisesti sei-is-maa järjestyksessä. Hyvin seurasi ja teki oikeat vaihdot.

Vierähti viikko...

2011-11-19T16:19:00.001+02:00

La 12.11. hakuilu

Kuusi maalimiestä ja yksi tyhjä. Kaksi ekaa suoraan kulmissa - ok. Seuraavat kaksi etenivät takarajalla - nämäkin muistaakseni ihan ok. Seuraavana tyhjä - Neri meni hienosti suoraan ja pitkälle, ja kun aloin kehua, Neri juosi äkkiä mun luokse. Ei näköjään oikein kestä kehua :) Ei ihan tullut laatikkotyhjää tehtyä, mutta jokatapauksessa upposi hyvin.

Seuraava piti olla haamuna, mutta oli vähän huono paikka, eikä Neri nähnyt maalimiestä. Lähti kuitenkin ihan hyvin, mutta kaarsi alueella eteenpäin, jolloin mm jäi löytymättä. Uudella lähetyksellä löytyi. Viimeinen tuulen puolella - Neri haistoi selvästi jo keskilinjalta -hyvin!

Su 13.11. toko hallissa

Paikalla istuminen siten, että oltiin piilossa, palattiin ajan täytyttyä koiren viereen, mutta sitten vaihdeltiinkin paikkoja ja käytiin "väärien" koirien vieressä. Koirat oli vähän hämmentyneitä meidän sekoiluista, Neri jopa kuului vähän vinkuvan, mutta paikoillaan istuivat. Hyvä häiriötreeni! :)
Paikkamakuukin otettin jotenkin, käytiin hetki piilossa, mutten muista mitä siinä sekoitettiin....
Luoksetulot koirat rivissä maassa ja kukin vuorollaan kutsui oman koiransa ja kävi sitten paluttamassa paikalleen. Neri oli viimeisenä vuorossa, pysyi hyvin paikoillaan kaula pitkänä muitten luoksetuloissa, eikä meinannut tulla lopulta munkaan kutsusta, kun en saanut kunnon kutsuääntä vieläkään aikaiseksi(tauti yhä päällänsä) Neri nousi vaan ensin seisomaan, kun kähisin "Neritule"
Hyppynoutoa ilman hyppyä ja noutoa - Neri oli niin kierroksilla, ettei meninannut pysyä paikallaan vierellä vaikken ollut edes vielä heittänyt kapulaa. Eli palkkailin pelkästä kontaktin otosta. Lopulta sain heitettyä kapulan ja palkkasin Nerin paikkallaan pysymisestä. En sitten hyppyyttänyt ollenkaan vaan lähdin leikkien muualle.
Seuruutusta, askelluksia, käännöksiä, perusasentoja, aika ajoin Neri oli ihan kivasti mukana. Viereisen kentän agility oli vähän liikaa, kun oltiin ihan väliaidan lähellä.
Lopussa Neri oli ihan sekopäisenä, kun näki Hiskin ja Roihun tekevän "tolpan"kiertoja - ei pystynyt enää keskittymään yhtään, kun yritin treenata ruudun seuraamaan tuloa - nosti kyynärät ilmaan ennen kutsua, eli kutsua ei sitten tullutkaan vaan palkkailin pelkästä makaamassa pysymisestä.

Ti 15.11 toko kentällä

Ohjattua noutoa liikkuroituna. Ensin, kapulat vietynä, merkille menosta palkka. Sitten oikean haku - hyvä kaari kapulalle, mutta taas pyöräytti kapulaa ennen nostoa. Hyvä palautus.
Ajattelin haetuttaa vasemmankin - kenttä oli valoista huolimatta aika pimeä ja Neri ei varmaan nähnyt kapulaa, kun meinasi hakea keskimmäisen(tai eihän se kyllä ollut keskimmäinen, kuin oikeaa ei ollut ollenkaan). "Karjuin" kiellon käheällä äänelläni. Onneksi totteli, kääntyi, jolloin mä kehuin... ja siitä kehusta Neri menasi taas hakea keskikapulan. Taas kielto, Neri pysähtyi katsomaan mua, jolloin selvällä vartaloavulla ohjaus vasemmalle. Löytyihän se kapula viimein.... ja sitäkin piti sitten vähän pyöritellä. Hyvin palutti, eikä ollut moksiskaan mun kielloista ja karjunnoista. Neri on ohjatussa niin korkeassa vireessä, ettei mene lukkoon pienestä palauttelusta.
Sen jälkeen treenattiin kapulan nostoa lyhyeltä matkalta "ota"-käskyllä ja lopuksi vielä merkiltä lähetys hakemaan vasen ja juuri ennen kapulalle tuloa "ota"-käsky. Nosti hyvin! Tämä täytyy nyt ottaa ohjelmaan joka noudolla, jotta oikea toimintatapa iskotuisi selkäränkaan.
Jääviä heti palkaten, hyvin!
Ruudun pistettä ja ruutuun lähetystä -HYVIN! Jes, ei mennyt ruudun yli kertaakaan edes pitkältä matkalta ja kovalla vauhdilla. Ruudun seuraamiseen tuloa treenattiin erikseen.
Lopuksi taas pitkää turhauttavaa seuraamista. Selvästi Nerin olisi tehnyt mieli kolistella hampailla mun polvia, muttei pihkura tehnyt sitä.... ja tekee sen sitten tietty kokeessa.

Kotona tokoa
Ollaan treenattu kaukoja sisällä ja ulkona lyhyeltä ja pitkältä matkalta. On se vaan pitkältä matkalta vaikea pitää sei-is ja sei-maa vaihdoissa ne jalat ihan liikkumatta. Haravan varsi tahalajkojen edessä pysyi paikoillaan. Nyt taidetaankin treenata näin vähän aikaa, josko sais oikean vaihdon menenään lihasmuistiin pitkän matkan päästäkin.
Lisäksi kotipihassa jääviä - Hyvin on mennyt liikket oikein - välillä heti palkataen ja välillä kävelykierros tehden.

Tänään hakuilu

Viisi maalimiestä ja yksi tyhjä - Neri oli mukana tallaamassa ja jäi siitä suoraan treenaamaan. Ensimmäisten maalimiesten lähtö näytettiin Nerille.
Ensimmäinen suoraan kulmassa - hyvin.
Toinen eteni vähän matkaa - Neri meni hienosti suoraan kulmaan ja lähti sieltä etenemään... vauhdilla ensin vähän mm:n ohi.
Kolmas myös eteni, mutta kun tuuli kävi sieltä puolelta, Neri ei ihan mennyt suoraan vaan lähti vinosti hajua kohti. Ja sileltähän se Kaarina löytyi.
Seuraavana tyhjä - Ilona oli käynyt kävelemässä alueelle "laatikon", jos vaikka se ohjaisi Nerin tekemään hienon laatikkopiston. Hyvin Neri lähti suoraan, mutta kadotin sen silmistäni, ja kun lopulta näin sen, se oli jo palaamassa takarajalla taaksepäin. Huutelin sen keskilinjalle kehuen. Neri oli sitä mieltä, että nyt jäi joku sinne...
Seuraava mm suoraan - Neri sähti sitten vähän epävarmasti sinne suuntaan, eikä uponnut riittävän syvälle. Menin itse vähän matkaa alueelle ja lähetin uudelleen - löytyi.
Viimeinen... häh... mikä se oli... ääniavulla?... muistaakseni. No, löyty se jokatapauksessa nopeasti

Neri pääsi treenien jälkeen vielä Hiskin kanssa leikkimään, ja nätisti leikkivätkin - juoksivat rintarinnan ja välillä kaulailivat. :)

Nerillä on motivaatio haussa parantunut tämän kesän aikana hirveästi. Viime kesänä se oli vähän sellaista "tuulella" menoa. Ilo nähdä, kuinka innokkaasti se ampaisee metsään "heppuja" hakemaan. Eihän se toki vedä vertoja Herra Hiskoselle, mutta Neriksi se on tosi hienoa! :D

Tokoiltavakin

2011-11-11T18:46:00.001+02:00

Sain joulukuulle paikan Tamskin toko-kokeeseen, joten pakko alkaa treenaamaankin. Täytyisi päästä kyllä halliin enemmän treenailemaan - Levekillä on vielä neljä hallivuoroa ennen koetta. Pääsispä sinne koehalliin edes kerran....

Kotona
Sisällä kaukoja lähijumppana. Jalat, tai yleensä vaan vasen jalka, liikahtaa sei-is ja sei-maa vaihdoissa. Oikea jalka on paremmin koulutettu! :) Tunnarikapulan tuontia ja luovutusta parikertaa - Nätisti pureskelematta.
Pihalla on ruutu rakennettuna. Lähetyksiä lyhyeltä matkalta. Ei ole juossut yli ruudun, edistystä! Tosin välillä jää sitten turhan lähelle ruudun etunauhaa.

Kentällä tänään

Neri oli intoa piukassa, vähän liikaakin! Päästeli taas äänähdyksiä ja oli levoton lähetyksiä odottaessaan.

Aluksi seuraamista ja askelluksia välillä palkaten. Arttu kiinnosti kentän laidalla ja siitä piti Neriä välillä ojentaa.

Ohjattu nouto Arttu liikkurina. Merkki hyvä, hyvin vasemmalle kapulalle, mutta sitä sitten pyöräytettiin ennen nostoa, reipas palautus laukalla ja siisti luovutus. Sama oikealle, meni hyvällä kaarteella kapulalle ja hienosti, vaikka kapulan läellä oli ruudun "piste". Nerillä oli selvänä mielessä, mitä se on tekemässä... mutta kapulaa vaan ei voinut nostaa pyöräyttämättä sitä ensin. Argh! Kerkiäiskö tuon korjaamaan pilaamatta palautuksen intoa?!
Hyppynouto metallilla - Paikallaan odottaminen oli vaikeaa, valui alas, liikautti etujalkoja. Heiton jälkeen ei lähetystä vaan seuruutin koiraa, tai otin aselluksia eteen ja taakse. Lopulta pääsi hakemaan. Meinasi luovuttaa turhan nopeasti - Metalli taisi olla kylmä.
Ruudun pistettä ja ruutuun lähetystä - Neri kierroksilla hyppynoudon jäljiltä. Meni hyvin kiepsahtaen pisteelle, mutta alkoi heti liikutella etujalkojaan ruudun suuntaan. Pisteen uusinta ainakin kolme kertaa. Laitoin lopulta törpälle nameja, mutta Neri ei edes syönyt niitä, kun odotti ruutuun pääsyä. Pysypähän kuitenkin paikoillaan. Vauhdilla ruutuun ja pysähtyi itse ruudun sisää, Arttu palkkasi vierestä heittämällä lelun. Ruutuun menoa otettiin myöhemmin lähietäisyydeltä. Ei juossut kertaakaan ruudun yli, tosin kerran sitten jäi etujalat ruudun ulkopuolelle etureunasta. Kaukaa lähetyksessä tuskin tulee sitä ongelmaa.
Tunnari kertaalleen koemaisesti - Arttu liikkuroi. Turhan reipas meno kapuloille, mutta ei sentään osunut niihin. Hyvä haistelu vasemmalta lähtien, oman kohdalla pysähtyi, mutta kävi vielä tarkistamassa edellisen, palasi omalle ja toi nätisti pureskelematta. Luulen, että Artun haju muissa kapuloissa vähän hämäsi.

Lopuksi vielä parkkipaikalla piiitkääää palkatonta seuruutusta normaali-, juoksu- ja hitaalla vauhdilla, askelluksia ja käännöksiä. Hyvästä kontaktista välillä pieni suullinen kehu.
Koitin saada esiin Nerin turhautumisen ja hampaiden kolistelun mun jalkaan, että pääsen napauttamaan siitä. Neri oli tosi tsemppinä ja kerran vain juoksuosuudella meinasi aukoa suutansa mun jalkoihin - Siitä napakka palaute. Näitä täytyy ottaa lisää, jos meinaan, että se ei kokeessa ala kolistelemaan mun jalkoja.

Jälki ja hieronta

2011-11-09T13:56:00.000+02:00

Eilen jälkeä pellolla

Flunssan pitkittymisestä huolimatta otin itseäni niskasta kiinni ja pkotin pellolle jäljen tekoon.
Tein aluksi loivasti mutkittelevaa jälkeä, yksi keppi n. 30 metriin, pari kulmaa ja ojan ylitystä yhteensä vajaa 150 metriä ja toinen keppi loppuun. Heti kun sain jäljen valmiiksi ja palasin pellon laidalla odottavan koiran luokse, lähdettiin ajamaan. Jäljen nosto ei sujunut - meni heittämällä yli. Otettiin uudelleen, ja nyt sai vainun jäljestä. Jäljen ajo olikin sitten mitä sattuu, nosteli päätä yrittäen ilmavainulla, kadotti jäljen, yritti oikoa, nosti perhana jalkaa välillä, kuin mikäkin uroskoira.... Mutta eka keppi nousi, kuin ihmeen kaupalla. Käännöksissä oli ongelmia-paineli suoraan ja joutui hakemaan jäljen uudelleen, mutta ojien ylitykset meni hienosti. Lopussa meni hyvin jo jäljellä ja viimeinen keppi nousi myös, niin sai sentään antaa loppupalkan.
Ei mitenkään loistokas suoritus ja mä olin ihan hiestä märkä noin pienestä "ponnistuksesta". Perhanan tauti!

Mä epäilen vahvasti, että joku oli ulkoiluttanut koiraansa siinä pellolla aiemmin, kun Nerin oli niin vaikea keskittyä mun jälkeen, ja se jalan nosto....
Vastaisuudessa alan kyllä vähän vanhentaa jälkeä, niin ei ole ilmassa sitä hajutunnelia niin voimakkaasti - Voi jopa helpottaa jäljen ajoa.

Hieronta nro 4
Selkä oli suhteellisen hyvänä, mutta vetolihakset oli tietty vähän kipeät canicros-kisan jäljiltä, kun ei vetoa ollut kovinkaan paljon tehty pitkään aikaan.
Vyötäröltä toinen puoli ei enää ollut niin kireänä ja Neri makasi pitkään siitä hierottaessa rentona paikallaan. Lopulta vähän syvemmallä hieronnalla meni sekin epämukavuusalueelle. Toiselta puolelta kyllä vieläkin huomasi heti, ettei ollut mukava hierontapaikka.
Terhi suositteli käyttämään Nerin fysioterapeutilla, jos selässä on vaikka lukkoja, jotka kiristää lihakset aina uudelleen. Samaa olen suunnitellut itsekin, mutta enpähän ole saanut aikaiseksi. :-/

Ja mikä mahtavaa, Neri on alkanut nykyään omaehtoisesti venyttelemään. Tekee pitkän ja hartaan venyttelyn ensin etupäälle ja siitä vetäen takajalat pitkälle taakse. Neri ei meninaan ole juurikaan aiemmin venytellyt itseään, mitä mä olen suuresti ihmetellyt. Huki kun venyttelee melkein aina ylösnoustessaan, eli monta kertaa päivässä. Nerillä on varmaan ollut koko elämänsä lihakset niin kireänä, että venyttely ei ole tuntunut mukavalta, eli on vältellyt sitä.

Kehitystä
Jotenkin tuntuu, että Neri on tullut hierontojen alettua seesteisemmäksi ja rauhallisemmaksikin. Ja toisaalta se taas saa pentumaisia hepulikohtauksia. Nyt juuri se esimerkikis "tappaa" tuossa räkärättiä ihan vimmalla, heittelee sitä ilmaa ja ravistelee... No, oho! Nyt noi koirat söi sen "saaliinsa" yksissä tuumin! :D

Lenkeillä on jatkettu hihnakäyttäytymis- ja koirien ohitustreeniä ja siinä on ollut suurena apuna toi kuonopanta, jonka onneksi vahingossa hommasin, sekä naksutin, joka on jäänyt pitkään unholaan.
Kodin lähellä on vieläkin vaikeaa keskittyä olemaan vinkumatta ja urisematta toisille koirille, mutta kyllä treeni on tuottanut kuitenkin tulosta. Vaikka ihmisten ja pyörien ohittaminen ei ole milloinkaan ollut ongelma, Neri tarjoaa kontaktia, kun huomaa jonkun tulevan vastaan. Koirien kanssa ei ihan vielä onnistu, kun kierrokset nousee hetkessä... Vieraassa paikassa lenkkeillessä kuitenkin Neri tarjoaa koirien vastaantullessakin opeteltua käytöstä, eli heti kun huomaa koiria, tarjoaa mulle kontaktia ja saa palkan. Mahtavaa huomata, että työ tuottaa tulosta, vaikkei se siltä kotiympyröissä näytäkkään. Nykyinen käytöstapa kodin lähellä on kerennyt juurtua niin syvälle, mutta vielä se muutetaan sitkeällä treenillä.
Välillä on höylätty edestakaisin naapurin pihan kohdalla, kun Nerin pelkäämä pikkukoira, tiipetinspanieli, räksyttää ja pomppii raivokkaasti pihalla aidan takana. Sorry naapurit! :D

Canicross-kisa ja hallitoko

2011-11-07T17:27:00.000+02:00

ALMA Carelia Challenge 5.11.11

Neri ja Arttu juoksivat 2,5 kilsaa aikaan 7 min 21 sek ja olivat reippaasti ykkösiä kolmen koirakon juniorisarjassa. Itse asiassa 2,5 kilsan suorittajista vain alaskanhusky-potkupyöräilijä -koirakko sai paremman ajan, se sekin vain 21 sekuntia parempi - Se jos mikä kertoo noiden kahden vauhdista. Laskin, että noiden keskinopeus oli n. 20,5 km/h. :)
Rata lähti heti alkuun melko jyrkkään ylämäkeen ja se oli vaan Artulle eduksi, koska Neri vetää aina alussa täysillä. Rata teki lenkin mäen päällä ja palasi takaisin vajaan puolen kilsan jälkeen lähellä lähtöuraa.
Neri odotti ihmeen rauhallisena vuoroaan. Vasta kuin edellä lähtenyt alkoi häviämään ylämäkeen näkyvistä, Neri alkoi kiljumaan. Kun Neri sai viimein luvan lähteä, toinen koirakko tuli juuri toista uraa n. 10 metrin päässä takaisin päin ja Neri meinasi oikaista suoraan ryteikön läpi toisen koirakon perään :D. Arttu kiskoi koiran mukaansa ja Neri joutui tyytymään siihen, että samaa reittiä se on mentävä, kuin muutkin. Siitä se sitten lähti, vauhtiveto!

Meidän kameralla ei saa vauhdilla liikkuvasta kohteesta kunnon kuvia. :( Toivottavasti järjestäjällä on parempia kuvia meidänkin koirakosta, vaikka Neri olikin "väärärotuinen" malamuuttien kisassa.

Mikä mulle pisti silmään tuolla, oli se kuinka huonot vetohalut monella malamuutilla ja huskyllä oli. Eikös niiden pitäisi olla vetokoiria?
Monet jäivät nuuskuttelemaan matkalla, kävivät morjestamassa ihmisiä radan varrella ja yhden näin jopa nostavan jalkaansa radanvarteen kesken kaiken.

Mulla oli pitkään suunnitteilla malamuutin hankkiminen, ennen kuin päätinkin, että me otetaankin paimenkoira, joka jaksaa myös vetää. Tuon nähtyäni olen vieläkin tyytyväisempi, että mulla onkin holsku! :D

Hallikauden avaus

Eilen ensimmäistä kertaa hallissa tänä syksynä ja samalla päättyi tokoilutauko. Mulla oli kyllä ääni mennyt ihan täysin, mutta onneksi Neri osaa myös käskyjä, jossa ei juurikaan tarvita äänihuulia, kuten tsip=seuraa, stu=istu, mmma=maahan ... :)
Aluksi ryhmäpaikallaistuminen, minä piilossa. Hyvin istui, vaikkakin katseli välillä viereisellä kentällä haukkuvia agilitykoiria kohti.
Seuraavana tehtiin ryhmäseuraamista. Välillä en kuullut, mitä "liikkeenohjaaja" sanoi, kun agikoirat pitivät niin mahdotonta mekkalaa. Nerikin häiriintyi kaikkein kimakoimmista ja läheltä tulevista haukuista. Ja kun en saanut kunnon äänellä käskytettyä, Neri ei kuullutkaan mitään, jos tarkkaavaisuus herpaantui. (psst Arvaappas Kaarina, miksi siirryin keskemmälle ja "päästin" sut sinne reunaan??? :D)
Välillä Neri seurasi vallan loistavasti ja perusasennotkin oli oikein hyviä.
Paikallamakuu, tehtiin pienessä ringissä koirien "pyllyt vasten pyllyä" No, ei ne nyt sentään niin lähellä olleet! :) Olin näkyvillä, mutta menin onneton sinne, missä agivuoroaan odottavat koirat räksyttivät ja Neri oli aivan lähtövalmiudessa koko ajan. Välillä kuikuili sivulle ja taakseen muita koiria, mutta siitä suhahdin kiellon.
Loppuajan tein vain kontaktiharjoituksia ja lähdin 15 minuuttia ennen meidän treeniajan loppua jo pois. Se oli ihan hyvä alku hallitokoilulle.

Pakollinen treenitauko

2011-11-03T18:47:00.002+02:00

Syynä taukoon ei ole se, että Neri olis kipee, vaan kun minä olen. Tän viikon ollu armoton flunssa päällänsä, ei jaksa mitään tehdä - ei edes jälkeä. Neri on välillä käynyt kummissaa nuoleskelemassa mua, että eiks nyt välillä tehtäis edes jotain. Nerillä kun on "ärsyttävä" tapa tulla nuoleskelemalla ilmoittamaan, kun se haluaa jotain: ruokaa, ulos, seuraa, tekemistä....

Tänään Neri pääsi sentään isännän kanssa pitkälle hölkkälenkille. Kyllä Neri olikin riemuissaan, kun isännällä oli lenkkivaatteet päällä ja lisäksi kädessä kaulapanta - ja sehän tarkoittaa, että pääsee itse mukaan. Neri teki pari kunniakierrosta pihalla, ennenkuin malttoi asettua ukon viereen kaulapannan pukemiseen.

Sen verran sentään jaksoin, että hieroin Nerin itse tänään. Mun se antaakin paremmin hieroa ne aratkin paikat, kipukohdat huomasi vain ihon hyrtistämisestä tai takajalan sätkähdyksestä. Välillä koira piti vaan tyytyväistä urinaa.
Karvaa lähtee ihan älyttömästi ja se irtoaa mukavasti hieronnan aikana.

Toinen kasa on Nerin toiselta puolelta ja toinen toiselta. Nerillähän on toinen puoli vähän vaaleampi, niin aika selvä väriero on irroinneissa karvoissakin.

Hieronnat ja canicrossailut

2011-11-01T17:32:00.000+02:00

Hieroja-Terhillä
Tutustumiskäynnillä Lemmikkipirtillä Nerin hyväksyi Terhin oitis. Lili sitävastoin sai Neriltä murinat vastatervehdykseksi! :)
Neri on nyt käynyt hieronnassa kolme kertaa viikon välein.
Ensimmäisellä kerrallakin (12.10.) Neri antautui hienosti epäluulottomana hierontaan. Terhi oli tosiaan voittanut sen luottamuksen ällistyttävän nopeasti, pelkästään sillä, ettei kiinnittänyt Neriin mitään huomitota vaan antoi Nerin itsensä tehdä aloitteen tutustumiselle.
Lihakset ei olleet pahasti jumissa, mutta selvästi oli kipukohtia. Nerillä oli kuulemma kipeitä paikkoja lihaksissa eri kohdissa, kuin yleisesti urheilevilla koirilla on. Esimerkiksi vyötärön kohdalta sivulihakset alapuolelta - Ei kuitenkaan vatsalihas, vaan olisiko jotain selkä- ja reisilihaksen yhtymäkohtaa. Myös etureisilihas oli kireä.
Selässä oli myös muutamia kipukohtia, jotka Neri ilmaisi sekleästi, ei irvistelyllä tai murinalla, vaan kääntymällä selälleen tyyliin "toi on vähän epämiellyttävää, rapsuta mieluummin mahasta"! :) Vyötärön kohdalta kipeästä paikasta hierottaessa, Neri nosti välillä päänsäkin ja lipaisi Terhin kättä.
Toisella kerralla (20.10.) selkä oli parempi, ja Neri välillä jopa sulki silmänsä ja rentoutuneena nautti hieronnasta. Vyötärön kohta oli edelleen arka. Neri hoksasi, että kun vetää takajalan koukkuun ja eteen, Terhi ei pääse siihen paikkaan käsiksi. Terhi kysyi, että onko koira leikattu - Voi kuulemma aiheuttaa narttukoirilla lihasten kiristymista tuolta kohtaa...
Lopulta Neri alkoi vähän levottomaksi, alkoi kiemurtelemaan ja alkoi selvästi kyllästyä touhuun. Nerin harvoin näkee venyttelevän kunnolla, mutta hieronnan päätyttyä Neri teki oikein pitkän makean venyttelyn.
Päätin ottaa taas ohjelmaan Nerin päivittäiset venyttelyt(joita en sitten ihan joka päivä ole muistanut)
Kolmannella kerralla (27.10.) Terhi sanoi, että selkä tuntuu käteenkin selkeästi paremmalta. Itsekin olen huomannut, että kun vedän painaen sormia pitkin Nerin selkälinjaa, se ei enää hyrtistele nahkaansa, niin kuin aiemmin. Vyötärön lihas oli edelleen arka.
Nerin reisilihaksetkin oli hieman herkät, kun oli edellisenä päivänä käynyt isännän kanssa pitkällä hölkkälenkillä ja mä kävin vielä sen jälkeen kokeilemassa miten vetohommat onnistuu juoksettamalla itseäni Nerin perässä roikkuen...
Seuraava hieronta onkin sitten canicrosskisojen jälkeen.

Canicrossaamaan
Neri menee ensiviikon lauantaina Lappeenrantaan ALMA Carelia Challenge -kisoihin. Arttu lupautui Nerin pariksi junnusarjaan 2,5 kilsan lenkille. Täytyisi sitä ennen saada lyhyempi vetoliina, kun meidän vetohiihtoon tarkoitettu joustoliina on turhan pitkä. Koiran hallitseminen ohituksissa olisi helpompaa lyhyemmällä hihnalla. Arttu kun ei meinaa millään uskoa, että sen täytyy kerätä liina käteensä mahdollisimman lyhyelle, kun tulee ohitustilantaita. ALMAn tarvikevälitys on paikalla - Toivottavsti sieltä löytyy meidän vetovyöhön sopiva vetoliina.
Eilen Arttu kävi salibandytreenien jälkeen Nerin kanssa kokeilemassa pätkän matkaa Hakkarin pururadalla. Siellä ei kyllä periaatteessa saisi koirien kanssa juosta, mutta en mielellään juoksettaisi noita asfaltillakaan ja metsäteillä on illalla liian pimeää.

Jummijammi - sehän meni kuin juna

2011-10-31T17:16:00.000+02:00

Tänään jälki pellolla

n. 150 metriä, neljä keppiä(kun palkkoja ei tullut enempää mukaan), ylitti kaksi kertaa pelto-ojan ja tein siihen jopa vähän suoraa kulmaa loivemman käännöksen oikealle, jonka tosin tallasin tiuhaan. Annettiin sen vanheta jotain 15 minsaa. Kokeilin saman tien, kuinka jäljen nosto Neriltä sujuu, eli tultiin jäljelle sivusta.(Neri kyllä tiesi kumpaa suuntaa jälki lähtee, kun oli pellon reunalla odottamassa, kun tein sitä.) Hyvin se nappasi jäljen, alku jäljestys oli vaan hauskan näköistä mutkittelua, ennenkuin suunta selvisi Nerille. Sen jälkeen se meni jälkeä pitkin kuin juna ja vauhti oli sellaista, etten yhtään ehtinyt miettiä, missä ne kepit onkaan - Tiesin kepin tuleen vastaan, kun Neri pysähätyi tarkentamaan. Sen kulmankin Neri meni kuin juna raiteillaan, ei varmaan edes huomannut, että oli käännös. Ojat ei tuottanu mitään vaikeuksia. Kaikki kepit nousi myös!
Olis mielenkiintoista nähdä, kuinka se vierasta jälkeä ajaisi ja nousisiko vieraalta haisevat kepit...

Eilen hakutreenit

Ilmaisua on nyt otettu monta kertaa peräkkäin, joten eilen otettiin vaihteeksi etsintää. Viisi maalimiestä.
Kaksi ekaa kulmissa, piti olla molemmat ääniavuilla, mutta kun ei oikein "tekniikka pelittänyt", ei ekalla ollut ääniapua. Tuuli oli hyvänä apuna sieltä puolelta, joten hyvin meni ilman ääntäkin. Toinen myös hyvin ääniavulla.
Kolmas ja neljäs haamuilivat suoraan edessä ja etenivät sen jälkeen alueella jonkun matkaa. Neljännellä mm:lla Neri ei kyllä nähnyt hamuilua, mutta Marja-Leenen mukaan meni kuitenkin hyvin suoraan takarajalle ja eteni siellä mm:lle.
Viides tuulen puolella valmiina melko lähellä kiven takana. Neri vainusi selvästi Kaarinan, mutta kuitenkin sen piti taas hassusti kiertää sinne "taka" kautta.

Esineitä, hiluja ja hanskoja

2011-10-30T20:26:00.000+02:00

Esineruututreeniä ollaan otettu kuuriluontoisesti yhden viikon aikana

Ensimmäinen esineruutu - Tallasin noin 20 metriä leveän alueen ja näytin Nerille, että vien alueelle esineitä. Hyvin tuo haki esineet, tosin ensimmäisenä oli tarkoitus haetuttaa takarajalla oleva esine, mutta Neri näki mun heittävän lähemmäs yhden, niin haki sen ensin.

Toinen tehtiin vähän leveämpi alue ja näytin vain ekan esineen viennin takarajalle, mutta kuitenkaan en tahtonut saada Neriä menemään sinne riittävän kauas. Alue oli kyllä vähän turhan risukkoista ja ryteikköistä. Oli Neillä kyllä muutenkin pientä laiskuutta alueelle etenemisessä.

Kolmas ruutu tehtiin 50x50m alueelle, jossa kerättiin ensin suppilovahveroita. Pudottelin esineitä samalla, kun keräilin sieniä ja luulin muistavani, missä ne ovat. Mitään muistanu!!! :D En edes muistanu missä olikeasti olin tallonu. No, näin ollen ensimmäisen esineen Neri nosti jo, kun osuttiin vahingossa jo "sienestetylle" alueelle uudestaan. Annoin siitä palkan ja jätin esineen uuteen paikkaan. Toisen esineen, kengänpohjallisen, näin maassa, kun mentiin siitä ohi. Itseasiassa Neri käveli lähes sen yli, eikä kiinnittänyt siihen mitään huomitota. Epä toivo iski! Olin varma, ettei se löydä sieltä yhtään esinettä. Yhtä esinettä en yhtään muistanu, mihin sen olin laittanut... johonkin sinne takarajalle.
Yrittänyttä ei laiteta - Nerille PK-liivi päälle ja vihje "etsitään esineitä".
Lähetin sen ensin sinne, mihin olin sen kertaalleen löydetyn jättänyt alueen toisessa reunassa ja kohta se jo tuli rutattu huivi suussa takaisin. Vähän mä olin otettu!
Seuraavaksi lähimpänä oli se kengänpohjallinen suunnilleen alueen puolessa välissä n.20 metrissä. Neri lähti reippaasti, hidasti kohta vauhtia ja lähti sitten laiskan näköisesti jolkottelemaan alueella edeten. Luulin, että nyt se kyllästy, mutta sepä hakikin sieltä sen kengänpohjallisen ja sai mítä moninaisempia ylistyssanoja osakseen! :D
Ja eikun jatkettiin harjoituksia. Lähetin Nerin suurinpiirtein jotakuinkin ???? sinne suuntaan missä kuvittelin sen kännykkäkotelon olevan. Neri touhusi siellä pitkin poikin ja komentelin sitä milloin "vasemmalle" milloin "oikealle" kun se lähti mun mielestä väärään suuntaan. Lopulta meinasin jo huutaa sen pois, kun se eteni alueelle, missä en muka edes ollut käynyt, mutta Neri tulikin sieltä se kännykkäkotelo suussaan!!!! :D Vähäks mä olin Neriin tyytyväinen.
Nyt aloin uskoa, että se oikeasti etsii niitä esineitä siellä, eikä vaan haahuile aikansakuluksi edestakaisin!

Neljäs kerta oli seuraavana päivänä samassa paikassa ja saatoin luottavaisesti lähettää Neriä hakemaan esineet ja kyllähän se hakikin.

Viides ruutu Artun kanssa tallatulla alueella ja Arttu vei esineet. Viimeistä jättämäänsä esinettä Arttu heilutteli Nerin näkyvillä ennenkuin heitti sen maahan ja sen lähetin Nerin ensimmäisenä hakemaan. Innokkaasti Neri sen haki, mutta sen jälkeen hakeminen oli tahmeampaa ja jouduin vähän ajamaan Neriä alueella syvemmälle. Kyllä se löysi esineet, mutta vaikutti, että hieman olisi ollut kyllääntymistä ilmassa.

Nyt täytyisi saada treeniä ihan vieraanhajuisilla esineilläkin.

Tarkkuusruutuja
Eli hiluja on etsitty useampaan kertaan. Lenkillä ollessa sopivissa paikoissa on tullut kaiveltua taskuja, olisiko sinne jäänyt mitään sopivaa pikkuesinettä tarkkuusruudun treenaamiseen. Välillä on käytetty työajanseurantaläpyskää ja välillä hupun nauhan muovipäätä. Neri pysyy jo hyvin ruudun sisällä, tai ainakin palaa nopeasti, kun ajautuu ulos.
Kerran päästiin jo vieraan esineitä etsimään - Kiitos Kaarinan! Ensin Kaarina näytti Nerille, että laitta ruutuun esineen. Hienosti Neri löysi ja nosti vieraaltakin tuoksuvan esineen. Välillä ruudussa kävi Hiski etsimässä mun laittaman esineen ja toisen esineen laittoa ei Nerille näytetty. Hyvin etsi ja löysi. Mä itse vaan turhan napakasti käskin Neriä palaamaan ruutuun, kun se harhautui ulos, joten Neri kuuliaisena palasikin takaisin mun vierelle lähtöasetelmiin.
Arttukin "pääsi" eilen jälkitreenin jälkeen tallaamaan Nerille ruudun ja piilottamaan sinne muovisen nauhankiristimen ja sentin halkaisijaltaan olevan mutterin. Neri oli ihan pro, vaikka ruutu oli aika vaikeassa maastossa. Arttu, joka ei ole vähään aikaan nähnyt Nerin tarkkuusruututyöskentelyä, tuumasikin jälkeen päin: "Neri on tässä kyllä ihan mestari!"

Pudonneita hanskoja
Pudotetun esineen hakua on myös treeenattu metsälenkillä. Välillä olen näyttänyt Nerille, kun jätän hanskan tms. jälkeen ja ollaan edetty sitten pidempi matka. Ja kun esine on pudonnut salaa, ollaan otettu vähän lyhemmillä matkoilla. On otettu myös kaarevilla radoilla, kun en tiennyt millaisia ne kokeessa on, ennekuin kysyin Kaarinalta. Lueskelin netistä, että alokaluokassa matka onkin vaan 50 metriä :D Mä olen juoksettanu Neriä varmaan yli 100 metriäkin. Nyt Neri on tosissaan innostuntu tästäkin lajista.

Tänään viimeeksi otettiin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Huki tuli Neriä vastaan puolessa välissä ja Neriltä meni pasmat sekaisin - Se juoksi takaisin mun luokse. Lähetin sen pienen hetsauksen jälkeen uudelleen ja nyt se juoksi suurin piirtein Hukin yli mennen tullen hakiessaan hanskan innokkaasti.
Toinen pudonneen haku meni jo rutiinilla! :)
Ja pistin tänään merkille, että Nerin palautusvauhti on nykyään yhtä nopeaa, kuin menovauhti. Joskus aiemmin se on tullut takaisin löysästi jokotellen.

Aktivoidun - Jäkitreenit aloitettu

2011-10-30T12:31:00.000+02:00

Ollaan Nerin kanssa treenattu kaikennäköstä, mutta kun motivaatio asioiden ylös kirjoittamiseen on täysin hukassa - Yhtä hukassa, kuin motivaatio treenata tokoa :)
Nyt olen päättänyt suuntautua Nerin kanssa PK-puolella etsintäkokeeseen. Muita kokeen osa-alueita onkin aiemmin jo treenattu silloin tällöin, paitsi jälkeä.

Jälkeä on aloiteltu

Imoittauduin Tavesin järjestämään jälkipäivään, jotta saatais edes vähän suuntaa, miten aloittaa hommaa, ja tietysti motivaatiota hakemaan. Ennen jälkipäivää tein kokeiluluontoisesti jokusen lyhyen jäljen pellolle:
- Ensimmäisellä makkarajäljellä Neri yritti haistaa ruuat ilmavainulla eikä kuono pysynyt maassa millään. Lisäksi koira kieppui ymäri ja poukkoili sinne tänne ja ainakin 2/3 palkoista jäi maahan. Turhauttavaa :)
- Toisella kerralla en laittanut nameja jäljelle vaan laiton namipurkkeja lyhin välein, että Neri hokais, että kannattaa seurata jälkeä, että löytää ne. Meni jo vähän paremmin, vaikkakin yhä levotonta
- Kolmas taas makkarajälki. Tuuli pyöri ikävästi ja Neri meinasi mennä jäljen sivussa kokoajan, mutta kun haki nameja jäljeltä, kulki kummallisesti sivuttain vain kuono jäljelle tuulta vasten :)
- Nejäs taas namipurkkijälki ja Neri oli jo päässyt vähän homman juonesta kiinni. Jäljen seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa vaan kuono nousi ilmaan vähän väliä ja Neri tarkkaili ympäristöä. Yritti varmaan käyttää näköaistia

Tavesin jälkipäivä 15.10.
Ennen sitä olikin sitten varmaan viikon tauko treenailuista.
Kouluttajana meillä oli Maarit Isaksson ja apurina Heidi Salminen.
Tehtiin kaksi makkarajälkeä, nami joka askeleelle. Mä kerroin ennen treeniä, että Neri parmaan pukkoilee puolelta toiselle, mutta olinkin väärässä...
- Ensimmäisellä Neri yritti vetää pitkin jälkeä hirveetä vauhtia ja mä jouduin jarruttamaan koko voimallani sen menoa. Neri myös yritti välillä kääntyä jäljelle jääneitä nameja hakemaan, mutta se estettiin. Lopulta, ehkä 1/3 namieista tuli hyväksikäytettyä Nerin mahantäytteenä. Mutta kuono pysyi jo huomattavasti paremmin maassa, kuin aiemmilla kerroilla.
- Toisella Neri meni jo huomattavasti paremmin ja mä saatoin jopa jäljen lopussa päästää käteni rennoksi, kun Nerin vauhti rauhoittui huomattavasti, ja nameistakin varmaan suurin osa tuli syötyä tällä kertaa.
Selvästi jäljestys oli hautunut Nerin päässä tuon tauon aikana ja Neri pääsi juonesta kiinni.

Mä innostuin itsekin hommasta kovasti, kun Neri selvästi tykkää jäljestämisestä. Jälkeä on treenattu nyt pellolla useaan kertaan, aluksi joka päivä, sitten välillä useiden päivien taukoja pitäen. Kepit otin heti mukaan jäljelle ja palkka tulee vain kepin nostosta, koska päätin luopua joka askelen namituksesta. Ensinnäkin, koska se jäljenteko on tylsää ja toisekseen suurin osa nameista jää kuitenkin maahan, kun Neri ei niitä poimi. Eikä mulla ole aikomustakaan vaatia Neriä nuuhkimaan joka askelta, koska ei aiota suuntautua mihinkään erikois- tai peltojäljelle. Laitan kyllä jäljen alkuun jokusen namin.

Keppien nosto opeteltiin kotipihassa nysäjäljellä yhdellä kerralla. Ilmaisuna helpoin vaihtoehto eli Neri ottaa kepin suuhunsa ja tuo mulle.
Nerin esinemotivaatio on ollut nykyään sen verran hyvä, että kepit nousee tosi kivasti. Jäljen ensimmäisen kepin bongaaminen on selvästi vaikeinta, eli täytyy ennen jäljelle lähtöä nostattaa Nerillä keppi, että se muistaa, mistä saa palkkaa.
Pelkäsin, että pelkkä kepeistä palkan saanti saa Nerin huolimattomaksi jäljellä, ja että se etsisi vaan keppejä, mutta Neristä tuntuukin olevan hirmu kivaa nuuhkia sitä jälkeä! :)

Eilen oli Nerin ensimmäinen jonkun muun, kuin mun tekemä jälki.
Arttu teki pellolle jäljen, joka kaartui u-muotoon ja jätti jälkeensä kuusi keppiä, jotka merkkasi metallitikuilla. Lähdettiin heti ajamaan jälkeä, kun Arttu tuli pois. Pellolla oli turhan pitkä heinä ja siellä oli jotain korkeaa rikkakasvillisuutta. Lisäksi Huki jolkotteli ja nuuskutteli viereisellä pellolla. Mä tiesin, että Huki olisi kyllä vähän liikaa, mutta annoin sen olla siellä.
Neri lähti innokkaasti jäljestämään, turhankin vauhdikkaasti - Eka keppi jäi. Välillä Neri nuuhki niitä korkeita kasveja ja muutenkaan ei jäljestänyt niin tarkasti, kun aiemmin. Toka keppi nousi, mutta kolmonen jäi, kun juuri sitä ennen Neri nuuhki ilmaa Hukin suuntaan. Kertaalleen kaartuvassa kohdassa Neri kadotti jäljen, katsoi mua kysyvästi, mutta haki sen itse uudelleen. Onneksi mä en voinut auttaa, kun en ollut varma, mistä se jälki menee. Loput kolme keppiä nousi hienosti.

Huomioin, että vaikka Neri saa palkan kepeistä eikä jäljeltä, se tykkää jäljestää. Kepit se nostaa, mutta haluaa päästä niistä äkkiä eroon ja syödä palkan, että pääsee jatkamaan matkaa. Toivottavasti en jotenkin typerästi onnistu pilaamaan sen ilmeistä jäljestysmotivaatiota. Apua, tarvin neuvoja kokeneemmilta! :)

Rullailua

2011-10-08T15:20:00.000+03:00

Ilmaisutreenit
Ilmaisun treenaaminen on ollut pitkään unohduksissa, joten treenattiin ensin viimeviikon perjantaina pellolla mun poika maalimiehenä. Neljä kertaa rullan haku mm näkyvillä. Neri toi joka kerta rullan mulle asti ja pudotti vasta pyynnöstä. Hienosti!
Lauantaina otettiin ennen iltapäivän hakutreenejä metsässä kahden poikani kanssa vielä muistutustreeninä kolme kertaa. Viimeinen "maalipoikani" oli vähän turhan piilossa ja kun paikkakin oli aikas ryteikköinen, Neri ei ensin löytänyt koko poikaa. Olinkin hämmästynyt, kun se toisella lähetyksellä toi rullan mulle asti vaikkei saanutkaan musta näkötukea.
Lauantain hakutreeneissä vieraiden maalimiesten kanssa rullantuonti ei ollutkaan niin varmaa. Otettiin aluksi melko lyhyttä matkaa maalimiehet joko lähtivät keskilinjalta Nerin nähden tai haamuilivat jääden lähes näkyville. Hakualuella olikin tosi hyvä näkyvyys.
Yhdeltä maalimieheltä tullessa Neri pudotti rullan pari metriä ennen mua, joten lähetin hakemaan uuden. Toisella kerralla toi perille asti ja suussa olikin kaulassa roikkuva kiintorulla - Kiintorulla oli heilahtanut kaulassa maahan irtorullan viereen ja Neri oli napannut sen. Hienoa huomata, että sekin onnistuu! :)
Jollakin maalimiehellä Neri ei heti löytänyt rullaa eikä nähnyt mua kivien takaa, joten tuli ilman rullaa. Uusintalähtyksellä rullakin oli löytynyt.
Sunnuntaina oltiin taas treenaamassa samassa paikassa. Muistaakseni kaikki kolme rullanhakua, meni ihan nappiin.
Tänään jatkui rullatreenit, viisi maalimiestä. Edelleenkin kaikki maalimiehet haamuillen, puolinäkyvillä ja aluksi lyhyellä matkalla. Tänään Neri sitten sylkikin rullia suustaan kovin heppoisesti. Ensimmäinen hyvin, mutta toisella ja kolmannella jouduin lähettämään Nerin hakemaan uuden rullan, kun pudotti liian aikaisin - yleensä sen jälkeen, kun olin kehunut koiraa.(Eli ei enää kehuja, ennenkuin koira on rullan kanssa perillä.) Kolmannella maalimiehellä Neri oli kuulemma tökännyt kuonollaan mm:n käden pois rullasta ennekuin otti sen! :D
Neljäs maalimies oli ääniavulla keskilinjalta näkymättömissä, joten Neri ei saanut musta näkötukea ja tämä olikin kovin vaikeaa. Ensin Neri oli jäänyt maalimiehen eteen seisomaan, käynyt siten maahan odottaen palkkaa ja kun sitä ei tullut, häipyi paikalta ilman rullaa. Toisella lähetyksellä oli vaan käväissyt ja häipynyt heti. Kolmannella kerralla menin itse sitten alueella Nerin perässä niin pitkälle, että Neri näki mut maalimiehellä ollessaan. Nyt rulla tuli mulle asti. Neri näyttää kovasti tarvivan vielä mun tukea rullan ottamiseen ja tuontiin.
Viides onnistui onneksi kerrasta nappiin, vaikka mm oli mennyt turhan kauas. Siihen oli hyvä lopettaa!

Alkukesän rullatreeneistä ollaan ainakin siinä mielessä edistytty, että Neri lähtee nyt innokkaasti maalimiehelle, vaikka se on "helpossa piilossa". Aiemmin Nerin into tuntui lässähtävän rullan hakemisessa.
Nyt tarvii varmaan ottaa aluksi omalla porukalla pitempiä matkoja ja oikeasti piilossa olevia maalimiehiä, jolloin Neri ei tarvi paineistua maalimiehestä vaan se voi keskittyä rullahommiin, kunnes rullan tuonnista tulee rutiini.

Arjen asennusta

2011-10-01T21:48:00.001+03:00

Tokot on jäissä. Ei olla tehty mitään tokoon viittaavaakaan, lukuunottamatta seuraamista, jota Neri on tarjonnut oma-aloitteisesti lenkillä.
Nyt ollan harjoiteltu uudelleen hihnassa lenkille lähtöä ja kaikkea muutakin arkielämään kuuluvaa rutiinia, ne kun tuntuu jotenkin kummallisesti häipyneen kaikki koiran muistista ja niiden paikan aivoissa täyttäneet kiljunta, riekkuminen, levottomuus, rähinä vastaantuleville koirille... Ja välillä kun ei tarvinut enää niin kauheasti panostaa, kun hommat tuntuivat jo luonnistuvan mukavasti.
Ihan kuin kaikki arkielämän eteen tehny työ, onkin äkkiseltään valahtanut hukkaan. Onneksi nyt nää jutut menee vaan nopeammin jakeluun, kun ne on aiemmin jo opelteltu: Autosta ei loikata ilman lupaa, lenkillä ei pääse eteenpäin kiljumalla, jos rähisee naapurin koirille, joutuu takaisin kotiin jne. Vaatii pitkäjänteisyyttä ja hermoja(joita mulle ei niin hirveesti ole jaettu :D) Mutta päättäväisyyttä multa löytyy! Lenkillelähdöt ei ole lenkille lähtemistä sananmukaisesti, vaan ne otetaan koulutussessioina. Ei olla välillä päästy kovinkaan pitkälle! :)
Mun kanssa kaksin menee jo ihan jees ja äkkiä rauhoittui, vaikka Hukikin oli mukana. Kun pojat olivat mukana ja siinä sivussa nahistelivat vielä keskenään, Nerin oli tosi vaikea rauhoittua. Se menee välillä johonkin omaan maailmaansa, tuijottaa korvat luimussa eteen, vinkuuu ja vetää eikä siihen tahdo saada mitään kontaktia.

Otettiin viikon kipulääkekuuri ja ensi tiistaina mennään Nerin kanssa tutustumaan hierojaan. Katotaan kuinka "kemiat kohtaavat" :)

Ollaan me tasapainoisen arkielämän treenailun lisäksi tehty kaikenalaisia nenätöitä ja rullatreeniä.

Selvästikkään ei hyvä päivä

2011-09-25T13:21:00.003+03:00

Toko-koe 24.9. valkeakoskella

Oli huono päivä mulla sekä Nerillä! :( Heräsin aamuyöstä hirveeseen päänsärkyyn -> migreenilääke. 15 minsan päästä mä roikun vessanpöntöllä oksenuskouristukisssa, mutta onneks ei tullut mitään pihalle, niin ei menny migreenilääke hukkaan. Sängyssä meni yhteentoista - Onneksi EVL-luokka oli vasta yhden jälkeen.
Jos ei alkanut hyvin päivä mulla, niin ei Nerilläkään - Taas lenkille lähtiessä hirvee levoton riekkuminen ja kiljunta. Mutta tällä kertaa mulla pysyi kyllä hermot hallinnassa.
Vinkuminen, piippaaminen ja ulvahtelu jatkui koepaikalla... ja kokeessakin.

Pisteitä 224 ja harmittava EVL2, joka ei todellakaan tyydyttänyt mua
Tuomarina oli Räsäsen Riitta ja yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa, me Nerin kanssa ekana.
Paikalla oloissa päästiin taas reunaan, kun EVL:ssä ei ollut kuin kaks koiraa, joten lisäkoira oli keskellä.
Istuminen 10 - ei ihan hirveesti tuijotellu alussakaan
Makaaminen 10 - Kaikki koirat makas hievahtamatta

Saatiin pitää ihan hyvä tauko tässä välissä.
Yritänpäs muistaa liikkeet järjestyksessä:
Ruutu 5 - Neri oli menevinään ruutuun jo merkille lähetettäessä - juoksi merkin ohi ja pysähtyi reunanauhan eteen. Uus merkki-käsky... sen jälkeen... mulla lyö tyhjää ... mä en muista miten koko homma meni, mutta ainakin Neri meni vielä ruudustakin yli ja käskyjä tuli taas.... Nollille sen piti ens mennä, mutta vietiin kuitenkin homma loppuun. Riitta lakeskeli käskyjen määrää ja totesi, että kun koira oli totellut lisäkäskyjä aikailematta, saatiin toi vitonen. Ehkä se ansaitiinkin, jos mun "steimaa" luokiteltiin yhdeksi käskyksi... :)
Ohjattu 8,5 - Alussa Neri odotti levottomana liikkeelle pääsyä, äännähti liikkeelle lähtiessään ja pyöräytti taas kapulaa. Muuten hyvä ja reipas suoritus.
Seuraaminen 7,5 - Neri äänteli, kolisteli mun jalkoja hampaillaan, ja juuri pahimmin tuomarin edessä, ja tuijotteli välillä eteen, mutta piti paikkansa jotenkuten
Sit ne epäonnen Kaukot 0 - Mä en edes muista, missä järjestyksessä liikkeenvaihdot tehtiin, niin sekaisin mä menin. Alkoi ihan hyvin mutta sit mä sekosin, kun mun piti katsoa vuoroin koiraa ja vuoroin sivulle liikkuria. Liikkuri oli niin lähellä mua ja aika paljon sivussa. Näin sivusilmällä, että liikkuri liikutteli merkkiä ja katsoin, että siinä oli "maahan" ja mä aloin sitä jo koiralle vinkkaamaan, mutta sehän olikin maassa. Käännyin hätäsesti uudestaan kattomaan liikkuria ja nyt kyltissä luki "seiso". Mulle tuli kiire ja hihkaisin ja huitaisin liian hätäsesti -> Neri pomppas seisomaan noustessaan eteenpäin. Sen jälkeen mulla meni pasmat sekaisin, kun vilkuilin vuoroin koiraa ja vuoroin liikuria. Annoin "peru"-käskyssä käsimerkin vasemmalla, vaikka olen aina antanu sen oikealla, ja lisäks sopersin käskyn lähes kuulumattomasti - > Neri meni maahan. Äkkiä lisäkäsky "istu", nyt sentään merkki oikealla kädellä ja Neri korjasi heti.
Saldo: yksi lisäkäsky ja koira oli pompannu eteenpäin lähes oman mittansa - Nolla! Silittelin ja kehuin Neriä ja sanoin että "mun moka". Riitta näki kyllä, miks mulla oli menny pasmat sekaisin ja antoi noottia liikkurille huonosta sijottumisesta - Sanoi, että liikkurin pitäis olla sellasessa paikassa, ettei ohjaajan tarvi käännellä päätänsä. Eli lähempänä koiraa ja vähemmän sivussa. Mutta nolla on nolla :( Tää harmitti mua niin vietävästi, kun Neri on yleensä hyvä kaukoissa, kunhan mä itse pysyn kuosissa!

Tauko - Mä palkkasin Neriä ja nieleskelin karvasta pettymystä ja yritin koota itteeni. Teki mieli lopettaa koko homma siihen, mutta sit iski sisu, että kyllä mä hoidan tän kunnialla loppuun

Tunnari 9 - Neri meni tosi hienosti kapuloille aloittaen haistelun oikealta, kolmannen nappasi varmasti suuhunsa heti kun oli sen haistellut. Ei pureskellut, mutta palautusvauhti oli hiiiiidas ja mä tuijottelin taivaita, etten vaan painosta koiraa. Hyvä luovustus. Ja mä tarkastin kapulan molemmat päät ja epäusko iski: ei merkkiä! Riitta tuumas, että mistä moinen ilme ja kun katsoin kapulaa uudelleen, merkki olikin yhdellä sivulla (Sama epäuskon ilme oli toisellakin EVL-koirakon ohjaajalla :D)
Z (I-M-S) 9 - Oikeat vaihdot ja seuraaminenkin oli nyt parempaa
Luoksetulo 7 - Apua! Lähtökulmasta 10 metrin päässä oli äänekkäitä pikkupoikia leikkimässä jonku hökötyksen päällä ja Neri iski niihin silmänsä. Se lähti poikia kohti kiinnostuneena pää pystyssä(ja olisko ollu vähän karvatkin) Johan meni pojat hiljasiks. Jouduin huutamaan Neriä aika napakasti, että sain sen alkuasentoon, ja siinäkin Neri vielä kuikuili taakseen nassikoihin päin. Maahan meni kuitenkin tosi hyvin. Ja voi luoja mikä vauhti sillä oli luoksetulossa! Neri tuli sieltä, kun olis jäniksen perässä! Mä annoin seiso-käskyn tosi napakalla äänellä - Stoppi vauhtiin nähden ihmeen hyvä. Sama vauhti jakui ja maahan meno valui ihan liikaa....
Metallihyppy 8 - Suoritus muuten loistava, mutta.... pihinää odottaessa, ulvahdus lähtiessä, urahdus kapulalle ja ihme urinaa vielä mun vierelle tullessa. Ei voinu muuta kuin todeta: "Mistä noita ääniä oikein tulee???"

Neri piippasi liikkeiden välilläkin, muttei häiritsevän paljon - Riitta ei edes huomauttanut siitä. Hyppi se välillä mua vastenkin, mutta kun oltiin paikoillaan ja Riitta selvitti, mista pisteet ja niiden menetykset muodostui, Neri seisoi ihan nätisti mun vierellä - Ei yrittänyt edes karata pois kehästä! :)

Tätyy tunnustaa, että itku siitä vielä mulle tuli, kun mä olin niin luottavaisella mielellä kokeeseen menny. Ja mä olisin niin kauheesti halunnu saada tokosta sen kolmannen ykkösen tänä kesänä, että voin jättää sen treenaamisen sivujuonteeksi. Nyt ei ole ulkokokeita tiedossa enää ja Neri käy hallissa niin valtavilla kierroksilla, ettei hallikokeisiin ole asiaa, ennekuin siellä oloa on treenattu. Eipä meillä ole kyllä kokeisiin muutenkaan asiaa, jollen saa Nerin mielentilaa kuosiin.
Lähdettiin illemmalla geokätköjä hakemaan. Neri piippasi autossakin, mitä se ei ole tehnyt vissiin millokaan aikaisemmin. Autosta poistuessaankin ulvahteli ja hihnassa kulkeminen oli todella vaikeaa ja vaati jatkuvaa piippaamista. Kun päästin Nerin metsässä vapaaksi, se poukkoili päämäärättömästi edestakaisin, kuin mikäkin ADHD!

Epäilen, että Nerin levottomuus johtuu osittain selkälihaksien jumituksesta. Eilen painelin sen selkää ja se vaikutti olevan selvästi arka ja lapojen takana tuntuu lämpöä. Tulehdus lihaksessa? Soittelen tässä hierojalle, jota Kaarina suositteli. Osaa kuulemma hyvin käsitellä epäluuloisiakin koiria. En ole vielä saanut kiinni...

Toinen EVL1 saavutettu

2011-09-23T17:13:00.003+03:00

Aika hurahtanu nopsaan enkä ole ehtinyt kirjoitella, mutta nyt yritän muistella "menneitä".
Olin itse viikon poissa, Lapissa vaeltelemassa, ja Neri on ollut sen jälkeen tosi levoton.
Tokoa kerettiin treenailla silloin tällöin ja on ollut tunne, ettei kerkiä harjoitella millään tarpeeksi, etenkin ennen pm-tokokoetta. Treeneissä ääntelykin palasi ja pelkäsin, että se vingahtelisi koesuorituksessakin.

Piirinmestaruustoko 11.9. Valkeakoskella - EVL1 264 pistettä
Hyvin se koe kuitenkin meni, kun saatiin ykköstulos pk-rotuisia koirakoita ankarasti tuominneelta tuomarilta(Timo Pussinen).
Mulla taas migreeni ja Neri oli aamusta lähtien tosi vaikealla tuulella - riekkui ja kiljui lenkille lähtiessä ja mut meinasi vallata jo epätoivo. Koepaikalla se murisi kaikille ohitettaville ja ohittaville koirille, vaikkei ne edes katsoneet Nerin suuntaan.
Mutta luojan kiitos kehässä se toimi kuitenkin joten kuten ja pysyi hienosti lapasessa, vaikka kaikki liikkeet suoritettiin putkeen, "normaalissa" järjestyksessä.

Istuminen 10 - Istui paikallaan, mutta tuijotteli toisia koiria
Makaaminen 10 - Tuijotti maahan käskyn aikaan johonkin oikealla ja meni vähän vinosti maahan. Pää oli kuulemma pyörinyt, kun oli seuraillut ympäristöä. Marja sanoi, että jossain vaiheessa Neri oli lukinnut katseensa kehän ulkopuolella oleeseen Lola-bortsuun sen näköisenä, että Marja katsoi parhaaksi viedä Lolan näkymättömiin.
Mä olen tässä tullut huomaamaan, että Neri on joka kokeessa paikallamakuun jälkeen kehästä poistuttua ärähtänyt sille koiralle, joka on ollut sen vieressä(onneksi ollaan oltu lähes joka kerta reunassa, joten koiria on ollut vain yksi :D) ja tällä kertaa sen sai osakseen berni-parka.
Seuraaminen 7 - Ei se nyt kauhean pahaa ollut. Neri yritti kovasti olla muka kontaktissa, mutta turhautui jossain vaikeessa ja alkoi kolistelemaan hampaita mun reiteen sillä seurauksella, että kulmahammas tarttui mun farkun lahkeen sisäsaumaan. Sen jälkeen mä hihittelin loppuseuraamisen ajan. Perusasennot oli olleet vinoja.
Z 6,5 - Voi pyhä jysäys! Taas jäi istumisen seisomaan. Seuraaminen levotonta ja hammas jäi taas kiinni mun housuun juuri ennen liikkurin käskyä ja päästin "istu"-käskyn jotenkin epämääräisesti korahtaen.
Luoksetulo 8 - Kova vauhti, joten stopit valui
Ruutu 9 - Loistavaa! Toinen kerta, kun Neri kokeessa pysähtyi kerrasta ruudun sisään! Hyvin maahan ja reippaasti sivulle. Mä horjahdin juuri, kun Neri tuli seuraamiseen, joten Neri etääntyi musta.
Ohjattu nouto 8 - Hyvin bongasi merkin, vaikka vasenta/oikeaa arpoessaa tuomari peitti näkyvyyden merkille, joten en voinut sitä etukäteen Nerille vinkata. Merkiltä vauhdilla kapulalle ja pisti siellä sitten zembalot pystyyn - Pyöritteli kapulaa etutassuillaan useita pyörähdyksiä. Palautus reippaalla ravilla.
Metallihyppy 9 - Valitsin keskikokoisen metallin... Onneksi! Kapulat oli tehty happoteräksestä ja painoivat järkyttävän paljon. Ei taida paino ihan sääntöjen puitteisiin mennä... Neri teki muuten hienosti, mutta luovutuksessa kapula roikkui suupielessä ja Neri päästi kapulasta irti ennekuin mä olin ottanut siitä otteen. Nappasin kapulan suurinpiirtein ilmasta. Tuomari: "Oli muuten todella hieno pelastus!"
Tunnari 7,5 - Neri potkasi alkajaisiksi oman pois rivistä, haisteli viereistä ja meni sen jälkeen tarkistamaan sen siirtämänsä, reagoi heti ja toi kävelyvauhdilla vaihtaen matkalla kapulan asentoa suussa. Jostain syystä kapula piti ritinää vaikka siinä ei ollut, kuin pienet hampaan painaumat. Tuomari tuumasi "Puri kapulaa niin, että rutina kuului tänne asti!" Mä kyllä yritin vähän protestoida, ettei kapulassa ole isoja puremajälkiä...
Kaukot 8 - Neri teki oikeat vaihdot mutta oli levoton. Seisomaan nousuissa pompsahti ilmaan ja sei-is sekä sei-maa tuli eteenpäin. Nettoetenemä oli jotain 20 senttiä.

Olihan taas työvoitto! Nerin levottomuus ja keskittymättömyys näkyi juurikin noissa noudoissa: tunnarikapulan "pureskelussa", ohjatun kapulalla leikkimisessä sekä metallin "roikottamisessa" ja tietty koukojen hypähtelyssä. Muttä ääntelyä ei onneksi ollut, muuta kuin kerran muistaakseni seuraamisen aikana.
Mä olen tosi tyytyväinen, että suoriuduttiin noinkin hyvin tuolla mielentilalla. Mä kyllä pelkäsin etukäteen, että Neri pitkään tauottomaan suorittamiseen turhautuessaan hyppii mua vasten tai yrittää joka välissä häipyä kehästä. En siksi oikeastaan vapauttanut Neriä kertaakaan koko koesuorituksen aikana. Liikkeiden jälkeen silittelin vaan rauhoittavasti sen rintaa ja kehuin hiljaa. Kerran Neri vapautti itse itsensä liikkurin "kiitos"-sanasta ja alkoi hyppiä mua vasten.
Toi mua vasten hyppiminen kokeessa on jännä juttu, koska Neri ei juurikaan tee sitä muulloin.

Nyt on yritetty saada noutojen kapulannostoa ja palautusta rauhallisemmaksi viemättä kuitenkaan intoa ja vauhtia. Se on sellaista tasapainoilua! :)

Huomenna yritetään taas....

Ahkeran viikon päätteeksi EVL1 :)

2011-08-14T19:04:00.003+03:00

Tänään oltiin Mutalan kentällä tokokokeessa, tuomarina taas Kurtti. Että pitikin olla taas kuuma päivä - Kentällä hellelukemissa.
Oltiin Nerin kanssa ensimmäisiä suorittajia, eli lähes suoraan paikallaoloista seuraamiseen. Oli se vaan kovaa puurtamista. Oltiin kumpikin aivan poikki kokeen jälkeen. Neri oli jotenkin tosi levoton ja keskittymätön. Vaikka nyt tulikin ykköstulos, niin viime kokeesta jäi jotenkin kokonaisuutena parempi fiilis! :-/

Suoritimme...

Istuminen 10 - Sainpas opetettua, että siellä pitää oikeesti istua
Makuu 10 - Neri makasi "lehmämakuulla", kun palasin. Muut oli tosi hienossa asennossa, mut kuitenkin Nerikin sai kypän
Seuraaminen 8 - Lopussa alkoi herpaantua, ja viimeisessä perusasennossa jäi läähättäen seisomaan muissa maailmoissa. Jouduin antamaan istu käskyn
Ruutu 7 - Kaartaen ruutuun ja takaa yli. Ja taas niitä käskyjä viljeltiin...
Tunnistusnouto 9 - Potkaisi laitimmaista kapulaa. Omaan reagoi heti ja toi Nerimäisesti
Luoksetulo 10 - Hurja vauhti, siihen nähden hyvät pysähdykset. Tätä en ole viittiny treenata edes enää, kun en saa sitä treenillä paremmaks, jos en keksi jotain uutta tekiikkaa.

Tauko

Z(S-I-M) 7 - Istumisen jäi seisomaan. Huono seuraaminen käännöksessä, juuri ennen istu-käskyä Neri paukahti ihan liki, kun oli hairahtanut johonkin puolen metrin päähän, ja mä annoin ärtyneenä käskyn väärällä äänen painolla. On se niin herkkää... huoh
Ohjattu 8 - (Tässä kyllä Kurtti-lisää) Merkille pysähtyi, mutta huonosti kekittyyneenä Neri lähti "oohae"-käskyllä jotain ihme lenkkiä tekemään ensin keskikapulaa kohti ja siitä oma-aloitteisesti kääntyen vasemmalle. Mä huudan "ooop"... ja Neri palas merkille ihmettelemään. Uusintakäskyllä lähti hienosti hakemaan oikeaa kapulaa, niinkuin olis muka ollu eka käsky! :)
Kaukot 10 - Vasen jalka oli kyllä siirtynyt eteenpäin, mutta kun tuomari oli oikealla puolella :D
Metallihyppy 10 - Mä ajattelin vaan, että "kohta päästään täältä". Neri töni kapulaa jaloillaan ennen nostoa, että kai se ajatteli: "päästäis jo täältä", että ei kyllä kypää ansaittu.
Yhteensä 284 pojoo

Nää kokeet on kyllä niiiin raskaita. Miten jotku jaksaa käydä monena päivänä, tai edes viikonloppuna peräkkäin?
Seuraava koe on sitten neljän viikon päästä. Eikä ole liiemmälti aikaa treenata, kun lähden itse tässä välissä reiluksi viikoksi vaeltelemaan Lappiin.
Neriä ei voi vaellukselle mukaan ottaa, kun ollaan vieraan porukan kanssa ja osa matkasta tilausbussilla. Kunhan saadaan kokemusta ja uskalletaan lähteä omallakin porukalla pidemmälle vaellukselle...

Ahkera viikko

2011-08-11T21:35:00.003+03:00

Viime viikon loppuviikko meni taas laiskotellessa, mutta tämä viikko ollaan oltu kovin ahkeroita! :)

Maanantaina tokoa ja hakua
Ennen hakutreenejä kipaistiin Levekin kentälle treenaamaan ruutua. Ruudut kentän molempiin päihin ja lähettelin Neriä merkiltä molempiin suuntiin. Neri sai katsella, kun rakentelin ruudut, niin ei niiden löytäminen ollut yhtään vaikeaa. Nyt alkaa mun aiheuttama "oikeanruuduntrauma" parantua ja Neri lähtee innokkaasti sinnekin puolelle. Hakeutuu ruudussa yhä turhan lähelle vasempaa reunaa. Tätytyis ottaa kuuri oikean paikan hakua ruudussa, mutta kun lyhyeltä matkalta Nerin vauhti ei ole yhtä kova, kuin kisamatkalta, joten se käyttäytyy eri tavalla ruudussa ympäri kääntyessään. Toistoja toistoja...

Haku aloittelevien ryhmän kanssa Roominvuorentien maisemissa. Mä tykkään kivistä ja kallioista, ja siellä niitä oli, eli kiva paikka. Näkyvyyskin aika hyvä useimmissa paikoissa ja ihan hyvä tuuli oikealta. Nerille viisi maalimiestä, monta uutta tuttavuutta.
Ensimmäinen valmiina oikealla takalinjalla etukulmasta n. 10 metriä edenneenä kiven alla. Alueella oli häkkipiilo hieman linjasta sivussa ja Neri iski silmänsä siihen, joten en saanut sitä millään lähtemään suoraan linjaa pitkin. Neri tarkasti piilon nopeasti ohimennessään ja päästi sen jälkeen wuf-äännähdyken, jonka tulkitsin Nerin tuntien tarkoittavan "ei se ollutkaan siellä, missähän se mua vaanii". Jatkoi matkaa reippaasti ja joutui hakemaan jonkin aikaa, enne kuin paikallisti maalimiehen. Hyvin kävi kulmankin tarkastamassa ja teki töitä takalinjalla.
Toinen mm vasemmalla etukulmassa, risunkakaisuääniapu. Siellä myös piilo matkalla ja toistui sama kuvio, kuin ekallakin, eli wuf piilon tarkastuksen jälkeen.
Kolmannen piti olla alueen puolivälissä takalinjalla. Lähetyspaikassa piti hypätä alussa kalliolle ja Neri lähtikin reippaasti, mutta kääntyi etenemään alueella n. 25 m:ssä. Hetken annoin koiran mennä, mutta huutelin sitten pois. Neri teki hyvän laatikon - Se vaan ei ollut tarpeeksi syvä.
Uusintalähetyksellä neuvoin menemään suoraan kauas ja likkahan lähti. Meni aikaa, eikä mitään kuulunu, välillä näin vilauksen koirasta edenneenä alueella. Lopulta kiipesin kalliolle ja menin tutkailemaan tilannetta. Siellähän Neri olikin jo maalimiehellä... hakualueen takakulmassa. Mm oli edennyt liian pitkälle. Oikeastaan ihan hyvä kokemus mulle - Korkea aika alkaa munkin luottaa, että Neri oikeasti etsii mm:n, vaikkei se olisikaan juuri siellä suunnassa, mihin mä näytän :)
Neljäs mm valmiina uudessa metsästyspiilossa ja sehän olikin Nerille kamala paikka. Neri hakkui karvat pystyssä piiloa parin metrin päässä, mä menin viereen rauhottelemaan ja kertomaan, että siellä on heppu ja naminamia, mutta Neri vaan hakkui. Kun namipurkki maalimiehen kädessä ilmestyi näkyviin, Neri säikähti vielä enemmän. Mä jo pelkäsin, että se iskee hampaansa maalimiehen ranteeseen. Yht'äkkiä Neri hokasi, että siinähän on palkkapurkki ja rauhoittui. Sen jälkeen piilo ja mm ei pelottaneet yhtään ja Neri kävi jopa tutkimassa piilon sisältä.
Viimeinen oli sitten joku kiva ja helppo haamuilu ja Neri sai siellä loppupalkkansa. Vapauduttuaan hakuvermeistä Neri lähti edellä keskilinjalle ja tutkaili vieraita ihmisiä uteliaana, ei mitään puhkumista.

Tiistaina tokoa Levekin kentällä

Aiheina hyppynoudon alku ja paikallaan pysyminen käskytyksessä. Neri oli kovilla kierroksilla ja kuin virittynyt jousi valmiina hyppyyn. Liikkurin käskytyksiä se ei edes kuullut, kun vahti kentällä muita koiria, etteivät ne käy varastamassa HÄNEN kapulaansa. Hypyssä sitten päästi murinaa

Toisena aiheena ohjatun merkki, kun liikkuri on vieny kapulat. Kylläpä olikin vaikeaa pysähtyä merkille. Neri ei voinut kierroksiltaan keskittyä yhtään, vaan yritti ampua suoraan keskikapulalle. Ensimmäisellä lähetyksellä pysähtyi kuitenkin käkystä ja paluumatkalla vilkaisi merkkiä siihen malliin, että luulin se hokanneen mikä on homman nimi.... mutta ei - Toisella merkki-käskyllä täydellä vauhdilla keskikapulalle, eikä edes pysähtynyt kiellosta vaan murahti vastalauseen ja otti perhana kapulan suuhunsa. Siitähän multa pääsi pari kirosanaa ja johan putosi kapula! :)
Otin muutaman kerran pekkää merkkiä ja sitten vietiin kapulat uudelleen. Neri lähti taas hirmuvauhdilla(yleensä ei pidä kauheeta kiirettä merkille menossa) ja mä oli varma, että taas painaa ohi, mutta Neri kiepsahti komeasti merkin taakse. Siitä palkaksi lentävä lihapulla. Sitten vielä merkki, merkille pysähdyksestä kehu ja lähetys hakemaan vasen. Vauhdikas palautus - Saispa tuon pysymäänkin vauhdikkaana, kun Nerillä noudon palautuksen on yleensä olleet lönköttelyä.

Pari ruutuunlähetystä, ensin lyhyeltä matkalta ja sitten ylipitkältä matkalta - Hyvin!
Lisäksi tehtiin vähän seuraamista... tai oikeastaan Neri tarjosi sitä itse ja oli hurjan tsemppinä - Suorastaan nojaili. En teidä mistä koiran kierrokset johtui - Yleensä tokossa ollaan hyvinkin alhaisessa vireessä.

Keskiviikkona agility ja ohjattua

Ennen agitreenejä otettiin Liisan ja Lukan kanssa tokottelu pikatreenit. Ensin Liisalle muutamia liikkeitä käskytettyinä, Neri sillä aikaa paikkamakuussa. No, Neri kyllä makaili.

Nerin kanssa treenattiin ensin pelkkää merkkiä, jonka jälkeen Liisa vei meille ohjatunnoudon kapulat. Neri pysähtyi hyvin merkille, siitä pallopalkka. Uusintamerkki - hyvin - sanallinen kehu ja lähetys hakemaan oikea. Hyvin Neri lähti, mutta töni kapulaa nostaessaa, reipas palautus loppuun asti. Lähetin Nerin hakemaan vielä vasemmankin - Hieno kaari vasemmalle kapulalle ja nätti nosto ja vauhdilla takaisin. Nyt palkkasin hihkumalla kehuja heti, kun oli ottanut kapulan. Kapulan nostoa aletaan hioa, kunhan liike on muuten varmempi.

Agilityssä on ollut kolmen kerran tauko. Ja eipä nyt mitään mainittavaa :-/ Tää ei taida olla meidän laji. Mä en ole tainnut saada tänä kesänä agissa juurikaan onnistumisen kokemuksia. Ei olla kehitytty oikeastaan ollenkaan. Meidän treeniaika menee rauhoitteluun.
Neri ei pysy lähdössä millään paikallaa - Ei auta, vaikka mä yrittäisin olla kuinka cool tai olisin sille kuinka vihainen. Neri on ihan omassa maailmassaan. Ja kun mä joudun lähettämään Nerin suurinpiirtein viereltä liikkeelle, niin eihän siitä mitään tule.
Neri sotkeutui pussin kankaaseen, riehui siellä sisällä ja hyppi ilmaan pussin kanssa. Lopulta koko kangas irtosi kehikosta. Kiinnitettiin kangas ja ei muuta kuin uudelleen pussiin ja taas Neri sotkeutui siihen. Neriä ei haitannut yhtään pussiin sotkeutuminen - Aina yhtä innoissan se sinne sisään sujahti. Ohjaaja sanoi, että Neri nousee liian aikaisin pystyyn asentoon ja sotkeutuu siksi pussiin. Laitettiin sitten palkka Nerin nähden heti pussin jälkeen alustalle maahan. Nyt pussin läpimeno oli hieman sujuvampi.
Tauon jalkeen puomia - Nerillä ei ole hajuakaan, mitä siltä odotetaan kontakteilla. Kerran pääsi nappaamaan namit, vaikka oli hypännyt kontaktin yli. Otettiin hihnajarru käyttöön ja nostin Nerin alastulolle. Neri pysyi pysäytettynä kyllä suhteellisen hyvin paikallaan lähtölupaan asti.
Lopuksi treenattiin keinua - Tässä Nerin on paljon helpompi pysähtyä kontaktille, kun se jarruttelee itse vauhdin keinahduksen ajaksi.

Torstaina hakutreenit

Birgitanpolulla, Neri oli mukana tallaamassa. Levittelin alueelle niitä Nerin pelkäämiä piiloja, jotka ei nyt olleetkaan yhtään pelottavia. Neljä maalimiestä.
Ensimmäiset etukulmiin mielikuvina. Nerillä oli hyvä tatsi päällä - Tosi reippasti ja suht suoraankin paineli maalimiehille.
Kolmas valmiina telttapiilossa - Hyvin löysi ja kurkisti reippaasti piilon sisään.
Neljäs helppo haamu aika lähellä.
Hieno homma! :)

Tuplanolla

2011-08-05T07:58:00.005+03:00

3.8. ensimmäisessä EVL-kokeessa Kangasalla
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Neri teki hyvää työtä niissä liikkeissä, mitkä se oikeasti osasi ja sitten tuli pari nollaa. Toisen nollan otan omaan piikkiini, ja toisen voin sitten laittaa helteisen ilman piikkiin (seli seli) :D
Tuomarina oli Kurtti, joka oli hyvin herttainen ja kiltti. Ja liikkeenohjaaja oli loistava ja aivan ihanan kärsivällinen, mä kun varmistin lähes joka liikkeen alussa asioita :D

Liikkeet suoritettiin kahdessa osassa. Muistaiskohan vielä järjestystä...
Paikalla istuminen 0 - Oli mennyt maihin. Tuomarin mukaan puoleen väliin oli kuulemma istunut ihan paikallaan ja sitten valunut maihin rintamasuunta melkein piiloa kohti. Piilo oli kummallisesti lähes koirien sivulla. Vähän mä olin järkyttynyt, kun tulin piilosta - Mulle ei ollut tullut mieleenkään, että Neri voisi mennä maihin, kun ei ole sitä tähän mennessä tehnyt. Tosin ei tuota treeniäkään ole takana kovin montaa kertaa :)
Paikkamakuu 10 - oli valahtanut lonkalle
Ruutu 0 - Tämä oli vähän odotettavissakin. Neri ei yhtään nähnyt, missä ruutu on. En nyt muista kuinka monta käskyä oikein annoin(tästä on olemassa videomateriaalia-tarkastan), mutta luulin niitä tulleen jo monta liikaa! Viimeinen ohjauskäsky oli "eteen", kun Nerin suunta oli ruutua kohti ja sillä käskyllä Neri juoksi vauhdilla eteenpäin ja löysi ruudun. Menin tyhmä vielä antamaan pysäytyskäskyn ennen maahanmenokäskyä, meinaan tuomarin puheista sain sen käsityksen, että olis tullu pisteitä, jos olisin jättänyt sen antamatta. Saatiin suorittaa loppuosakin ja se meni hienosti.
Seuraaminen 10 - Tuomarin mukaa oli komeaa pk-seuraamista, eli hieman turhan tiivistä. Ei kyllä ihan kympin arvoista. Jokin oikealle käänös väljä ja jossain vasemmalle käännöksessä jäi vähän eteen. Lisäksi kolkutteli hampaitaan mun reiteen juoksuosuudella ja alkoi turhautua pitkään seuraamiskaavioon. Eipä olla tuollaistakaan yhtään treenattu.
Seuraamisen loputtua Neri hyppi mua vasten ja se olisi ollut kyllä EVL:ssä varoituksen paikka, mutta eihän Juha... :)
Kaukot 10 - Neri teki jälleen loistavat vaihdot. Harvoin treenissäkään onnistuu noin hienosti :D
Tunnari 10 - Sain pitää kapulaa kädessä varmaan alle 5 sekuntia. Kädetkin oli aivan kuivat, joten pieni epäilys oli... Mutta Nerihän klaarasi homman
Tauko
Luoksetulo 9 - Tosi hyvät pysähdykset Neriksi
Z 10 - Neri teki hienoa työtä, mä aloin jo hieman horjahdella
Ohjattu nouto 8 - Neri unohti merkin, ei bongannut sitä ollenkaan. Lähti suoraan menemään ja pysähtyi kyllä käskystä, mutta kerkisi ringin ulkopuolelle. Uusi "merkki"-käsky, jolloin Neri lähti mua kohti ja kun oli ringissä, huusin pysäytyksen. Siitä lähetys vasemmalle, hieno nouto ja reipas palautus laukalla.
Metallihyppynouto 10 - Neri värähti kyllä hippusen liikkurin "käskystä" ja mun heitto oli ihan vino, mutta Neri tuli kuitenkin hienosti hypyn kautta takas.
Yhteensä 240 pistettä ja EVL2
Kuvat on ottanut Sari Juuti - Kiitos Sari!

Metalliloikka ei osu ainakaan esteeseen :)

Ohjaajalla keskittynyt ilme: "Seiso-istu-maahan, seiso-istu-maahan...."

Kilpailukirjan haku: 240 pistettä EVL2 ja 3.sija

Loppuposeeraus - Mehän ollaan Nerin kanssa sävysävyyn :D

Toivotonta räpellystä

2011-08-01T21:47:00.001+03:00

Taas on jääneet treenailut vähiin, kun on vaan lomailtu tai lomalaisten kanssa vietetty aikaa... ja toko-koe on ylihuomenna. Ei voi muuta kuin anella "Neri, tee se minkä osaat, ja vähän vielä enemmänkin!"

Epätoivoissani olen lukenut EVL:sääntöjä, kun ei ole tullut seurattua kovinkaan intensiivisesti yhtään EVL-koettakaan. Eilen ja tänään olen yrittänyt jotain treeniä räpellellä ja migreeni pukkaa päälle.
Eilen menin sitten pilaamaan sen vähänkin ruutuosaamisen, joka Nerillä on. Huusin sille, kun se lähti ruutuunlähetyksestä hakemaan kentälle unohtunuttta ohjatunnoudon kapulaa, kun oltiin juuri sitä ennen treenattu ohjattua noutoa. Nerihän meni sitten siitä huudosta iha lukkoon, eikä enää tiennyt yhtään, mitä siltä haluan. Neri ei siedä tokossa yhtään vihaista tai käskevää äänensävyä! :(
Täytyy nyt vaan toivoa, että kokeessa ruutu on ennen ohjattua noutoa, tai että ne ei ainakaan ole peräkkäin.
Ruutua on treenattu liian lyhyellä matkalla, kun ei pihaan saa riittävää matkaa, niin kauempana oleva ruutu olikin Nerille ihan "näkymätön". Ja kun on epätoivoisesti yritetty saada jotenkin Nerille tajuntaan ohjattu nouto ja ruutukin uudella tavalla, kaikki muut liikkeet on jääneet lapsipuolen asemaan.

Taisin sitten ilmoittautua EVL-luokkaan liian aikaisin. Luulin, että meillä olisi enemmän aikaa treenata.
Nyt täytyy vaan toivoa, että meillä olisi keskiviikkona hyvä päivä. Ja olis mulla edes olematta migreeni!

Kotopuolessa Savitaipaleella oltiin käymässä viime viikolla. Neri ja Huki tappelivat keskenään kuin peikot, kun Toivo-bichon oli paikalla. Huki oikein härnäsi Neriä, tuijotti suoraan silmiin ja kulki vierellä, kuin vittumainen varjo. Jouduin välillä sulkemaan jomman kumman häkkiin, kun suhde oli niin käymistilassa.
Kotiin lähtiessä laitoin molemmat peräkonttiin ja kuvittelin, ettei ne siellä alkaisi tapella, kun ei Toivokaan ole paikalla. Ja katin kontit - Viiden sekunnin kuluttua alkoi kamala rähinä. Avasin peräkontin ja karjaisin lopetus käskyn. Neri totteli ja kävi kiltisti maahan, mutta Huki peijooni käytti tilaisuutta hyväkseen ja pureskeli vimmattuna Nerin kaulaa. No, eihän Neri sitä kauan sietänyt. Lopulta sain tilaisuuden tarttua Hukia niskasta kiinni ja vetää sen pois ja Nerin sain loitolle käskyllä. Jouduin estämään Hukia pääsemästä Nerin lähelle takakontin hattuhyllyllä samalla, kun kokosin nailonhäkkiä. Sain häkin pystyyn, Hukin sinne ja aloin korjaamaan sen paikkaa peräkontissa, ja Huki rähähti sieltä verkon läpikin Nerille. Huh, kun mä säikähdin.
Ei nuo loppujen lopuksi onneksi ihan tosissaan tapelleet, kun kummallakaan ei ollut mitään jälkiä.
Kotiin tultua funtsin, uskallanko laittaa niitä edes yöksi samaan tarhaan, mutta ei niillä sitten enää ollutkaan mitään toisiaan vastaan! Eivät ole sen jälkeen enää toisilleen rähisseet... ainakaan mun kuullen! :D

Hakutreenitkin maanataina

2011-07-26T11:46:00.002+03:00

Päästiin vierailemaan alkeiskurssilaisten treenihin eilisiltana. Treenatiin muistaakseni kaikkiaan kahdeksan koiraa ja sen lisäksi yksi bortsu-pentu oli meidän kanssa tallaamassa. Aikaakin vierähti siten mukavasti kolme tuntia.

Nerillä edelleenki ilmaisutreenit. Kolme maalimiestä.
Ensimmäisenä Nerille tuttu Tapsa, jolle Nerin piti kuitenkin murrata mennessään. Tapsa ei taida kuulua Nerin suosikkimaalimiehiin! :) Neri otti rullan Tapsalta, mutta pudotti sitten sen, seisoskeli hetken Tapsan vieressä ja lähti lopulta takaisin mun luokse ilman rullaa. Uuudelleenlähetys - nyt Neri otti rullan hyvin, kun Tapsa vähän heilutteli sitä, toi mulle asti. Näytölle innokkaasti, kuten yleensäkin.
Toisena maalimiehenä vieras nainen- Neri meni luokse, tarkisti ensin mm:n nuuskuttelemalla naamaa kiinnostuneena, otti sitten rullan ja toi.
Kolmas mm oli vieras mies - Ei taaskaan mitään ongelmaa, otti rullan toi ja reippaasti näytölle.
Lopuksi Liisa sai juosta loppupalkka kädessä metsään ja päästin Nerin perään. Liisa oli vielä liikkeessä Nerin saavuttaessa, mutta Nerille ei kuitenkaan mennyt paimennus-vartiointi-epäluulohaukku päälle. Vautsi! Keihitystä on tapahtunut! :) Ja vieraat maalimiehet ei loppujen lopukse taida olla Nerin ongelma, vaan yleinen epäluuloisuus kaikkea odottamatonta kohtaan - Joku sattuu olemaan piilossa eri asennossa tai eri paikassa, kun Neri on olettanut...

Taitava tyttö

2011-07-26T11:02:00.002+03:00

Viikonloppu oli taukoa kaikesta treenaamisesta, koska olin itse melonta-telttailuretkellä.

Maanantaina Neri olikin tosi tsemppinä tokoilemassa Levekin kentällä. Arttu oli apuna ohjatussa noudossa ja yritin opettaa pojalle muutenkin liikkurointia.
Neri oli paikkamakuussa sillä aikaa, kun rakennettiin suorituspaikkoja - ruutu, luoksetulo, ohjattu ja Z.

Ensin treenattiin luoksetulon seisomaan pysäytystä, niin että arttu heitti ison nallen palkaksi Nerin taakse, kun olin huutanut seis. Välillä suora vauhtiluoksetulo - Neri ei tällä kertaa ennakoinut yhtään, vaan tuli hirmuvauhdilla. Kotipihassa saattaa tolpankierroista heti yhden stoppauksen jälkeen alkaa ennakoimaan hidastamalla vauhtia.
Toinen seiso-pysäytys lyhyeltä matkalta niin, että nalle oli mun omassa kädessä ja heilautin sitä käskyn vahvistukseksi. Näin Neri jarrutti, kuten mä haluan sen tapahtuvan - hiekkaan jäi jarrutusjäljet.
Lopuksi luoksetulo kokonaisuudessaan, Arttu toimi liikkurina. Tosi hienosti meni, paitsi Neri otti taas musta kimmokkeen vierelle kääntyessään. Arttu sanoi, ettei sitä yhtään huomannu, eli josko tuomarikaan ei näkis sitä!? :D

Ruutu seuraavana ohjelmaan. Välillä ruutu olikin meillä taas hukassa, kun oli ollut treenitaukoa - Neri juoksi ruudun läpi tai vasemmalle ihan reunaan, tai jopa puoliksi ruudusta ulos. Paikkaa yritetty vahvistaa läheltä lährtyksillä.
Ensin pelkkää merkkitreeniä- hyvin. Merkiltä ruutuun lähetyksiä Arttu ruudun lähellä valmiina palkkaamaan lelulla oikeasta paikasta. Nyt löytyi paikka hyvin. Lopuksi merkille lähetys ja siitä ruutuun, ruudussa ei pysäytyskäskyä - Neri pysähtyi itse oikeaan paikkaa. Jessss! Siitä lelupalkka Artulta.

Väliin Z liikkeenomaisesti, järjestys istu-seiso-maahan. Arttu liikkuroi pysäytykset, muttei mun käännöksiä(en kyllä edes tiedä käskytetäänkö käännökset). - Taitavasti Neri suoriutui!

Seuraamista, askelluksia ja juoksuvauhdissa käännöksiä. Neri tosi temppinä kontaktissa, hieman jopa painoi. Oikealle käännöksissäkin pysyi tiiviisti. - Se kun on ollut viimeaikoina tosi väljä.

Ohajattua otettiin ensin leluilla, keskellä kapula. Hyvin Neri kuunteli/katsoi ohjauksen suunnan. Lopuksi otettiin liike kapuloilla, kehu oikealle kapulalle menosta. Palautuksessa saisi olla lisää vauhtia. Kentällä oli tosin kuuma ja oltiin jo oltu vähän aikaa.

Lopuksi vielä tunnari, kapulat Levekin kopista. Arttu vai kapulat, mutta ei kosksenut niihin. Neri haisteli hyvin ja otti oman, mutta pudotti sen mun jalkoihin. Vein kapulan takaisin ja lähetin Nerin hakemaan uudelleen - nyt toi loppuun asti. Pudottaminen johtui varmaan siitä, että olen välillä palkannut pelkästä oikean nostamisesta ja Arttu oli mun takana valmiina antamaan Nerille loppupalkaksi ruokakupin(jota Neri oli käynyt joka juomatauolla himoamassa) ja Neri näki kupin Artun kädessä.

Hyvä treeni, taitava tyttö! Kiitos Artulle liikkuroinnista! :)

Rullareenit

2011-07-22T11:01:00.001+03:00

Torstaina hakuiltiin meille kokonaan uudessa paikassa Savontien tuntumassa.
Nerillä edelleen aiheena ilmaisu. Viisi rullan hakua melko lyhyiltä matkoilta. Neri pitää turhan hellästi kiinni rullasta ja pyörittelee sitä suussaan matkalla. Kerran putosi, mutta se oli mun moka, kun kysyin ääneen "Pudottiko se?" Ja Nerihän pudotti heti sen jälkeen, kun kerran "käskettiin"! :)
Mun täytyy edetä juoksujalkaa keskilinjalla, kun Neri on saanut rullan suuhunsa, jotta Neri ei ala maleksimaan ja samalla leiki rullalla suussapyörittely-leikkiä. Tämä pelkkä rullan hakeminen on Nerin mielestä vähän tylsää. Neri katselee metsään tyyliin "tuossahan tuo heppu on näkyvillä, mitä mua lähettelet sitä etsimään" - Näytölle lähtee kyllä innokkaasti. Tällä kertaa otti maalimiehelle päästyä rullan reippaammin, kuin aiemmin.
Lopuksi juoksin innon nostatukseksi itse piiloon Nerin nähden Kaarinan pitäessä Neriä keskilinjalla kiinni. Jonkun matkaa jostuani alkoi takaa kuulua Nerin kiljuntaa. Vauhdilla kuulemma lähti perään. Nerin päästyä paikkaan, jossa oli minut varmaan nähnyt viimeeksi, se pysähtyi hyppimään ilmaan paikallaan ja etsimään mua katseellaan.

2011-07-20T17:06:00.003+03:00

On me treenailtu kaikkee, mutten kerkee(lue: ei hirveesti huvita) kirjoittaa. Laitetaan sen sijaan jokunen kuvatus
Hakutreeneissä on ollut pari kertaa aiheena ilmaisu eli rullanhakutreeniä

Meidän vuoro "etsiä heppuja"

"Siellä se heppu on"


Rulla tulee perille asti suupielessä roikkuen

"Liina"(pelkkä lukko) kiinni ja näytölle

Tokossa teemana on ollut enimmäkseen merkki ja ohjattu nouto. Reunakapuloina on käytetty isoja leluja, jotta Neri oppis, että kannattaa lähteä hakemaan vain reunimmaisia. Päätin ottaa myös käsimerkin lisäksi käyttöön hae-käskyn eteen ohra=oikea ja vehnä=vasen, koska huomasin, että Neri ei olekaan aina keskittynyt katsomaan, mihin suuntaan näytän. Nämähän ei tietty ole vielä iskostunut koiran selkärankaan.
Kentälle asti treenaamaan päästyä tätyy myös ottaa hyppynoutoa, kun itsellä ei ole hyppyestettä eikä kapulaa kotona.

Valmiina? Katso tänne!

Ilmava loikka yli esteen


Mukana Sonja pikku apulaisena ja häiriöhenkilönä :)

Muitakin eksyi kentälle, niin saatiin onnistunut paikallaistumistreeni

Agilityssäkin on käyty kertaalleen, mutta ei siinä juuri olla kehittymään päästy. Sitä täytyis treenata vähän enemmän, kun se n. 20 minuuttia kerta viikossa. Motivaatio lajiin ei ole suuren suuri. Meidän vahvuuksia on kova vauhti, pitkät hypyt ja laajat kaaret! :D
Viimeeksi Neriä ei millään saanut ylittämään hyppyestettä pienellä kaarroksella. Neri juoksi varmaan 20 kertaa esteen ympäri kiertäen, niin että siihen muodostui jo syvä ura. Ei koulutusohjaajakaan saanut Neriä siitä kulmasta ylittämään sitä hyppyestettä. Laajemmalla kaarella kyllä meni yli!

Loma-aikaa

2011-07-10T14:50:00.017+03:00

Vähän on jäänyt treenailut vähiin, kun on ollut noita lomalaisia vieraina. Keskiviikkona olisi ollut agility-, tostaina haku- ja perjantaina tottistreenit, mutta en viitsinyt jättää vieraita keskenään, kun harvoin kuitenkin käyvät. Meillä oli kyllä tosi mukavaa, käytiin uimassa ja retkeilemässä.
Veljen 3-vuotias poika oli oikein sopiva kaveri meidän koirille - Huki kun ei kauheasti lapsista välitä(karvas kokemus yhdestä lapsesta muutaman vuoden takaa ja suoraansanoen Huki murisee aluksi lähestyvälle lapselle) ja Neri taas on kovin epäluuloinen ja vähän arvaamaton. Miksu ei välittänyt koirista ihan kauheasti eikä tupannut silittämään, mutta tykkäsi kuitenkin "kouluttaa" niitä. Hukille poika piilotteli nappuloita murskekasoihin ja pyysi etsimään.

Huki sai katsella vierestä piilotusta

Ja jos ei namit meinannut heti löytyä, Miksu meni avuksi :D

Nerille poika piilotteli nameja erilaisten kartioiden alle ympäri pihaa ja Neri sai etsiä. Huomasin, että Neri seurasi Miksun jälkeä kartioita/nameja etsiessään - Olisikohan tämän mielenkiintoisempi tapa alkaa opettaa koiralle jälkeä, kuin tylsä makkarajälki?
Uimassa käytiin joka päivä. Käytän Nerillä nykyään uidessa pieneksi käyneitä kelluntaliivejä - Kelluttavat vähän, mutta eivät haittaa uimista. Neri kun haukkoo vettä uidessaan, jos ei ole kapulaa suussa, ja oksentaa sitten rannalle päästyään.
Uimaan lähteminen on vähän vaikeaa, jos ei ole "mitään syytä" mennä veteen

Kapulat Neri haki mielellään vedestä

Mieluiten nousi vedestä rannassa

Ja ravistelu, niin että muutkin sai vedestä osensa :)

Miksua ei koiran roiskuttelu haitannut

Houkkalammin laiturilla

"Ollaan täällä koko ilta. Lähetään sitten, kun aurinko laskee tuonne noin!"

Lauantaina käytiin Taivalpirtillä ja Neri sai uida sydämensä kyllyydestä kun Arttu ja minä oltiin vedessä innostamassa. Ja sainpas huomata, ettei se vieläkään pärjää mulle uintivauhdissa, kun mä kroolaan. Tosin voipi olla, että jos pitempää matkaa täytyy uida, mä jään kyllä toiseksi! :D Kun mä uin Miksun kanssa, Neriä täytyi pitää kiinni rannalla ja voi sitä katkeraa kiljuntaa.
Meidän syödessä eväitä, Neri nukkui uupuneena varjossa välittämättä ohikulkevita vieraista - Pöllejä olkapäällään kantanut mies sai kyllä vaisut murinat ohi kävellessään.

Uinnin jälkeen väsyttää

Neri sai tyytyä makailemaan taustalla

Tokoilu

2011-07-10T14:36:00.002+03:00

Viime tiistaina käytiin kentällä tokon yhteistreeneissä. Treenaamassa oli vain kaksi koiraa. Alun paikalla istumisessa tuli pikkukoira kesken kaiken paikkamakuuseen Nerin viereen. Hienosti Neri istui paikallaan häiriöstä huolimatta. Kävin piilosta palkkaamassa välillä ja sen jälkeen Neri oli kuullemma ollut levottomampi.
Metallihyppynouto meni oikein hienosti.
Ohjattua noutoakin otettiin, kun viimein sain jonkun vieraan viemään kapulat. Ensimmäisellä lähetyksellä Neri menasi juosta suoraan vasemmalle kapulalle, joka oli ensin asetettu - Huusin pois ja muistuttelin merkistä. Merkkinä oli kartio, jollaista olen pitänyt ruudun kulmamerkkinä, mutten koskaan merkkinä. Se oli Nerille kovin vaikea - ei meninnut millään ymmärtää sitä merkiksi ja juoksi ohi. Seisahtui kyllä merkin läheisyyteen, kun huusin seis. Treenattiin sitä siinä vähä aikaa ja sitten pyysin viemään kapulat uudelleen. Neri juoksi merkkiä kohti, mutta meinasi juosta ohi. Vaihdettiin sitten toisenlainen merkkitötsä ja johan alkoi toimia! Nyt täytyy siis treenailla merkkiä kaikenlaisilla tötsillä.
Heikkoa on meidän ohjatun treenaaminen, kun en saa usein apulaista treeneihin. Levekin ohjatut treenitkin jää viikon päästä kesätauolle.
Kotipihassa on pari kertaa treenattu pieniä pätkiä seuraamista ja jääviä nopeasti oikeasta asennosta palkatan. Zetaa on menty kokonaisuudessaankin ja oikeat asennot löytyi hinosti ja Neri oottaa hyvin paikallaan mun tehdessä lenkkini ja lähtee napakasti mukaan seuraamiseen, eikä ennakoi, vaikka välillä katselee ihan väärään suuntaan mun tullessa vierelle.

Holskujen rauniopäivä

2011-07-03T21:21:00.013+03:00

Ja ihan koko päivä siinä menikin sutjakasti. Paikalla oli monta karkkaria, en edes pysynyt laskuissa, ja kaksi lyhkäkarvaa: Neri ja Spiku-poika.
Ensimmäisellä kierroksella hengailtiin vaan raunioilla. Annoin ohjeeksi, että Neriin ei kiinnitetä mitään huomiota, kun tulemme paikalle. Neri ei nyt haukkunutkaan ketään, niskakarvat vaan oli aluksi varmuuden vuoksi pystyssä. Nerillä ei ollut mitään ongelmaa paikasta ja ihmisten luokse alkoi hakeutua jopa oma-aloitteisestikin. Ketteryysesteitä meni reippasti, ensimmäisen kerran meni vaakatikkaatkin ihan pienellä alkuhaparoinnilla.

(Kuvat on ottanut Riitta-Maija Järvinen)

Paikalle saavutaan reippalla askelella ja karvat pystyssä

Liikkuvalla puomilla

Alkuhaparointia tikkailla

Askelmat löytyi

Välillä haetaan turvaa

Ja taas mennään edellä uteliaana (Ohjaaja meinaa juuri kompastua betonista törröttävään tappiin :D)

Toisella kierroksella otettiin pari maalimiestä helpohkoissa piiloissa. Puin pk-liivin päälle ja Neri oli ihan innoissaan päästessään hommiin, olihan tuo jo autossa joutunut odottelemaankin. Vähän haukahteli alueelle tullessa. Intona lähti hakemaan ensimmäistä maalimiestä, jonka oli jo varmaan haistanut, kun tuulen suunta oli sopiva. Löysikin helposti ja meni reippaasti luokse - Ei pienintäkään epäluulon osoitusta, vaikka lähes kaikki ihmiset oli Nerille täysin vieraita.

Toista maalimiestä lähdettiin hakemaan vähän partiointityylillä. Neri meninasi siinä hajujen sekamelskassa välillä jo unohtaa, mitä oli tekemässä ja alkoi haistella maata. Kerran vaan tarvi muistuttaa, että "heppuja haetaan" ja Neri jatkoi innokkasti hakuhommaa. Oikein näki, kuinka se teki tosiaan töitä. Mun mielestä Neri paikansi maalimiehen tosi hienosti ottaen huomioon, että tuulen suunta ei ollut otollinen. Ja lisäksi Neri olisi selvästi vielä halunnut jatkaa hommia. Mä olin kyllä iloisesti yllättynyt Nerin käytöksestä! :D
Oli tosi kiva päivä ja aika meni kuin siivillä toisten koirien toimintaa seuratessa ja jutellessa omistajien kanssa.

Keskikesää pidelty

2011-07-02T20:32:00.005+03:00

Juhannuksena oltiin vierailulla Savitaipaleella
Pari yötä nukuttiin siskon aitassa. Koirat tosin nukkui häkeissä aitan verannalla hyttysverkon suojissa. Neri otti pihan heti omakseen ja vahti kovasti, kun paikalle tuli "vieras", mun siskon mies. Mä otin Nerin vierelle, kun mies tuli ja Neri pysyi siinä karvat pystyssä, kunnes mä vastasin tervehdykseen. Silloin Neri lähti ja meni karvat pystyssä ihan iholle.

Tuo pihan vahtiminen täytyy kyllä nyt saada jollain keinolla kuriin. Olen "antanut" sen jatkua jo liian kauan. Mulla on kyllä strategia valmiina, mutta meillä vaan käy kotona niin harvoin vieraita! :-/ Täytyis etukäteen tietää, että voi ottaa koiran liinaan ja jos ei usko kieltoa, saa pysäytettyä liinasta. Sen jälkeen piharakennukseen häpeämään, kunnes osaa käyttäytyä.

Äidin pihapiirissä Neri ei vahtinut, ei edes haukkunut pihaan saapuneita uusia tulijoita. Siellä oli niin paljon porukkaa, että Neri tuumasi kai turhaksi. Paikalla oli eri ikäisiä lapsiakin ja siellä Neri meni ihmisten ja koiren seassa, kuin kala vedessä. Nerillä ja Hukilla oli taas pieniä ystäviä, kun paikalla olivat bichoit Toivo ja Pepi sekä kääpiöpinseri Veeti. Veeti ja Toivo ottivat kerran yhteen ja Neri vieressä valmiina yhtymään "leikkiin" mutta ei selvästikään osannut päättää, kumpaa körmyyttäisi. Mulle tuli kipinkapin kiire pihalle hutamaan Neri pois.

Keskiviikkona Neri tapasi Kirsikan, 4-kuisen siskopuolensa(isän puolelta)

Tosi nätisti Neri osasi leikkiä yhtä kinttua ja korvaa olevan pikkuisen kanssa ja Kirsikka hyväksyi Nerin tosi nopeasti. Pari kertaa Neri taklasi vähän turhan rajusti, mutta Kirsikka on kuulemma tottunut moiseen käsittelyyn heidän vanhemman koiransa, collienartun toimesta. Välillä molemmat uiskentelivat pihalammikossa ja sotkivat reunuskivet ja vesikasvit :)

Uimassa ollaan käyty vilvoittelemassa useasti. Moision joessa on jo liian vähän vettä, eli on pitänyt lähteä autolla etsimään koirystävällisiä uimapaikkoja, jossa pääsee itsekin uimaan. Kanavan rannalla vesi on ällöttävän sameaa ja siitä jäi ihoon mutakerros - Mitä siitä sitten jää koiran turkkiin? Houkkalammi on pieni suojärvi ja sen vesi on keltaista, mutta kirkasta, eikä haise yhtään huonolle. Vesi on kyllä hirmu kylmää, sai oikein haukkomaan henkeä. Mökillä oltiin pari päivää ja sain huomata, että Nerin uimataito on parantanut tänä kesänä huomattavasti - En enää pääse sitä uimalla karkuun! :)

Treenailtukin vähän

Toko

Kotipihassa ollaan yritetty treenailla silloin tällöin helteestä huolimatta. Kuumuus ei näköjään haittaa Neriä enää niin paljon kuin aiemmin.
Merkki alkaa olla aikas kiva. Laitoin merkin keskelle korkean kepin, kun Neri alkoi jäädä merkin päälle seisomaan. Nyt sen on pakko mennä taakse! :)
Kaukojumppaa läheltä ja kaukaa. Evl-matkan päästäkin kokeiltu, mutta vaatii näköjään treeniä. Neri alkaa pitää sitä matkaa jo luoksetulomatkana ja pompsahti maasta seisomaan noustessa eteenpäin. Takapalkkaa tai mitään muutakaan odottavaa palkkaa ei voi käyttää, kun Neri koomaantuu täysin. Parempi käydä palkkaamassa vaan kädestä.
Seiso-stoppeja on treenattu tolpan kierroista. Mä en kyllä ole tyytyväinen pysähdyksiin - Haluan äkkijarrutuksen! :)
Jäävistä seisominen piti opettaa kokonaan uudellen - Neri meni istumaan aluksi monta kertaa ja kun sain sen viimein jäämään seisomaan, se jäi istumisenkin seisomaan. Mä aloin jo hermostumaan ja Neri tietty heti huomasi sen. Kuuntelu oli sitten vielä vaikeampaa ja lisäksi Neri alkoi ennakoimaan pysähdyksiä. Siihen aikalisä... ja seuraavana päivänä ne meni hienosti! :D Sitten treenattiin jääviä z-muodossa. Hyvin Neri pysyy paikoillaan, kun mä teen lenkkini ja lähtee napakasti seuraamaan.

Kentällä käytiin treenaamassa ohjattua, Arttu toimi liikkurina. Ensin treenasin peri kertaa pelkkää merkkiä, sitten palkka hyvästä merkille menosta, kun kapulatkin oli viety(ei keskikapulaa). Kapulat vietiin uudelleen - Taas hyvin merkille ja siitä oikean nouto. Hieman laiska meno kapulelle, mutta oli kyllä kuuma. Palautusvauhti reipas. Lähetin merkiltä suoraan hakemaan vasenta, mutta Neri oli jo unohtanut kapulat ja etsi vasemmalta namipurkkia! :) Jouduin antamaan hae-käskyn uudelleen.
Sitten merkiltä ruutuunmeno - Hyvin! Erikeseen kävely ja seuraamaantulo. Arttu toimi jälleen liikkurina ja vahti samalla, että Neri pysyy ruudussa paikallaan.
Lisäksi treenattiin hyppynoutoa metallikapulalla. Aikas hyvin - Palaututti hypyn kautta, vaikka kapula kieri sivuun lähes samalle linjalle esteen kanssa.
Tunnarissa ei näköjään kannata oman perheenjäsenen koskea kapuloihin. Neri ei osannut erotella omaa. Toisella lähetyksellä toi sitten kyllä oman.

Agility

Viimeviikon keskiviikkona treenattin hyppysarjaa ja "jaakotuksia". Toisessa päässä kenttää oli yksittäisiä esteitä, joita toinen koirakko treenasi samaan aikaan. Neri ei ottanut toisesta koirakosta häiriötä vaan keskittyi yhteiseen tekemiseen - Huikeaa kehitystä viimekesästä.
Neri osasi hyvin säädellä ja rytmittää hyppynsä sarjaan sekä suoraan hyppyihin lähtiessä että putkesta tullessa. Pysyi lähdössäkin suht hyvin paikoillaan. Jaakotuksissa sun muissa ohjaushienouksissa mulla on vielä paljon opittavaa.

Neri lukee todella hyvin mun rintamasuuntaa - Neri tosiaan meni sinne esteelle, mihin mun rintamasuunta näytti, vaikken sille esteelle sitä tarkoittanutkaan. Kiersin vaan varaloani liikaa. Neri osaa hienosti, kunhan opin sitä ohjaamaan.

Torstaina käytiin Liisan ja Lukan kanssa treenaamassa keppejä ja kontakteja. Mukana muutamia hyppyesteitäkin, että saa taas kokeilla joko se "jaakotus" jo onnistuis. No, ei mun ja Nerin yhteiset ohjauskuviot ole vielä oikein kovin sujuvia. Alastulokontakti alkaa mennä pikkuhiljaa Nerille jakeluun ja keinun Neri meni epäröimättä, vaikka sitä on treenattu viimeeks viime kesänä.

Hakuilu

Viime viikon torstaina Nerille neljä maalimiestä, keikki n.50 metrissä. Pari ääniavuilla ja pari valmiina. Nerillä on näköjään näkymätön seinä siinä n. 30 metrissä - Joko pysähtyy, kääntyy etenemään siksakkia tai hakee multa apuja.
Tämän viikon torstaina vaan kolme maalimiestä, kun oli niin helteistä. Hakualue hieman normia syvempi. Ekan näki menevän metsään, käänsin koiran poispäin ja lähetin, kun mm oli päässyt piiloon. Neri juoksi sinne asti reippaasti, missä näki mm:n viimeeksi, lähti ensin etenemään alueella, mutta kääntyi sitten takaisin ja haki maalimiehen siksakaten.
Toinen maastoverkon alla maassa makaamassa. Neri meni hienosti ja epäröimättä. Oli kyllä nähnyt mm:n menevän metsään, kun saavuimme hakualueelle.
Kolmas haamuna - Neri meni reippaasti, mutta alkoi hakkua, kun löysi varvikossa makaavan maalimiehen(tuttuakin tutumpi Kaarina). Haukkui aikansa ja lopulta uskaltautui luokse ja palkalle. En ymmärrä, mikä nyt oli niin pelottavaa. Hohhoijaa!

Kentillä

2011-06-20T13:33:00.004+03:00

Lauantaina ja sunnuntaina oltiin kentällä, muttei treenaamassa vaan katsomassa pojan jalkapallopelejä Kaupissa. Neri oli ihmeen leppoisalla tuulella vieraita ihmisiä kohtaan. Jokunen pikkupoika tai tyttö saattoi yht'äkkiä tulla ohimennessään rapsuttelemaan Neriä, ennenkuin mä kerkesin kissaa sanomaan, mutta Neri hyväksyi ne mukisematta. Jopa Artun valmentaja sai tulla rapsuttelemaan ilman murinoita. Valmentajalla on itsellään sakemanni, ja hän jaksaa aina tulla Neriä silittelemään vaikka Neri lähes joka kerta ottaa silittelyt vastaan varmuudenvuoksi vähän murraten.

Mietiskelin siinä lääkettä tuohon lasten äkkinäiseen lähestymiseen, kun en millään pysty kokoajan huutelemaan: "Älkää tulko silittämään tätä koiraa!", niin sehän on se kuonokoppa. Se varmaan kertoo useimmille, ettei koira ole välttämättä lahestyttävää sorttia. Ja tietty saahan nuo sitten tulla silittelemäänkin, kun mä en jännitä mahdollisia ikäviä seurauksia! :)
Välillä kierreltiin Kaupin ja Petsamon geokätköjä hakemassa. Neristä ei kyllä ole vielä mitään hyötyä kätköjen etsinnässä.

Sunnuntai-iltana otettiin pientä agitreeniä Levekin kentällä.
Laitoin neljä estettä(rengas, pussi, muuri ja pöytä) neliöön ja Nerin keskelle. Siitä lähettelin Neriä eri suuntiin esteille. Siinä tuli samalla paikallapysymis-, estenimitys- ja ohjauksenkuuntelutreenit.
Neri pysyikin nyt paljon paremmin paikoillaan kuin yhteistreeneissä.(Kerran kävin pepun noustessa ilman lupaa läppäisemässä koiraa pyllyn päälle, mitä en kyllä tohdi treenissä tehdä ;) )
Luulen, että mun oma jännittäminen ja epätoivon tuntemukset yleensä treeneissä vaikuttaa Nerin kierroksiin. Yksin, ilman yleisöä treenatessa pystyn itse olemaan rennompi.
Lisäksi treenattiin erikseen pujottelukeppejä. Laitoin ensin systeemin loivasti kujakepeiksi, mutta se vain sekoitti Neriä, joten vetäisin keppilinjan suoraksi. Jonkun kerran Neri meinasi muutamaa keppiä ennen loppua oikaista kaksi keppiväliä. Siitä ärähdys ja alusta aloitus.
Keppejä on treenattu viimeeksi viime kesänä - Yllätykseksi Neri meni muutaman kerran kepit itsenäisesti ilman käsiohjausta tai sanallista rytmitystä täydellisesti ja osasi jopa aloittaa oikeasta välistä kepit vaikka lähetin vasemmalta puolelta. Paremmin se meni, kuin viime kesänä kertaakaan! Tainnut talven aikana asiat hautua ja pari hernettä kypsynyt pienessä pääkopassa. :D

Maanantaiaamuna vaihteeksi tokoilua kentällä

Treenattiin merkkiä, ruutua, ohjattua ja hyppynoutoa. Merkki ruutua tehdessä hieno, mutta ohjatussa vähän kapuloiden olemassa olo häiritsee merkille menoa. Mutta sehän korjaantuu vaan treenaamalla.
Ruutuunmeno myös hieno. Nerille on vihdoin loksahtanut kohdallen, mitä "ruutu" tarkoittaa. Ja onneksi se tapahtui sentään juuri ennen SM-tokoja! :)
Ohjatulle lähti hyvin käsimerkin suuntaan ja teki jopa pienen kaarroksen. Ekalla kerralla oikean haku ja keskimmäinen kapulakin oli paikoillaan. Kun mä aloin hihkua innoissani Nerin tartuttua oikeaan kapulaan, Neriltä meni pasmat sekaisin ja hyvä ettei lähtenyt vaihtamaan kapulaansa keskimmäiseen. Minä tyttö se vaan onnistun aina häiritsemään Nerin kunnnollisiakin suorituksia!
Toisella kerralla vasemman haku ja tällä kertaa jätin keskimmäisen pois ja hihkuin vasta kun Neri kääntyi lähestymaan mua, ja vähän hillitymmin. ;)
Hyppynoudossa, metallikapula tietty, Neri päästi jälleen urahduksen hypyn alastulossa. Mulle on nyt tullut mieleen, että urahdus kapulalle saattaakin johtua jumittavista selkälihaksista. Nyt täytyy ottaa venyttelyt ja hieronta taas jokapäiväiseen ohjelmistoon, kun jotenkin ne on viimeaikoina päässeet unohtumaan. Täytyisi kyllä varmaan käyttää Neri ammattilaisen syynissä.

Paras tapa tuhota mun agimotivaatio:

2011-06-18T13:18:00.001+03:00

Rakennetaan rata ja sanotaan, että tutustukaa rataan ja sitten menette sen koiran kanssa läpi.

Liisan blogista lainattu! Kiitos Liisa ;)

Keskiviikkona agilityä Levekin kentällä

Tiesin jo rataan tutustuessa, ettei me selvitä siitä millään. Mutta yrittämään kuitenkin ja sähellykseksihän se meni, kun en millään kerkiä ohjauksessa Nerin mukaan, eikä mulla edes ole kunnolla koiralle opetettuja nimityksiä kaikille esteille. Pussia on menty muutaman kerran, muuria joskus viime keväänä....
Me ei todellakaan olla valmiita menemään ratoja, eikä kyllä olisi kannattanut edes kokeilla, kun tiesin ettei siitä tule mitään muuta, kuin paha mieli!

Neri ei pysynyt lähdössä paikallaan, tuli renkaasta raamin ja renkaan välistä, "lensi ulos" radalta muurin (4) jälkeen, kun ei valtavan vauhdin ja pitkän hypyn takia millään enää taittunut seuraavalle hyppyesteelle. Pussin ohitti, kun ei tunnistanut vielä "läpi" käskyä. Hyppyesteet 8, 9 ja 10 mulle mahdoton keretä ohjaamaan. Putken 12 jälkeen tuli hypyn ja kiersi sitten mun ympäri ja juoksi pituuteen mut väärältä puolelta ohittaen...
Mulla ei kyllä ollut yhtään kivaa, ja tuskin oli Nerilläkään. Rimat putoili, vaikka ne oli medi-korkeudella ja ohjaussekoilujen aikana Nerillä oli aikaa tulla purkamaan huippuun nousseita kierroksia purekelemalla mun käsivartta.

Tauon jälkeen treenattiin hyppyesteiden 8-9-10 sekä putki-hyppy-pituus yhdistelmän ohjausta. Neri osaa itse lukea hyvin rataa, mutta mun ohjaaminen ja huutelu sekoittaa sen. Eli parempi, että mä olen vaan hiljaa.
Ei sit tollasia ratoja vähään aikaan. Mä tyydyn ensin harjottelemaan ohjausta ja opettamaan Nerille esteen nimet yksittäisillä tai muutamilla esteellä.

Tokoakin

Ollaan pidetty treenitaukoa tokon SM:stä lähtien. Eilen sitten innostuin taas treenaamaan. Otettiin tunnaria, ruutua, merkkiä ja merkiltä lähettämistä kotipihassa.
Tunnarissa epämääräinen kasa pitkässä ruohikossa ja oma siellä jossain seassa. Oma kapula oli kädessä vain vähän aikaa. Neri haisteli tarkaan otti oman, mutta pudotti sen ja meni jatkamaan haistelua, otti jälleen oman mutta pudotti sen taas ja aikoi jatkaa taas haistelua. Siinä vaiheessa mä keskeytin homman äkäisesti: "Nyt riittää!" Hain oman pois ja vein uuden ja neuvoin Neriä, että oma tuodaan kerrasta ja toihan koira! :)
Ruutuun meni nyt tosi hienosti oikeaan paikkaan ilman pysäytyskäskyäkin. Merkki vaatii vielä toistoja toistoja, että oikea paikka tulee automaatioksi. Merkiltä lähti hyvin osoitetun palkkakupin suuntaan, mutta välillä ennakoi suuntaa jäämällä merkillä kuono kohti jompaan kumpaan ruokakuppia. Siitä ohjattiin oikeaan asentoon ennen palkkaa tai lähetystä.

Helteinen SM-tokoretki

2011-06-14T13:28:00.006+03:00

SM-toko 12.6. Klaukkalan urhelukentällä VOI-luokassa
Sain mennä onneksi kisapaikalle myöhemmin, kun toimitin Nerin paperit jojo-Marjalle, eli oltiin Klaukkalan urheilukentällä kymmenen maissa. Lämpöä ja auringonpaistetta riitti! Kävin välillä autolla, joka oli hiekkakentällä ja auton mittari näytti +40astetta. Join ja join, ja pakkojuotin ja kastelin Neriä, mutta tuntui että mikää ei riitä. Kun kumarruin ja nousin ylös, oli pakko laskea pää takaisn alas, kun silmissä pimeni ja huippasi. Selvisin kyllä koko päivän ilman migreeniä tai muuta päänsärkyä - Migreeni tuli tietty seuraavana päivänä.

Kuumuudesta jauhopäänä unohdin kehille kiiruhtaessa Nerin lelun teltalle ja lisäksi vaihtaa Nerille aina tokossa ja tottiksessa käyttämäni ketjukaulaimen.
Mutta loistavasti tuosta urakasta selvittiin ja saatiin pisteitä laidasta laitaan lähes kaikista liikkeistä. Hyppynouto tosin odottamattomasti nollille! :)

Eka kehä, tuomari Jaana Tala
Paikkamakuu 10 - Neri oli lonkkamakuussa, kun palasin, olisko mennyt lonkalle heti alkuun.
Kaukot 6,5 - järjestys is-sei-maa-sei-is-maa. Ensimmäiseen istumiseen kaksi käskyä, kun Neri katseli niska kierossa taakseen ensimmäisen käskyn aikana. Muuten asennon vaihdot yhdellä käskyllä. Maa-sei tuli pompsauksen eteenpäin, koska annoin käsky luoksetulokäskyäänellä. Oma moka, mutta kun ajattelin, että Neri ei jaksais nousta. Liikkui eteen myös sei-is vaihdossa.
Kokonaisvaikutus 10

Toka kehä, tuomari Tommi Varis

Juostiin kehien välillä hakemaan vettä "seinästä", kun mulle tuli mukaan vaan 1/2 litran pullo Nerille ja mulle yhteiseksi ja se oli ihan loppu. Kun palasin vedehakureissulta, edellinen kilpailija suoritti viimeistä liikettä. Hirveellä hässäkällä heitin hihnan johonkin ja juoksin Nerin kanssa kehän laidalle. Siinä ei keretty yhtään innostamaan tai valmistelemaan koiraa. Menikin kaikkein heikosti suorituksellisesti ja Neri katseli kaihoisasti kehän ulkopuolelle ja yritti joka liikken välissä häipyä paikalta.
Hyppynouto 0 - Neri suoritti liikkeen, mutta tuli liikaa häröilyä: En taaskaan muistanut sanoa paikalla-käkyä ennen valmis-nyökkäystä, mutta Neri onneksi pysyi paikallaan. Taisi nytkähtää liikkurin käsky-sanasta ja murahti hypyn alastulossa kapulalle. Heitin kapulan ihan esteen taakse, joten en itse nähnyt mitä kapulalla tapahtui. Mä näin vaan, että kerran Neri nosti pääsnsä esteen takaa, eikä kapula ollutkaan suussa. Marja sanoi, että Neriltä oli lipsahtanut kapula kaks kertaa! :-O Neri oli lopulta kapula suussa tulossa esteen ohi takaisin, mutta muisti viime hetkessä - hyppäsi vauhditta vinosti esteen yli, tuli vinoon perusasentoon kapula "roikkuen" suupielessä. Tuomari tuumasi, että "Vähän on teillä vielä keskeneräinen tämä liikke" :)
Seuraaminen taluttimetta 7 - Olihan se sellaista tervassa tarpomista. Kännökset löysiä ja suurinpiirtein sain kokoajan maanitella mielessäni: "tule nyt, tule nyt". Oma vauhtikin oli normaalia hitaampaa. Muistaakseni oikealle käänöksessä Neri jäi mun taakse istumaan ja annoin lisäkäskyn.
Luoksetulo 7 - Ihan vinoon meni maahan, tuli hyvällä vauhdilla, seiso-stoppi valui, maahan ihan hyvin ja loppussa vauhti hiipui, koira tuijotteli sivulle ja tuli jotenkin kummallisesti kaartaen. Marja sanoi, että samaan aikaan toisessa kehässä mun selän takana bortsu lähti juuri noutamaan matallikapulaa, kun mä annoin Nerille sivulle-käskyn. Marja pelkäsi, että Neri painelee bortsua pöllyttämään, kun tuntee bortsun omistjana Nerin "bortsu-vihan". Eihän Neri kuumuudessa jaksanut lähteä toteuttamaan ilmeistä mielihaluaan!
Kok.vaik 8

Kolmas kehä, tuomari Riitta Räsänen

Tällä kertaa käytiin kehien välillä kastelemassa koiraa. Neri kun Näki mun ottavan vesiletkun käteen, se veti päänsä läpi kaulapannasta ja lähti karkuun. Siinä oli muilla vähän hauskaa, kun pyydystelin koiraa hihkuen: "Meillä ei sit kauheesti ole aikaa, kun kohta pitää olla kehässä!" No, ei Neri pitkälle menny. Meillä olikin vielä hyvin aikaa ja kehään mentiinkin paljon reippaammalla asenteella, kuin edelliseen. Vähän liikkeiden alussa sivulletulossa hitautta ja Neri yritti taas ilmaista jokaisen liikkeen jälkeen, että voistais kyllä jo lähteä veks.
Ruutu 9,5 - Voi kuinka hieno! Neri juoksi reippalla laukalla suoraan ruuttun. Mun seis-käsky vähän myöhässä, joten Neri oli ihan ruudun takana, hienosti meni maahan ja sivulle tuli reippaalla vauhdilla.
Liikkeestä istuminen 9 - Vähän seuraaminen oli väljää, mutta nopsasti totteli käskyä. Riitta antoi mulle noottia siitä, että sivuutan koiran liian kaukaa taakse kävellessä. Ei olis meille mikään ongelma vaikka viistää koiran vierestä. En edes tiennyt, että siihen on joku sääntö, mutta nytpä tiien! :)
Metallinouto 5 - Voihan Neritsuppa! Vähän löysä suortitus kaikkineen, mutta lopuksi Neri vielä sylki kapulan mun jalkoihin ennen sivulle siirtymistä. Päätin olla käskemättä Neriä uudelleen ja nostin kapulan itse sanoen "irti"-käskyn nurmikolle. Ja mun heitto oli taas ihan ala-arvoinen - Meni juuri ja juuri yli rajamerkin.
Tunnistusnouto 9,5 - Rauhallinen kapuloille meno, rauhallinen haistelu, rauhallinen nosto, rauhallinen paluu, suorastaan hidas sivulletulo(pylly liikkui ja liikkui, kuin hidastettuna, vähän kerrallaan mun vieressä, kunnes se vihdoin oli suorassa perusasennossa) ja todella hellä ote kapulasta, joten mulle tuli kiirus napsasta se Nerin suusta heti liikkurin annettua luvan.
Jee, se oli viimeinen liike! Mä kehuin Neriä ja olin niin onnellinen, että saatiin meidän homma finaaliin, etten muistanut edes tarkistaa, että onko kapula edes oma.
Kok.vaik. 8
Pisteitä yhteensä 243,67 ja VOI2

Oltiin kisapaikalla loppuun asti. Makailtiin varjossa ja välillä leikittiin kentällä 20 centin lelulla, eli juomapullolla. Kuumuus ei ahdistnut liikaa, kun pääsi varjoon ja oli ihan kivan leppeä tunnelma. Odotellessa sivusta kuului muutamia antaumuksella lausuttuja kommentteja, jotka sai porukan naurahtamaan. Esim: " Tasan ..ttu viimeinen kerta, kun osallistun SM-tokoon!" "Saadaan vissiin jäädä tänne yöksikin!" :) Tulosten valmistumisessa meni melko pitkään - kahdeksan kieppeillä saatiin viimein kilpailukirjat ja päästiin lähtemään. Meidän joukue oli 35. ja henkilökohtaisissa sijoituttiin kahdeksaneksi 68 koirakon voi-luokassa, mikä ei mun mielestä ole hullummin. Vähän tietty harmittaa, että se ykköstulos jäi saamatta, mutta en sitä kyllä odottanutkaan, kun oli tuollainen helle. Voittajaluokassa tuli itseasiassa vain kolme ykköstulosta ja ruutu oli kuulemma ollut monelle vaikea hahmottaa.

Noutokapulat ei näköjään olleet tällä kertaa Nerin suosiossa. Nyt täytyy käyttää treeneissä erilaisia kapuloita ja pyytää jotakuta vaikka käyttämään kapulaa koiransa suussa juuri ennen Nerin noutamista. Neri saa opetella ottamaan kapulan suuhunsa ja pitämään sitä napakasti, olkoon se minkä muotoinen, hajuinen tai tuntuinen tahansa.

Vierailu

Kaukkalasta ajeltiin mun siskon luokse Espoon Kauklahteen joltain ihme yhteisöltä vaikuttavalle rivitaloalueelle ja viivyttiin siellä pari yötä. Mahtava paikka vierailla koiran kanssa. Asunnon etu- sekä takapiha oli aidatut ja vieressä oli metsiä ulkoiluttaa koiraa vaikka ja kuinka. Siskon naapurustossa asusteleekin monta koiraa. Lapsiakin riitti mennen tullen. Siskon eläinrakkaan 4-vuotiaan tytön halailut Neri hyväksyi joten kuten, mutta hänen kavereitaan Nerillä oli todellisia vaikeuksia hyväksyä. Neri selvästi ahdistui, kun vieraat muksut ilmestyi lähelle. Se saattoi murista ja tuijotteli muksuja korvat luimussa. Kerran antoi jopa äänettömän varoituksen liikauttamalla avoimen suun halimaan tullen lapsen kasvoja kohti. Se säikytti ja sen jälkeen vein koiran pois tilanteista jossa se ahditui. Pelottavan epäluuloinen koira ja mä tietty jännitin, että mitä se keksii. Kierre on valmis - Neri vaistoaa mun jännityksen ja ajattelee, että siinä tätyy olla jotain vaarallista, kun minäkin kerta jännitän. Täytyy varmaan hankkia sille kuonokoppa, ettei mun tarvi jännittää lasten lähestyessä.

Huh, hellettä!

2011-06-09T17:02:00.009+03:00

Lämmintä piisaa ja mulla alkoi tänään kesäloma :) Tokon SM-kisat edessä ens lauantaina.

Lauantaiksi on myös hellettä luvassa, mikä ei kyllä ihan kauheasti ilahduta SM-tokoiluja ajatellen. Tulee kuumat paikat. Saatiin arvonnassa numero 352, eli ollaan 43:ntena suoritusvuorossa ja päästään aloittamaan vasta lounastauon jälkeen. Oltiin sovittu, että mennään koko joukkue kisapaikalle 7:30, mutta laitoin jojo-Marjalle anomuksen ohjelman muutoksesta - jos vaikka vähän myöhemmin... Ei ole tullut vastausta! :)
Mä saan migreenin auringonpaisteessa ja helteessä möllöttämisestä. Itseasiassa mulla on jo eilisestä agiliitelystä. Toivottavasti menee tänään pois, mulla kun tuo tuppaa jatkumaan monta päivää.

Tokoa on yritetty treenata kuumuudesta huolimatta
Kotipihassa ollaan treenattu enimmäkseen ruutua. Kyllä se on nyt vaikea hahmottaa. Väliin juoksee yli, väliin jää vajaaksi ja väliin vasemmalta ulos. Huoh! Ja jos osuu ruutuun, on monesti vasemmassa reunassa. Kaukoja on myös treenailtu kotona läheltä ja kauempaa. Nyt vaikuttaa siltä, että sei-maa vaihdossa alkaisi takajalat pysyä paikallaan.

Tiistaina Levekin kentällä tokon yhteistreeneissä: Paikkamakuu normaalia lyhyempi, kun palasin palkkaamaan Nerin oikeassa asennossa pysymisestä. Josko saatais lonkalle meno lopetettua. Hyvät hyppynoudot. Ruutu takkusi - takajalat lensi kääntyessä ruudun taakse. Lopulta tuuli sotki ruudun - lopetin. Tunnari... tehtiin liikkurin kanssa... Muistaakseni jouduttiin uusimaan, kun Neri oli keskittynyt toisen koiran ruututreeniin, eikä omaan suoritukseen. Ei lähtenyt ensimmäisellä "etsi oma"-käskyllä liikkeelle ja siiten pökki vielä muita kapuloita, mutta toi lopulta oman. Uusinnalla paremmin ja oma tuli jälleen. Oli oikein hyvä fiilis treeneissä - Ainakin mulla ja sitä möten taisi olla Nerilläkin.

Tänään oltiin puolen päivän jälkeen helteisellä Mäyriän kentällä VOIvottelemassa. Tehtiin kaikki voi-liikkeet välillä palkaten ja Neri kyllä toimi ihmeen hyvin lähes loppuun asti.
Otin paikkamakuun ja kaukot ensin, en nurmella, vaan parkkipaikalla. SM:ssä ne on jollakin hiekalla tai kivituhkalla(jollei se sateliittikuvassa näkyvä harmaa alue ole sitten asfalttia). Me ollaan Nerin kanssa ryhmän ensimmäisiä suorittajia eli paikkamakuun jälkeen heti kaukot.
Makuussa Neri oli sillä aikaa, kun mä vein ruudun ja luoksetulomerkit sun muut tilpehöörit valmiiksi. Oli pysynyt hienosti paikallaan - ei mennyt lonkalle.
Kaukojen aikana paikalla ollut kaivuri vaihtoi paikkaa ja ajoi 5 metrin päästä Nerin ohi, mutta Neri suoritti asennonvaihdot kerrasta. Sei-is -vaihdossa liikahti vähän takajalat eteenpäin, muuten priimasuoritus. Sei-is -vaihtoa täytyy vielä höylätä tänään ja huomenna, ja vielä kisapaikallakin ennen kehäänmenoa.
Tähän tauko makkarapalkan ja juoton ajaksi.

Hyppynoudon sijasta tehtiin tasamaanouto puukapulalla, kun ei mulla ole hyppyestettä. Nerin normilaiska suoritus.
Seuraamisessa välillä vähän laiskaa menoa ja oikealle täyskäännöksessä etääntyi. Askelluksissa tsemppasi hienosti.
Luoksetulossa oikeat pysähdysasennot, mutta saisi olla napakammat stopit. Laukalla tuli, mutta vauhtia oli normaalia vähemmän.
Taas palkkaus ja juottotauko

Ruutuun meni tosi hienosti, kun se on viimeaikoina tökkinyt pahasti. Palkkasin Nerin ruudussa makuussa ja jatkoin matkaa. Käännyin katsomaan ja kun Neri pysyi rauhallisesti paikallaan, kävin palkkaamassa uudelleen. Lopuksi seuraamaan tulo - Vähän meni jarrutus pitkäksi.
Istuminen liikkestä hienosti suoraan ja nopeasti.
Metallinoudossa laiska paluu jälleen ja sivulletulo jäi vajaaksi. Kapulasta on toinen laippa irti, joten se on toispuolinen ja Neri joutui korjaamaan paluumatkalla sen asentoa suussa.
Tunnari viimeisenä. Oma toinen oikealta ja Neri aloitti haistelun vasemmalta. Hienosti reagoi heti omaan, otti ja lähti tuomaan. Metrin päässä musta pudotti sen sitten laiskana maahan. Kirosin Nerille ja käskin tuomaan kapulan. Ei palkkaa vaan uusi suoritus. Nyt tuli loppuun asti ja siitä kehut ja juostiin syömään superpalkka, jonka Neri tiesi siellä odottavan.
Nyt treenataan tunnaria muutaman kerran niin, että heti hyvän suorituksen jälkeen saa extrapalkan, niin josko se SM-kokeessakin vielä jaksaisi tehdä viimeisenä olevan tunnarin loppuun saakka. :)

Sivulletulot on meillä kyllä ongelma. Ensinnäkin Nerin kaula osuu mun reiteen ja kun se on kuumuuden vuoksi laiskana, jää se myös vajaaksi ja vinoon. Ei pysty nyt tekemään sille mitään, mutta jatkossa opetan Nerin tulemaan selän takaa kiertäen sivulle - Jää kääntymiseen mun jalasta kimmokkeen ottaminen pois.

Eilen keskiviikkona agilitytreenit helteessä. Eipähän me paljon päästy juoksemaan, kun aika meni lähtöjen paikallaanpysymisen harjoitteluun - Siitä tuleekin vielä vaikea ja pitkänsitkeä taisto. Helle ei vaikuta Nerin intoon agikentällä.

Sunnuntaina hakutreenit aikas lämpimässä ja hyttysrikkaassa metsässä. Nerille kuusi maalimiestä. Ensimmäisillä risunkatkaisuääniavut, joka toimikin hienosti. Toiselle mm:llä kylläkin kaksi lähetystä - Oli ensimmäisellä kerrallakin käynyt, mutta lähtenyt pois, kun ei palkkaa heti tullut. Maalimies kyllä haisi aikas vahvasti pikiölylle, jota oli hyttysten karkoittamiseksi valellut iholleen enemmän ja vähemmän. Josko Neri ei tykännyt tuoksusta! :D Sitten pari ilman apuja ja Neri menikin tälläkertaa reippaasti syvälle ja vainusi maalimiehen paluumatkalla. Josko sittenkin jatkamme vielä hakuilua... ;) Viimeinen tais olla .... en muista .... joku helppo varmaan. Hitsi, muisti pätkii pahasti.
Tänään on hakutreenit illalla vasta kahdeksalta, josko olisi jo vähän viileämpää.

Mökillä

2011-06-02T09:32:00.005+03:00

Verenimijöitä ja pikkueläimiä
Mäkäräisiä, hyttysiä, kärpäsiä.... Silmiin ja suuhunkin yrittävät. Molemmilla koirilla on mahanaluset nakerrettu punakirjaviksi.
Ensimmäiseksi mökille tultua Neri pääsi jahtaamaan oravan poikasta ja se onneton raasu ei älynnyt kiivetä puuhun, juoksenteli vaan maassa. Onneksi Neri uskoi "jätä"-käskyä. Orava oli sitten mennyt salaojaputkea pitkin mökin lattian alla olevaan kaljakorinkokoiseen "kellariin" ja kun mun mies avasi luukun, orava ampaisi sieltä mökkiin ja samaten ovesta ulos. Ja Neri pääsi jälleen sitä jahtaamaan. Tällä kertaa se pikkö pösilö juoksi tekolammen(n 20 m halkaisijaltaan) rantaan ja lähti uimalla karkuun. Ja jälleen täytyy sanoa, että onnkesi Neri uskoi kieltoa eikä lähtenyt uimaan oravan perään, koska oravan uinti oli tosi hidasta.
Kun orava oli viimein päässyt Nerin näköetäisyyden ulottumattomiin, tuli poika tyttöystävineen ja heillä oli kissa mukana. Neri oli valmiiksi saalisvietillä ja nyt mun pohkeessa on ikävä lihasruhje ja se on tosi kipeä. Kävely on kinkkaamista eikä paljon huvita ylimääräisiä mennä. Neri vaan halusi "leikkiä" kissan kanssa enkä mä päästänyt ja siinä tohelluksessa Nerin polvi varmaan kolahti mun jännittyneeseen pohkeeseen. Nyt ei sitten vähään aikaan tehdä kuin korkeintaan kahden askeleen seuraamisia.

Ja yöllä kissa, joka ei koskaan ole ollut ulkona vapaana, oli karannut mökin ikkunasta hyttysverkon läpi ja juoksenteli mökin katolla. Onneksi koirat oli yön piharakennuksessa verenimijöiltä suojassa. En tiedä kauanko kissa oli ollut ulkona, mutta jonkin aikaa mä olin ihmetellyt, että kylläpä orava saa melkoista meteliä aikaiseksi katolla juostessaan! :D

Tokottelut
Vähän mökkipihassa treenattiin merkkiä - hyvin muistaa oikean paikan, ja tehtiin pari tunnaria - Oma oli ensin rivistä vähän sivussa heinätupon alla piilossa. Hyvin Neri haisteli kapulat läpi ja alkoi sen jälkeen tarkentamaan, mistä oman haju oikein tulee. Ja löytyihän se sieltä.
Kotipihassa on treenattu ruutua ja sain huomata, että Neri ei tajua mihin ruudussa pitää mennä. Se vaan juoksee tötsien väliin, kunnes huudan seis-käskyn. Ongelma on se, että kun Nerillä on kova vauhti, mun on vaikea arvioida, missä kohdassa käskyn huudan. Ja ylihän se sitten menee! Nyt pitäisi ottaa ruudussa paikanhakukuuri, vaikka namien kanssa - kunhan mä pääsen tän jalkani kanssa kävelemään vähän paremmin.

Tiistaina Levekin kentällä yhteistreeneissä. Paljon koiria. Pakkamakuussa pysyi menemättä lonkalle, kun jätin namit kummallekin puolelle. Pään oli laskenut välillä maahan. Yksi tunnari liikkurin kanssa - Nerin keskittyminen oli tiessään, kun Lola-bortsu leikki näkökentässä. En muistanut edes sanoa Nerille, että nyt on "etsitään oma" -liike menossa ja Neri hyppäsi mua vasten, kun liikkuri oli viemässä kapuloita. Lähti käskystä hakemaan omaa, mutta katseli matkalla ilmassa lentävää palloa, puolihuolimattomasti ja muissa maailmoissaan haisteli kapuloita ja toi kuitenkin oman, pudotti sen sitten mun jalkoihin. Loistava suoritus, kertakaikkiaan! :-/ Lyhyitä seuraamispätkiä ja metallinoutoa otettiin myös, muuten enimmäkseen leikittiin.

Toinen VOI1 \o/

2011-05-29T17:08:00.004+03:00

Hyvillä fiiliksillä mentiin kisapaikalle Hervantaan. Oli meille sopivasti mukavan viileä ilma. Neri oli rauhallinen, mutta kuitenkin ihan hyvässä vireessä. Tuomarina jälleen Ilkka Sten.
Epäonneksi meitä ennen oli bordercollie suorittamassa, jouduttiin tulemaan vastakkain melko läheltä ja Neri nosti karvat pystyyn, pompsahteli ja haukahti. Mulla oli Neri vapaana, kun en muistanut, pitääkö VOI-luokassa koira viedä kehään ilman hihnaa! Päästiin suuremmitta kommelluksitta kehään ja kiihtymys meni onneks nopeesti ohi.

Liikkeet oli tavallisessa järjestyksessä:
Paikkamakuu 10 - Normisuoritus Neriltä, eli oli siirtynyt lonkalle.
Seuraaminen 9 - Alussa oli pientä haahuilua, mutta muuten meni hienosti
Istuminen liikkestä 10 - Hyvin
Luoksetulo 6 - Neri pannahinen meni seisomisen maahan! Sanoin ehkä käskyn liian matalalla äänellä, kun normaalisti seisomiseen käytän "kirkasta" ääntä ja maahan matalaa :)
Ruutu 6 -Argh. Neri meni taas ruudun yli ja jäi seisomaan ruutunauhan suuntaisesti juuri ulkopuolelle. Odotin jonkin aikaa hiljaa, jos se vaikka älyäisi itse hipsiä ruutuu, mutta eihän se liikkunut, kun olin antanut seiso-käskyn. Annoin uuden ruutuun-käskyn mutta Neri vaan kääntyi mua kohti ja alkoi nuuskuuttelemaan ruutunauhaa tyyliin "Minähän olen jo ruudussa!" Jouduin antamaan vielä lisäkäskyn ja päätyihän Neri lopulta ruudun sisään. Loppu hyvin.
Hyppynouto 10 - Ihan ok.
Metallinouto 9 - Neri lönkötteli takaisin (Tähän täytyy nyt jollain ilveellä saada vauhtia - Saa antaa neuvoja! :D) Mä heitin kapulan varmaan 10 metrin korkeuteen - Pelkäsin jo, ettei se mene riittävän pitkälle, mutta kieri se metrin yli merkkiviivan.Tuomari tuumasikin liikkeen jälkeen:"Olis tarkoitus heittää 10 m:n etäisyydelle, ei korkeuteen!"
Tunnistusnouto 8 - Neri meni suoraan omalle, nuuhkaisi otti suuhunsa, mutta päätti käydä tarkistamassa kolme muuta ja pudotti oman. Tarkistuksen jälkeen palasi omaa hakemaan. Sen pää oli aivan kiinni toisessa kapulassa ja pelkäsin, että Neri nappaa väärän, mutta likka oli tarkkana. Neri ei ole tuota kapulan pudottelua aiemmin harrastanut, eikä toivottavasti harrasta jatkossakaan. (Lueskelin sääntöjä: Tästä ei olis kyllä ansaittu, kuin korekintaan 7 pistettä)
Kaukot 10 - Neri teki taas kokeessa parhaita suorituksiaan. Oli tullut vajaa 5 senttiä kyllä eteenpäin(ehkä sei-maa vaihdossa), mutta kun toiset tuli pari omaa mittaansa ja saivat siitä vielä pisteitä, Nerille oli kai pakko antaa kymppi! ;)
Kokonaisvaikutus 10 - Minäkin oli tänään suht rento.
Yhteensä 274 pistettä ja 1. sija. Neri sai ruusukkeen lisäksi palkinnoksi muovisen frispeen, joka heti toisella puraisulla meni rikki. - Oli vähän liian kovaa muovia!

Jälkeenpäin hatutti se ruutu-häröily, kun viimeaikoina treeneissä on mennyt hienosti. Ja tietty se seiso-stopin maahanmeno. Nyt ei enää treenata maahanmenoa ollenkaan(aina Neri maahan osaa mennä) ja mahdollisesti vaihdetaan pysäytyksen käsky. Muuten Neri oli tänään oikein tsemppi ja minäkään en pahemmin mokaillut(jos ei sitä metallin heittoa lasketa)

Tuloksia odotellessa Neri leikki ja hösäsi juuri sen urosbortsun kanssa, jolle piti kehään mennessä äristä ja vain siksi, että se oli sattunut ilman omaa syytään syntymään bortsuksi! ;)

Viikon varrelta

2011-05-27T13:11:00.001+03:00

Maanataina omassa pihassa tokotteluja
Ruutua ainakin - Neri ei enää juokse ruudun yli, mutta nyt tekee löysän kaarroksen ruudussa mennen sisään ruudun oikeasta laidasta ja kaartaa vasempaan laitaan. Pysyy kyllä ruudun sisällä, mutta jos kaarros tosta vielä laajenee, voi pian olla puoliksi ulkona.
Lyhyttä seuraamista, kontakti- ja liikkeellelähtötreeniä nami sekä lelupalkalla.
Tunnaria - on löytänyt hyvin oman eikä enää pureskele kapulaa.
Merkkiä ja merkiltä lähetystä käden osoittamaan suuntaan. Merkki aikas hyvä, välillä tosin seisoo lähes merkin päällä. Siitä peruutetaan taaksepäin. Merkiltä lähtee välillä väärään suuntaan namikippoa kohti, mutta stoppaa huudosta.

Tiistaina haku

Viisi maalimiestä. Ensimmäinen haamuna - Maalimiehelle juostessa matkalla oli vanha laatikkopiilo jota Neri jäi pitkäksi aikaan karvat pystyssä raivokkaasti haukkumaan. Taisi jopa tehdä hyökkäyksiä "kummitusta" kohti. Mun piti mennä metsään Nerin tueksi, jotta se pystyi jatkamaan maalimiehen etsintää.
Toisella ääniapu. Ei jäänyt pelottava laatikko yhtään mieleen vaan Neri juoksi reippaasti etsimään.
Kolmas oli n. 20 metrissä valmiina kompostikehikkopiilossa. Ei myöskään aiheuttanut yhtään Nerissä jännitystä.
Neljäs valmiina 50 metrissä. Neri lähti reippaasti, mutta noin 30 merissä pysähtyi etsimään silmillä - Nosti etutassut kivelle ja katseli ympäristöä. Kääntyi siitä etenemään alueella jonkin matkaa ja palasi keskilinjalle. Pyysin maalimieheltä ääniavun - Löytyihän se.
Viides muistaakseni sekä haamuili että hihkui, niin kyllähän Neri sinne paineli.
Maalimiesmotivaatio ei ole näköjään kummoinen ja arkuus vaikeuttaa etsimistä ja hakeutumista maalimiehelle. -> Taidan tosiaan hakata päätäni puuhun tämän harrastuksen kanssa.

Keskiviikkona tokoa ja agia

Aamupäivällä tokoa Levekin kentällä. Lähes kaikkia VOI-luokan liikkeitä taidettiin treenata.
Seuraamisessa tosin vaan ihan lyhyttä pätkää ja käännöksiä kontaktista palkaten.
Ruudussa paineli taas vasempaan laitaan, muuten hyvin. Seuraamaantuloa treenattiin erikseen - Hyvä jarrutus viereen ja hieno kontakti.
Hyppynouto hyvin ja reippaasti, mutta metallinoudossa palautus löysä. Treenattiin siihen vauhtia - Nerin tartuttua kapulaan juoksin poispäin ja heitin lelun. Kyllähän se niin tulee laukaten, mutta se ei tunnu auttavan siihen, että laukkaisi, kun mä olen paikallani. Tätyy kai vaan jatkaa, että palautuslaukasta tulee tapa.
Tunnari hyvin. Oma oli taskusta, muut otin välinevarastosta. Rauhallinen suoritus ja hyvin löytyi oma. Neri on tosi hyvin oppinut tekemään tunnarin rauhallisesti, ravaa rennosti kapuloille ja takaisin.
Luoksetulossa treenattin kaikenlaisia versioita läpijuoksuista koko suoritukseen. Kerran meni seiso-stopin maahan, mistä en kyllä yhtään tykkää.
Kaukoissa multa taisi melkein palaa hihat. Neri tekee suhteellisen hyvin, mutta miksi niitä takajalkoja pitää pompsauttaaa vähän kuitenkin. Argh! Eikös sillä energiaakin kuluisi vähemmän, jos antaisi niiden olla paikoillaan?!:) Mä vaadin täydellistä suoritusta, koska teidän että Neri osaa, ja tekeehän se lopulta liikkeet oikein kauempaakin, kun muistuttaa sen kroppaa lähijumpalla.

Iltapäivällä agia
Ensimmäisessä setissä kolme hyppyä ja putki hieman kaartaen, aloittaen yhdestä hypystä ennen putkea. Kaksi hyppyä meni vielä, mutta kolmen takaa Neri lukitsi katseensa putkeen ja yhden hypyn jälkeen väisti kaksi seuraavaa ja paineli putkeen -Toisti tämän kaksi kertaa. Lähetin lähtöpaikasta, kun Neri ei millään meinannut pysyä paikallaan. Lopulta pääsin kahden ekan hyppyesteen välistä lähettämään, niin kerkisin ohjaamaan Nerin hyppyjen läpi. Putken jälkeen edelleenkään heitetty lelu ei kiinnosta vaan Neri kääntyy mua etsimään.
Toisessa setissä hyppy - pituus - putki suorassa linjassa. Pituutta ei olla pitkään aikaan treenattu, joten otettiin se ensin erikseen - Lelu lensi hypyn jälkeen, muutta ei kiinnostanut Neriä vaan paineli putkeen. Koko sarja ei tuottanut Nerille mitään ongelmaa. Jaana tuumasi, että pituus on Nerille vaan yksi hyppyeste muiden joukossa.
Kolmannessa setissä otettin pelkää rengasta, kun reeniaika läheni loppuaan. Jaana näytti ensin Nerille lelua ihan renkaan takaa, kun lähetin. Sen jälkeen kauempaa. Neri ei edes yrittänyt mennä muualta, kuin renkaan läpi ja taisi oikein tykätä esteestä. Muut hyppyesteet oli näin alkuun matalalla, mutta rengas oli riittävän korkealla ja sitä myöten "hyppyseksikäs"!

Nyt täytyy treenata Nerin kanssa lähdössä paikallapysymistä ja treeni täytyy tehdä kentällä agiesteiden seassa, jotta Nerin vire on sillä tasolla, mihin se agikentällä nousee. Turha mun on kotona sitä treenata. Kyllähän se kotona pysyy! :)

Torstaina tokoa

Levekin kentällä jälleen. Neri oli ihan hyvässä vireessä, mutta mulla oli pinna tiukalla. Tuuli riepotteli ruudun aina sekaisin, kaateli ja siirteli kulmakartioita ja sotki ruutunauhan. Mä olin lopulta aikas ärtynyt ja Neri tietysti huomasi sen. Neri kuitenkin teki mun mieliksi ihan hyvin liikkeet. Kaukoissa tosin takajalat taas liikahteli ja mä meinasin hiiltyä. Mutta kyllä mä sitten hyvästä suorituksesta kiittelin ja leikin Nerin kanssa -Yritin kovasti esittää iloista, mutta kun vitustuskäyrä oli aikas korkealla. Viikon kestänyt migreeniputki jotenkin vaan saa ihmisen hermot kireälle! :(
Lopuksi mentiin metsään lenkille. Tunsin itseni tosi kurjaksi koiranomistajaksi. En tee Nerille oikeutta, kun menen sen kanssa ärtyneenä treenaamaa. Istuin kivelle ja itkin honkapuille surkeuttani. Neri tuli mun syliin istumaan ja nuolemaan naamaa - Se vaan jaksaa aina antaa anteeksi mun huonon tuuleni.

Tänään ei kyllä tehdä mitään muuta kuin lenkkeillään vapaana metsässä. Huomenna voisi jotain vähän treenailla sunnuntain toko-koetta silmällä pitäen. Parmmalla fiiliksellä! :)

Jäi vaivaamaan...

2011-05-22T10:37:00.000+03:00

Mua jäi ihan kauheasti vaivaamaan se Nerin seuraaminen, itkettää suorastaan! Vaikea iloita BH:n läpäisystä, kun tulin huomaamaan, että Neri voi oikeasti tehdä tuon, ettei ole mukana yhtään, kun sattuu olemaan tuolla tuulella. Kun ei ollut kysymys vireen kestosta(ai minkä vireen?) tai pitkästä palkattomasta seuruuttamisesta, vaan perusasennosta lähtien se lähti ihan päin persettä. Neri tuijotteli johonkin kaukaisuuteen, siihen ei tehonnut lisäkäskytkään. Se heräili sitten vasta loppua kohti vähän paremmin mukaan.

Jotenkin meni luotto, ja itseluottmus! Mä en tajua, miten korjaan tuon. Milläs pakotat, jos toinen on tommonen - sulkeutunut olisi oikea kuvaus. Virittelyssä ei kiinnostanu pallot ja leikkiminen vaan kaiken maailman hajut. Ihan kuin olis muka juoksu tulossa. Nerillähän olisi näihin aikoihin juoksu, jollei sitä olisi sterilisoitu.
Toivon tosiaan, että tämä olisi nyt joku jäänne hormonitoiminnasta ja menisi ohi ennen SM-tokoa.
Nyt on motivaatiokin kadoksissa, kun en tiedä, miten alan tuota korjaamaan. Nerihän osaa kyllä seurata ihan kivasti, kun mieli on kohdillaan. Millä rakennan sen niin, että se toimii kaikissa mielentiloissa, tai millä saan sen mielentilan vaihtumaan, kun se tuolle päälle sattuu?

BH-koe läpäisty

2011-05-21T15:08:00.006+03:00

Kangasalla tuomarina Mervi Savolainen, kymmenen koirakkoa, parina espanjanvesikoira, Neri suoritti ensin liikkeet.
Muuten meni hyvin, mutta seuraaminen oli ihan hirveää, etenkin hihnassa. En edes tiennyt, että meidän seuraaminen voi olla vielä noin kammoa!(Luojan kiitos, siitä ei ole todistusaineistoa videon muodossa) Lisäksi mä sain noottia, että käytin pari kertaa hihnaa pakotteena. Yhden kerran muistan: Neri jäi henkilöryhmässä haistelemaan yhtä "ukkelia", taisi olla Heinilän Jani, mä jatkoin matkaa ja vedin Nerin perässäni. Vapaassa seuraamisessa Neri vähän paransi. Juoksu- ja hitaan osuuden se tuli hienosti - Muuten haihatteli, kävi välillä rinnalla kontaktissa ja taas unohtui. Tuomari sanoi, että koira näytti olevan muissa maailmoissa. Niinhän tuo oli! Ei sentään mennyt arvosana puutteelliseksi :)
Istuminen oli erinomainen, maahanmeno ja luoksetulo mun mielestä erittäin hyvä. En kuullu sanoiko tuomari hyvä vai erittäin hyvä... sanoi että koira törmäsi... Ei muuten törmännyt, vaikka tuli hirveellä vauhdilla ihan kiinni muhun, oli suorassa vähän vasemman jalan puolella ja etutassu oli mun jalan päällä. Siitä suoraan perusasentoon. Mä ihmettelin, että Neri edes tuli eteen istumaan niin vähällä harjoittelulla, kun tokossa otan suoraan sivulle.
Paikkamakuu erinomainen! Jes!
Kymmenestä kolme koirakkoa reputti tottisosuuden.

Kaupunkiosuus meni hienosti. Oli kuuma ja Neri aivan kypsä. Vastaantulevan koiran se ohitti kääntämällä katseensa pois ja lisäämällä vauhtia. Ihmisryhmässä kävi vähän nuuhkaisemassa naista, jonka kanssa kättelin. Yksin jätettynä ei kiinnittänyt ohi menneeseen koiraan mitään huomiota. Tuomari sanoi lopuksi, että Neri oli koko joukon rauhallisin koira! :D
Kaupunkiosuus suoritettiin Kangasalan S-marketin parkissa lauantaipäivän häslingissä. Meille se oli vaan eduksi: Mitä enemmän häiriöitä, sitä vähemmän Neri reagoi yksittäiseen. Varis sai kyllä haukahdukset, kun ei älynnyt väistyä tieltä vaan jäi herkku nokassaan möllöttämään tien viereen, kunnes Neri oli siitä metrin päässä! Olikos tämä nyt se "suhtautuminen toisiin eläimiin"? :)

Neri ei kyllä taida olla ihan kunnossa. Maha oli taas aamulla ihan vesiripulilla. Se on perhana varmaan taas käynyt kaivelemassa ja syömässä kompostia, jonka olin laittanut ruusun ja keijuangervon juurelle katehakkeen alle. Tossa se nyt piereskelee sohvan vieressä... Hyvinkäyttäytyvä koira! :)

Agittelua ja canicrossia

2011-05-19T17:58:00.002+03:00

Eilen oltiin agilitaamassa.
Tulevan kesän ryhmän ohjaaja Jaana oli paikalla. Nyt aloitetaankin treenit perusteista ja siirrytään koiran taitotason mukaan eteenpäin. Ja otetaan ihan lyhyitä settejä.
Tämä sopii mulle vallan mainiosti. Meidän perusta on rakennettu tod huonosti ja ajattelin itse jo, että kesän treenit kannattaisi aloittaa ihan helpoilla jutuilla ja siirryttäisiin pikkuhiljaa ratoihin. Jospa saisin niin tuon Nerin kuumumisen agikentällä jotenkin hallintaan. Mun täytyisi itse oppia ohjaamaan kunnolla, ennenkuin Nerin kanssa kannattaa ruveta tekemään vaativampia ratoja.

Aloitettiin koiran irtoamisesta hyppyesteelle ja sehän ei tuota Nerille vaikeuksia, vaan saan pidellä, ettei se lähde ilman lupaa. Ensin yksi hyppy, Jaana palkkaamassa esteen jälkeen namilla - takaisin alkuun - kaksi hyppyä... - kolme hyppyä ja tässä vaiheessa Neri oli jo aivan viripää, ei ottanut palkkaa vaan haukahti Jaanalle - Neljä hyppyä, Jaana oli jättänyt nyt namit alustalle maahan. Neri ei ottanut nameja vaan tämäytti etutassuilla palkat pitkin kenttää. Siitä sitten tauolle.

Toisessa setissä putkea - putki suora. Oli tarkoitus palkata koira putken jälkeen lelulla. Neri tuli putkesta, jaana heitti pallon, Neri vilkaisi palloa, otti pari laukkaa sen perään ja kääntyi sitten katsomaan mua ja jätti pallon. Vaihdettiin vinkulelu palkaksi. Neri repi ensin lelua Jaanan kanssa kilpaa(hämmästyttävää, ettei Neri ollut varuillaa, kuten tavallisesti) ja putkeen lähettäessä Jaana vingutti ja heitti. Kerran Neri meni lelun perään, mutta kaikki muut kerrat se kääntyi heti putken jälkeen etsimään mua. En tiedä onko se huono vai hyvä asia. Jos se odottaa mun ohjetta radan jatkosta, se on hyvä asia, mutta jos se haluaa juosta mun luo palkkaa hakemaan, se on huono asia. Ota siitä selvää. Kai se jatkossa selviää, kun laitetaan putken jälkeen esteitä, jonne jatkaa.

Komannessa setissä alastulokontaktia. Jaana kertoi vaihtoehdoista kontaktin opettamiseksi. Mä päädyin naksutteluun. Tosin mä olen tosi onneton naksuttelija. Mulla ei saisi olla kädessä mitään muuta, kuin se naksu, niin ehkä jotenkin onnistuu. Hihnat ja namit saa mut sekoamaan käsissäni. Neri vaan keskittyis naksun kanssa parhaiten.
Tentiin vähän kontaktitreeniä ja Jaana totesi, ettei Nerillä ole harmainta aavistustakaan, mitä siltä odotetaan. Se vaan haluaa mennä hirmu vauhtia eteenpäin. Sen tiesin kyllä sanomattakin! :D Kontaktit on kyllä ihan hakusessa.
Jos sais Nerin rauhallisella lähestymisellä hoksaamaan, mitä siltä kontakteilla odotetaan. Vauhdin kanssa, se ei pysty niitä oppimaan. Namien viljely kontakteille viime kesänä ei tuottanut tulosta, koska Neri ei niistä välittänyt, kun se pääsi vauhtiin ja kuumui.
Kotiläksynä aletaan opettelemaan naksuttelemalla 2in 2out tekniikkaa. Äkkiä Neri sen hokaa, kun treeni tehdään matalassa vireessä. Sitten vaan siirretään opittu esteille. Helppoa kuin heinän teko! Tai sit ei! :D

Mutta tosi kiva, että on ohjaaja, jolla on kokemusta kuumuvista ja vauhdikkaista koirista! :)

Kerittiin agin jälkeen vielä canicrossin yhteistreeneihin.
Oltiin tosin myöhässä ja muut olivat jo lähteneet lämmittelykierrokselle. Arttu juoksi Nerin kanssa ekan reilun 2 km:n kierroksen - Neri ei kuulemma ollut hirmuvedossa. Toki agitreenit oli vieneet virtaa, vaikkei kovin intensiiviset treenit olleetkaan. Minä lupasin juosta toisen kierroksen ja eteen lähti hoffipoika Roope isäntänsä pyörää vetäen. Siitä saatiinkin ikävä jänis eteen, kun Neri veti täydellä vauhdilla alussa. Mä vaan nostelin jalkoja ja toivoin, ettei mun lihakset jämähdä ihan jumiin.
Lopussa Neri alkoi hyytyä ja vetoliina jopa löystyi. Mun piti innostaa sitä, että se vetää mut pois sieltä! Mulla on edelleenkin surkea juoksukunto. Onko lihakset tänään kipeät? ;)
Lopuksi mentiin kaikki (kelpieuros, kaksi hoffiurosta ja Neri) yhdessä hihnakävelykierros. Nerillä oli yhä veto päällä, eikä millään meinannut uskoa, ettei saa vetää. Aku-hoffi oli kovin kiinnostunut Nerin peräpäästä, mutta Neriä ei taas kiinnostanut uroksen kuono takalistossaan yhtään! :D

Tänään viimeinen mahdollisuus tehdä jotain lauantain BH-koeen eteen. Täytynee lähteä jostain etsimään ihmisiä, jotka suostuvat olemaan meille henkilöryhmänä. Ja paikkamakuutreeni jonkun suorittaessa lähettyvillä jotain ei olisi pahitteeksi. Ja kontaktisulkeiset voisi vielä Nerille pitää.
Huomenna menen suoraan töistä työpaikan "Laidunkaudenavajaisiin" Maskuun ja palaan vasta yöllä abaut kolmen aikaan kotiin. Kiva nousta aamulla aikasin viemään koiraa käytöskokeeseen! :-/ Siksi se Nokia olisi sopinut mulle paremmin.

"Ei omia" ei saa ottaa

2011-05-19T16:43:00.000+03:00

Tuli mieleeni -Tuota kasatunnariteeniä tehdessä, Neri meni haistelemaan kasoja, vaikkei siellä edes ollut seassa omaa. Kun se oli pikaisesti käynyt kaikki kasat läpi, se valitsi sieltä umpimähkää yhden kapulan ja otti suuhunsa. Toruin Neriä, että ei se ole oma, omia vaan tuodaan.

Mulla jäi noi tunnarikapulakasat pihalle ja lähdin sisälle. Omina käytetyt kaksi kapulaa olin laittanut terassille. Vähän ajan päästä katsoin ikkunasta ja näin Nerin pureskelevan tunnarikapulaa palasiksi kasojen vieressä. Multa pääsi kirous ja manasin tyhmyyttäni. Painelin pihalle katsomaan ja huomasin, että suurin piirtein kaikki kasakapulat oli vielä paikoillaan ja Nerillä oli kaksi kapulaa etutassujen välissä. Neri nousi ylös ja toi mulle toisen kapulan jämät, jossa huomasin lyijykynämerkinnän. Ohhhoh! Molemmat Nerin pureskelemat kapulat oli "omia". Neri oli kannellut ne terassilta kasojen viereen. Neri sai oitis anteeksi kapuloiden purekelun! Onneksi en ehtinyt torua sitä! :)

Tunnariakin treenattu

2011-05-17T18:04:00.002+03:00

Kolme kasaa kapuloita ja yhdessä oma. Yritin laittaa tötsiä eteen, että Neri menisi kapuloiden taakse haistelemaan, mutta siellä se seassa sotki ja potki.

Täällä jossain...

Oma löytyi

Tuon, tuon, ei tässä kiireitä :)

Ruutu ei ole ainakaan mitenkään epämukava paikka. Molemmat koirat makoilee monesti ruutunauhojen sisäpuolella. Verkko ruudun takaa on jo siirretty syrjään.

Ruuturentoilua

Ensimmäinen ohjattu nouto :)

2011-05-15T18:10:00.006+03:00

Mun piti mennä tänään Kyötikkälän nurmikentälle treenaamaan ensiviikolopun beehoota varten, mutta en jaksanut lähteä niin kauas. Kotipihassa tehtiin kaukojumppaa sekä ruutua ja merkkiä erikseen. Merkille meni tänään hienosti ihan oikeaan paikkaan ja ruudustakin poistin aitaverkon. Iltapäivällä mentiin Levekin kentälle.
Ensin tehtiin merkkiä ja merkiltä lähtemistreeniä namikipoilla. Sitten päätin kokeilla kylmästi ohjattua noutoa. Jätin Nerin istumaan lähetyspaikalle ja kävin laittamassa kapulat reunoihin. Keskeltä jätin pois, mutta olin siihenkin laittavinani.
Olisin tietty voinut ottaa noudon suoraan merkiltä, mutta otin kuitenkin merkin ensin - Neri meinasi lähteä suoraan viimeeksi laitetulle kapulalle. Hihkaisin takaisin ja muistuttelin merkistä. Toisella lähetyksellä meni hienosti merkille ja kävin palkkaamassa. Jätin Nerin merkille ja palasin lähetyspaikalle. Lähetys oikealle, joka oli ensin laitettu - Neri lähti vauhdilla suoraan oikealle, muisti "hae" käskyn ja kaarsi kapulalle. Kun oli tarttunut kapulaan hihkuin kehuja ja aloin heilutella lelua, Neri tuli vauhdilla kapula suussa mun luokse. Kapulasta se luopui vasta kun heiluttelin lelua nenän edessä.
Otin toisen kerran lähetyksen suoraan merkiltä vasemmalle. Nyt Neri ei tehnyt edes sitä kaarrosta, vaan paineli viivasuoraan vasemmalle kapulalle ja palautus mieletöntä vauhtia mun luokse lelulle. Neri on ihan intopiukeena, kun saa opetella uusia juttuja. Oppikohan se oikeasti tämän noin helposti?
Nyt täytyy kuitenkin ottaa enimmäkseen merkiltä ruokakupeille lähettämistä, että oppii tarkkailemaan mun näyttöä ja lähtee varmasti oikeaan suuntaan.

Sen jälkeen treenattiin ruutuun menoa. Juuri kun mun piti lähettää, tuuli lennätti ruudun reunanauhat sikin sokin. Raivostuttavaa!
Neri hakeutuu yhä aivan ruudun takalaitaan. Aiemmin palkkasin heittämällä pallon Neri yli ruudun taakse, nyt yritän heittää sen Nerin eteen ruutuun, että se orientoituisi vähän lähemmäs ruudun etureunaa.

Lopuksi otettiin vielä BH-seuraamiskaavio, istuminen heti palkataen ja maahanmeno + luoksetulo. Neri seurasi hyvässä paikassa, mutta kontakti katkeili välillä -> Kontaktireeniä lisää. Istuminen ja maahanmeno olivat molemmat nopeita. Luoksetulossa laitoin lelun leuan alle ja lisäksi kädet eteenohjaavaan asentoon. Neri tuli hirmuvauhtia ja luulin että jysähtää, mutta mainio jarrutus eteen lähes suoraan asentoon. Palkka putosi odottavaan suuhun! :)

Kesän agit korkattu, toko treenit jakuu...

2011-05-15T09:37:00.004+03:00

Keskiviikkona ensimmäiset agitreenit sitten viime kesän

Täytyy tunnustaa, että tunsin epätoivoa jo ennen treenien alkua, kun oltiin rakennettu rata ja käytiin sitä läpi: "Mää en pysty tähän!" Päätin kuitenkin kokeilla heti viiden hypyn suoraa - kaarreputki - yksi hyppy. Sen jälkeen olisi tullut jyrkkä käännös suoraan putkeen, joten en edes ajatellut yrittää sitä.

Ensimmäinen iloinen yllätys: Neri pysyi paikoillaan istumassa liikkeellelähtölupaan asti! Hyppysuoralla jouduin ohjaamaan takaa "eteen-hop - eteen-hop...", koska en kerinnyt millään Nerin vauhtiin - kolmen hypyn jälkeen Neri kääntyi katsomaan mua ja tuli estelinjasta sivuun, mutta jatkoi siitä vinolla hypyllä esteen yli - putki ja viimeinen hyppy hienosti perään. Mieletöntä menoa!
Uusinnalla meni hypysuoran hyvin, viimeisen hypyn teki niin pitkän, että hyppy päätyi putken suulle, ryminällä putkeen(niin että putken paikka vaihtui kolmesta painosäkkiparista huolimatta) ja saman tien ulos :-O Kiirettä pitää, mutta sain jatkettua siitä radan loppuun asti -> toinen putki ja linjasta sivussa oleva hyppy. Neri kyllä kerkesi putken jälkeen kääntymään mua kohti, joten ennen viimeistä hyppyä teki kiepsahduksen.

Toisessa setissä uusi rata. Sitä ennen tehtiin puomilla useita kertoja kontaktitreeniä hihnassa(hihnan päässä avustaja), jotta saadaan varmasti Neri pysähtymään alastulokontaktille ja estetään heittämästä takapäätä pois kontaktilta. Ensimmäisellä kerralla Neri paineli puomia sellaisella vauhdilla, että Sami ei ehtinyt perään ja hihna kiristyi, jolloin Neri joutui puomin laitaan ja lipsahti alas puomilta. Nou hätää, ei muuta kuin mäkeen vaan uudestaan.

Sama ongelma meillä on edelleen, jonka huomasin viime kesänä: putken jälkeen Neri on mielettömillä kierroksilla ja mun täytyy olla ehdottomasti oikeassa paikassa heti ohjaamassa koiraa, että matka jatkuu sujuvasti. Ohjaaja-Sami antoi hyviä ohjeita ja sain huomata, että Nerin näkökenttä on paljon laajempi, kuin olin kuvitellut. Mun täytyy vaan näyttää suuntaa, vaikka kuvittelisin, että Neri ei kuitenkaan nää. :)
Lisäksi Sami huomasi, missä vaiheessa on parasta lopettaa - Neri alkoi kuumumaan liikaa, jonka toki huomasin itsekin.

Jäi tosi hyvä fiilis treenistä! Neri tosiaan oli himpun verran rauhallisempi, sekä radalla että odottaessaan, kuin viime kesänä. Toivottavsti se tosiaan on vähän rauhoittunut, eikä tuo ollut vain lämpimän kelin ansiota! :)

Tokoja kentällä ja kotipihassa
Tiistaina kentällä oli niin paljon koiria, että oli turha toivoa mitään liikkuritreenejä! :( Tehtiin sitten vähän seuraamista, hyppynoutoa ja ruutua. Kontaktisulkeisia täytyy näköjään pitää taas välillä, hyppynoudossa murisi taas kapulalle, kun oli muita koiria lähistöllä. Ruudussa menee ruudun yli, jos en huuda pysäytystä, ja joskus pysäytyskäkyn kanssakin. Aaaaargh!

Kotipihassa on nyt ruutu jatkuvasti. Täytyy varmaan vaihtaa sen paikkaa välillä. Aina vaan Neri yrittää ruudun yli ja jos ei juokse kokonaan yli, heittää pysähtyessään ja kääntyessään takajalat ruudun taakse ulkopuolelle. Lopulta laitoin ruudun taakse aidan vihreästä aitaverkosta! Josko Neri nyt oppisi, että ruudun taakse ei edes pääse! :)

Merkkiä ollaan aloitettu treenaamaan. Opetan heti alkuun, että "merkki" tarkoittaa tötsän taakse menemistä vartalolinja mua kohti. Nyt ollaan treenattu namipalkalla, namit on merkin alla ja menen itse antamaan palkan Nerille vain ja ainoastaan oikeassa paikassa ollessa. Ei ihan vielä ole mennyt jakeluun. Menee kyllä merkille, mutta asento ei aina ole oikea. Joskus menee kerrasta oikeaan paikkaan ja siitä laitetaan aina bileet pystyyn.

Merkin lisäksi treenataan merkiltä lähtemistä mun näyttämään suuntaan - Ruokakupit merkin tasalla molemmilla sivuilla n. 15 metrin päässä ja vapautan Nerin jommalle kummalle kädellä osoittamalla. Mutta ompahan vaan melko näppärä koira oppimaan mun systeemit: Kun Neri tuijottaa jompaa kumpaa kuppia, lähetän Nerin tahallaan toiselle puolelle. Kun sitten lähetinkin Nerin sen tuijottamalle kupille, Neri ampaisi niin kovin varmana toiseen suuntaan! :D

Kaukojen treenamisessa pidettin muutaman päivän tauko ja johan Neriltä oli unohtunut, että ne takajalat eivät liiku tosiaankaan yhtään mihinkään suuntaan. Sei-is ja sei-maa jumpaa vaan täytyy tehdä joka päivä, muuten Neri kyllä tekee oikeat vaihdot.

Perjantaina hakutreenit

Paikalla viisi koiraa, ja viisi maalimiestä! Meidän joukkoon on tullut pieni vauva, lapinporokoira Otso, kaikkia ihmisiä rakastava pikku pallero. Otsokin sai "hakea" kolme maalimiestä! :)
Nerille jatkettiin suoraanmenontreeniä ja otin kaikki neljä maalimiestä haamuina. Osa joutui etenemään aluella pitemmälle haamuilun jälkeen ja varoin nyt lähettämästä Neriä liikkuvalle maalimiehelle. Innolla Neri lähti liikkeelle, suoraanmeno oli kyllä hieman kyseenalaista - Matkalla piti tarkastaa kivien tauksia, jos vaikka maalimies olisi piiloutunut sinne! Tätyy varmaan ottaa Nerille irtopiiloja ja maastoverkon alla "ei minkään takana" olevia maalimiehiä.
Treenien jälkeen Neri pääsi Luka-bortsun kanssa metsään juoksentelemaan. Menivät taas kuin heikkopäiset ja molemmat olivat aikas rauhallisia jo lopuksi.

Nerin nopeus 48 km/h

Eilen käytiin Vanattaran hiittipaanalla kokeilemassa paljonkos Neri kulkee! :) Lassi ajoi polkupyörällä karkuun aikas hyvällä etumatkalla ja päästin kiljuvan Nerin perään. Nerin selkään valjaisiin kiinnitetty GPS-paikannin näytti huippunopeudeksi 48 km/h. En tiedä kyllä paikantimen tarkkuudesta.

Harmistus

2011-05-08T21:16:00.000+03:00

Soitin 10 yli ja se oli liian myöhään! :( Olin illalla Pirkkahallilla talkoissa purkamassa Tampereen KV-näyttelykehiä ja juuri matkalla kotiin, kun ilmoittautumisaika alkoi. Päätin odottaa kotiin asti... En saanut paikkaa BH-kokeeseen Nokialle. Harmistus on suuri!
Ja kun aikeisemissa lähiseudun BH-kokeissa huhuiltiin osallistujia vielä paria päivää ennen kokeita, mutta kun oli muuta menoa!
No, seuraava lähiseudulla oleva BH-koe on Kangasalla 21.5. Yritetään sinne sitten. Oho, sinnehän on ilmoittautuminen jo huomenna!

Omaa osaamattomuutta

2011-05-08T15:31:00.002+03:00

Funtsintaa
Mä keksin, mistä mun jännitys tuli vasta kokeessa. Mä luotin Nerin osaamiseen, mutta kun suorittaessa tsemppasin kauheasti, että osaan vetää oma roolini oikein, siitä iski hermostus.
Me ollaan tosiaan treenattu niin hirveän vähän liikkurin kanssa, että se keskittyminen liikkurin käskyjen kuunteluun veti mut tyhjiin. Mä olin ihan poikki, kun se lopulta päättyi.

Kolme viikkoa aikaa seuraavaan koitokseen. Sitä ennen ohjelmaan otetaan ruudussa oikean paikan haku, ettei Neri enää juoksisi ruudun yli. Seuraamisesta ja perusasennoista koitetaan saada täsmällisempiä ja jatketaan noutojen palautusvauhtitreenausta. Tietty muitakin pitää samalla pitää yllä. Kaukojen oikea suorittaminen ainakin unohtuu nopsaan. Nyt Neri teki ne hyvin, kun vire oli todella alhaalla. Hyvin se kyllä kuunteli, kun se joidenkin käskyjen kohdalla katseli vaan tylsistyneenä yleisöä.
Mulle itselleni varmuutta liikkurin kanssa suorittamiseen. Täytyy pyytää, että sais nyt joka kerta treenissä tehdä vaikka pari liikettä liikkurin kanssa.

Pieni rullatreeni

Tänään sain pojat sentään talon taakse pellolle asti maalimiehiksi, kun vetosin äitienpäivään :) Pojat juoksetti ensin Neriä pellolla edestakaisin hirveetä vauhtia, koira painoi kuin vinttikoira ikään. Olis kyllä hienoa saada joskus mitattua sen vauhti, kun se ottaa Lassia kiinni - Lassi on Nerin suosikki "jänis".
Otettiin sitten pelto-oja keskilinjaksi ja toinen poika toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Molemmille puolille lähetin kaksi kertaa. Neri ei ollut enää juoksutuulella ja Hukikin häiritsi, että se treeni ei ollut paras mahdollinen. Ensimmäisellä kerralla Neri pudotti rullan matkalle -Lähetin uudellen ja huusin Neriä tuomaan, kun se oli ottanut rullan. Näytölle piti antaa kaksi käskyä, enne kun lähti liikkeelle. Toiselta puolelta Neri toi rullan kerrasta, mutta jäi näytöllä katselemaan naapurin pihassa liikkuvaa naista, eikä menny Artun luokse asti. Seuraavalla kerralla ei taas mennyt hakemaan rullaa vaan juomaan ojasta vettä - Jouduin huutamaan sen lopulta pois, kun Neriltä taisi unohtua, mitä se olikaan tekemässä. Hukikin lyllersi jossain sielläpäin pusikoissa. Lassi siirtyi vähän piiloon, että saatais se mielenkiintoisemmaksi ja johan Neri paineli vauhdilla sinne, toi rullan ja meni sitten vähän laiskasti näytölle. Viimeisellä kerralla Arttukaan ei ollut heti näkyvissä, niin Neri lähti innoissaan etsimään, toi hyvin rullan ja lähti näytölle... mutta taas unohtui kesken, kun se nainen edelleen liikuskeli siellä pihalla. Herkkä on häiriöille näköjään.

VOI YKKÖNEN! Hurraa! :)

2011-05-07T18:03:00.007+03:00

Levekin kentällä Springerspanielien järjestämä toko-koe

Tuloksena VOI1, KP ja 1. sija - On mulla ekstrasuperhypertaitava koira! :)

Nerin palkinnot-Tuli sentään sitä ruokaakin :)

Oli kyllä aamulla epäilys, päästäänkö ollenkaan kokeeseen. Neri meni onneton syömään eilen illalla naapurin puskien juurelta puolivalmista kompostia. Hengityksen haju paljasti sen. Neri kyllä oli jo syyllisen näköinen mun luokse tullessaan, mutta sai se torut kuitenkin. Muisti varmaan viime kesästä, että on kielletty syömästä kompostia.
Aamulla heti kattomaan, mitä kompostin syönti on koiralle aiheuttanut. Ei ollut ripuloinut tai oksentanut, mutta oli vaisu. Lisäksi se söi tuoretta heinää Hukin kanssa kilpaa, eikä syönyt ruokaa. Siitä mä huolestuin kovasti, että ruoka ei kelvannut. Lenkille lähtiessä piti normi kiljunnat, ja se kuulosti kerrankin ihanalta :) mutta aluksi vapaaksi päätyään ei lähtenyt heti laukkailemaan hurjaa vauhtia ympäriinsä, ja taas mä huolestuin. Lähti sentään lentoon lehahtavia metsäkanalintuja jahtaamaan, joten ei se kovin sairas voinut olla. Kakka oli lähes pelkkää limamaista nestettä. Lenkin jälkeen ruoka jo maistui ja sain ujutettua siihen maitohappobakteeria.

Päätin sitten kuitenkin lähteä koepaikalle ilmoittautumaan, kun se kerran oli niin lähellä. Sitä ennen käytin koiran vilvoittelu-uinnilla Moision joessa, kun päivä alkoi olla aikas kuuma.
Koepaikalla Neri leikki ihan normaalisti narupallolla ja teki ihan hyvällä asenteella kauko- ja stoppiharjoituksia. Vetämätön se vähän oli ja vire alhaalla, mutta ei oksentanut eikä enää ripuloinut - joten kokeeseen. Tuomarina kiltti Sten :)

Pisteet liikkeiden suoritusjärjestyksessä(jos nyt muistan oikein)
Paikkamakuu 10 - Oli mennyt oikein "löysään" lonkka-asentoon. Ja... yksi ohjaaja oli kuulevinaan, että huudettiin aika ja tultiin sitten kaikki vähän varovaisesti sieltä varmaan 15 sekkaa liian aikaisin. Saatiin anteeksi! Tästä lähin laitan itselleni kellon päälle! :)
Ruutu 7 - Neri lähti hyvin kohti ruutua, huusin pysäytyksen, mutta neri juoksi ruudun taakse seisomaan. Mulla meni hetken siinä miettiessä, millä käskyllä sen saan tulemaan vaan vähän eteenpäin. Päädyin "ruutuun!" Neri seisoi käskyn jälkeen hetken ja käveli sitten varovasti ruutuun. Hyvin maahan. Seuraamaan tuli hienosti.
Liikkeestä istuminen 10 - Tän Neri osaa. En edes muistanut vilkaista, menikö Neri tosiaan istumaan.
Seuraaminen 9 - Vähän oli laiskaa ja kontakti putoili välillä, etenkin alussa.
Luoksetulo 8 - Neri teki loistavat stopit! Mutta mitä teen minä... en muistanut odottaa liikkurin lupaa hihkastessani Nerin jatkamaan stopista :-/
Metallinouto 10 - ei ihan ansaittu. Löysä palautusvauhti, ja mä heitin ihan onnettoman heiton, vaan jotain 8 metriä. Luulin jo, että tuomari määrää uusinnan, mutta eihän meidän Ilkka :)
Kaukot 10 - Meni niiiiiin hienosti, kun Neri vaan osaa.
Tunnistusnouto 10 - eikä ansaittu tämäkään: kolisteli hampaillaan viereistä kapulaa ja vähän mälväämistä palauttaessa
Hyppynouto 10 - Ihan ok, tosin voisin jopa sanoa, että Nerin noutamaanlähtö lähenteli kyllä varastamista :)
Vaikutelma 10 tuomarin kommentilla: "Mitä sää jännität? Jos mulla olis tommoinen koira, mää en jännittäisi yhtään!" :D

Mulla meinaan alkoi seuraamisessa jo lahkeet vipattamaan ja ääni taisi mennä jo heti alussa ruudun seuraamaantulokäskyssä. Mitä ihmettä mä aloin jännittämään kesken suorituksen, kun en tällä kertaa ollut ennen koetta ihan soosissa.
Ja huomio: Lisää treeniä liikkurin kanssa!

Mulla oli tarkoitus siirtyä ensimmäisen voi1:sen jälkeen evl:ään, mutta kun olen lupautunut SM:iin, niin voissa jatketaan. :)
EVL ei kyllä ole läheskään valmis, kun ei ole edes aloitettu treenaamaan ohjattua noutoa, kun en tiedä, miten se koiralle opetetaan. Merkkiä ei myöskään ole treenattu, mutta se ei liene vaikeaa. Z, eli entinen idari, ei myöskään tuottane vaikeuksia.

Viimehetken pikaiset

2011-05-06T20:10:00.002+03:00

Pakko oli vielä mennä illalla kentälle kokeilemaan, löytyykö ruutu. - Löytyi, ja hyvin pysähtyi ruutuun.
Lisäksi tehtiin kontaktitreeniä, ja tunnari pari kertaa - Ensimmäinen luovutukseen asti -vähän löysä palautus. Toisella pallopalkka lensi mun taakse heti, kun tarttui omaan. Neri juoksi vauhdilla pallolle kapula suussa.
Yksi luoksetulo läpijuoksuna, ettei vaan ala huomenna seisoskelemaan ilman käskyä. Ja kyllä Neri tulikin vauhdilla, ei siitä oli kovin nopsaa pysähdystä olisi saanutkaan aikaiseksi.
Vähän levollisemmin mielin huomiseen kokeeseen! :)

Eih...

2011-05-06T18:03:00.001+03:00

... huomenna toko-kokeet ja meidän treenit on jääny tällä viikolla vähiin. Tiistaina kerittiin käymään kentällä, mutta kun en ehtinyt lenkittää Neriä kunnolla enne treeniä, keskittyminen oli tipotiessään: Ei pysynyt sivulla, hyppi mua vasten palkan saadakseen, murisi kapulalle... Ruutuun sentään juoksi suoraan, mutta sielläkin meni vähän yli. Siitä treenistä ei paljon kostuttu.
Kotipihassa ollaan kaukojumpattu ja takajalat on pompsahdellu, kuin kengurulla ikään ja reilusti tultu sitten eteenpäin. Välillä on sitten tehny hienot vaihdot kauempaakin.
Kierroista luoksetulon seiso-stoppeja, maahanmenot jätettiin väliin, kun tarjosi lenkillä tehtäessä välillä seisomisessa maahanmenoa.
Tunnareita myös yritetty treenaata. Harmi, että liikkurin kanssa on tehty todella vähän, että tämä on sitten ihan "syteen tai saveen".
Ihan niinkuin olis nyt tunne, että tuurilla mennään huomenna! :)

Keskiviikon canicrosjuoksun hoiti Arttu. Mä olin vaan henkisenä tukena/kuskina. Yritin antaa neuvoja ennen lähtöä, mutta eihän teini niitä uskonut. Paras oli, kun se lenkiltä tullessa kertoi, että Neri oli poukannut vastaantulevia koiria kohti juuri kohdalla, kun hän jo luuli että se menisi nätisti ohi. "Minähän sanoin, että ota hihna lyhyelle ohituksissa!" Teinivastaus: "Siinä menee turhaa energiaa. Ja eihän se ollut ohitus, vaan ne tuli vastaan!" :D
No, pienillä ärinöillä ja poukkoiluilla selvisivät ja vahingoilta vältyttiin. Halinta ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta vauhtia oli senkin edestä! Ei muuta, kuin lahjomaan poika Nerin kanssa kisoihin. Lähtevät kuulemma väliaikalähdöillä. "Mun tavoitteena on, ettei kukaan mene ohi!" sano Arttu, että siitä lähdetään. :) Ja toisten ohittaminen ei ole Nerille ongelma. Rinnalle - ja sitten vaan lisätään vauhtia, että päästään toisesta mahdollisimman kauas, ja äkkiä! Kunhan ei vedä Artulta jalkoja alta. Junnujen matka on 3 km ja Arttu tuumas, ettei tunnu missään.

Torstaina hakuiltiin Sääksjärvellä Birgitanpolun varrella. Paikalla vaan kolme koiraa. Nerille neljä maalimiestä.
Yritettiin treenata suoraanmenoa, joten kaksi ekaa maalimiestä 50 metrissä näkyvillä ja mä Nerille "siellä kaukana edessä", annoin mm:lle merkin että voi mennä piiloon ja heti lähetys. Vauhdikas meno ja suoraan, mutta toinen mm lähti vähän etenemään, ja Neri kuin meni vauhdilla, mm oli vielä liikkeessä Nerin päästyä jo lähelle -> Metsästä kuului vahtihaukahdus! :-/ Ei hyvä!
Kolmas oli valmiiksi piilossa vajaassa 30 metrissä suoraan edessä. Neri meni lähetyksestä ensin vauhdilla suoraan, mutta ennen maalimiestä lähti tapansa mukaan kaartamaan oikealle - Oli menossa jo mm:stä ohi, mutta sitten joko näki tai haistoi mm:n ja kieppasi "palkoille". Mietin, että onko tuo sitä Nerin varovaisuutta -Jos se haistoi mm:n, mutta ei tiennyt missä se on, ei halunnut tulla "yllätetyksi" ja päätti mennä varmuudeksi kaartaen paikalle. Viimeinen mm taas pomppuna ja meno vauhdilla suoraan.
Mulla oli Nerille aloituspaikalla ruokakippo loppupalkaksi ja pyysin muita huutamaan Nerin sinne syömään. Neri ei ensin uskaltanut lähteä vaan odotteli mua. Sanoin "vapaa, mene vaan, siellä on ruokaa". Neri lähti juoksemaan vauhdilla, mutta veti juostessaan karvat pystyyn ja hirveet haukut päälle. Meni kuitenkin syömään ruuan!
Tukeeko tosta muka joskus hakukoira, mitä???? Vai hakkaanko mä päätäni puuhun, kun yritän? :) Paras olisi varmaan siirtyä jäljelle. Siinä ei tarvi kohdata ihmisiä. Viestiä... mutta kun ei saa paria, jonka luokse Neri lähtis.

LeVeK - Toko-alokas 2010

2011-05-02T21:31:00.002+03:00

Kävin pokkaamassa kevätkokouksessa Nerin palkinnot. Saatiin kiertopalkintopysti ja uudenvärinen ruusuke kokoelmiin :)

No, voihan ruutu!

2011-05-02T11:18:00.001+03:00

Alkaa epätoivo iskeä tuon ruudun löytymisen kanssa! Eilen oli pakko mennä kentälle kokeilemaan, löytyykö se ruutu sieltä. Jätin koiran autoon siksi aikaa, kun valmistin ruudun. Käytin sinisiä ämpäreitä kulmamerkkeinä - Ne tuottivat viimeeksi Nerille ongelmia. Lisäksi laitoin kentälle muita tötteröitä hämäykseksi.
Ennen ruutua tein vähän muuta treeniä, sitten "ruutujuttu" vihje ja käveltiin kohti lähetyspaikkaa. Neri alkoi heti levottomaksi, pälyili ympärilleen eikä meinannut pysyä sivulla. Lähetyspaikalla heti kumara asento valmiina lähtöön. Komensin istumaan kunnolla. Hämykäskyjä - nytkähteli. Lähetin vasta, kun Neri istui kunnolla ja otti kontaktin. Lähti vauhdilla ruutua kohti, mutta kaarsi sitten oikealle ja olisi juossut ruudun ohi - Se ei kertakaikkiaan erota sinisiä ämpäreitä kentältä! :( Huusin äkkiä takaisin, koska ruudussa oli piilossa namipalkka, enkä halunnut, että Neri käy sen syömässä väärän suorituksen jälkeen. Lähetin uudelleen, juoksi rutuun, mutta pysäytyskäskystä kääntyessään heitti takapään ruudun ulkopuolelle oikealta. Vaisu "eteen" käsky ja uusi pysäytys käsky ja vapautus palkalle. Ei maahan käskyä, koska Neri menee välillä oma-aloitteisesti maahan ruudussa, vaikka sitä on otettu tosi vähän.
Välillä treenailtiin muuta, kuten tunnaria: hyvin ja seuraamista: kontakti putoili.
Sen jälkeen lähetin ruutuun toisesta suunnasta. Vihjeen jälkeen Neri alkoi tuijotella luoksetulon merkkejä. "Ei siellä! Ruutu!" ja kun katse oli oikeaan suuntaan "Hyvä!" Ja meni hienosti ruutuun ja pysähtyi keskelle. Jes!
Lisäksi tehtii seuraamaantuloa ihan erikseen - Tosi tsemppinä sivulle!
Ja kun luoksetuloa varten oli tötteröt kentällä, otettiin sitten sitäkin. Ensimmäisellä Neri kävi ennakoimaan hidastamalla, enkä antanut pysäytyskäskyä. Pysähtyi sitten ilman käskyä mokoma! Sen jälkeen otettiinkin sitten useamman kerran vauhtiluoksetuloja, väliin yksi pysäytys ja taa läpijuoksuja. Nerillä on huvittava pysähtymisvalmisilme ja jarru päällä ensimmäiselle merkille asti, ja jos ei tule pysäytystä, se kiidyttää vauhdin normaaliin. Nyt täytyy ottaa paljon paljon läpijuoksuja.
Lopuksi leikkiä, kontakti- ja käännöstreenejä.

Solakkana

2011-05-01T15:24:00.000+03:00

On pietty vara, ettei likka pääse lihomaan sterilisaation jälkeen.
No, ei ole lihonut! Rintavarustus sillä kyllä on ihan kiitettävä! :)

Päivä paistaa mahan alta makuussa

Kaikenlaista tehty

2011-04-30T14:36:00.003+03:00

Hakuiltu
Sääksjärvellä 2. pääsiäispäivä kuuden koirakon voimalla. Nerille viisi mm. Ensimmäiset kaksi ja viimeinen ääniavulla. Kaksi muuta valmiina. Neri ei ollut ihan yhtä innokkaana kuin viimeeksi. Pistot oli ääniavuillakin hieman kierteleviä ja ilman ääntä teki siksakkia mennessään.
Ilmaisutreenit otettiin kerran kotipihassa.Oli taas laiska maalimies, joka ei suostuntu lähtemään kotipihaa pitemmälle. Sanoi ensin makaavansa vaan terassilla, niin Neri voi hakea rullat sieltä! :) No, pari ensimmäistä olikin terassilta - molemmista päistä. Ensimmäisellä kerralla Lasi makasi terassilla palkkakippo mahanpäällä, vaikka käskin laittaa sen näkymättömiin. Neri oli napannut palkkakipon rullana, toi sen mulle ja odotti innoissaan näytölle lähettämistä! :D Hienosti Neri toimii. Kohta voisi uskaltaa ottaa näytön jo metsään mukaan. Kun saisi noita laiskimuksia lähtemään muutaman kerran muuallekin treenaamaan, kun kotipihaan.

Esineitä etsitty
Esinemotivaatio Nerillä on parantunut kummasti. Se raahaa välillä mulle kaikki mahdolliset lattialta löytämänsä esineet ruuan toivossa. Sterilisaation jälkeen tullut jatkuva nälkä lisää motivaatiota! :)
Kolmeen otteeseen ollaan treenattu noin 20 X 50 metrisellä alueella. Ensimmäisellä kerralla veljen 2- ja 4-vuotiaat pojat saivat viedä alueelle esineitä. Nuorempi ei kovin pitkälle malttanut esinettä viedä, mutta vanhempi oikein piilotti sen. :)
Toisella kerralla vietiin alueelle yhdessä useita esineitä. Neri haki hyvin rauhallisella vauhdilla ja järjestyksessä lähimmistä aloittaen ja eteni siksakkia alueen perälle asti tuoden kaikki!
Kolmannella kerralla vietiin molempiin takakulmiin esineet yhdessä. Lähetin viimeeksi viedylle ensin. Haki hanskan vauhdikkaasti. Keskelle kävelin itse vähän matkaa alueelle ja heitin sitten Nerin nähden esineen niin pitkälle, kuin sain. Neri meni siihen asti vauhdikkaasti missä oli mun jäljet, ja sen jälkeen alkoi pyöriskelemään siinä paikassa. Olin kyllä tallannut alueen, mutta harvakseen. Jatkoi lopulta oma-aloitteisesti eteenpäin ja löysi kerälle käärityt valjaat. Viimeeksi lähetin hakemaan toisesta takakulmasta ensin viedyn esineen. Meni vauhdilla perälle asti ja löysi hatun kiven takaa nopeasti. Neri luovuttaa esineet samalla tavalla kuin noudossa kapulan - sivulla perusasennossa.

Tokoiltu
Kotipihassa stoppeja ja maahanmenoja kierroista sekä kisatyylillä. Saisi olla napakampia. Lisäksi kaukojumppaa läheltä ja kaukaa. Oikeat asennonvaihdot meinaa alkaa unohtumaan ja takatassut pompsahtaa useasti eteenpäin.
Hiekka- sekä nurmikentällä ollaan käyty treenaamassa kaikkia VOI-luokan liikkeitä. Tänään meni mokoma luoksetulossa useita kertoja seiso-stopin maahan. Kaukoissa liikkui kisamatkalta n. 20 senttiä eteenpäin, mutta en nähnyt missä kohtaa se sen teki. Kai vähän joka siirtymässä.
Ruutu on välillä Nerille täysin näkymätön. Se osaa mennä hyvin ruutuun, jos vaan pongaa sen kentältä. Nyt täytyis harjoitella ruutua eri värisillä nauhoilla ja tötsillä. Maassa on nyt pysynyt hyvin paikoillaan ja seuraamaantulo suoraan.
Noudoissa on oppinut nyt ottamaan kapulan nätisti ja nyt ollaan treenattu palautukseen vauhtia. Aika ajoin tuleekin tosi hienosti reippaalla laukalla.
Tunnaria pitäisi päästä enemmän harjoittelemaan liikkurin kanssa. Tuo hyvin oman, kun itse vien kapulat. Eikä enää pahemmin pureskele kapulaa.
Vielä viikko aikaa hioa liikkeet koekuntoon...

Canicrossailtu
Kerran kävin kokeilemassa omaa kuntoani parin kilsan matkalla. Päätelmä - Surkea kunto! Jalkalihakset oli viikon kipeät. Mulla on lisäksi sitkeä flunssa, tai sitten eri viruksien aiheuttama, niin ei uskalla paljon hengästyä.
Viime keskiviikkona kätiin Tavesin yhteistreeneissä. Aluksi kävellessä veryttely lenkillä Neri vouhkasi eteen ja taakse vahdaten toisia koiria. Mentii sitten kärkeen, niin Nerikin rauhottui. Vetää hyvin ja osaa rauhoittaa vauhdin mun juoksuvauhtiin sopivaksi "ravi"-käskyllä.
Lopuksi tehtiin ohitusharjoituksia. Neri oli ensin ohitettavana - Leikin sen kanssa narulla, ettei se rupea rähisemään ja provosoimaan ohittavaa koiraa. Ohittaessa juostiin sellaista vauhtia, ettei Neri ehtinyt ruveta rähisemään. Se kyllä piti varmuuden vuoksi rinnalle tullessa pientä uhoavaa urinaa ja ohi päästyään lisäsi vauhtia, kuten hiihdossakin, ja mulla oli jo jalkojeni kanssa pieniä vaikeuksia! :) Neri ei ainakaan jää maleksimaan ohituksen jälkeen. Ensi keskiviikkona mennään uudelleen kimppatreenaamaan.

Ruutu, ai mikä ruutu, ai missä??

2011-04-23T14:07:00.001+03:00

Tiistaina kentällä yhteistreeneissä paljon koirakoita paikalla.
Alkuun paikkamakuussa oli 7 koiraa. Kaksi ohjaajaa pujotteli koirien ymärillä ja takana kävi leikkimässä kaksi eri koirakkoa. Nerillä niska kääntyi kieroon ja meni lonkalle, kun piti vahtia takana olevia eläviä. Etutassujakin asetteli jossain vaiheessa vähän levottomana.
Noudot ja hyppynoudot meni hienosti - Ei enää leiki kapulalla.
Luoksetulossa oli levoton ja mittarimatoryömi eteenpäin. Jouduin menenään palauttamaan sen alkuperäiselle paikalle pari kertaa. Seisominen vähän valui keskittymisen puutteessa, mutta maahanmeno oli hyvä.
Seuraamisessa ja askelluksissa tosi tsemppinä, myös siirtymissä seurasi kontaktissa.
Kaukot myös pikkasta vaille kisamatkalla hyvin paikallaan. Jossain siirtymässä tarvi muistaakseni toisen käskyn.
Ruutu sitten viimeeksi, kun se vihdoin vapautui. Neri alkoi jo käydä vähän kierroksilla, katse eteenpäin ja olisi ollut lähdössä jo ilman käskyä. Seuruuttelin ennen lähetystä, kunnes pysyi sivulla paikallaan. Intona lähti liikkeelle, mutta juoksi vauhdilla oikealta ruudun ohi kohti paikkaa, johon olin edellisellä kerralla jättänyt pallon eteenlähetyspalkaksi. Ei auttanut ruudun huutelu. Neri oli ihan pihalla, että "mikä ruutu". Toisella lähetyksellä teki saman: Juoksi ruudun ohi, mutta kääntyi ja tuli lopulta takaa sisään ruutuun. Palkkasin ruudun löytymisen heittämällä pallon. Leikittiin sen jälkeen ruudussa vähän aikaa ja lähetin sitten läheltä - Meinasi taas mennä oikealta ohi - Huusin takas - Lähetin vielä lähempää - Meni edelleen oikealta kaartaen ruutuun, mutta sentään sisään etureunasta. Pysähtyi hyvin - Pallopalkka. Menin vielä kerran lähettämään vastakkaiselta puolelta. Nyt meni aivan viivasuoraan ruutuun ja hieno pysähdys. Vihdoin! :)

Kisamainen tottistreeni Nokialla

2011-04-17T20:44:00.004+03:00

Olin myöhässä! Ja pahantuulinen! Ja väsynyt! Lenkki ennen lähtöä venyi liian pitkäksi ja pääsin lähtemään myöhässä, mikrossa lämmitetty makkara ja kuiva ruisleivänpala matkaeväänä. Lisäksi ajomatkalla iski epäluottamus oikeasta suunnasta ja piti ajaa Nokian keskustaan parkkiin räpläämään kännykän navigaattoria. Löytyihän se NPKH:n kenttä lopulta.

Mun lisäksi Nerikin oli alavireinen, eikä se saanut itseään raivovireeseen toisien koirien läsnäolostakaan. Murisi kyllä paskiainen "sirun tarkastajalle".
Sain ennen meidän vuoroa Neriä vähän heräteltyä ja autossa se pääsi avonaisesta peräkontista katselemaan muiden suorituksia ja kuuntelemaan paukkuja. Katsoin sen rekatiota kauempaa - Neri vaan kallisteli päätään, kun paukahteli.
10 koirakkoa paikalla ja jälleen leikittiin leikkiä "Viimeinen pari uunista ulos" eli oltiin Viki&Marja-Leena koirakon kanssa viimeisenä parina. Neri ei kiinnittänyt Vikiin mitään huomiota, tuttu likkahan se oli! :)

Neri pysyi ilmoittautumisessa viimeinkin paikallaan ja mulla oli kissan ruoka valmiina kädessä(ällöä) ja sain sen heti palkattua sivulla pysymisestä.
Me oltiin ensin suorittamassa. Seuraaminen ilman hihnaa(Jätin siis kuitenkin toisen seuraamiskaavion poies, kun vire oli niin alhaalla). Paukkuihin vähän reagoi ja alku seuraamisessa oli muutenkin omissa maailmoissaan. Rupesi jossain vaiheessa ekalla suoralla jopa etääntymään musta, jolloin annoin uuden seuraa käskyn. Siitä Neri heräsi ja seuraaminen oli sen jälkeen ihan ok. Kännöksissä etenkin tuntui takapää toimivan hienosti.
Henkilöryhmää lähestyessä oli ihan kivasti kontaktissa - Palkkasin leikillä. Samoin henkilöryhmässä palkkaus.
Jäävissä palkkasin istumisesta heti heittämällä pallon ja maahanmenosta otin luoksetulon. Olin kävellyt ihan vinoon ja tyhmänä siirryin sivuttain suorempaan linjaan ja Neri nosti kyynärät ylös. Käskin takaisin maahan. Jarruttaminen taas myöhässä ja tuli ihan vinoon eteen istumaan. Korjasin astumalla taaksepäin ja palkkasin, kun oli suorassa. Otin uuden luoksetulon lyhyemmällä matkalla ja nyt tuli hienosti eteen suoraan.
Siitä paikkamakuuseen palkaten matkalla naminamilla. Paikalla pysyi hienosti vaikka Viki treenasi useita kertoja tasamaanoutoja. Kävin ensimmäisen noudon jälkeen palkkaamassa.
Ihan hyvä treeni kaikenkaikkiaan, vaikka into ei kovin suuri ollutkaan. Ja mikä kivaa, me tavattiin kaksi muutakin lyhkäkarvaholskua: Emman ja Iskan. Emman kanssa äristiin ja Iskan kanssa olis alettu vaikka leikkiin, joskin pientä varauksellisuutta oli molemmin puolin.

Treenilöitä

2011-04-16T16:43:00.004+03:00

Tänään vedettiin Nerin kanssa koko VOI-setti LeVeKin kentällä. Oli aikas kuuma ja oltiin käppäilty sitä ennen Raholassa pari tuntia. Neri suoritti liikeet meko alhaisessa vireessä. En edes jaksanut ruveta nostattamaan koiraa.

Paikkamakuu sillä aikaa, kun rakensin ruudun, hain varastosta hyppytelineen ja laitoin luoksetulon tötsät. Neri makasi rauhallisena. Oli mennyt lonkalle.

Seuraamisessa yritti välillä vähän liikaa ja nojaili. Juoksuosuudelle sain nyt hyvän rytmin ja Nerikin kulki pomppimatta. Palkkasin välillä. Muiden liikkeiden välillä vai silitys ja sanallinen kehu.

Liikkeestä istu mun mielestä hyvin. En kyllä tiedä, kuinka hitaasti tai nopeasti Neri istuu.

Luoksetulossa yllättävän hyvät stopit. Taisi kyllä alkaa vähän ennakoimaan seisomista hidastamalla kiihytyksen jälkeen vauhtia.

Ruutu meni loistavasti - Ainakin se osuus, minkä pystyin huomioimaan. Siitä en voi olla varma, kuinka paikallaan Neri ruudussa makasi.

Tässä välissä käytiin juomassa, kun kentällä oli suorastaan helle.

Hyppynouto muuten hyvin, mutta kapula pyörähti jaloissa kerran.

Metallissa kapula jäi pystyyn ja Nerillä oli hieman vaikeuksia sen nostamisessa. Otin uudelleen - Hyvin. Palautusvauhtia vaan saisi tulla lisää. Sitä aletaan nyt työstämään.

Tähän väliin kaukot. Järjestys S-I-M-I-S-M. Ensimmäisessa seisomaan nousussa pompsahti eteenpäin, kuin luoksetuloa tehdäkseen, ennen kuin muisti, mitä olin sanonut. Sanoin "seiso" liian innostavasti, kun Nerin keskittyminen näytti olevan... jossain muualla. Otettiin alusta uudelleen. Nyt teki todellllllllla hyvät vaihdot. Jopa S-M työsti taakse.

Tunnari meni myös hyvin, vaikka viereisellä tiellä oli länsiylämaanterrieri emäntineen katsojana ja Neri tuijotti niitä. Hihkuin jo oman nostosta.

Hyvää rauhallista työskentelyä... paitsi se kaukojen eka pompsahdus. Neri osaa kyllä liikkeet ja pystyy näköjään tekemään ilman välipalkkaustakin, mutta saas nähdä mitä kokeessa tapahtuu! ;)

Torstaina oltiin Sulkavuoressa hakuilemassa. Nerille viisi maalimiestä, kaikilla ääniapu ja ensimmäisen menon Neri lisäksi näki. Neri oli tosi innoissaan jo autolta tullessa ja lähti maalimiehille niin, että loska lensi. Neljännelle lähetin koiran ihan vinoon, kun kuulin, että ääni olisi muka tullut vinosti oikealta, ja Nerihän lähti tasan sinne, mihin huitasin. Löysi kyllä mm:n pienen kaarroksen jälkeen.

Treenien jälkeen ammuttiin kolme kertaa-Toisesta Neri kääntyi katsomaan paukun suuntaan. Lopuksi Neri pääsi Luka-bortsun kanssa temmeltämään - Ja kyllä nuo juoksivatkin. Vanha rottisrouva Sanni tuli jossain vaiheessa mukaan ja yritti pistää "kakaroita" järjestykseen. Neri kunnioitti kummasti Sannin komentoa ja pysähtyi ärähdyksestä, vaikka olisi vallan mainiosti päässyt juoksemalla karkuun, jos olisi halunnut! :D

Ja tiistaina käytiin LeVeKin kentällä tokon yhteistreeneissä. Nerillä oli tosi hyvä tatsi päällänsä. Kaikki meni putkeen: ruutu, nouto, hyppynouto... Toko alkaa pikkuhiljaa olla meidän mielestä oikein mukavaa! :) Ja Neri on lopettanu ääntelyn. Ei edes hyppynoudossa vinkunut tai ulvahtanut liikkeellelähtiessä.

Huomenna on taas kisamaiset tottistreenit tiedossa. Ajattelin tällä kertaa vetää Nerillä BH-seuraamiskaavion sekä hihnassa että vapaana. Katsotaan, kuinka pitkälle Nerin keskittyminen riittää... vai onko sitä mahdollisesti alussakaan!

Pallokoira

2011-04-13T21:39:00.000+03:00

Neri toimii Artun salibandytreenarina ja pallokoirana. Hyvin Arttu on sen saanu koulutettua!

Ja Neri on hyvänä vastustajana, välillä sääntöjenvastaisia keinojakin(kuten jalkojen välistä lujahtaminen) käyttäen, kehittänyt Artun pallonkäsittelytaitoja.

Kuveja

2011-04-12T16:52:00.006+03:00

Tottispäivältä 9.4.11
Ihan tyydyttävän näköistä TOKOseuraamistahan tuo. Ei se varmaan PK-tottiksessa kovin vietikkäältä näyttäis. No, Neri ei ainakaan poikita tai edistä! :)

Neri sivusta...

Neri takaa...

Neri istuu...

muttei makaa... kun ei tehty jääviä! Tosi pieneltä Neri näyttää tossa sivulla.

Ja seurataan muiden suorituksia. Aika viileä ilma, mutta aurinko sentään paistoi! (Kuvat ottanut Marja-Leena Koskinen. Kiitos!)

Ja lisää kuvia(kuvaaja Sari K.)

Seuraava kuva kertoo hyvin, kuinka Neri hämmentyi imutusyrityksistä - Se siityi musta kauemmas katsomaan, mitä mä oikein touhuan. :)

Yritti Neri mun kädestä vähän aikaa namia hamuta, mutta kyllästyi nopeasti, kun ei nami tullut heti kokonaan suuhun. En saanut sitä seuraamaan mun kättä pidemmän aikaa, vaan Neri meni vanhaan moodiin ja tarjosi kontaktia samassa asennossa, kuin ennenkin saadakseen sen namin.

Tottispäivä ja kisamainen treeni

2011-04-10T16:20:00.005+03:00

Lauantaina oli tottispäivä Toijalassa. Kouluttajana oli joku...(käy lunttamassa nimen) Maija-Liisa Kajas. Ei päivästä paljon jäänyt käteen. Treenattiin Nerin kanssa varmaan 15-20 minsaa. Neri ei kuulemma seuraa ollenkaan vaan kävelee mukana. Sitten treenattiin imuttamalla, jota en ole tähän mennessä harrastanut koskaan: käsi uumalle, lasketaan hetkeksi ja annetaan koiran nakertaa kädessä olevasta namista vähän ja taas käsi ylös. "Älä vie sitä kättä eteen, tai koira alkaa varmasti poikittamaan!" Mutta kun ruoka ei koiraa pahemmin kiinnosta, niin sain syöttää välillä sen päälakea! :) Kouluttaja yritti näyttää kuinka se tapahtuu, mutta Neri ei suostunut lähtemään sen lihapullan perässä, vaikka mä sanoin sille "vapaa"!!! Mä oli himpun verran huvittunut - Ei Neri yhden lihapullan takia vieraan mukaan lähde! :D Ja kun alkukeskustelussa olin sanonut, että meillä on ongelmana ääntely, Neri ei nyt päästänyt ääntäkään. Kapulallaleikkimisongelmaan ei ehditty käydä käsiksi...
Neri oli jostain syystä todella heikossa vireessä, kun ei edes toisen koiran vastaantuleminen meidän mennessä kentälle saanut sitä kierroksille. En keksinyt mikä oli, mutta jokin sitä vaivasi - Kävin välillä sen kanssa lenkillä, eikä se yrittänyt vetää intona hihnassakaan, kuten tavallisesti. Pellolla yritin leikkiä sen kanssa, mutta se pysyi omissa maailmoissaan. Pelkäsin jo, että siitä on sterilisaation myötä tullut löysä, mistäänkiinnostumaton lapanen! ;)

Muiden lähdettyä tehtiin kentällä vielä mielenvirkistykseksi ruutua ja tunnaria. Neri alkoi jo vähän heräillä ja juoksi intona ruutuu... dun yli. Toisella sain jo pysähtymään ruutuun. Tunnari tehtiin pari kertaa ja molemmilla haisteli hyvin ja toi oman. Välillä hyppyytin metrisen esteen yli. Ekalla hypyllä polvi kolahti esteeseen, kun Neri oli keskittynyt palloon ja arvioi korkeuden väärin. Onneksi ei kolahduksesta jäänyt traumoja - Toisella lensi ilmavasti yli.
Ja kun se ruutu siinä nyt oli, niin lähettelin Neriä läheltä muutaman kerran - Hyvät pysähdykset ruudun keskelle. Menin sitten tyhmänä vielä lähettämään kaukaa... ja kai Neri ajatteli, että aiemmin oli tehnyt jotain väärin, kun kerta pitää uudestaan tehdä ja alkoi tarjoamaan oikeasta sivusta sisäänmenoa. Jouduttiin sitten muutaman kerran höyläämään ja menemään lähemmäs, että saatiin oikea suoritus aikaiseksi. Mitä tästä opimme? -Holskun kanssa ei kannata tehdä liikaa toistoja!

Tänään kisamaiset tottistreenit Kyötikkälässä ja Nerillä olikin ihan toinen ääni kellossa. Se veti hirveet kiepit toisista koirista, kun otin sen autosta koirien tarkastukseen. "Tuomari" sai osansa Nerin ärinästä, kun kehtasi tulla häntä häiritsemään. Tuo täytyy kyllä saada kitkettyä pois, eli lisätään kopelointia Nerin ollessa sekopäähyeenana! Täytyisköhän mun hankkia sille kuonokoppa varuiks? :) Se ei tossa mielentilassa kuuntele mua, eikä kiinnitä huomiota siihen, mikä viereen tulee, ihminen vai toinen koira!

Paikalla oli varmaan 12 koirakkoa ja me oltiin viimeisessä parissa. Jotain oli naksahtanut Nerin päässä paikalleen autossa vuoroa odotellessa. Se oli ihan hyvässä vireessä, mutta ei enää raivonnut toisille koirille. Eli ei mitään ongelmaa kentälle menossa. Ilmoittautumisessa nousi taas perhana seisomaan tuomaria nuuhkiakseen, mutta tällä kertaa vasta kättelyn jälkeen, kun en enää ollut varuillani. Napakka kometo takas sivulle.

Parina meillä oli malikkanarttu. Neri oli ensin paikkamakuussa, seurasi kontaktissa makuupaikalle mun palkatessa kehulla vähän väliä. Laiton varuiksi liinaan kiinni, mutta hyvin oli paikallaan. Seuraili kyllä toisen koiran tekemisiä ja välillä katseli mua. Menin palkkaamaan heti toisen koiran vauhdikkaan luoksetulon jälkeen(Neri ei edes nytkähtänyt). Hieno tyttö!

Seuraamiskaavion tein hihnassa, kun sitä on tullut vähemmän tehtyä ja tarvii harjotella. Neri oli ihan hyvin kontaktissa ja ensimmäinen täyskäännös oli ihan hyvä, toisessa jäi vähän mun jalkoihin. Palkkailin seuraamisessa pari kertaa palloleikillä hyvästä kontaktista - ensin pitkällä suoralla ja toisen kerran l-sakaran alussa, Neri oli käännöksien jälkeen vielä mainiosti menossa mukana.
Henkilöryhmää ennen hieno kontakti - palkkasin. Henkilöryhmässäkin pysyi hyvin kuosissa ja palkkasin ryhmässä. Hihna välillä pois ja pyörin taas ryhmässä epämääräisesti välillä palkaten ja taisin unohtaa pysähtyä! Mutta eipä sillä väliä, kun ei ollut oikea koe.

Ja siinä oli riittävästi seuraamista tälle päivälle, joten en tehnyt seuraamiskaaviota ilman hihnaa. Unohdin siitä välistä jäävät ja tein välillä tasamaanoudon palkaten kapulallaleikkimättömyydestä. Vähän Nerin jalka osui kapulaan, mutta luin sen vahingoksi. Perusasentoon ei enää meinannut istua vaan jäi seisomaan. Tuota pitää näköjään ottaa kuuri, ja oikein märällä nurmikolla. Siihen on istuttava, oli se miten inhottava tahansa. Piste!

Sitten muistui mieleen ne jäävätkin jo. Neri seurasi hyvin ja jäi kerrasta istumaan. Mun piti kyllä vilkaista taakse varmistukseksi. Maahan meni myös hyvin ja sitä ei tarvinut edes vilkaista, kun näin jo sivusilmällä, että alas meni. Tietty olishan se voinu taas tehdä sen niiauksen ja huiputtaa mua! :) Luoksetulossa otin eteen ja kaivoin lelun valmiiksi. Neri tuli päin, että pamahti - Ei osannut jarruttaa siitä vauhdista, kun ollaan vasta lyhyellä matkalla treenattu.

Jäi hyvä fiilis treenistä! Ja sain varmuuden siitä, että Neri pystyy suoriutumaan uudella kentällä kunnialla. Nerin mielentila on kyllä aina yksi mutta.... Mutta en mieti sitä sen enempää! :)

Rullaa ja tokoo

2011-04-05T22:52:00.001+03:00

Sain Lassin houkuteltua mukaan rulla-treeniin, mutta omasta kotipihasta kauemmas se ei suostunu lähtemään, joten ei kummosta treeniä saatu aikaseks. Neljä kertaa rullan haku ja näyttö. Lassi oli näkyvillä, paitsi viimeisellä vähän piilossa. Neri oli intoa piukassa ja pomppasi tosi rajusti rullalle, etenkin pari ekaa kertaa tais Lassi oikein kaatua. Vierailla maalimiehillä tuskin tulee tätä ongelmaa! ;)
Ensimmäisellä kerralla yritti vielä, että Lassi alkais leikkiä rullalla sen kanssa, kun Lassi oli vähän aiemmin riehunu Nerin kanssa narupallolla. Mä huikkasin "tuo saijalle", ja heti se tuli rullan kanssa. Muilla kerroilla otti heti rullan. Hyvin tuli joka kerta vierelle ja pudotti rullan vasta käskystä. Näytöille hirveellä vauhdilla ja palkaksi narupalloleikkiä.

Tokoa Levekin kentällä. Pari koiraa edellisestä ryhmästä oli vielä paikalla ja otettiin niiden kanssa paikallamakuu - Liikkuri käveli koiren lomassa. Neri pysyi hyvin asennossa, kunnes liikkuri lakkasi häiritsemästä. Rentoutuessaan se laskeutui lonkalle.
Kilpailevien ryhmässä me oltiin Nerin kanssa aluksi ainoat ja saatiin ohjaajan kaikki huomio. Tehtiin seuraamista käskytettynä - Vasemmalle täyskäännöksessä Neri kääntyi tosi huonosti, juoksussa paketti vähän hajosi välillä ja lopussa nojaili välillä aika raskaasi. Harjoiteltiin sopivaa juoksuvauhtia ja -rytmiä, ettei Neri ala pomppia. Sain hyviä vinkkejä.
Kaukot otin aika läheltä, Neri oli kuitenkin hieman levoton - liikkui eteen sekä sivuttain. Uusinnalla vähän paremmin. On jäänyt vähiin kaukojen treenaus, eli näitä täytyy taas alkaa jumpata enemmän.
Luoksetulon stoppi kertaalleen takapalkalla. Pysähtyi riittävän(koiran koulutuksessa ei kuullemma saa käyttää tätä sanaa :D) nopeasti mun makuuni ja vapautin pallolle. Ohjaaja sanoikin, ettei siitä vauhdista paljon nopeammin voi pysähtyä. Mä en taaskaan muistanu kutsua tylsästi, vaan hihkaisin luoksetulokäskyn innostavasti.
Kentällä paljon leikkiä ja riekkumista, ja lopuksi paikallaanmakamisharjoitus mun käyskennellessä ympäriinsä, ruokapurkkipalkka Nerin takana. Vapautin palkalle kaukaa. Parkkipaikalla otin vielä seuraamaan tuloa. Ekalla kerralla meni Nerillä vähän pitkäksi.

Sunnuntain treenit

2011-04-04T18:20:00.002+03:00

Aamulla oli tarkoitus ottaa hakutreeniä maankaatopaikalla mutta oli sen verran kuraista, että jätettiin väliin. Nyt odotellaan, että päästään metsään. Sula lumi, sula!
Oltiinkin sitten Pirkkahallin hiekkaparkissa treenaamassa tottis-tokoa. Kävin ennen muiden tuloa Nerin kanssa kävelyllä Pirkkahallilla. Jotku shoppailumessut siellä oli meneillään ja parkkipaikalle tuli autoja ja ihmisiä. Neri oli tosi cool! Vähän otettiin toisella vapaalla parkilla seuraamista ja jäävät pari kertaa. Maahanmenossa jäi taas ensin seisomaan, toisella kerralla hyvin. Luoksetulo pari kertaa, kun ekalla yritti käsiohjauksesta huolimatta tulla suoraan sivulle.
Muiden saavuttua otettiin ensin paikkamakuu, samalla kun Hiskiä leikitettiin ja seurautettiin juosten. Neri pysyi hienosti paikoillaan katsellen kiinnostuneena mutta rauhallisena Hiskin touhuja. Takapalkka.
Pienen tauon jälkeen treenattiin kontaktiseuraamista ja henkilöryhmää, jossa kolme henkeä. Palkkasin leikillä kontaktista ennen henkilöryhmää, ryhmässä liikkuessa ja pysähtyessässä hyvästä perusasennosta. Neri oli oikein tsemppinä. Ihmiset ei ollet häiriöksi, mutta kentälle tehty ruutu kiinnosti kovasti. Päätin palkata Nerin lopuksi ruutuunlähetyksellä, kun ruutu näytti niin kiinnostavan. Hienosta henkilöryhmäkierroksesta käveltiin ruutuunlähetykseen, annoin "ruutujuttu" vinkin ja Neri lukitsi katseensa ruutuun, lähetin, Neri lähti vauhdilla... ja alkoikin sitten etsiä maasta jotain päätyen lopulta paikkaan, jossa paikkamakuun palkka oli ollut. "Ruutuun"-käsky uudelleen parikin kertaa, ennen kuin löysi perille. Mutta meni kuin menikin ruutuun! :) Uusinnalla juoksi suoraan ruutuun ja pysähtyi hienosti. Menin ruutuun palkkaamaan namilla ja leikillä.
Toisella kierroksella treenattiin ruudun loppuosaa, tai loppujen lopuksi vain makuulla pysymistä. Olikin tällä kertaa Nerille vaikeaa. Nytki ja nytki, ja lihakset tärisi jännittyneisyydestä. Tehtiin sitten niin, että muut palkkaili Neriä paikallaan pysymisestä mun hortoillessa edestakaisin kauempana. Lopulta alkoi hieman rentoutua. Tätä treeniä täytyykin nyt tehdä enemmänkin kaverin kanssa, kun itse ei kauempaa näe, onko koira oikeasti ihan paikoillaan. Seuraamaantuloa treenataan tästä lähtien ilman makuutusta, jotta ei ala ennnakoimaan.

Illalla viimeinen hallitoko. Paikalla yksi bordercollie, joka meinasi aiheuttaa Nerille paineen nousua ja jouduin kieltämään Neriä tuijottelemasta.
Paikallamakuussa oli lopussa mennyt lonkalle kytätessään takaansa toiselta kentältä kuuluvia agitreeniääniä.
Ruutuun, matka n. 20 m, meni ensimmäisellä hienosti ja pysähtyi kekskelle käskystä. Pallopalkka. Myöhemmin ruutu uudelleen vähän lähempää, myös hyvin.
Tunnari liikkurin kanssa. Ensimmäisellä kerralla paljon kapuloita oma siellä jossain. Neri teki hyvin töitä ja toi oman. Toisella kerralla kapulat kellotauluna. Neri kävi ympyrän läpi, oli ottamassa oman, epäröi, haisteli uudelleen, otti taas oman suuhun, pudotti, haisteli ympyrän läpi vielä varmaan kahteen kertaan... ja lopulta toi väärän. Menin vielä tyhmänä lähettämään uudelleen, mutta keskeytin homman, kun Neri oli aivan pihalla. Otettiin kaikki kapulat uudet, vain kolme + oma. Nyt Neri otti heti oman sen kohdalle tultuaan. Heti kehut ja leikki päälle, ei luovutusta.
Tänä aamuna sitten yht'äkkiä hoksasin, mikä siinä tunnarissa meni vikaan. Itse tyhmä ääliö sen mokasin - Otin omaksi kapulaksi yhden niistä muista, joihin liikkuri oli koskenut(kun oon tottunu kotona ottamaan, kun niihin on koskettu vain pihdeillä) ja pidin sitä vielä vain vähän aikaa, ja oikeassa kädessä, jossa ei edes ole Nerin oman kuolan hajua! Neri rupesi sitten epäröimään, kun kaikissa oli se sama vieras haju. Tätä virhettä en kyllä enää toista!
Kaukoja vielä lopuksi. Yritettiin vähän kauempaa... ja huomaa, ettei näitä ole treenattu vähään aikaan - Neri tuli seisomaan noustessa askelia eteenpäin - Jumpattiin vähän lähikaukoja muistutukseksi.

Tottista Toijalassa

2011-04-02T22:04:00.001+03:00

Toijalan nurmikentälle oli järjestetty kisamaiset tottistreenit - Päästiin mukaan - Kiitos Kaarina!!
Mulla oli tarkoituksena treenata BH-koetta varten.
Aluksi tehtiin kaikille koirille luoksepäästävyys. Kaarina oli ensin tuomarina. Neri kyttäsi jotain toista koiraa ja oli hieman tohkeissaa. Kun Kaarina oli sirua etsivinään, Neri haukahti koiraa kohti ja jotenkin käänsi suutaan Kaarina kättä kohti. Itse tulkitsin sen aika voimakkaaksi ärtymyksen osoittamiseksi. Nerillä ei ole ollut tapana hampaillaan hamuta ketään. Otettiin myöhemmin uusiksi vieraan ihmisen kanssa. Neri oli jo rauhoittunut, eikä nyt osoittanut yhtään ärtymystä kopelointiin.
Parina meillä oli lapukkauros. Parkkipaikalla vähän urisivat toisilleen, mutta kentällä ei enää mitään ongelmaa. Suurempi ongelma oli märkä kuoppainen ihanalle, tai inhalle, tuoksuva sulava nurmikenttä, jossa kanadanhanhet kuulemma pitävät kokouksiaan - Maa oli täynnä kakkoja. Mä en ole aiemmin pitänyt Neriä minään "hienopeppuna", mutta kai tästä lähtien on alettava pitämään. Sen mä kyllä olen tiennyt, ettei se halua astua paskaan - väistelee niitä lenkilläkin! :)
Ilmoittautuminen: Neri oli siinä vaiheessa aika hyvin kontaktissa, mutta nousi seisomaan tuomarin kätellessä. Palutin istumaan.
Neri oli ensin suoritusvuorossa.
Seuraaminen meni lähes kokonaan haahuillessa. Mulla oli koira ensin ilman hihnaa, mutta jo 10 metrin jälkeen huomasin, että pakko ottaa hihnapakotteet käyttöön - Neri kulki omiaan kuono maassa ja sanallinen kielto ei mennyt perille. Neri taisi väistellä niitä kakkojakin, kun se jossain vaiheessa hävisi mun rinnalta ja oli mennyt mun taakse. :-O Järkkyä! Ampumiseen vähän reagoi. Loppua kohti Neri taisi vähän kuitenkin parantaa ja jotain kontaktin tapaistakin yritellä.
Henkilöryhmää ennen palkkasin koiraa kontaktista, kuten myös henkilöryhmässä. Huomasin, että ne ihmiset eivät olleetkaan mitenkään ongelma, kun se alusta vei voiton! Neri ei käynyt pysähtyessä edes istumaan, pelkäsi kai peppunsa likaantuvan. Henkilöryhmää höylättiin vähän aikaa, kunnes saatiin ihan hyvää kontaktia.
Liikkeestä istumisen taisi suorittaa ihan ok, seuraaminen oli jo ihan hienoa. Maahanmenon jäi seisomaan, niiasi kuulemma vaan. Kävin käsimerkillä ohjaamassa maahan ja uudelleen seuruutuksen kautta napakka maahan-käsky. Toimi! Luoksetulo käsiohjauksella eteen ja siitä pallopalkkaus.
Tasamaanoudossa töni vähän kapulaa ja palautus älyttömän laiskasti. Sain käsiohjauksella Nerin tuomaan kapulan eteen. Luovutus ja palkkaus siitä.
Hyppynoudossa jätin Nerin kapula suussa esteen(80 senttinen) toiselle puolelle ja menin kutsumaan esteen läheltä peruuttaen. Hyvin hyppäsi kapula suussa.
Paikkamakuuseen siirtyessä Neri jo seurasi tarjoten oma-aloitteisesti kontaktia. Palkaksi kehuja.
Paikkamakuussa jäin ampumiseen asti Nerin lähelle ja palkkasin maassapysymisestä. Ei pahemmin reagoinut ampumiseen. Loppu ajankin pysyi tosi hienosti tsemppinä samassa asennossa.
Tauon jälkeen otin parkkipaikalla kontaktireeniä ja kun porukka seisoskeli ja jutteli siinä henkilöryhmännäköisesti, pyörittiin siinäkin. Pölisevät ja heiluvat ihmiset ei olleet Nerille yhtään hermostuttavia. Kaarina ampui vielä pari laukausta, seurautin Neriä samalla nameilla palkaten. Oltiin vähän kyllä pahassa paikassa, kun laukaukset vielä kaikuivat vieressä olevista rakennuksista. Ekasta Nerin pää vähän nykäisi laukauksen suuntaa, mutta toiseen ei enää ragoinut. Korvat tosin olivat luimussa vähän aikaa, mutta ei Neri kovin pahakseen pistänyt, kun alkoi heti reippaasti leikkimään pallolla ja laukaukset unohtui.

Hyppelyä

2011-03-31T19:03:00.003+03:00

Hyppyjä n. 85 senttiä korkean esteen yli muutaman kerran ensin pelkästee, ja sitten yritettiin narupallon kanssa. Neri pudotti pallon ennen hyppyä. Narupallo on kyllä tuohon huono, kun naru jää välillä Nerin jalan alle. Muutaman yrityksen jälkeen tuli jo pallokin mukana. Hirmukehut ja kiskontakisa päälle. Muutan pallohypyn jälkeen vaihdettiin pallo kapulaan. Ensimmäisellä kerralla Nerille tuli rimakauhu - pysähtyi, pudotti kapulan ja meinasi hypätä ilman - Kielsin ja vein koiran uudelleen kapula suussa muutaman metrin päähän esteestä ja menin itse toiselle puolelle. Tulihan se sieltä hienosti kapula suussa, ja taas kisontariehumista. Sen jälkeen ei enää epäröinyt kapulan kanssa esteen ylitystä. Pari kertaa hyppyytin lisäkorotuksella, lähes metristä, ilman kannettavaa. Lisäpalikat pysyi paikoillaan, eli ei osunut!

Lisäksi kierroista eteentuloa ja maahanmenoja. Eteen tulee jo aika hyvin ilman käsiapua. Palkka putoaa leuan alta. Törmäsi kerran aika kovasti, kun "jarrut ei pitäneet" ja alkoi nyt jäädä vähän turhan kauas.
Ensimmäinen maahanmeno valui, ei palkkaa - Uuden kierron jälkeen paremmin. Oli vaan sen verran kierroksilla, ettei meinannut malttaa maasa pysyä, vaan kyynärät nousi. Palautin vihaisesti takaisin ja sitten treenattiin sitä maassa pysymistä. Hyppelin, huidoin ja pyörittelin narupalloa. Pysyi hyvin, kun oli tosissaan käsketty pysymään. Menin palkkaamaan nameilla makuuseen ja sitten vapautus palloleikkiin.

Seuraamista palveluskoiran tapaan: Kun on nyt pidetty kontaktisulkeisia, niin Nerin seuraamistapa on muuttunut. En oikein tykänny - Yritti muka olla hirmu tsemppinä hienossa kontaktissa katse ylöspäin tiukasti vieressä(suorastaan nojaten), mutta loppujen lopuksi oli huonommin "kuulolla" kuin aiemmin. Meinasi koko ajan edistää, mikä ei ole aiemmin ollut ongelmana, ja käännöksissä oli myöhässä. Käytin aiemmin "sivu"-käskyä vain sivulletulossa ja askelluksissa ja "seuraa" muuten seuraamisessa. Huomasin sitten, että kun käytän seuraamiseen lähdössä "seuraa" -käskyä, niin seuraa samalla tavalla kuin aiemminkin ja "sivu" -käskyllä intoilee! :D

Toko & tottis

2011-03-30T17:41:00.003+03:00

Sunnuntaina hallissa kisanomaisesti kolme tokoliikettä. Juuri, kun meidän piti aloittaa, snautseri kurkisti kenttien välipahvien välistä ja Nerin piti siitä sitten ottaa nokkiinsa. Se ei uskaltanut edes kääntää selkäänsä sinnepäin.
Seuraamisen alussa ääneteli ja vähän poikitti. Lopussa paremmin. Juoksuosuudella etenen kuulemma liian hitaasti.
Hyppynoudossa oli myös levoton ja lähti liikkeelle heti mun käskyn ensi tavulla. Siinä ja siinä, ettei tulkittais varastamiseksi, ulvahti mennessään ja kuten yleensäkin laiska palautus. Ja mun pitäis kuulemma oppia heittämään kapula niin, ettei se pyöri ja pompi.
Tunnariin oli jo rauhoittunut - meni rauhallisesti kapuloille, ja toi varman näköisesti vasemman reunimmaisen. Uudelleen lähetys - Nyt haisteli siihen malliin, että mikään niistä ei ole oma, ja otti lopulta taas väärän. Kaikki kapulat vaihdettiin uusiin, joita ei oltu lähmitty moneen otteeseen -> Oma löytyi varman näköisesti.

Tiistaina kentällä tottista. Olis aika alkaa treenata, jos menaan mennä keväällä BH-kokeeseen.
Laitoin Nerin kentän toiseen päähän paikkamakuuseen liinaan kiinni. Muut rivissä paikkamakuussa. Neri jatkoi makuuta, vaikka muut lopetti. Menin juttelemaan toisten kanssa. Neri pysyi, kunnes Aapo-kultsi tuli mua moikkaamaan ja hyppäsi mua vasten, silloin nousi seisomaan. Kun mä käännyin katsomaan oli jo mennyt äkkiä taks maahan. Menin palauttamaan alkuperäiselle paikalleen ja menin jälleen kauemmas. Pyysin sammarin omistajan tekemään luoksetulon melko lähellä. Neri nosti kiinnostuneena päätään mutta pysyi paikallaan. Siitä palkkana ruokakuppi.
Seuraamiseen keskittyminen oli aika vaikeaa. Tehtiin sitten vaan kontaktitreeniä liikkeellelähdössä ja käännöksissä. Nopea palkkaus hyvästä kontaktista ja kontaktin putoamisesta kielto.
Kertaalleen liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo eteen käsiavulla.
Eteentuloa on nyt alettu opettaa uudelleen ihan uudella käskyllä. Ei ole ihan vielä mennyt jakeluun ja tarjoaa välillä sivulletuloa vanhan tavan mukaan. Käsiavullakin välillä vinottaa. Parhaiten toimii kiertojen jälkeen, kun koira on intoa piukassa. Välillä menee jarrutus myöhään ja tulee törmäys tai neri liukuu vinoon. Siitä uudelleen lähetys kiertämään ja palkka vasta, kun tulee oikeaan asentoon eteen.

Tänään kotipihassa jatkettiin eteentulon treenausta kierroista ja tunnariakin, kun vihdoin sain uusia tunnarikapuloita. Kaikki kapulat uusia ja omaa pidin vain vähän aikaa. Hyvin löytyi. Kapuloille meni vähän turhan vauhdikkaasti ja muutenkin oli lähdössä turhan innokas. Toisella kerralla vein kapulat ja sitten palkkailin Neriä useita kertoja pallolla, kun otti muhun kontaktin eikä tuijotellut kapuloita etukenossa. Lopulta päästin etsimään - Paineli suoraan vasemmalla reunimmaisena olleelle omalle ja toi. Näkiköhän se kun mä laitoin sen sinne? :) Pakko oli laittaa vielä kerran. Nyt haisteli hyvin järjestyksessä ja reagoi heti omaan. Kapulan pureskelukin on vähentynyt.

Hakuilua maankaatopaikalla

2011-03-27T10:34:00.002+03:00

Eilen pitkästä pitkästä aikaa hakutreeniä: Meitä oli viisi koirakkoa Nekalassa maankaatopaikalla hevosenlannalleki haisevien kasojen kätköissä.
Nerille neljä maalimiestä simppelisti -Neri näki kaikkien menon. Autolta hakualueelle mennessä tuli kultsi risteävää polkua ihan vierestä ohi ja Nerin piti sille sitten vähän jutella. Tämä jäi sitten Nerille mieleen kahden ensimmäisen maalimiehen ajaksi, kun piti vahtia sitä sivustaa, mihin toinen koira meni. Ensimmäisellä jopa unohti, minkä kasan taakse mm meni, vaikka ei siellä päin montaa kasaa ollut. Toiselle lähti jo innokkaammin ja tuli epäröimättä mm:lle - Tökkäsi kuulemma kuononsa rohkeasti lakanan alle. Maalimies oli kyllä Nerille tuttuakin tutumpi Kaarina! :) Loppua kohti Neri vaan innostui enemmän aiheesta - Ensi viikonloppuna uudelleen!
Ennen hakuilua treenattiin Nerille hekilöryhmää ja hakuilun jälkeen ampumista -Neljä laukausta. Koirat paikkamakuuseen ja mun piti laittaa Neri liinaan, kun oli tarkotus treenata makuulla pysymistä toisen koiran luoksetulon aikana. Eli ensimmäisen ja toisenkin laukauksen aikana selvittelin liinaa Nerin jaloista, joten en oikein nähnyt koinka Neri reagoi, kolmannella taisin olla vielä koiran vierellä ja neljännellä muutaman metrin päässä - Neri nousi laukauksesta makuusta seisomaan. :-/ Useammin paukkutreeniä!
Pyysin Kaarinaa ottamaan Hiskin kanssa luoksetulon, kun Neri on makuussa. Kaarina otti saman tien kahteen kertaan: Neriä kohti ja Neristä poispäin, ja Hiskihän tekee luoksetulon kiitettävällä vauhdilla. Nerin kaula venyi, mutta pysyi maassa.
Jossain vaiheessa siihen pölähti vapaana juosten pari pikkukoiraa. Neri pysyi makuussa, vaikka toinen juoksi parin metrin päästä sen enän edestä, mutta kun Hiski juoksi leikkiin mukaan, silloin Neri nousi, mustasukkasuuttaan kai. Käsky takaisin maahan. Isäntä tuli pyydystämään pikkuotuksia, ja kun oli toista kiinnittämässä, toinen pääsi felksissä Neriä haistelemaan. Neri makasi karvat pystyssä paikallaan ja mä hoin muutaman metrin päässä: "Maahan, pysyy!" - Pysyi! :) Bileet pystyyn!

Kotipihassa tehtiin illalla häiriöseuraamista. Lassi sai luvan kanssa häiritä Neriä niin paljon kuin pystyy vinkulelu, kumiluu ja Nerin rakas narupallo välineinään. Alku oli hakalaa ja Nerin katse kääntyi ja meinasi jopa lähteä. Siitä palautetta, kunnes Neri tajusi, mikä on homman nimi. Vaikeinta Nerille oli se, kun Lassi juoksi täysillä sen ohi ja vielä lelu kädessä heiluen, kun Neri ilman lelujakin rakastaa Lassin jahtaamista. Lopulta Lassi antoi läähättäen periksi, kun Neri ei enää reagoinut siihen paljookaan: "Mää en enää keksi mitään!" :D

Perjantaina treenattiin tokoa Hakkarin koulun parkkipaikalla. Ruutu ja luoksetulotötsät viriteltyinä alkuun seuraamista. Pientä kiihtymistä oireena vikinää, joka kiellettiin. Luoksetuloa varten treenattiin ensin pysäytyksiä ihan lyhyellä matkalla muistutukseksi, kuinka ne tehdään. Luoksetulon alkupaikalla Neri tuijotti ja nojasi eteen valmiina ampaisemaan vauhtiin - odotti kai ruutuunmenoa. Jouduin hieman ärisemään, jotta sain Nerin "heräämään". Tuima "maahan" ja "pysyy" käsky jätettäessä ja vaisu luoksetulokäsky -> Saahan tuon näköjään vähän hitaammallakin vauhdilla tulemaan! :) Johan pysähtyi sukkelaan, kun vauhtia oli vähemmän. Sivulletulokin alkaa paranemaan eikä Neri ota enää niin paljon kääntymiseen kimmoketta musta - Vähän vaan osuu jalkaan.
Ruutuun seisomaan pysäytykset pari kertaa - loistavasti. Erikseen treenattiin ruudussa makuulla pysymistä - pientä levottomuutta havaittavissa. Hengailin edestakaisin, kunnes Neri makasi levollisena, sitten palasin palkkaamaan ensin namilla sitten leikillä.
Lopuksi puu- ja metallikapulan noutamista. Ensimmäisellä kerralla töni kapulaa - Uusinnalla muisti, ettei palkkaa tule, jos ei ota kapulaa nätisti. Metallikapulalla Nerillä paluuvauhti on jostain syystä parempaa. Haluaa varmaan päästä nopeasti kylmästä kapulata eroon! :)
Noutojen aloitusasennon levollisuus täytyy ottaa treeniohjelmaan. Hih! Tässähän on yhtä ja toista korjattavaa, mutta täytyy ottaa yksi kerrallaan. Ensin kapulan nosto varmaksi, sitten alkuasento ja sen jälkeen vasta palautuksen vauhti! Nastaa! :)

Pienet valkoiset vieraat

2011-03-24T17:19:00.001+02:00

Viikonloppuna oli yökylässä veli perheineen, ja Neri ja Huki sai kaksi pientä valkoista kaveria, bichon frisé -urokset Pepi 14-v ja Toivo 2,5v.

Toivon kanssa Neri melskasi

Pepi oli kiinostava, kun sillä oli vaippa ja tuoksui välillä pissalle. Neri taisi pitää sitä pentunaan

Oli suojasää ja uutta lunta - Toivo oli hetkessä paakuissa. Onneksi mulla on lyhytkarva! :)

Neri pääsi taas vetohommiin! Matias 1v nautti Nerin vetotyylistä, Sonja 3v ei.

Matias ei pysyny istumassa, kun Neri nyki, niin kävi sitten mahalleen kyytiin.

Koiraihmisiä pienestä pitäen

Nerille tuli kiire vahtimaan, kun Matias otti sen "vauvan"! :)

Neri hyväksyy kyllä lapset kiitettävän hyvin. Sonja sai haliskella eikä Neri siitä ahdistunut. Matias taas on synnynnäinen "laumanjohtaja". - Neri makasi olohuoneen lattialla sohvan ja tuolin välissä eikä Masias päässyt siitä ohi, eikä ylikään, kun on niin pieni. Poika vaan käveli Nerin pään viereen, seisoi hetken paikallaan, otti pari askelta vielä lähemmäs, koira vaan makasi. Matias otti vielä askeleen kunnes oli koirassa kiinni ja Nerin oli pakko lähteä menemään! Eikä poika missään vaiheessa katsonut Neriä kysyvästi, vaan oli selvästi päättänyt mennä siitä läpi! :D

Sunnuntai-iltana oli hallilla möllitoko

Kolme valinnaista VOI-liikettä paikkamakuun lisäksi. Otin helppoja, kun Nerillä ei ole hallihermoja.
Paikkamakuussa alussa levottomuutta, kun mentiin piiloon ovesta ulos, välillä rennompi ja meni lonkalle, lopussa häiriintyi agitreeneistä. Pysyi makuulla.
Liikkeestä istuminen - Liikkelle lähtiessä taas ääntelyä. Itse aloin miettiä, mikä käsky koiralle pitääkään antaa vasta, kun oltiin jo lähdetty liikkeelle. Käsky tuli siten varmaan väärällä intonaatiolla, kun Neri oli jäänyt seisomaan. Niiauksen oli kuulemma tehnyt. Uusinnalla napakampi käsky - Istui!
Hyppynouto - Neri vinkui alussa. Minä en muistanut antaa "paikalla"-käskyä ennen valmis-ilmoitusta. Neri pysyi kuitenkin paikallaan kapulan lentäessä. Ulvahti lähtiessä, töni kapulaa, jolkotteli hitaasti takaisin, yritti sylkeä kapulaa suustaan ennen aikojaan, lähti liikkeelle heti, kun olin ottanut kapulan suusta.... Oliskohan tullu oikeassa kokeessa yhtään pistettä, vaikka koira suoritti liikkeen, kun noista kaikista se piste vähennettäis. Huoh!
Kaukot - Nää meni sentään hyvin! Neri oli jo rauhallisempi ja kuunteli käskyjä(välillä kyllä kuikuili yleisöä). Teki vaihdot yhdellä käskyllä ja liikkui eteenpäin vain sei-maa vaihdossa n.20 senttiä.

Kotipihassa

Ollaan jatkettu kapulannostoharjoituksia puu-, metalli- ja tunnarikapuloilla vaihtelevalla menestyksellä. Palautuksen nopeutta aletaan treenata sitten, kun saadaan nostaminen kuntoon.
Luoksetulon stoppeja ja maahanmenoja on teenattu tolpankierroista. Stopit on välillä kiitettävän napakoita jarrutuksia - lumiloska vaan roiskuu. Noin kun sen saisi tekemään normi luoksetulossakin.

Tiistaina kentällä kilpailunomaiset treenit
Piti ottaa käskytettynä peräkkäin kokeenomaisilla siirtymillä kolme liikettä: seuraaminen, luoksetulo ja ruutu, mutta eihän siitä mitään tullut. Kentällä oli koiria sikin sokin, kuka mitäkin liikettä tekemässä. Saatiin kuitenkin käskytettynä tehtyä seuraaminen ja luoksetulo. Seuraamista tehtiin pitkään ja hartaasti, välillä keskusteltiin ja taas jatkettiin. Neri alkoi jo tylsistyä lopussa, kun höylättiin vasemmalle askellusta, kun siinä kuulemma koira menee vähän sekaisin. Muuten oli kuulemma hyvännäköistä menoa. Hidas vauhti oli oikeinkin hienoa, juoksussa vähän pompsahteli ja perusasento oli välillä rippusen vino. Neri kyllä osaa seurata hienosti kontaktissa ja oikeassa paikassa, kunhan se vaan on sillä tuulella - Nyt se oli :)
Luoksetulossa eteni pari omaa mittaansa käskyn jälkeen, mutta ei kuulemma näytä pahalta, kun koiralla on niin valtava vauhti ja pitkät loikat -Laukkaa kuulemma kuin vinttikoirat! :) Ei oikein pysty pysähtymään paljonkaan nopeammin liukkaalla. Tätyy vaan muistaa kutsua Neriä vähän innottomammin, että sais tuota vauhtia pois!
Ruutua otin vain lähetyksen, seisomaan pysäytyksen ja maahankäskyn. Nappisuoritus keskelle ruutua! Siitä kävelin palkkaamaan namilla ja lopuksi pallolla. Kotona oltiin treenattu ruutuunmenoa lyhyemmältä matkalta ja Neri juoksi aina ruudun läpi ja kiepsahti ympäri niin, että takajalat jäi ruudun taakse ulkopuolelle. Jospa se pitkältä matkalta raaskii pysähtyä jo ruudun kohdalla! :) Erikseen treenasin seuraamaan tuloa ja sitten makuulla pysymistä. Välillä Nerillä oli vaikeaa malttaa mielensä ja kyynärät nousi.

Kentällä pitkästä aikaa

2011-03-15T21:12:00.000+02:00

Jäipäs hyvä mieli treenistä. Neri keskittyi mun kanssa tekemiseen, eikä kytännyt toisia koiria, ja siellä oli sentään meidän lisäksi kuusi koirakkoa. Mä saatoin vihdoin laskea kantapäätkin maahan, kun ei tarvinnut koko ajan vahdata Nerin eleistä koska se meinaa syöksyä jonkin toisen koiran perään. Olipas mukava tunne! :)
Aluksi vähän kuin ALOn luoksepäästävyys: ohjaaja kävi jokaisen koiran luona. Neri oli ilman hihnaa, pysyi sivulla istumassa väistelemättä ja antoi katsoa hampaatkin.
Sitten pitkästä aikaa toisten koirien lomassa pujottelua, ja Neri seurasi kontaktissa lähes koko matkan. Pari kertaa vilkaisi varmuudeksi jotain taakse jäänyttä koiraa.
Jäävät meni myös hienosti, Henna kehui. Palkka pysähtymisestä. Seisomassa ja makuulla pysymistä treenasin hengailemalla Nerin ympärillä välillä palkaten. Pari seuraamiseen tuloa otettiin myös - Lisä "seuraa"-käsky, kun Neri oli lähellä. Hyvin jarrutti viereen!
Luoksetulon stoppia takapalkalla ja maahanmenoa jättämällä lelu paikkaan, johon Nerin kuvittelin menevän maahan. Neri ei kyllä huomannut maassa olevia leluja vaan oli keskittynyt muhun. Matka oli melko lyhyt, joten pysähtymiset suht nopsia.
Ja lisäksi sitten paljon leikkiä ja riekkumista. Hirmu kivaa! :D

Kotipihassa jatkettiin eilisiä kapulan nostoharjoituksia. Kovasti Neri yritti kapulaa vielä "tappaa", mutta kun ei siitä tullut palkkaa, alkoi tarjota kunnon nostamista.

Arttua viedään :)

... ja tokoa!

2011-03-14T20:50:00.002+02:00

Sunnuntai-iltana hallissa

Halli on ollut Nerille vähän "nostattava" paikka, joten kokeilin saisko koiraa rauhoitettua saalisleikillä ennen halliin menoa ja hallissa vielä enne treenin alkua. Tuntui toimivan - oli paljon levollisempi alusta lähtien! Aluksi askelluksia ja lyhyitä seuraamisia.
Hyppynoutoa varten ensin kapulan tuomista. Hypynoudossa jouduin heiton jälkeen seurauttamaan, kun oli levoton. Vähän kapulan tönimistä ennen nostoa.
Väillä makuuttamista, kun odotettiin, että mahdutaan johonkin treenaamaan. Kyynärät nousi, kun toinen koira juoksi ohi ja mulla käsi valmiina tarttumaan...
Tunnari, kapulat liikkurin viemänä. Piti palkata heti, kun koira ottaa oman, että saadaan kapulan pureskelu loppumaan. Neri otti "väärän". Kun toi sen mulle, siinä oli mun kirjaamat N-kirjaimet. Se oli edellis sunnuntaina jäänyt hallille muiden kapuloiden sekaan. En voinut lähettää koiraa uudelleen etsimään toista omaa kapulaa, vaan kehuin koiraa ja haettiin kaikki pois ja tehtiin koko homma uusiksi. Hyvin, ja nyt palkka lensi heti, kun Neri otti oman. Kummallakin kerralla meni rauhallisesti kapuloille! Edistystä!
Ruutua aika läheltä - Meni ruutuun, mutta taas tuli sieltä heti mua kohti -> Pysäyttämistreeniä.
Paikallamakuu lopuksi taas Hiskin vieressä ja Neri protestoi jälleen maahan joutumista. Neri pysyi paikallaan vaikka kaula venyi varmaan kakskyt senttiä, kun beauceroniuros tuli rähisten raamit kaulassa halliin sisälle. Tää koira on Nerille jotenkin vaikea sulatettava - Taitaa olla liian samanlainen, kuin Neri itse! :D Lonkalle Neri oli vaihtanut asennon. Kaarina oli näkyvillä, kun Hiski treenasi samalla paikalla istumista, ja taisi Hiskin lisäksi köhiä hieman Nerillekin! Vai mitä, Kaarina? ;)
Aamulla sisällä lähikaukojumppaa ja kotipihassa oikeita kaukoja. Neri osaa jo liikkeet aika mukavasti paikallaan pysyen, mutta välillä seisomaan noustessa ottaa innoissaan askelen mua kohti.

Tänään kotona

sisällä lähikaukojumppaa ja ulkona metallinoutoa ja hyppynoutoa. Kapulalla leikkiminen/kapulan töniminen otettiin työn alle. Kapula lähellä, koira korkeassa vireessä käsky "ota" - Jos otti tönimättä tai hyppäämättä päälle, hihkaisin lelusanan ja heitin pallon. Jos töni tai potki kapulaa, ei lelua. Tää toimi aikas hyvin, tätä jatketaan.
Kokeilin saako koiran ottamaan kapulan heiton ja hypyn jälkeenkin nätisti, kun huudan juuri ennen kapulalle tuloa "ota". Sekin toimi, eli sitäkin jatketaan, jotta kapulan siisti ottaminen tulee tavaksi. Yksi kiva huomio: Neriä ei haittaa vaikka metallikapula on kylmä! :) Ja kapulan kantaminen on Nerin mielestä sen verran kivaa, ettei se aina edes päästänyt sitä hampaistaan, vaikka hihkaisin lelusanan ja heitin lelun - Neri juoksi lelun luokse kapula suussa! :D

Illemmalla metallinouto ja kaukot peräjälkeen palkkaamatta välillä. Nouto hyvällä draivilla, jopa palatessa reippaalla laukalla. Kapulan nostossa vähän haparoi. Neri hyppi mun taskulle reippaan noudon jälkeen, mutta käskin sivulle ja siirryttiin seuraten koukoja tekemään. Tein mokan, kun kapula unohtui mun käteen ja laitoin sen lumihankeen Nerin sivulle reilun metrin päähän. Neri kyttäsi sitä kaukoja tehdessään, mutta teki kuitenkin tosi hienosti. Vähän oli lopuksi kierossa kapulaa kohti! :)

Määhän alan jo oikein innostua tästä tokoilusta! :D

Tokotreenejä

2011-03-13T09:19:00.001+02:00

Eilen Moision koulun parkkipaikalla treenattiin ruutua ja luoksetuloa. Nerin keskittyminen oli taas vähän hakoteillä ja koira näytti olevan muissa maailmoissa. Toi koira kyllä "seilaa tuulella" aika vahvasti.
Ruutuunlähettäminen ja seuraamaan tulo ja ruutuun pysähtymis ja paikanhaku treenausta(videoon tuli väärä päiväys)

Neri alkoi jo turhautua, kun jouduin useamman kerran lähettämään sitä uudelleen, ja alkoi "kitisemään"

Luoksetulossa meni ensimmäisellä yrittämällä seisomisen maahan ja muutenkin oli tosi hitaat pysähtymiset :(
Tässä videossa on vähemmän vauhtia, silti stopit on ihan liian hitaat.

Kierroilla Neri tekee paremat pysähdykset, mutta en ole vielä tehnyt niitä tarpeeksi pitkällä matkalla. Pikku hiljaa...
Mutta hyvin pysyy paikoillaan! Hyvä!

Ilmaisu- ja tokotreenailua

2011-03-11T10:43:00.008+02:00

Olen ollut tämän viikon lomalla, joten nyt on ollut aikaa treenailla.

TIISTAI Pirkkahallin parkkipaikalla Kaarinan ja Hiskin kanssa
Ilmaisutreenit: Nerille kolme "maalimiestä". Neri otti rulla hyvin, mutta ensimmäisellä kerralla leikitteli ja mälväsi rullalla kunnes se putosi metrin päässä musta. En hyväksynyt, vaan lähetin uudelleen. Nyt rulla tuli mulle asti, vaikka suu kävi ja rulla oli suussa löyhästi. Toisella rulla putosi taas lopussa mun eteen, mutta hyväksyin. Kolmannella Kaarina lumivallin takana, Neri oli ottanut rullan hyvin, mutta lumivallin päällä pudotti sen, kun reitille tuli nuuhkittava paskaläjä. Urahdin koiralle, jolloin se juoksi mun luo. Kävin hakemassa rullan pois, ettei Neri vaan tuo sitä uudella lähetyksellä. Seuraava kerta menikin sitten tosi hyvin - meni ja tuli reippaasti(paskaläjänkin ohi) kantaen rullaa rauhallisesti. Siihen oli hyvä lopettaa.

Tokoa: Mun piti ottaa Nerille käskyttäen kolme liikettä peräkkäin palkkaamatta, mutta eihän siitä mitään tullut - Neri oli liian kierroksilla uudesta paikasta. Otettiin treenit vuorotellen kolmena settinä. En oikein nyt muista, mitä kaikkee treenasin, kun ei ollut mitään suunnitelmaa. Kirjoittelen, mitkä muistan.
Seuraaminen aluksi, ihan kamalaa. Neri ei ollut kontaktissa, vingahteli, edisti ja jatkoi kävelyä vaikka mä pysähdyin. Askelluksissa alkoi jo vähän heräillä hommaan. Neri vaan tuijotti ruutua ja odotti sinne pääsyä. -Mutta eipä päässyt sen setin aikana, vaikka oli tarkoitus ottaa se komanneksi.
Liikkeestä istumisen Neri osaa vaikka vähän sekavassa mielentilassa. Edessä oleva ruutu vähän vaikutti seuraamiseen, muuten hyvä.
Kaukoissa Neri siirtyi sei-maa hieman eteenpäin mutta kompensoi sen liikkumalla hieman taakse sei-is vaihdossa. Taakse liikkumisen lisäksi Neri hieman ennakoi seisomasta istumaanmenon, joko mun eleistä tai sitten tiesi sen tulevan seuraavaksi.

Metallikapulan nouto meni taas ylikierroksilla. Neri vikisi ja ensimmäisen heiton jälkeen etutassut siirtyi eteenpäin ja takapuolikin kuulemma nousi vähän - Hain itse kapulan. Toisella pysyi paikoillaan, voimakkaassa etunojassa, ulvahti liikkeelle lähtiessä, ensimmäinen kapulannosto epäonnistui häseltäessä, palautti kaartaen lössölaukalla. Mutta mikä positiivista, ei sentään töninyt tassuillaan kapulaa, kuten tavallisesti ja piti kiinni irti-käskyyn asti.
Tunnari Kaarinan liikkuroimana. Piti palkata koira pallolla heti, kun ottaa oman. Multa meni pasmat sekaisin, kun Neri meni oman ohi ja oli ottamassa viereisen, mutta palasi sitten ottamaan oman, joten palkka lensi vasta, kun koira oli tullut mua kohti muutaman metrin. Ei sinänsä haittaa, kun Neri ei ehtinyt ruveta mälväämään kapulaa. Tätä palkkaamista eri kohdissa palautusta voisi kokeilla tuohon pureskeluongelmaankin.
Viimein Neri sitten lähetettiin sinne niin rakkaaseen ruutuun. :) Meni ruutuun asti mutta käännyttyään lähti taas tulemaan mua kohti. Treenattiin sitten läheltä ruutuun pysäytyksiä.
Luoksetulossa jätin ensin Nerin istumaan. Kun käännyin, oli noussut seisomaan ja hiipi mua kohti. Otettiin sitten lyhyellä matkalla pysäytyksiä heittopalkalla ja maahanmmeno harjoituksia läheltä. Lopuksi luoksetulo maahanmenoon asti. Lähtöasennossa lelu etujalkojen välissä varmistamassa paikallaanpysyminen. Maahanpysäytyksestä vapautus lähtöpaikan lelulle. Stopissa tuli muutaman askelen ja maahan laskeutui taas samalla liikkuen.

Treenien jälkeen hihnalenkkeilin Nerin kanssa Pirkkahallin pihalle ja takaisin. Oman reviirin ulkopuolella ei hihnassa vinkumista ja yli-intoilua näköjään pahemmin esiinny.

KESKIVIIKKOaamuna Hakkarin urheilukentän parkissa tokoa lyhyesti
Seuraaminen oli tällä kertaa aktiivista, kun ei ollut Neriä haittaavia häiriöitä. Parkkipaikalle tuli autoja ja lähellä oli miehiä karsimassa kevyenliikenteen väylän varressa puita, mutta ne eivät Neriä häirinneet. Väliin kahden lelun leikkiä ja sitten liikkeestä istuminen - meni myös hienosti. Jäi hyvä mieli lyhyestä treenistä.
Päätin alkaa treenaamaan Neriä, ja itseäni, koekuntoon hieman soveltaen Saalisviettikirjan liikkeiden ketjutus -suunnitelman mukaan, kun tuo suunnitelmallisuus ei kuulu mun vahvuuksiini. Voi olla, etten kyllä jaksa joka päivä treenata, kun pitäisi lähteä kotoa laajemmille treenikentille.

TORSTAI Meiränhallilla Nokialla jälleen Kaarina+Hiski -parivaljakon kanssa
Tokoa:
Liikkeestä istuminen: vähän vino istumisasento vaikka oli kuulemma seurannut suorassa.
Seuraaminen meni taas ihan penkin alle. Neri keskitty enmmän Kaarinaan, kun muhun. Vähästä häiriöistä Nerillä keskittyminen meneekin. Heräteltiin lyhyistä pätkistä tai pelkästä perusasennon kontaktista pelkaten. Lopulta saatiin pätkä hyvääkin euraamista.
Hyppynouto: Voi hallelujaa, ei huonommin vois mennä! Ensin ei meinannut pysyä paikoillaan edes ennen heittoa. Heiton jälkeen piti ottaa peruutuksia ja asekelluksia, kun ei Neri meinannut rauhoittua odottamaan. Ulvahti liikkeelle lähtiessä ja vinkui kapulalle tullessaankin. Pudotti sitten kapulan ennen takaisin hyppyä... Ja uusinnalla sama juttu! Kapula oli Kaarinan 650 grammanen ja taisi olla Nerille vieraantuntuinen suussa, kun otekohta oli melko paksu. Treenatiin pelkkää kapulan kantamista ja lopulta hyppäytettiin Neri lelu suussa esteen yli.

Metallinouto: Neri liikahti heitossa -> hain kapulan itse takaisin. Uusintaheitolla pysyi suht paikallaan. Innoton palutus ja ote kapulasta oli niin löysä, että se kolisi hampaissa.

Tunnari: Pysyi nyt hyvin paikallaan. Kapuloilla pinentä säätöä - Kapula oli mulla melko lyhyen ajan ja Neri oli hetken sitä mieltä, että mikään niistä ei ole oma ja katseli ympäristöä. Palasi kapuloille ja lopulta haistoi ja toi oman. Muita kapuloita potkiskeli epäjärjestykseen.

Ruutu: Ei hyvää päivää - Nerin mielestä hallissa ei ollut edes ruutua, vaikka meillä oli kaksi ruutua! :D Toisessa oli sentään nauhat ja kaikki. No, kyllä se mun näkemyksen mukaan yritti vähän katsella, missä tötsät on, mutta voi olla että luin koiraa väärin. Punainen kokolattiamatto taisi hämätä koiria - Hiskillä kun oli samaa probleemaa.

Rullailmaisutreeniä hallin parkkipaikalla

Nerille otettiin Neljä kertaa. Mä etenin muutaman askelen, enempää en ehtinyt. Kahden vajaa kymmenen metrin matkalla onnistuneen ilmaisun jälkeen aloin ehdottelemaan, että pitäiskö jättää tähän, jos vaikka seuraava jo epäonnistuu. Kaarina sai mut jatkamaan. Kolmas meni hyvin -> Otetaan sitten vielä yksi, ja matkaakin pidennettiin reilusti yli kymmeneen metriin, että olis paremmat mahdollisuudet mokata :D Mutta kaikki meni hyvin! Vähän Neri vielä liikuttelee rullaa suussaan, että saa koko ajan pelätä, että se putoaa.

Ja tänään PERJANTAINA Hakkarin jäähallin parkissa aamulla aikaisin.

Luoksetulo kokonaisuudessaan. Apuna tosin lelu etujalkojen välissä lähtöasennossa. Suht hyvät pysähdykset. Mun pitäisi vaan oppia antamaan käskyt vähän aiemmin eikä vetää henkeä vasta, kun koira on tötsän kohdalla. Välillä leikkiä ja tötsien siirto ruudun kulmiin.

Ruutu kokonaisuudessaan. Loistavasti meni ruutuunmeno, pysähdys ja maahanmeno. Seuraamaan tuli hieman kaartaen, mutta loppuseuraaminen oli tosi komeeta. Nerin paikallaanpysymistä ruudussa en voi tietää, kun ei ollut ketään vahtimassa. Silmäkulmasta vilkuilemalla näytti pysyvän.

Välillä käytiin lenkillä ja sitten treenattiin erikseen makuulla täydellistä paikallaan pysymistä, kaunista seuraamiseen tuloa ja seuraamista tiheällä lelupalkkauksella.

... ja illalla vielä kaukot. Ensin läheltä muistutellen oikeiaa suoritusta ja sitten kisaetäisyydeltä. Tuli maasta seisomaannousussa askelen eteen päin - palasin korjaamaan oikeaan paikkaan. Uusinta noin kahdeksasta metristä. Neri oli samassa paikassa, kuin jättäessä mutta sei-maa tuli vähän eteenpäin ja sei-is peruutti saman verran.

Metsää ja maggaraa

2011-03-07T17:34:00.002+02:00

Eilen käytiin Nerin kanssa muutaman tunnin lumikenkälenkillä. Takaisin kääntyessä pysähdyttiin hetkeksi paikoilleen. Neri ei tahtonut rauhoittua kahden tunnin kävelyn jälkeenkään. Mä istuin maahan lumikenkien päälle, napostelin eväspatukkaa ja pyysin Nerin viereeni istumaan. Neri ei osannut istua rauhassa vaan pälyili ympärilleen ja vinkui. Se on ollut jotenkin tosi rauhaton viimeaikoina.

Olen päättänyt, että yritän opettaa Nerin rauhoittumaan hihnalenkeillä ja ne on siten todella hitaita. Jos Neri vinkuu, vetää tai on muuten rauhattoman näköinen, mä vaan seison paikoillani kiinnittämättä siihen mitään huomitota. Joskus me seisotaan keskellä kevyenliikenteen väylää liikkumatta eteen tai taakse jopa 15 minuutta. Neri vinkuu ja vinkuu.... ja vinkuu taas, kieppuu ympäri ja vinkuu. Ja kun se vihdoin on hiljaa ja yritetään lähteä liikkeelle, Neri vetää heti hinan kireälle ja alkaa vinkumaan, kun mä pysähdyn. Sitten taas seisotaan. Taitaa naapurit ihmetellä, että onpa Niemiskällä paha katkokävelyoireyhtymä! :)
Eilen illalla saatiin yksi suhteellisen kunnollinen kävelylenkki tehtyä ja alkoi tuntua, että mun keino alkaa tuottaa tulosta, mutta tänä aamuna lumikenkälenkille lähtiessä sain taas kylmää vettä niskaani. Nerin piti kulkea tietä pitkin hihnassa pätkän matkaa ja Neri tietenkin tiesi, että on pääsemässä metsään vapaana juoksemaan, kun mulla oli lumikengät kainalossa. Kyllä taas oli hidasta ja mulla alkoit jo hihat palaa! Mutta metsässä, järven jäällä, nuotiopaikalla maggaraa paistaessa ja syödessä molempien mieli rauhoittui. Kamerakin tuli tänään mukaan.

Mä sain tulenkin heti syttymään, kun mulla oli sytykkeitä mukana ja nuotiopaikalle oli tuotu kuivia puita.

Neri istuskeli kaikessa rauhassa, kun mä paistoin makkaraa. Nerikin sai tietysti omansa.

Mä vähän säälin Nerin peppua ja annoin oman pikkuruisen pyllynalusen sille

Mä pysyin lumen pinnalla lumikengillä, mutta Nerin vaan levitti vähän tassua leveemmäksi:)

Jano yllätti makkaransyönnin jälkeen ja Neri yritti raapia hampaillaan juotavaa jääpintaisesta lumesta.

Lumikengät on kyllä mahtavat, kun niiden kanssa pääsee pois valmiilta poluilta metsään ihka omaan rauhaan, ja löytää lähiympäistöstä uusia paikkoja ja luonnon taideteoksia.

Hallitoko

2011-03-07T16:54:00.000+02:00

Sunnuntaitokot Marjamäen hallissa

Kyllä oli Nerillä taas niin vaikeaaaaa! Oli tosi varuillaan koko treenin ajan. Halliin mennessä piti murista, puhkua ja pälyillä ympärilleen. Hieman Neri rauhottui, kun otin sen hallintaan, mutta varautuneisuus säilyi loppuun asti. Mäyräkoira-Elli oli vanha tuttu, siihen Neri ei kiinnittänyt paljon huomiota, mutta kaksi collieta (melko voimakasäänisine ohjaajineen) oli koko ajan vahdittavien listalla.
Seuraamista aluksi koiran kuulolle saamiseksi - Välillä piti ojentaa pälyilystä ja kun colliet oli selän takan, Neri yritti mennä mun eteen kävelmään.
Luoksetulon stopit valui takapalkallakin. Pari kertaa pallon heitto seiso-käskyn kanssa ja lopuksi yksi stoppi melko läheltä oli nopea, joten pääsin kehumaan kunnolla.
Tunnari liikkurin kanssa kellotauluna. Alku oli vaikeaa. Neri oli ihan kierroksilla collien ruututreenistä - Kyttäsi taakseen ja vinkui. Arvelin, että nyt kyllä kapulat saa kyytiä ja annoin hyvin lakonisen "etsi"-käskyn. Neri ulvahti liikkeelle lähtiessään, mutta ihme kyllä jolkotteli rauhallisesti kapuloille, haisteli tarkasti ja reagoi heti omaan. Tuodessaan kyllä sitten purki paineita kapulaa aikas vahvasti pureskelemalla. Luovutus hyvä.
Toisella puolella kenttää oli ruututreenit menossa, joten laitettiin oma ruutu toiselle puolelle agilitymuurin "putkenpuolikkaista". Lähetys kyllä samaan suuntaan, kun toisessa ruudussa. Epäilin, että Neri on liian kiinnostunut toisesta ruudusta, mutta kun sanoin "Tehdään ruutujuttu", Neri lukitsi katseensa heti meidän omaan ruutuun. Uskalsin lähettää Nerin pelkäämättä, että se syöksyy hampaat irvessä naapurin ruutua valloittamaan! :)
Liikkuri laittoi namipalkan ruutuun alustan päälle. Tätä en kyllä mielellään harrasta, kun tuntuu, ettei Neri silloin edes tajua, missä kohdessa ruutua pitää olla, kun keskittyy siihen namiin. Tää ruututreeni meni multa vähän häsäämiseksi - Käskyt ja palkkaukset tuli ihan väärään aikaan. Ja Neri oli niin kierroksilla, että ulvahteli tosi voimakkaasti ruutua kohti lähtiessään. Pysyi kyllä paikoillaan käskyyn asti vaikka nojasikin voimakkasti eteenpäin lupaa odottaessaan.
Kyllä kierrokset täytyis saada alemmas treeneissäkin. Täytyy kai mennä halliin aiemmin väsyttämään Neriltä kierrokset pois. Ja yhteistreenit kerran viikossa on Nerin luonteella ehdottomasti liian harvakseltaan.

Ilmaisutreeni pitkästä aikaa

2011-03-05T16:12:00.004+02:00

Tänään ilmaisutreeni Levekin kerhotalon parkkipaikalla. Paikalle saapui sattumusten vuoksi meidän lisäksi vain Marja-Leena Vikin ja Sannin kanssa.
Aamulla askartelin uusia irtorullia ja kokeiltiin ensin kotona Artun kanssa, että vieläkö Neri osaa sen mulle tuoda. Intoa puhkuen Neri sen toi ja vielä innokkaammin juoksi näytölle. Ensimmäisellä kerralla tosin meinasi alkaa leikkimään rullalla.
Parkilla Nerille rullanhaku näyttöineen neljä kertaa, mm näkyvillä. Kaksi ekaa kertaa Marja-Leena sanoi Nerille "Vie Saijalle" - meni hienosti. Kolmannella Marja-Leena meni puoliksi lumipenkan taakse ja Neri alkoi intoilemaan vähän liikaa - vinkui ennen lähetystä ja mälväsi rullaa palatessaa, kunnes se putosi suusta. Otti sen maasta ja toi. Hetken harkitsin huutaa Nerin luokseni ennen rullan maasta nostoa ja ottaa usintalähetyksen, mutta kun nappasi nopeasti rullaan uudelleen suuhunsa, en viitsinyt häiritä. Neljännellä Neri ei ottanutkaan rullaa heti vaan alkoi etsimään ja kerjäämään palkkaa Marja-Leenalta. Otti lopulta rullan, kun ei palkkaa tullut ja toi hyvin. Kaikille näytöille meni innokkaana ja vauhdilla.

Ja leikkiäkin: Neri leikki Marja-Leenan kanssa rohkeasti narupallolla ja pyöri muutenkin luottavaisena Marja-Leenan jaloissa, kun Sanni ja Neri sai kuljeskella vapaana. Sanni ei Nerin kanssa leikkiin lähtenyt, ikää sen verran jo, mutta muuten tulivat hinosti juttuun. Neri kunnioitti kummasti vanhempaansa, vaikka toinen alkaa jo olla vähän köntys. Sanni sai jopa ottaa Nerin nenän edestä Nerin oman rakkaan narupallon. (Hukilla ei ole mitään asiaa puuttua Nerin leluihin.) Vähän mä olin äimänä. Neri yritti kaikin keinoin jallittaa Sannin pois pallon luota, että saisi napattua sen takaisin, mutta Sannipa ei mennyt lankaan, vaan oikein prassaili pallon kanssa! :) Oli huvittavaa seurattavaa! :D
Vikin kanssa Neri on niin samanlainen ja tasa-arvoinen, että niille tuli pari kertaa nahinaa. Neri jäi auttamatta alimmaiseksi 40-kiloisen rotikan kanssa ja Viki tiesi selvästi olevansa vahvempi. Se lopetti nahinan, mutta Neri vaan jatkoi. Väliin tilanne rauhoittui ja koirat kisailivat nätisti, kunnes taas syntyi rähinä. Ääni oli kovaa, mutta eivät nuo toisiansa tosissaan purreet, mitä nyt turkit vähän kuolaantuivat. Hetken rauhoittumisen jälkeen päästettiin taas koirat vapaaksi. Neri mielisteli hetken Vikiä, nuoleskeli suunpieliä ja käänsi toiselle takalistoaan. Taas juoksivat nätisti, kunnes Neri alkoi taas selvästi kerätä dominanssia ja provosoi aika vahvasti Vikiä - nosti esim tassut niskan päälle. Sanoin Marja-Leenalle, että otetaankin koirat nyt autoon, kun niille jää vielä toisistaan miellyttävä muisto. Jos vaikka seuraavan kerran yhteiselo sujuisi jo vähemmällä kukkoilulla.

Vähän tokoa: Ennen toisten saapumista treenattiin Nerin kanssa ruutua. Sitä ennen otettiin vähän seuraamista, että sain koiran kuulolle. Neri juoksi ensin ruudun läpi ja seis-huudosta huolimatta kääntymisen jälkeen jolkotteli mua kohti pysähtymättä. Treenattiin sitten läheltä ruutuun pysähtymistä ja kun Neri alkoi natsata homman, otettiin taas vähän kauempaa. -> Kääntyi kahdesti ympäri juuri ennen ruutua. Piti vähän neuvoa, että "Mene kauas rutuun!" Lopulta onnistui ja Neri juoksi ruutuun ja kääntyi keskelle ruutua seisomaan. Palkaksi kehuilua ja lentävä pallo.
Sitten treeniä ruudussa maassa pysymiseen, vaikka mä käyskentelin edestakas. Ensin, takana olevasta lelusta huolimatta, Neri nytkähteli/ryömi mun perään - Siitä noottia ja palautus alkuperäiselle paikalle. Paikalla pysymisestä palasin palkkaamaan namilla. Seuraamaan tuloa ei otettu ollenkaan.
Lisäksi liikkeestä istumista Marja-Leenan seuratessa, kuinka istuminen luonnistuu. Itse on vaikea tietää, kuinka napakasti koira istuu, kun ei voi heti katsoa taakseen käskyn jälkeen. Hyvin istui. Ja suoraan, vaikka seuraaminen oli vinoa, kun Neri kyttäsi ruutua.

Motivaatio, hallooo!

2011-03-03T17:41:00.000+02:00

Viime sunnuntaina kävin Nerin kanssa hallissa vähän tokoilemassa. Ei mitään hyppimisiä tai juoksemisia, vaan vähän seuraamista, askelluksia ja perusasennon treenaamista. Sen lisäksi vain kaukoja läheltä ja vähän kauempaa. Neri oli hyvin kuulolla ja ei kiinnittänyt paljonkaan huomitota muihin koiriin. Vähän otti kyllä agiäänistä häiriötä. Lopuksi viiden minuutin paikallamakaaminen. Neri hokasi ennen makuuseen käskyä, että Hiski-poju on vieressä - Meni hitaasti maahan(mutta sentään yhdellä käskyllä) vinoon Hiskiä kohti, päästäen samalla protestoivan äänähdyksen. Oli kuitenkin maannut kuulemma lähes koko ajan rauhallisesti (johtuen varmaan siitä, että Hiski makasi hievahtamatta :D), lopussa oli vaihtanut kerran lonkkaa. Koirat otettiin perusasentoon yksitellen - Neri odotti hienosti omaa käskyä.
Paikkamakuuseen lopetettiin, Hiski lähti edellä ulos ja Neri aloitti hirveän ulinan ja vonkumisen - Halusi päästä taas Hiskin kanssa juoksentelemaan. Tullut näköjään treenien jäkeinen juoksentelu vähän liian itsestäänselväksi. Pitääkin pitää välillä taukoja loppuleikeistä, ettei siitä tule treenin pääasia! :) Mä en päästänyt Neriä ovelle ja ulos, ennen kuin sen marmatus hiljeni.

Kotipihassa ollaan treenattu pari kertaa tunnaria - Neri menee kapuloille loikaten ja sotkien kapulat, jos sattuu osumaan. Mä en jaksa alkaa korjaamaan sitä nyt.
Mulla on nyt treenimotivaatio kertakaikkisen hukassa. Ei huvita lähteä mihinkään treenaamaan ja kotipihassa ei oikein voi treenata muuta, kuin tunnaria ja seuraamista. Kaikenlisäks mulla jostain syystä on järjettömän lyhyt pinna, johtunee koko viikon jatkuneesta päänsärystä, näköhäiriöstä ja huimauksesta(migreeni?). Olisi Neriä kohtaan väärin edes yrittää treenata, kun en pysty olemaan oikeudenmukainen.

Ensi viikolla mulla on lomaa ja toivon totisesti, että tää paska olo helpottaa. Kevät on alkanut! Ihanat aurinkoiset ilmat... ja mä saan tuosta valoisuudesta migreenin! :(

Kuvia: Valjakkohiihto Parolannummi 12.2.11

2011-03-03T11:13:00.001+02:00

Omalla kameralla ei tullut otettua kuvia valjakkohiihdoista, niin "lainaan" muiden kuvia:
Lähtökiihdytys iloisella ilmeellä (Meinasin kyllä kaatua, mutta sitä ei onneks tullu ikuistettua) :)

Kuva Tiia Tauru

Neri päättikin jatkaa ensimmäisestä mutkasta suoraan. "Heeei, vaseeen!"

Kuva Tiia Tauru

... ja mä pääsin melkein ohi.

Kuva Tiia Tauru

Ensimmäisen mäen päällä oli vielä ihan helppoo ja kivaa.

Kuva Markku Seppänen

... ja Nerilläkin iloinen ilme

Kuva Markku Seppänen

Tämän kuvan jälkeen Neri meinasi taas jatkaa mutkasta suoraan ja kohti kuvaajia. :D

Tikit pois

2011-02-27T16:14:00.002+02:00

Päätin napsia itse Nerin ompeluksen pois. Tikkien sisäänmeno- /ulostulokohdat alkoi ärtyä ikävän näköisesti ja yhdessä kohtaa oli jo märkää. Haava itsessään näytti hyvältä. Meinasin eilen soittaa ensin el-asemalle, mutta vastaanotto olikin suljettu pe ja la uusiin tiloihin muuton vuoksi. Päätin sitten omin päin poistaa tikit eilen. Leikkasin jokaisesta lenkistä ihon läheltä saksilla langan poikki ja lanka liukui nätisti ihosta pois. Solmukohdat oli vähän kinkkisempiä, kun olivat niin tiukalla ja uponneet ihoon. Hiustenleikkuusaksien kärki oli riittävän terävä napsaisemaan niistäkin langan poikki ilman ihon nipistelyä. Ärtyneitä kohtia olen pyyhkinyt Betadineliuoksella ja laittanut vielä Betadinevoidetta.

Ohjeessa oli, että tikit poistetaan 10 - 12 päivän päästä leikkauksesta, ja eilen oli kuluntu jo 9 päivää, joten... Huomenna olisi tikkien poistoaika el:llä ja samalla vien Hukin näytille etujalkojen kipuilujen vuoksi - Mun oma pieni tappijalka, kierokoipi koirani <3. Otan Nerinkin kuitenkin mukaan, kun ajattelin ottaa koirille samalla kennelyskärokotteen, kun sitä on liikenteessä täälläkin.

Tänään kävin pitkästä aikaa Nerin kanssa hihnalenkillä tiellä. Ensimmäisen ihmisen näkeminen sai Nerin niskakarvat pystyyn ja murinan aikaiseksi. Jaahas, tämänkin saa opettaa uudelleen, eli käveltiin linkkapysäkillä olleen pojan ohi edestakaisin, kunnes Neri ei kiinnittänyt siihen huomitota. Naapurin tuttu pikkukoirauroskin sai rähinät osakseen, mutta kun Neri oli rauhoittunut, päästin sen moikkaamaan Ossia ja vähän ajan päästä Neri jo haki toista leikkiin.
Nyt vaan täytyy pitää itse pää kylmänä, vaikka kuinka paljon potuttaisi. Liikkeelle lähdettiin vain rauhallisessa mielentilassa... eli matka taittui hitaasti. Jopa vastaan tullesta autosta Neri keräsi kierroksia, vaikkei autoa itseään yrittänytkään jahdata. Jokaisen hihnan kiristymisen jälkeen pysähdyin, seisoin, vedin syvään henkeä ja sanoin ääneen itselleni, ja vähän Nerillekin: "Rauhallisesti, r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i"
Leikkauskohta on vähän vielä arka. Kun Neri näki naapurin pihassa koiran ja se pomppasi penkalle ja sieltä alas, siltä pääsi vinkaisu. Sen jälkeen se unohti sen koiran ja kulki rauhallisesti! :)
Tänään mennään sitten illalla hallitokoon. :)

Vieroitusoireita

2011-02-23T20:17:00.002+02:00

Nerillä oli jo toisena päivänä leikkauksesta vieroitusoireita treenaamisesta, kun haavakaan ei ollut kovin kipeä. Mulla alkaa olla vasta nyt, ja Neri taas on vihdoin oppinut löysäilemään ja nukkumaan. Se ei enää viitsi pompata heti pystyyn, kun mä lähden liikkeelle. Tosin taitaa tötsän kanssa liikkuminen ahtaissa tiloissa olla sen verran epämiellyttävää, että Neri jää ennemmin paikalleen makaamaan.
Ollaan me treenattu sisällä tunnistusnoutokapulan kaunista pitämistä ja pureskelematta tuomista pahimpiin treenausvieroitusoireisiin.
Haava on aikas hyvän näköinen Nerin nuoleskeluista huolimatta. Muutaman kerran olen pyyhkinyt betadine-liuoksella. Nyt on toissapäivästä lähtien ollut yhdessä kohtaa laajeneva punainen läntti, joka näyttää verenpurkaumalta, ei tulehtuneelta. Neri on tainnut tehdä jonkin liian repäisevän liikkeen! Tikkien kohdilta on iho myös alkanut punottaa, ihan kuin iho hylkisi tikkejä. Täytyykin kysyä, voiko tuo äityä tulehdukseksi. Maltan tuskin odottaa ensi maanantaita, että saadaan tikit pois.

Terhakka toipilas

2011-02-18T13:50:00.002+02:00

Sterilisaatioleikkaus oli eilen - Meni oikein hyvin ja kotiin sain heränneen, mutta hieman pöpperöisen koiran. Kotona sitten lepäili kolmen fleescpeiton alla, mutta kuitenkin vielä tärisi.
Siitä se sitten illan mittaan piristyi ja kävi jo ulkona kakalla ja pissalla. Ruoka ei vielä illalla maittanut ja vettä ei ole vielä tähänkään mennessä juonut. Ei tosin taida tarvia, kun ihon alle kaulaan oli nesteytykseksi ruiskutettu ainakin puoli litraa jotakin. Yökin meni hyvin. Neri herätteli mut muutaman kerran alkuyöstä kävelemällä mun sängyn viereen, joten laitoin itselleni loppuyöksi sängyn olohuoneeseen Nerin lähelle.
Nyt se jo ulkoilee ja alkaa päästellä tuttuja ulinoita, kun otan talutushihnan esille! :) Ei taida haava kovin kipeä olla, kun koira häipyy oma-aloitteisesti yläkertaan nukkumaan. Ei sen tarvis yläkertaan suotta kiipeillä - Ulos ja sisälle mennessä jo joutuu aina menemään nuo kolme porrasta. Haavasta tihkuu yhdestä kohdasta verta, eikä toi portaiden kiipeily asiaa ainakaan paranna.

Mulla on valkoista trikoopötköä, josta mä leikkaan sopivan pätkän ja teen Nerille toipilaspaidan. Tuo estää sitä nuolemasta haavaa valvonnan alla, eikä tarvi pitää tötsää päässä. Valvomattomana tietysti pakko laittaa, ettei pääse repimään tikkejä.
Nerillä on olohuoneen nurkassa patja, jossa fleecepeite päällisenä. Tänä aamuna ihmettelin, miksi Neri ei suostu menemään sänkyyn lepäämään. Se vaan seisoi siinä ja haisteli yhtä kohtaa - Siinä oli Nerin haavasta vuotanutta verta. Kun vaihdoin puhtaan peitteen, Neri suostui menemään taas sänkyynsä. Hassu tyttö!

Valjakkohiihtokokeissa

2011-02-12T19:13:00.012+02:00

Hattulassa Parolannummella
Jäi tosi hyvä mieli päivästä! Oli kiva kokemus, vaikkei se matkalla niissä ylämäissä siltä tuntunutkaan. Ja muistan sen hengenahdistuksen taas, kun katson tota maaliintulovideoo :D Kun vihdoin saan henkeä, huudan "Hirveitä mäkiä!"

Neri oli loistava! Mun täytyy parantaa kuntoa!

Meistä ei menny kukaan ohi ja me ohitettiin borderterrieri-koirakko siinä hirveimmässä ylämäessä. Bortsu rähisi Nerille, mutta Neri ei edes vilkaissut sitä! :D
Neri juoksi turhaan ihan oikeassa reunassa - pehmeä alusta hukkasi voimia, mutta mä en pystynyt läähätykseltäni enää komentamaan sitä keskemmälle! Niin, ja sit se yritti kaikkien sivulatujen, -teiden ja -polkujen kohdalla lähteä pois reitiltä. Oliskohan reitti ollut sen mielestä tylsä! ;) Kisamatka oli n. 5 km, aika oli 11.02 ja sillä tultiin 8./15
Päivästä tuli pitkä, kun ensinnäkin tulosten käsittelyyn meni niin kauan aikaa, kun koirakoita oli ilmoittautunut 87(jokunen jäi kyllä tulematta). Ja kun kisat oli vielä Etelä-Hämeen kennelpiirinmestaruuskisat sekä suursnautsereiden, doobermannien, noutajien ja belkianpaimenkoirien rotumestaruuskisat, meni palkintojen jakoonkin melkoisesti aikaa. Lähes jokaiseen sarjaan riitti vielä rotukisoissakin osallistujia! :)

Videoo

2011-02-09T18:03:00.006+02:00

Halusin videolle Nerin kaukon siirtymät, että näen missä kohtaa se liikuttelee jalkojaan. Poika meni sitten vilauttamaan sille laserosoitinta, vaikka nimenomaan kielsin. Neri on laservalopisteen perään suorastaan neuroottinen ja pelkästään sana "laservalo" tai laserkynän näkeminen saa sen sekopäisenä katselemaan maata ympärillään. Keskittyminen oli sitten tosi vaikeaa ja koira oli ihan sätky. Aluksi jouduin huhuilemaan huomion muhun. Videolla se suurimmaksi osaksi katsoo mua kohti, mutta mä näin ettei se ollut keskittynyt ja sen silmät pälyili sivulle. Käskyt piti antaa nopeesti sarjana, ettei kerkee toimittaa muuta, mutta näkee tosta siirtymät, jotka yhtä seisomaannousua lukuunottamatta menivät ihan hienosti. Jopa seisomasta maahan menee pompsauttamatta takajalkoja eteenpäin, tosin vähän ennakoi maahanmenoa. Kyllä se näköjään nuo osaa, kunhan saisi sen vielä tekemään kaikki hyvin yhdellä kertaa. Nyt oli käskytysmatkaa n. 5 metriä ja etäisyyttä pitäisi saada vielä toiden mokoma lisää.
(Ihan vähän vaan leikkasin videolta Nerin kävelyseisomaannousun jälkeen mun huomionherätyskarjahduksen pois! :D Videon loppuosassa on ääni myöhässä jostain syystä. Ei Neri noin pahasti ennakoi!)

Täytyis saada joku videoimaan muitakin liikkeitä. Esimerkiksi seuraamista ja jääviä on vaikea itse arvioida.

Hihnariiviö hallitokoissa

2011-02-08T17:24:00.002+02:00

"Hirveesti hihnassa"

Olen viikon ajan sitkeesti käynyt Nerin kanssa joka päivä 1-2 tunnin hihnalenkillä, kun normaalisti hakeudun lyhyen hihnailun jälkeen metsäteille tai poluille vapaana juoksettamaan. Välillä on ollut helpompaa ja välillä raivostuttavaa. Sunnuntaina mentiin lähes tunti ennen tokotreenihin menoa ja mulla paloi taas hihat lenkin alkupuolella. Miten koira voi olla noin levoton hihnassa. Ja kun se on niin stressaantunut? sille ei mene kertakaikkiaan mikään jakeluun, ja sitten olen minäkin stressaantunut. Hihnalenkkeilystä on tullut molemmille stressin aihe.
Viime juoksun jälkeen siitä on tullut sellainen, että kun mä komennan vetämisestä ja piippaamisesta, se saattaa äyskähtää mulle taks, ja sitä mä en taas hyväksy. Vasta kun mä räjähdän sille, se alkaa kuuntelemaan ja kulkemaan nätisti. Tähän hihnaongelmaan tarvis nyt kertakaikkiaan katkaisuhoitoa, kun se on tainnut tulla tavaksi.
Mietiskelin, että Nerin leikkauksen jälkeen, kun menee vähän aikaa, ettei voi tehdä kunnon lenkkejä, pidetäänkin hihnatauko ja sen jälkeen opetellaan koko homma uusiksi ja lähdetään uudella asenteella. Vielä en vaan tiedä kuinka se tapahtuu!? :-/

Tokoa hallissa

Siellä Neri oli sentään aikas levollinen, mitä nyt vähän piti parkkiksella rähistä kaukaa amerikastaffordshirenterrieripennulle ja toiseen suuntaan vinkua Hiskin perään.
Aluksi taas paikkamakuu - Neri väänsi niskaansa kieroon ja oli mennyt lonkalle, kun koirien takaa hallin toisesta päästä kuului agiohjauksen ääniä ja koiran haukkua.
Hyppynouto puukapulalla - Vähän levottomana odotti lupaa, vinkaisi lähtiessään ja kuului vähän murisevan kapulalle nostaessaan. Palautus hyvä.
Kaukoja noin viidestä metristä, mutta ensin kerrattiin suoritus lähiohjauksella. Vähän liikkui eteenpäin. Jalat liikahtelee jotenkin levottomasti, myös sivusuunnassa.
Tunnari liikkurin viemänä ja käskytettynä. Meni rauhallisesti n. 4 metrin päässä olleille kapuloille, lähes suoraan omalle, nosti ja tuodessaan vähän "paranteli" kapulan asentoa suussa. Piti hyvin kiinni käskyyn asti, vaikka vein kädet vähäksi aikaa lähelle.
Seuraamista - liikkuri huuteli käskyjä, mutta me mentiin omaa seuraamista pysähdyksineen askelluksineen ristiin rastiin samaan aikaan Kaarina-Hiski koirakon kanssa. Neri seurasi upeasti ja keskittyneesti. Taisi olla kontaktissa kokoajan. Todella VAU! Loppuun palkaksi lelulla leikkimistä kehuilla "sää olet maailman paras seuraaja!" :) No, täyskäännöksissä kyllä olis parantamisen varaa - vähän treeniä takapään käyttöön, niin sillä se korjaantuu. Kun saisi vaan pidettyä tuon tatsin kokeessakin!
Ruutuunlähetystä lähes täydeltä matkalta. Neri juoksi melkein ruutuun asti ja kääntyi ympäri kysyvästi "eiks jo riitä?". Jatkoi lisäkäskyllä ruutuun. Näköjään ollut liian lyhyillä matkoilla treeniä viimeaikoina!!! Toisella kertaa meni ruutuun asti, siitä lentäväpallopalkka.
Lopuksi vielä luoksetulon stoppeja ja maahanmenoja. Voisi olla napakampiakin! Maahanmenossa laitoin damin kohtaan, johon toivoin koiran "putoavan", mutta Neri väisti damia ja meni jotenkin vinoon.
Kivat treenit oli, ja taas Neri pääsi Hiskin kanssa juoksemaan - Alkaa siitäkin tulla kohta Nerille niin itsestään selvyys, että ei malta kohta enää treenata, kun oottaa vaan, että pääsee Hiskosen kanssa leikkimään! :) Paitsi taisi Neri vähän Hiskiä komennellakin, kuten nykyään kaikkia uroskoiria - Viime juoksun jälkeen jäänyt tuokin päälle! :-/
Vetoteenit on jäänyt, kun en itse pääse hiihtämään. Tai en jaksa/pysty, kun on tota hemmetin migreeniä. Tätyiskö vaan jättää seuraava kerta lauantain kisaan. Olis ainakin koiralla into kohdallaan! :) Minä tässä parissa joka tapauksessa se heikko lenkki olen!

Metsäretki

2011-02-05T18:58:00.000+02:00

Lumessa pohmuten Siisjärven nuotiopaikalle - Minä lumikengillä ja Neri ihan omin pikku tassuin, ja upottiin kumpikin suunilleen yhtä paljon. Hanki kantoi sen verran, että varovasti kävellen kengät upposi kymmenisen senttiä. Tosin välillä sitten mentiin haaroja myöten, ja välillä polvilleen, kun kengän etuosa otti lumen välissä olleeseen jääkerrokseen. Sieltä oli sitten vaikea nousta ylös, kun ei saanut kädellä tukea mistään.
Sain makkaran paistoa varten märistä puista jopa aikaiseksi tulen, jota kehtasi nimittää nuotioksi. Mulla ei ollut mukana mitään sytykettä, joten askillinen tulitikkuja siihen meni. Ja lopulta poltin askinkin sytykkeenä, että sain riittävästi lämpöä märkien puiden syttymiseen. Taisipa aikaakin vierähtää lähes tunti, mutta mä olin päättänyt paistaa makkaraa! :) Neri seisoskeli kiltisti vieressä tai tutki lähiympäristöä kaikessa rauhassa. GPS-paikannin näytti, että matkaa kotiin on 1,8 kilsaa(linnuntietä). Mepä saatiin edestakasmatkaan kulutettua aikaa neljä tuntia! :)

Kotiin tultua päätin treenata Nerin kanssa vähän ruutua, ainakin liiat energiat kulutettuna. Ruutu nauhoineen - Neri todella upeasti keskelle ruutua kaikki neljä kertaa! Palkkana lentävä narupallo. Kertaalleen otettiin loppuosaa ja kun pihassa ei ollut riittävästi tilaa, kävelin välillä paikallani. Ensin Neri nousi lähtöön mun vilkaisusta, josta palautus maahan. Sen jälkeen vilkuilin koiraa tarkoituksella, että oppii pysymään paikoillaan vaikka pyörittelisin päätäni. Kävin palkkaamassa paikallapysymisestä ja lopulta "seuraa"-käsky - Tuli ilman kaarrosta hyvin seuraamiseen.
Liikkeestä istumiset - hyvin, seuraamista ja askelluksia hyvällä asenteella.
Nerihän taitaa olla parhaimmillaan loppuunväsytettynä! :)